Kansallisosialismi http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/149758/all Wed, 11 Mar 2015 05:20:45 +0200 fi IPU ja kansallisbolshevismi http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189397-ipu-ja-kansallisbolshevismi <p><em><strong>Koska en ehdi enää ehdolle sen takia, että IPU taktikoi niin, että ehdokasasettelu meni minulta ohi, pyydän kannattajiani äänestämään STP:tä - Suomen Työväen Puoluetta - joka tarjosi minulle ehdokkuutta heti.</strong></em></p><p>&nbsp;</p><p>Kun mulla ei sattuneesta syystä ole enää tarvetta salata asiaa, niin tuon julki tässä hieman IPU:n ideologista doktriinia ihan sen takia, että tiedän siitä niin paljon ja haluan läpinäkyvyyden hengessä jakaa tietoni kyseisestä puolueesta.</p><p>IPU on yhtäältä n.s. Ihmisyyden Puolue ja toisaalta n.s. Itsenäisyyspuolue. Tähän liittyy historiallisia liittoja. Olennaista kuitenkin on käsittää, että tämä tarkoittaa Suomeksi sanoen sitä, että IPU:ssa on lähinnä kommunisteja ja kansallissosialisteja.</p><p>Idea on sinänsä ihan ovela, koska kommunistit on tapellu nationalistien kanssa maailman sivu ja jonkinlainen liitto näistä on tietenkin ihan hieno saavutus sinänsä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kivutta homma ei kuitenkaan toimi. Syynä on se, että nationalismi ja kommunismi ei ole kaikilta osin yhteensovitettavissa ja puolueessa kommunistinen linja jyrää ja toisaalta ollaan todella varovaisia. Niin varovaisia, että pienistäkin virheistä tullaan purnaamaan ja yhtään isommista pannaan suoraan ulos.</p><p>Magneettimedian linkin jakamisesta tullaan ehdokkaalle purnaamaan johdon toimesta. Sen tosiasian lausuminen ääneen, että IPU:n ohjelma on lähes suoraan vasemmistokansallissosialistinen ohjelma, josta on riisuttu pois rasismi ja militarismi on kuolemansynti.</p><p>Silti tietenkin puoleen todellinen doktriini on se mikä se on: vasemmistokansallissosialismi tai kansallis-bolshevismi. Tätä toki puetaan gandhilaisuuden ja alkiolaisuuden nuttuun, mutta uskoo ken tahtoo ja kyllä sille nauraa variksetkin, mutta näin sitä koetetaan paketoida salonkikelpoiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurimpina ongelmina itse näen IPU:ssa sen, että kommunistisiipi on vahva ja toisaalta IPU:n lähistöllä hääräilee ääriliike, ViPu, jonka vetäjä on ilmoittanut olevansa anarkisti, kommunisti ja äärivihreä. Tämän anarkokommunistista vallankumousta havittelevan porukan tehtävä on vaikeuttaa nationalistien toimintaa IPU:ssa.</p><p>IPU on siis ohjelmaltaan kansallissosialistinen, mutta vahvasti kommunismiin kallellaan noin muutoin. Ulkoasu on oranssin vallankumouksen henkeen, tosin muutoin varsin alaspainettuun ja hieman jopa harmahtavaankin sävyyn jonkinlaisen virkamiesmäisen turvallisuudentunteen luomiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>IPU:n läheiset välit Venäjään ja venäläisyyteen selittyy sitä kautta, että Putinin puolueen enemmän tai vähemmän käyttämä doktriini on kansallis-bolshevismi. Tämä suureen johtajaan luottava konservatiivinen ja kansallissosialistinen doktriini on sen verran lähellä IPU:n omaa doktriinia, että tämän takia puolueessa vaikuttavien on helppo suhtautua Venäjään avoimesti nykyisinkin.</p><p>Kansallis-bolshevismi on saanut vaikutteita mm. n.s. strasserilaisuudesta, joka on NSDAP:n alla vaikuttanut vasemmistolainen kansallissosialistinen liike, joka ajoi aikoinaan Saksalaista Vallankumousta Strasserin veljesten voimin.</p><p>Strasser kuitenkin syrjäytettiin pitkien puukkojen yössä ja tämän takia strasserilais-henkinen kansallissosialistinen siipi katsoikin, että Adolf Hitler petti Saksalaisen Vallankumouksen. Strasserilaisuus on äärivasemmistolaisen NSDAP:n äärivasemmistolaisin laita.</p><p>&nbsp;</p><p>Näistä IPU:n taustalla vaikuttavissa ajattelijoista, kuten Otto Strasser, minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään pahaa sanottavaa, kunhan 1930-lukulainen rasismi ja militarismi on riisuttu ohjelmasta pois. IPU:n tapauksessa näin on ja silti on osattu hienovaraisesti vaatia rajoja kiinni.</p><p>Mielestäni puolue kuitenkin tekee itselleen erittäin pahaa hallaa sillä, ettei se uskalla pelata kansallismielisellä agendalla. IPU:n kohdalla tämä on pelkuruutta, koska kansallissosialismi on heidän todellista kovaa ydintään.</p><p>Suomessa ei tällä hetkellä ole mitään puoluetta, joka voisi pelastaa Suomen, koska ainoa vastavoima vasemmiston ja oikeiston vaalimalle globalismille välttämättä on kansallismielisyys. Mikään paikallisuudesta höpöttäminen ei kosketa ihmisten tunteita ja on siten tuhoon tuomittua.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi tarvitsisi IPU:n kaltaisen puolueen, joka uskaltaisi Front National -hengessä nojata kunnolla kansallistunteeseen, koska se on ainoa todellinen tunnetason bulvarkki, jolla oligarkkista globalisaatiokehitystä vastaan voidaan oikeasti taistella.</p><p>On surullista, että IPU ei pysty toimimaan vahvalla Front Nationalin kaltaisella otteella, koska FN on Ranskan suurin puolue ja IPU tulee nykyisellä toiminnallaan jäämään marginaaliin. Lehdistön itku siitä, että Suomessa äärioikeisto nousee on juuri se, mitä globalisaatiota vastustavan puolueen pitäisi saada aikaiseksi.</p><p>IPU:ssa tätä itkua pelätään. Oman menestyksen avaimet haudataan vakan alle, koska arvioidaan tilanne väärin ja vältetään tappioita sen sijaan, että haettaisiin voittoja. Marginaalista nouseminen ilman vahvaa agendaa ei ole mahdollista. Näkyviin pääsee vain ilotulituksella - mutta huomion ei tarvitse olla kauttaaltaan positiivista.</p><p>Kaikki huomio kun on huomiota ja huonoa julkisuutta ei viime kädessä sitten ehkä kuitenkaan ole, koska äärioikeistosta lässyttäminen lehdistössä pian normalisoi ilmiön kansalaisten mielissä ja tätä kautta leimaamisen teho poistuu.</p><p>&nbsp;</p><p>On myös ymmärrettävä, että missä vasemmisto voi nousta EU:n kriisimaissa, vain nationalistinen liike voi nousta maissa, joista rahaa siirretään ulos. Vasemmiston ajatus internationalistisesta solidaarisuudesta maksajamaissa, joiden palveluja leikataan on täysin tuhoon tuomittu.</p><p>&nbsp;</p><p>En tiedä lähdenkö perustamaan <em>kansallisen rintaman</em> hengessä jotain poliittista toimijaa, mutta laitan asian ainakin hautumaan. Päivänselvää kuitenkin on, että jonkun se pitäisi tehdä, koska lueskelin jostain SUPO:n dokumenteistakin arvion siitä, että &quot;äärioikeistolainen&quot; liike voisi menestyä, mutta ongelmana on nykyinen toiminnan ja agitaation heikkous.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä on myös mainittava, että äärioikeiston käsite on täyttä roskaa. Sellaista asiaa ei ole ollenkaan olemassa. NSDAP oli nimenomaan militaristinen, rasistinen, äärinationalistinen ja äärivasemmistolainen liike, joka liukui kohti jonkinlaista keskustavasemmistolaisuutta.</p><p>Näin ollen on puhdasta pötypuhetta, että olisi olemassa jokin sellainen asia kuin äärioikeisto. Samasta syystä monet radikaalikeskustalaiset ovat hämmentyneitä siitä mihin he oikein kuuluvat, koska he ovat usein hyvin lähellä äärivasemmistoa aatteellisesti, mutta eivät kannata kommunismia.</p><p>Tällaiset henkilöt siis usein ovat todellisuudessa kansallissosialisteja, joka on äärinationalismin muoto ja yleensä monessa mielessä ennenkaikkea äärivasemmistolainen, mutta vain kansallisvaltion sisällä. Olennainen ero on se, että äärinationalismi pohjaa nimenomaan kansaan ja siitä on täysin toimimaton ja globalistoikeiston pakkaan pelaava internationalismihöpötys korjattu pois.</p><p>&nbsp;</p><p>Oli niin tai näin, IPU on liian lähellä kommunistista puoluetta kyetäkseen menestymään. Sen potentiaali on paljon parempi kuin muiden kommunististen puolueiden, koska IPU on sentään tajunnut ottaa nimestään pois sanan <em>kommunistinen</em>, joka on itsessään monen puolueen ongelma, että kohtuullisen hyvätkin ohjelmat tuhotaan täydellisesti puolueen nimellä.</p><p>Suomi tarvitsee kipeästi radikaalikeskustalaista nationalistista liikettä, koska IPU:sta siihen ei ole. Sama tauti vaivaa myös Muutos 2011 -puoluetta ja Perussuomalaisia. Muutos on ihmeellinen sillisalaatti, jonka jäsenistö ei edes kattavasti vastusta liittovaltiota ja NATO-kytköksiä, mikä on aivan käsittämätöntä.</p><p>Perussuomalaiset taas on niin puhtaasti Soinin omaisuuden kasvattamiseksi luotu populistinen liike, ettei siitä ole oikein mihinkään. Kansallismieliset puolueen riveistä on pitkälti saatettu toimintakyvyttömäksi ja puolueen agenda on vesittynyt täydellisesti sitä silmällä pitäen, että puoluetta voisi ajatella lääkkeeksi globalismin vastaisessa kamppailussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisen haitallista IPU:ssa on se, että sen nimessä on sana <em>itsenäisyys.</em> Tällä annetaan ihmisille erheellinen kuva nationalistisesta liikkeestä, joka olisi kykeneväinen täyttämään paikkansa puoluekartalla, mutta kuten yllä kuvasin, sen juurista ja doktriinista huolimatta puolueella ei ole henkistä kanttia pelata peliä niin, että siitä voisi jotain syntyä.</p><p>Kreikan radikaalipopulisti Alexis Tsipras, joka saavutti lähes 40% kannatuksen hankki voittonsa puhumalla <em>kreikkalaisten kunnian palauttamista.</em> Sattumoisin tämä puheenparsi oli lainattu eräältä saksalaiskorpraalilta, joka puhui <em>saksalaisten kunnian palauttamisesta</em> 1930-luvulla.</p><p>Vastaavasti edellämainittu korporaali sai paljon aikaan agitoimalla pankkeja vastaan, jotka olivat toistuvasti kaatuneet Saksassa ja vieneet monien kansalaisten elämäntyön. Tätä naulaa pitäisi hakata veri päässä sotkematta siihen rotuoppia ja tämän IPU sentään tekee kohtuullisesti.</p><p>Pankkien ylilyönti vuonna 2008 oli niin paha, että sillä tulee olemaan vielä pitkään agitatiivista potentiaalia ja finanssimarkkinoiden kunnon ollessa erittäin huono, on mahdollisuuksia siihen, että pankit kaatuu vielä toisenkin kerran lähivuosien tai lähivuosikymmenien aikana ja mahdollisesti vielä nykyistäkin pahemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Radikaaliliikkeitä ei voi nostaa pelaamatta koko pakkaa ja nykyisessä tilanteessa kaikkein vahvimpia kortteja mitä on pelaamatta on nationalismi. Kukaan ei uskalla korttiin tarttua, mutta on ehdottoman välttämätöntä, että niin tehdään, jos halutaan edes ajatella, että Suomessa voitaisiin saada valta anastettua suurilta vanhoilta puolueilta.</p><p>Se ei tule ikinä onnistumaan varovaisuudella. Varovaisuudella ei häviä mitään, mutta voittaakaan ei voi. Radikaalipuoluetouhu on startup-toimintaa: on pelattava maksimipanoksilla ja hyväksyttävä se, että yhdeksän kymmenestä yrityksestä epäonnistuu.</p><p>Helppoa tietä ei ole. Yleensäkään radikaalipuolue ei tällä hetkellä voi Suomessa saavuttaa voittoa, mutta jos talouden jatkuva tuhopoltto ja ulkomaalaisten tuominen maahan jatkuu, tilanne voi muuttua nopeastikin. Tällöin pitäisi olla riittävän paljon pohjatyötä valmiina ja tällä hetkellä sinänsä heikko globalistivasemmisto on tässä pidemmällä.</p><p>&nbsp;</p><p>Aika ja olosuhteen kuitenkin pelaa globalistivasemmistolaisia vastaan, koska kun oman maan olot heikkenee samalla kun rahaa kannetaan ulkomaille ja maahan otetaan yhä enemmän väkeä, jolle ei ole tarjota töitä kun oman kansan parissa on jo 500 000 työtöntä, on selvää, että globalistivasemmisto ei tätä tule voittamaan.</p><p>Jokaisen kansan solidaarisuudella on rajansa ja on päivän selvää, että mitä huonommaksi tilanne näillä korteilla pelatessa menee, sitä vaikeampi globalistiradikaalien on saada hapantunutta tuotettaan kaupaksi. Nykyoloissa nationalistien juusto taas vaan paranee kypsyessään.</p><p>Yhtään omelettia ei kuitenkaan voi valmistaa rikkomatta munia ja on päivänselvää, että globalismi, ilmastonmuutos, resurssikriisi, finanssikriisi, pankkiirien fiat-raha -valta ja monet muut ongelmat vain pahenevat päivä päivältä, ellemme me saa aikaan radikaalia paikallis-kansallis-nationalistista vastaliikettä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Addendum:</em></p><p><em>Jos joku ei nyt sitten tiedä sitä perusasiaa ja monet eivät tiedä, NSDAP nimenomaan agitoi globalisteja vastaan.</em><em><strong> Occupy-liikkeen 99% vs 1%</strong> asettelu on suoraan peräisin NSDAP:n asetteluista.</em></p><p><em>Siirsin loput tästä lisäosasta omaan blogiinsa =&gt; </em><a href="http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/03/occupy-nsdap-ja-globalistit">Occupy, NSDAP ja globalistit</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska en ehdi enää ehdolle sen takia, että IPU taktikoi niin, että ehdokasasettelu meni minulta ohi, pyydän kannattajiani äänestämään STP:tä - Suomen Työväen Puoluetta - joka tarjosi minulle ehdokkuutta heti.

 

Kun mulla ei sattuneesta syystä ole enää tarvetta salata asiaa, niin tuon julki tässä hieman IPU:n ideologista doktriinia ihan sen takia, että tiedän siitä niin paljon ja haluan läpinäkyvyyden hengessä jakaa tietoni kyseisestä puolueesta.

IPU on yhtäältä n.s. Ihmisyyden Puolue ja toisaalta n.s. Itsenäisyyspuolue. Tähän liittyy historiallisia liittoja. Olennaista kuitenkin on käsittää, että tämä tarkoittaa Suomeksi sanoen sitä, että IPU:ssa on lähinnä kommunisteja ja kansallissosialisteja.

Idea on sinänsä ihan ovela, koska kommunistit on tapellu nationalistien kanssa maailman sivu ja jonkinlainen liitto näistä on tietenkin ihan hieno saavutus sinänsä.

 

Kivutta homma ei kuitenkaan toimi. Syynä on se, että nationalismi ja kommunismi ei ole kaikilta osin yhteensovitettavissa ja puolueessa kommunistinen linja jyrää ja toisaalta ollaan todella varovaisia. Niin varovaisia, että pienistäkin virheistä tullaan purnaamaan ja yhtään isommista pannaan suoraan ulos.

Magneettimedian linkin jakamisesta tullaan ehdokkaalle purnaamaan johdon toimesta. Sen tosiasian lausuminen ääneen, että IPU:n ohjelma on lähes suoraan vasemmistokansallissosialistinen ohjelma, josta on riisuttu pois rasismi ja militarismi on kuolemansynti.

Silti tietenkin puoleen todellinen doktriini on se mikä se on: vasemmistokansallissosialismi tai kansallis-bolshevismi. Tätä toki puetaan gandhilaisuuden ja alkiolaisuuden nuttuun, mutta uskoo ken tahtoo ja kyllä sille nauraa variksetkin, mutta näin sitä koetetaan paketoida salonkikelpoiseksi.

 

Suurimpina ongelmina itse näen IPU:ssa sen, että kommunistisiipi on vahva ja toisaalta IPU:n lähistöllä hääräilee ääriliike, ViPu, jonka vetäjä on ilmoittanut olevansa anarkisti, kommunisti ja äärivihreä. Tämän anarkokommunistista vallankumousta havittelevan porukan tehtävä on vaikeuttaa nationalistien toimintaa IPU:ssa.

IPU on siis ohjelmaltaan kansallissosialistinen, mutta vahvasti kommunismiin kallellaan noin muutoin. Ulkoasu on oranssin vallankumouksen henkeen, tosin muutoin varsin alaspainettuun ja hieman jopa harmahtavaankin sävyyn jonkinlaisen virkamiesmäisen turvallisuudentunteen luomiseksi.

 

IPU:n läheiset välit Venäjään ja venäläisyyteen selittyy sitä kautta, että Putinin puolueen enemmän tai vähemmän käyttämä doktriini on kansallis-bolshevismi. Tämä suureen johtajaan luottava konservatiivinen ja kansallissosialistinen doktriini on sen verran lähellä IPU:n omaa doktriinia, että tämän takia puolueessa vaikuttavien on helppo suhtautua Venäjään avoimesti nykyisinkin.

Kansallis-bolshevismi on saanut vaikutteita mm. n.s. strasserilaisuudesta, joka on NSDAP:n alla vaikuttanut vasemmistolainen kansallissosialistinen liike, joka ajoi aikoinaan Saksalaista Vallankumousta Strasserin veljesten voimin.

Strasser kuitenkin syrjäytettiin pitkien puukkojen yössä ja tämän takia strasserilais-henkinen kansallissosialistinen siipi katsoikin, että Adolf Hitler petti Saksalaisen Vallankumouksen. Strasserilaisuus on äärivasemmistolaisen NSDAP:n äärivasemmistolaisin laita.

 

Näistä IPU:n taustalla vaikuttavissa ajattelijoista, kuten Otto Strasser, minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään pahaa sanottavaa, kunhan 1930-lukulainen rasismi ja militarismi on riisuttu ohjelmasta pois. IPU:n tapauksessa näin on ja silti on osattu hienovaraisesti vaatia rajoja kiinni.

Mielestäni puolue kuitenkin tekee itselleen erittäin pahaa hallaa sillä, ettei se uskalla pelata kansallismielisellä agendalla. IPU:n kohdalla tämä on pelkuruutta, koska kansallissosialismi on heidän todellista kovaa ydintään.

Suomessa ei tällä hetkellä ole mitään puoluetta, joka voisi pelastaa Suomen, koska ainoa vastavoima vasemmiston ja oikeiston vaalimalle globalismille välttämättä on kansallismielisyys. Mikään paikallisuudesta höpöttäminen ei kosketa ihmisten tunteita ja on siten tuhoon tuomittua.

 

Suomi tarvitsisi IPU:n kaltaisen puolueen, joka uskaltaisi Front National -hengessä nojata kunnolla kansallistunteeseen, koska se on ainoa todellinen tunnetason bulvarkki, jolla oligarkkista globalisaatiokehitystä vastaan voidaan oikeasti taistella.

On surullista, että IPU ei pysty toimimaan vahvalla Front Nationalin kaltaisella otteella, koska FN on Ranskan suurin puolue ja IPU tulee nykyisellä toiminnallaan jäämään marginaaliin. Lehdistön itku siitä, että Suomessa äärioikeisto nousee on juuri se, mitä globalisaatiota vastustavan puolueen pitäisi saada aikaiseksi.

IPU:ssa tätä itkua pelätään. Oman menestyksen avaimet haudataan vakan alle, koska arvioidaan tilanne väärin ja vältetään tappioita sen sijaan, että haettaisiin voittoja. Marginaalista nouseminen ilman vahvaa agendaa ei ole mahdollista. Näkyviin pääsee vain ilotulituksella - mutta huomion ei tarvitse olla kauttaaltaan positiivista.

Kaikki huomio kun on huomiota ja huonoa julkisuutta ei viime kädessä sitten ehkä kuitenkaan ole, koska äärioikeistosta lässyttäminen lehdistössä pian normalisoi ilmiön kansalaisten mielissä ja tätä kautta leimaamisen teho poistuu.

 

On myös ymmärrettävä, että missä vasemmisto voi nousta EU:n kriisimaissa, vain nationalistinen liike voi nousta maissa, joista rahaa siirretään ulos. Vasemmiston ajatus internationalistisesta solidaarisuudesta maksajamaissa, joiden palveluja leikataan on täysin tuhoon tuomittu.

 

En tiedä lähdenkö perustamaan kansallisen rintaman hengessä jotain poliittista toimijaa, mutta laitan asian ainakin hautumaan. Päivänselvää kuitenkin on, että jonkun se pitäisi tehdä, koska lueskelin jostain SUPO:n dokumenteistakin arvion siitä, että "äärioikeistolainen" liike voisi menestyä, mutta ongelmana on nykyinen toiminnan ja agitaation heikkous.

 

Tässä on myös mainittava, että äärioikeiston käsite on täyttä roskaa. Sellaista asiaa ei ole ollenkaan olemassa. NSDAP oli nimenomaan militaristinen, rasistinen, äärinationalistinen ja äärivasemmistolainen liike, joka liukui kohti jonkinlaista keskustavasemmistolaisuutta.

Näin ollen on puhdasta pötypuhetta, että olisi olemassa jokin sellainen asia kuin äärioikeisto. Samasta syystä monet radikaalikeskustalaiset ovat hämmentyneitä siitä mihin he oikein kuuluvat, koska he ovat usein hyvin lähellä äärivasemmistoa aatteellisesti, mutta eivät kannata kommunismia.

Tällaiset henkilöt siis usein ovat todellisuudessa kansallissosialisteja, joka on äärinationalismin muoto ja yleensä monessa mielessä ennenkaikkea äärivasemmistolainen, mutta vain kansallisvaltion sisällä. Olennainen ero on se, että äärinationalismi pohjaa nimenomaan kansaan ja siitä on täysin toimimaton ja globalistoikeiston pakkaan pelaava internationalismihöpötys korjattu pois.

 

Oli niin tai näin, IPU on liian lähellä kommunistista puoluetta kyetäkseen menestymään. Sen potentiaali on paljon parempi kuin muiden kommunististen puolueiden, koska IPU on sentään tajunnut ottaa nimestään pois sanan kommunistinen, joka on itsessään monen puolueen ongelma, että kohtuullisen hyvätkin ohjelmat tuhotaan täydellisesti puolueen nimellä.

Suomi tarvitsee kipeästi radikaalikeskustalaista nationalistista liikettä, koska IPU:sta siihen ei ole. Sama tauti vaivaa myös Muutos 2011 -puoluetta ja Perussuomalaisia. Muutos on ihmeellinen sillisalaatti, jonka jäsenistö ei edes kattavasti vastusta liittovaltiota ja NATO-kytköksiä, mikä on aivan käsittämätöntä.

Perussuomalaiset taas on niin puhtaasti Soinin omaisuuden kasvattamiseksi luotu populistinen liike, ettei siitä ole oikein mihinkään. Kansallismieliset puolueen riveistä on pitkälti saatettu toimintakyvyttömäksi ja puolueen agenda on vesittynyt täydellisesti sitä silmällä pitäen, että puoluetta voisi ajatella lääkkeeksi globalismin vastaisessa kamppailussa.

 

Erityisen haitallista IPU:ssa on se, että sen nimessä on sana itsenäisyys. Tällä annetaan ihmisille erheellinen kuva nationalistisesta liikkeestä, joka olisi kykeneväinen täyttämään paikkansa puoluekartalla, mutta kuten yllä kuvasin, sen juurista ja doktriinista huolimatta puolueella ei ole henkistä kanttia pelata peliä niin, että siitä voisi jotain syntyä.

Kreikan radikaalipopulisti Alexis Tsipras, joka saavutti lähes 40% kannatuksen hankki voittonsa puhumalla kreikkalaisten kunnian palauttamista. Sattumoisin tämä puheenparsi oli lainattu eräältä saksalaiskorpraalilta, joka puhui saksalaisten kunnian palauttamisesta 1930-luvulla.

Vastaavasti edellämainittu korporaali sai paljon aikaan agitoimalla pankkeja vastaan, jotka olivat toistuvasti kaatuneet Saksassa ja vieneet monien kansalaisten elämäntyön. Tätä naulaa pitäisi hakata veri päässä sotkematta siihen rotuoppia ja tämän IPU sentään tekee kohtuullisesti.

Pankkien ylilyönti vuonna 2008 oli niin paha, että sillä tulee olemaan vielä pitkään agitatiivista potentiaalia ja finanssimarkkinoiden kunnon ollessa erittäin huono, on mahdollisuuksia siihen, että pankit kaatuu vielä toisenkin kerran lähivuosien tai lähivuosikymmenien aikana ja mahdollisesti vielä nykyistäkin pahemmin.

 

Radikaaliliikkeitä ei voi nostaa pelaamatta koko pakkaa ja nykyisessä tilanteessa kaikkein vahvimpia kortteja mitä on pelaamatta on nationalismi. Kukaan ei uskalla korttiin tarttua, mutta on ehdottoman välttämätöntä, että niin tehdään, jos halutaan edes ajatella, että Suomessa voitaisiin saada valta anastettua suurilta vanhoilta puolueilta.

Se ei tule ikinä onnistumaan varovaisuudella. Varovaisuudella ei häviä mitään, mutta voittaakaan ei voi. Radikaalipuoluetouhu on startup-toimintaa: on pelattava maksimipanoksilla ja hyväksyttävä se, että yhdeksän kymmenestä yrityksestä epäonnistuu.

Helppoa tietä ei ole. Yleensäkään radikaalipuolue ei tällä hetkellä voi Suomessa saavuttaa voittoa, mutta jos talouden jatkuva tuhopoltto ja ulkomaalaisten tuominen maahan jatkuu, tilanne voi muuttua nopeastikin. Tällöin pitäisi olla riittävän paljon pohjatyötä valmiina ja tällä hetkellä sinänsä heikko globalistivasemmisto on tässä pidemmällä.

 

Aika ja olosuhteen kuitenkin pelaa globalistivasemmistolaisia vastaan, koska kun oman maan olot heikkenee samalla kun rahaa kannetaan ulkomaille ja maahan otetaan yhä enemmän väkeä, jolle ei ole tarjota töitä kun oman kansan parissa on jo 500 000 työtöntä, on selvää, että globalistivasemmisto ei tätä tule voittamaan.

Jokaisen kansan solidaarisuudella on rajansa ja on päivän selvää, että mitä huonommaksi tilanne näillä korteilla pelatessa menee, sitä vaikeampi globalistiradikaalien on saada hapantunutta tuotettaan kaupaksi. Nykyoloissa nationalistien juusto taas vaan paranee kypsyessään.

Yhtään omelettia ei kuitenkaan voi valmistaa rikkomatta munia ja on päivänselvää, että globalismi, ilmastonmuutos, resurssikriisi, finanssikriisi, pankkiirien fiat-raha -valta ja monet muut ongelmat vain pahenevat päivä päivältä, ellemme me saa aikaan radikaalia paikallis-kansallis-nationalistista vastaliikettä.

 

 

Addendum:

Jos joku ei nyt sitten tiedä sitä perusasiaa ja monet eivät tiedä, NSDAP nimenomaan agitoi globalisteja vastaan. Occupy-liikkeen 99% vs 1% asettelu on suoraan peräisin NSDAP:n asetteluista.

Siirsin loput tästä lisäosasta omaan blogiinsa => Occupy, NSDAP ja globalistit

]]>
83 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189397-ipu-ja-kansallisbolshevismi#comments IPU Itsenäisyyspuolue Kansallisbolshevismi Kansallisosialismi Otto Strasser Wed, 11 Mar 2015 03:20:45 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189397-ipu-ja-kansallisbolshevismi