Eliitti http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132954/all Fri, 28 Sep 2018 18:43:16 +0300 fi Barack Obama teki tilin Pohjolassa http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261723-barack-obama-teki-tilin-pohjolassa <p>&nbsp;</p><p>Hän tuli , jutusteli ja meni. <strong>Obama </strong>kuittasi arviolta&nbsp; yli1 000 000 euroa pohjoismaisella pikavisiitillään. Oslon, Helsingin ja Tanskassa Koldingin talouseliitti sai nauttia pienen hetken valovoimaansa menettämässä olevan maailman politiikan supertähden,entisen USA:n presidentin, retoriikasta ja lavasäteilystä. Tuliko opittua uutta? Median antaman informaation perusteella niukasti.</p><p>Kuka voitti ? Mitä Suomi sai? Ainakin&nbsp; kiireinen eläkeläinen,megatähti, itse nettosi. Kohtuullinen tuntiliksa. Nordic Business Forumin järjestäjät varmistivat <strong>Obaman</strong> tulolla tapahtuman talouden onnistumisen. Salihan oli tupaten täynnä. Entä läsnäolijat, Suomen talouden tukipilarit, mitä he saivat? Tuskin uutta järisyttävää tietoa tai oivalluksia.Sen sijaan näyttävyyttä&nbsp; ja julkisuutta itselleen. Harvat ja valitut onnistuivat puristamaan kutsuvieraan kättä. Puhumattakaan eturivin paikoista.</p><p>Rahvas sai taas kerran kuulla kuinka hyvään maahan lottovoitto on itsekunkin saanut syntymään. Koulutus sai ansaitut kehut. Vielä kun ei näy tilastoissa koulutusleikkausten vaikutukset ja laskevat Pisatulokset .</p><p>Pitää&nbsp; vaan toivoa, että&nbsp; viime aikoina Suomen kohtaama ulkomaalaisten presidenttien, valtionpäämiesten, kuninkaallisten prinssien ja prisessojen ym. ym. vierailuryntäys johtaa turismin räjähdysmäiseen kasvuun ja Suomi kuvan kirkastumiseen. Siten osaltaan edesauttaisi kipeästi kaivatun suomalaisten heikon itsetunnon kohottamisessa.</p><p>Vai onko tapahtumassa Suomen kohdalla jotakin aivan muuta, josta suurella yleisöllä&nbsp; ei ole harmainta aavistustakaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Hän tuli , jutusteli ja meni. Obama kuittasi arviolta  yli1 000 000 euroa pohjoismaisella pikavisiitillään. Oslon, Helsingin ja Tanskassa Koldingin talouseliitti sai nauttia pienen hetken valovoimaansa menettämässä olevan maailman politiikan supertähden,entisen USA:n presidentin, retoriikasta ja lavasäteilystä. Tuliko opittua uutta? Median antaman informaation perusteella niukasti.

Kuka voitti ? Mitä Suomi sai? Ainakin  kiireinen eläkeläinen,megatähti, itse nettosi. Kohtuullinen tuntiliksa. Nordic Business Forumin järjestäjät varmistivat Obaman tulolla tapahtuman talouden onnistumisen. Salihan oli tupaten täynnä. Entä läsnäolijat, Suomen talouden tukipilarit, mitä he saivat? Tuskin uutta järisyttävää tietoa tai oivalluksia.Sen sijaan näyttävyyttä  ja julkisuutta itselleen. Harvat ja valitut onnistuivat puristamaan kutsuvieraan kättä. Puhumattakaan eturivin paikoista.

Rahvas sai taas kerran kuulla kuinka hyvään maahan lottovoitto on itsekunkin saanut syntymään. Koulutus sai ansaitut kehut. Vielä kun ei näy tilastoissa koulutusleikkausten vaikutukset ja laskevat Pisatulokset .

Pitää  vaan toivoa, että  viime aikoina Suomen kohtaama ulkomaalaisten presidenttien, valtionpäämiesten, kuninkaallisten prinssien ja prisessojen ym. ym. vierailuryntäys johtaa turismin räjähdysmäiseen kasvuun ja Suomi kuvan kirkastumiseen. Siten osaltaan edesauttaisi kipeästi kaivatun suomalaisten heikon itsetunnon kohottamisessa.

Vai onko tapahtumassa Suomen kohdalla jotakin aivan muuta, josta suurella yleisöllä  ei ole harmainta aavistustakaan?

]]>
50 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261723-barack-obama-teki-tilin-pohjolassa#comments Eliitti Karisma Menneisyyden mies Fri, 28 Sep 2018 15:43:16 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261723-barack-obama-teki-tilin-pohjolassa
Kyllä kansa tietää - niinköhän? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257909-kylla-kansa-tietaa-niinkohan <p>Ulkopoliittinen instituutti järjesti 15.6.2018 seminaarin aiheesta &rdquo;Refounding of the European Union, Next Steps Ahead&rdquo;. Tosiasiallinen aihe taisi olla antaa foorumi Ranskan Eurooppa-ministerille Nathalie Loiseaulle, joka oli vierailulla Suomessa. Ja mikäpä siinä, eihän tuollainenkaan mikään arvoton seminaarin pitämisen syy ole. Kesän korvallakin oli paikalle saapunut kohtalainen (ei siis &rdquo;kohtuullinen&rdquo;) joukko EU:n kohtalosta kiinnostunutta väkeä.</p><p>Ministeri Loiseaun pääviesti &ndash; tai ainakin se mistä niin hän kuin hänen jälkeensä kommentteja ja kysymyksiä esittänyt seminaariyleisö eniten puhuivat &ndash; oli parempi yhteys kansaan ja sen kuunteleminen. Tätä tehdään nyt Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin lanseeraamana Ranskassa ahkerasti.</p><p>Minussa tämä herätti ehkä vähän liiankin skeptisen reaktion. Ei niin, etteikö kansan &rdquo;konsultointi&rdquo; olisi arvokasta ja tärkeää, mutta se on nimenomaan EU:n kohdalla perinteisesti ollut reaktio siihen, että kansa on hylännyt jonkin tärkeänä pidetyn EU:n päätöksen tai hankkeen, varsinkin sellaisen, josta on järjestetty joissakin jäsenmaissa kansanäänestys. Tyypillisesti niitä ovat olleet perustamissopimusten muutokset, jollainen hylättiin ensimmäisen kerran Tanskassa vuonna 1992 (ja joka hyväksyttiin vain niukin naukin Ranskassa). &rdquo;Konsultointi&rdquo; ei ole oikeastaan ole tarkoittanut kansan äänen kuuntelemista siinä tarkoituksessa, että tehtäisiin sen mielen mukaisia päätöksiä, vaan tehtyjen päätösten &rdquo;selittämistä&rdquo; kansalle. Toisin sanoen, on arveltu ongelman olleen, että kansa ei ollut ymmärtänyt, mitä sille oli esitetty (ja implisiittisesti, mikä sille olisi parasta), kun on ollut sille äänestettäväksi esitettyä päätöstä vastaan.</p><p>Toinen tilanne, jossa &rdquo;selittäminen&rdquo; on ollut reaktio, on EU:n tai jonkin sen ominaispiirteen tai politiikan alhainen suosio. Myös tällöin on reaktio tyypillisesti ollut, että ei ole onnistuttu selittämään kansalle asioita, ei niinkään sen kuunteleminen siinä mielessä, että kehitettäisiin EU:sta kansan mielipiteitä paremmin heijastavaksi. Tähän saumaan ovat sittemmin populistiset kansankiihottajat iskeneet menestyksekkäästi &rdquo;eliitin&rdquo; vastaisella demagogialla ja yksinkertaisilla, atavistisia pelkoja ja torjuntaa hyväksikäyttävillä teeseillään.</p><p>Tämä &rdquo;selittämisreaktio&rdquo; herättää välittömästi vastahankaisen tunnereaktion: ne katsovat meitä nenänvartta pitkin eivätkä oikeasti arvosta mielipiteitämme, vaan alentuvasti &rdquo;selittävät&rdquo; meille, mitä meidän pitäisi ymmärtää. Silti &rdquo;selittämisen&rdquo; vaikeudet ovat aivan aitoja: EU on jo sinällään vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampia ymmärtää ovat sen oikeudellisella koukerokielellä laaditut sopimukset ja säädökset. Tämä vaikeus olisi ehkä kuitenkin voitettavissa taitavalla tiedottamisella, mutta se ei ole vaikeuden ydin.</p><p>Retorinen ja psykologinen ansa, johon populisti-demagogit tällä tavalla houkuttelevat vastustajansa, rationaalisesti ajattelevat ja rationaalisin argumentein kantojaan puolustavat poliittiset johtajat, on vaikea välttää ja sieltä on vaikea päästä pois.</p><p>Yhteiskunnalliset ongelmat, joihin politiikalla yritetään vastata, ovat monimutkaisia eikä niihin juuri koskaan ole ratkaisuja, jotka eivät aiheuttaisi myös haittaa ja kärsimystä joillekin. Niin ongelmat kuin niiden ratkaisutkin ylittävät valtioiden ja kansakuntien rajat. Se ei sinänsä ole uutta, mutta se yleisempää kuin ennen, ja se on entistä paremmin tiedossa. Demokraattinen mantra julistaa, että kansa ei voi olla väärässä, mutta tosiasiassa se voi olla väärässä ja usein onkin, sekä sen suhteen mikä on se todellinen ongelma, ja vielä pahemmin sen suhteen, mikä siihen olisi oikea ratkaisu. Miksei olisi kun parhaatkin asiantuntijat ovat neuvottomia.&nbsp; Sen sijaan kansa vainuaa erinomaisen herkästi asioita sille &rdquo;selittävien&rdquo; asiantuntijoiden holhousasenteen (vaikka se olisi tiedostamatonkin). Lisätään tähän asiantuntijoiden (ja poliitikkojenkin) käyttämän kielen etääntyminen tavallisesta puhekielestä ja taipumus vierittää vastustusta herättävät kansallisetkin päätökset EU:n syyksi, ja koossa on keitos, jota demagogien on helppo hämmentää.</p><p>EU:n komission puheenjohtaja Jan-Claude Juncker muistetaan muun muassa tokaisustaan, että &rdquo;me kaikki&rdquo; (eli poliittiset johtajat) tiedämme kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten voittaisimme seuraavat vaalit, jos sen teemme. Minä kuitenkin pahoin pelkään, että he eivät tosiasiassa tiedä &ndash; vaikka uskoisivatkin tietävänsä. Ei tosin taida tietää kukaan muukaan, nekään joita vaalien häviämisen uhka ei koske. Ulkopoliittisen instituutin seminaarit ovat usein ihan antoisia tilaisuuksia, mutta useimmiten niissä jää vastausta vaille kysymys, joka seminaarin aiheeksi ilmoitetaan. Ei tässäkään keksitty, miten perustaa EU uudelleen tavalla, joka auttaisi voittamaan sen edessä ja jo sylissä olevat haasteet.</p> Ulkopoliittinen instituutti järjesti 15.6.2018 seminaarin aiheesta ”Refounding of the European Union, Next Steps Ahead”. Tosiasiallinen aihe taisi olla antaa foorumi Ranskan Eurooppa-ministerille Nathalie Loiseaulle, joka oli vierailulla Suomessa. Ja mikäpä siinä, eihän tuollainenkaan mikään arvoton seminaarin pitämisen syy ole. Kesän korvallakin oli paikalle saapunut kohtalainen (ei siis ”kohtuullinen”) joukko EU:n kohtalosta kiinnostunutta väkeä.

Ministeri Loiseaun pääviesti – tai ainakin se mistä niin hän kuin hänen jälkeensä kommentteja ja kysymyksiä esittänyt seminaariyleisö eniten puhuivat – oli parempi yhteys kansaan ja sen kuunteleminen. Tätä tehdään nyt Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin lanseeraamana Ranskassa ahkerasti.

Minussa tämä herätti ehkä vähän liiankin skeptisen reaktion. Ei niin, etteikö kansan ”konsultointi” olisi arvokasta ja tärkeää, mutta se on nimenomaan EU:n kohdalla perinteisesti ollut reaktio siihen, että kansa on hylännyt jonkin tärkeänä pidetyn EU:n päätöksen tai hankkeen, varsinkin sellaisen, josta on järjestetty joissakin jäsenmaissa kansanäänestys. Tyypillisesti niitä ovat olleet perustamissopimusten muutokset, jollainen hylättiin ensimmäisen kerran Tanskassa vuonna 1992 (ja joka hyväksyttiin vain niukin naukin Ranskassa). ”Konsultointi” ei ole oikeastaan ole tarkoittanut kansan äänen kuuntelemista siinä tarkoituksessa, että tehtäisiin sen mielen mukaisia päätöksiä, vaan tehtyjen päätösten ”selittämistä” kansalle. Toisin sanoen, on arveltu ongelman olleen, että kansa ei ollut ymmärtänyt, mitä sille oli esitetty (ja implisiittisesti, mikä sille olisi parasta), kun on ollut sille äänestettäväksi esitettyä päätöstä vastaan.

Toinen tilanne, jossa ”selittäminen” on ollut reaktio, on EU:n tai jonkin sen ominaispiirteen tai politiikan alhainen suosio. Myös tällöin on reaktio tyypillisesti ollut, että ei ole onnistuttu selittämään kansalle asioita, ei niinkään sen kuunteleminen siinä mielessä, että kehitettäisiin EU:sta kansan mielipiteitä paremmin heijastavaksi. Tähän saumaan ovat sittemmin populistiset kansankiihottajat iskeneet menestyksekkäästi ”eliitin” vastaisella demagogialla ja yksinkertaisilla, atavistisia pelkoja ja torjuntaa hyväksikäyttävillä teeseillään.

Tämä ”selittämisreaktio” herättää välittömästi vastahankaisen tunnereaktion: ne katsovat meitä nenänvartta pitkin eivätkä oikeasti arvosta mielipiteitämme, vaan alentuvasti ”selittävät” meille, mitä meidän pitäisi ymmärtää. Silti ”selittämisen” vaikeudet ovat aivan aitoja: EU on jo sinällään vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampia ymmärtää ovat sen oikeudellisella koukerokielellä laaditut sopimukset ja säädökset. Tämä vaikeus olisi ehkä kuitenkin voitettavissa taitavalla tiedottamisella, mutta se ei ole vaikeuden ydin.

Retorinen ja psykologinen ansa, johon populisti-demagogit tällä tavalla houkuttelevat vastustajansa, rationaalisesti ajattelevat ja rationaalisin argumentein kantojaan puolustavat poliittiset johtajat, on vaikea välttää ja sieltä on vaikea päästä pois.

Yhteiskunnalliset ongelmat, joihin politiikalla yritetään vastata, ovat monimutkaisia eikä niihin juuri koskaan ole ratkaisuja, jotka eivät aiheuttaisi myös haittaa ja kärsimystä joillekin. Niin ongelmat kuin niiden ratkaisutkin ylittävät valtioiden ja kansakuntien rajat. Se ei sinänsä ole uutta, mutta se yleisempää kuin ennen, ja se on entistä paremmin tiedossa. Demokraattinen mantra julistaa, että kansa ei voi olla väärässä, mutta tosiasiassa se voi olla väärässä ja usein onkin, sekä sen suhteen mikä on se todellinen ongelma, ja vielä pahemmin sen suhteen, mikä siihen olisi oikea ratkaisu. Miksei olisi kun parhaatkin asiantuntijat ovat neuvottomia.  Sen sijaan kansa vainuaa erinomaisen herkästi asioita sille ”selittävien” asiantuntijoiden holhousasenteen (vaikka se olisi tiedostamatonkin). Lisätään tähän asiantuntijoiden (ja poliitikkojenkin) käyttämän kielen etääntyminen tavallisesta puhekielestä ja taipumus vierittää vastustusta herättävät kansallisetkin päätökset EU:n syyksi, ja koossa on keitos, jota demagogien on helppo hämmentää.

EU:n komission puheenjohtaja Jan-Claude Juncker muistetaan muun muassa tokaisustaan, että ”me kaikki” (eli poliittiset johtajat) tiedämme kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten voittaisimme seuraavat vaalit, jos sen teemme. Minä kuitenkin pahoin pelkään, että he eivät tosiasiassa tiedä – vaikka uskoisivatkin tietävänsä. Ei tosin taida tietää kukaan muukaan, nekään joita vaalien häviämisen uhka ei koske. Ulkopoliittisen instituutin seminaarit ovat usein ihan antoisia tilaisuuksia, mutta useimmiten niissä jää vastausta vaille kysymys, joka seminaarin aiheeksi ilmoitetaan. Ei tässäkään keksitty, miten perustaa EU uudelleen tavalla, joka auttaisi voittamaan sen edessä ja jo sylissä olevat haasteet.

]]>
14 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257909-kylla-kansa-tietaa-niinkohan#comments Kotimaa Eliitti EU Kansa Fri, 06 Jul 2018 07:45:44 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257909-kylla-kansa-tietaa-niinkohan
Uhkaako meitä rahvaskratia? http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256772-uhkaako-meita-rahvaskratia <p>Konsultti Eero Iloniemi kirjoittaa Verkkouutisissa &quot;rahvaan&quot; ja &quot;eliitin&quot; eriytyvistä arvoista. Olemme hänen mukaansa siirtymässä teknologisen kehityksen myötä &quot;rahvaskratiaan,&quot; jossa rahvas ei enää ole sitoutunut &quot;tiedostavan eliitin&quot; agendaan. &quot;Yhteiskunnan aika&quot; on Iloniemen mukaan ohi.</p><p>Rahvas on Iloniemen mukaan yllättänyt median:</p><p>&quot;Arvojen tärkeysjärjestys on ollut shokki joukkoviestimille. Viimeiset 20 vuotta ovat opettaneet, että kaikki se mitä media ennen piti tärkeänä politiikan-, talouden-, ulkomaan asioiden ja kulttuurin uutisoinnissa olikin täytemateriaalia. Rahvaan todellinen mielenkiinto oli urheilussa, viihteessä ja arjessa. Sosiaalista mediaa on kutsuttu epäsosiaaliseksi, mutta se vapautti rahvaan eliitin määräämästä viestihierarkiasta puhumaan kaljasta, lätkästä, pyllyistä, syntymäpäivistä ja kaikesta siitä, jossa rahvas voi olla osallisena eikä pelkkänä passiivisena yleisönä.&quot;</p><p>Iloniemen jutun viimeinen kappale on hienoisessa ristiriidassa alun kanssa. Siinä korostetaan, että valta on rahvaskratiasta huolimatta turvallisesti eliitin - meidän - käsissä:</p><p>&quot;Koko ilmiö kiteytyy ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kansaa kehotetaan uurnille, koska se kuuluu demokratiaan, mutta tarkkaan ottaen rahvas äänestää ainoastaan siitä, kuka saa ensimmäisenä ryhtyä hallitustunnustelijaksi. Kaikesta muusta: hallituksen kokoonpanosta, sen politiikasta ja sen toteuttajista päätetään kabineteissa.</p><p>Euroviisuissa sentään äänestetään voittajasta.&quot;</p><p>Iloniemi on oikeassa siinä, että &quot;populismipuheissa on vasta raapaistu pintaa.&quot; Populismissa on vain vähän yksinkertaistaen kysymys nousukkuudesta eli siitä, että 200 vuotta hallinneen eliitin arvoihin pyritään sotkemaan romantisoitua kansanomaisuutta - tai no, sanotaan suoraan, rahvaanomaisuutta. Globalismin ja nationalismin ristiriita kärjistyi jo 1800-luvun alkupuolella Wienin kongressin aikoihin. Vihollinen on tänä päivänä aivan sama kuin tuolloinkin, tuo rähisevä ja vallastaan juopunut roskajoukko, &quot;Pöbel,&quot; joka oli päässyt valloilleen Ranskan vallankumouksessa. Sen kun annettiin elätellä harhakuvitelmia omasta viisaudestaan ja ainutlaatuisuudestaan, oli vuosisatainen soppa valmis.</p><p>Ongelma on tänä päivänä vain se, miten signaloidaan kuuluminen meihin hyviin ihmisiin eli eliittiin. Köyhä tai nousukas voi tänä päivänä ajaa hienoa autoa ja eliitti voi rällästää juovuspäissään jääkiekkokatsomossa - kulutustottumusten ja elämäntapojen kautta tapahtuva viestintä on vaikeampaa kuin koskaan. Iloniemi on kirjoittanut kirjan upeasta kivitalostaan Mosel-joella, mutta mistään ei voi olla varma, kun rahvas saa valtion tukemista pankeista ylisuuria asuntolainoja matalilla koroilla.</p><p>Se, että kansaa kehotetaan uurnille, ei ole uusi asia. Ja kyllä se sinne menee, halu samastua eliittiin on sen verran kova : D</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/yhteiskunnan-aika-on-ohi/" title="https://www.verkkouutiset.fi/yhteiskunnan-aika-on-ohi/">https://www.verkkouutiset.fi/yhteiskunnan-aika-on-ohi/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Konsultti Eero Iloniemi kirjoittaa Verkkouutisissa "rahvaan" ja "eliitin" eriytyvistä arvoista. Olemme hänen mukaansa siirtymässä teknologisen kehityksen myötä "rahvaskratiaan," jossa rahvas ei enää ole sitoutunut "tiedostavan eliitin" agendaan. "Yhteiskunnan aika" on Iloniemen mukaan ohi.

Rahvas on Iloniemen mukaan yllättänyt median:

"Arvojen tärkeysjärjestys on ollut shokki joukkoviestimille. Viimeiset 20 vuotta ovat opettaneet, että kaikki se mitä media ennen piti tärkeänä politiikan-, talouden-, ulkomaan asioiden ja kulttuurin uutisoinnissa olikin täytemateriaalia. Rahvaan todellinen mielenkiinto oli urheilussa, viihteessä ja arjessa. Sosiaalista mediaa on kutsuttu epäsosiaaliseksi, mutta se vapautti rahvaan eliitin määräämästä viestihierarkiasta puhumaan kaljasta, lätkästä, pyllyistä, syntymäpäivistä ja kaikesta siitä, jossa rahvas voi olla osallisena eikä pelkkänä passiivisena yleisönä."

Iloniemen jutun viimeinen kappale on hienoisessa ristiriidassa alun kanssa. Siinä korostetaan, että valta on rahvaskratiasta huolimatta turvallisesti eliitin - meidän - käsissä:

"Koko ilmiö kiteytyy ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kansaa kehotetaan uurnille, koska se kuuluu demokratiaan, mutta tarkkaan ottaen rahvas äänestää ainoastaan siitä, kuka saa ensimmäisenä ryhtyä hallitustunnustelijaksi. Kaikesta muusta: hallituksen kokoonpanosta, sen politiikasta ja sen toteuttajista päätetään kabineteissa.

Euroviisuissa sentään äänestetään voittajasta."

Iloniemi on oikeassa siinä, että "populismipuheissa on vasta raapaistu pintaa." Populismissa on vain vähän yksinkertaistaen kysymys nousukkuudesta eli siitä, että 200 vuotta hallinneen eliitin arvoihin pyritään sotkemaan romantisoitua kansanomaisuutta - tai no, sanotaan suoraan, rahvaanomaisuutta. Globalismin ja nationalismin ristiriita kärjistyi jo 1800-luvun alkupuolella Wienin kongressin aikoihin. Vihollinen on tänä päivänä aivan sama kuin tuolloinkin, tuo rähisevä ja vallastaan juopunut roskajoukko, "Pöbel," joka oli päässyt valloilleen Ranskan vallankumouksessa. Sen kun annettiin elätellä harhakuvitelmia omasta viisaudestaan ja ainutlaatuisuudestaan, oli vuosisatainen soppa valmis.

Ongelma on tänä päivänä vain se, miten signaloidaan kuuluminen meihin hyviin ihmisiin eli eliittiin. Köyhä tai nousukas voi tänä päivänä ajaa hienoa autoa ja eliitti voi rällästää juovuspäissään jääkiekkokatsomossa - kulutustottumusten ja elämäntapojen kautta tapahtuva viestintä on vaikeampaa kuin koskaan. Iloniemi on kirjoittanut kirjan upeasta kivitalostaan Mosel-joella, mutta mistään ei voi olla varma, kun rahvas saa valtion tukemista pankeista ylisuuria asuntolainoja matalilla koroilla.

Se, että kansaa kehotetaan uurnille, ei ole uusi asia. Ja kyllä se sinne menee, halu samastua eliittiin on sen verran kova : D

https://www.verkkouutiset.fi/yhteiskunnan-aika-on-ohi/

]]>
25 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256772-uhkaako-meita-rahvaskratia#comments Eliitti Rahvas Tue, 12 Jun 2018 11:33:33 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256772-uhkaako-meita-rahvaskratia
Maata riivaa riitely ja vastakkainasettelu http://anoturtiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256498-maata-riivaa-riitely-ja-vastakkainasettelu <p>Yle kirjoittaa verkkosivuillaan &rdquo;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10237495?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social">Maata riivaa riitely ja vastakkainasettelu &ndash; kansalaiset katsovat Suomen nykymenoa huolissaan</a>&rdquo;</p><p>Niin&hellip; siitä on tasan 100 vuotta kun viimeksi putsasimme rivejämme.</p><p>Sivistyneinä ihmisinä meidän olisi pitänyt ottaa edellisistä rähinöistä opiksi ja kyllähän se elämä Suomessa ainakin Kekkosen aikoihin siltä näyttikin. Aikanaan loimme itsellemme sivistyneet lait ja säännöt ja valvoimme niiden noudattamista.</p><p>Hyvinvoinnin huumassa Kekkosen ajan äijämeininki siirtyi historiaan ja vallankahvoihin näin nykyhetkestä katsottuna ujuttautui läpeensä kelvotonta porukkaa. Alkuun ahneuksista kiinnijääneitä politikkoja ymmärsi itse erota tehtävästään tai viimeistään kollegoidensa painostamana. Nykyhetkessä ahneus on kasvanut jo niin suureksi, että ahneuksista paljastuneet poliitikot puolustelevat jo ahneuksiaan ja kiinni jääneitä kollegoitaan.</p><p>&rdquo;Hyvinvointivaltioomme&rdquo; on rakentunut ahne eliitti, jonka maailmanlaajuinen eliitti on ottanut ohjaukseensa. Ryvettyneet poliitikot roikkuvat häpeilemättä ja jopa ilman kansan mandaattia maamme vallankahvoissa, jotta ahneus voisi jatkua. Eliitin ahneuksiin kyllästyneiltä äänekkäiltä kansalaisilta suljetaan jopa henkilöprofiileja sosiaalisesta mediasta.</p><p>Edellä mainitut asiat ovat tuoneet arkeemme riitelyn ja vastakkainasettelun. Riitely ja vastakkainasettelu kertoo siitä, että jokainen on joutunut pohtimaan nykytilannetta. Kaikki tiedostavat, että asiat on pielessä, nyt jopa politisoitunut Yleisradio artikkelissaan. Asia miksi riidellään, on yksinkertainen. Olemme tilanteessa, jossa toinen osapuoli maksaa ja toinen rahastaa. Ja vain pieni osa rahastetusta rahasta päätyy yhteiseen hyvään ja valtaosa keinotellaan rahastajien, eli eliitin taskuun.</p><p>Miten selviämme ilman verenvuodatusta näistä sisäisistä ongelmista? Tulossa on eduskuntavaalit. Nähtäväksi jää, yrittääkö maata johtaa edelleen sama eliitti vaalien jälkeen ja voidaanko näin kansaa edelleen syyttää tyhmästi äänestämisestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle kirjoittaa verkkosivuillaan ”Maata riivaa riitely ja vastakkainasettelu – kansalaiset katsovat Suomen nykymenoa huolissaan

Niin… siitä on tasan 100 vuotta kun viimeksi putsasimme rivejämme.

Sivistyneinä ihmisinä meidän olisi pitänyt ottaa edellisistä rähinöistä opiksi ja kyllähän se elämä Suomessa ainakin Kekkosen aikoihin siltä näyttikin. Aikanaan loimme itsellemme sivistyneet lait ja säännöt ja valvoimme niiden noudattamista.

Hyvinvoinnin huumassa Kekkosen ajan äijämeininki siirtyi historiaan ja vallankahvoihin näin nykyhetkestä katsottuna ujuttautui läpeensä kelvotonta porukkaa. Alkuun ahneuksista kiinnijääneitä politikkoja ymmärsi itse erota tehtävästään tai viimeistään kollegoidensa painostamana. Nykyhetkessä ahneus on kasvanut jo niin suureksi, että ahneuksista paljastuneet poliitikot puolustelevat jo ahneuksiaan ja kiinni jääneitä kollegoitaan.

”Hyvinvointivaltioomme” on rakentunut ahne eliitti, jonka maailmanlaajuinen eliitti on ottanut ohjaukseensa. Ryvettyneet poliitikot roikkuvat häpeilemättä ja jopa ilman kansan mandaattia maamme vallankahvoissa, jotta ahneus voisi jatkua. Eliitin ahneuksiin kyllästyneiltä äänekkäiltä kansalaisilta suljetaan jopa henkilöprofiileja sosiaalisesta mediasta.

Edellä mainitut asiat ovat tuoneet arkeemme riitelyn ja vastakkainasettelun. Riitely ja vastakkainasettelu kertoo siitä, että jokainen on joutunut pohtimaan nykytilannetta. Kaikki tiedostavat, että asiat on pielessä, nyt jopa politisoitunut Yleisradio artikkelissaan. Asia miksi riidellään, on yksinkertainen. Olemme tilanteessa, jossa toinen osapuoli maksaa ja toinen rahastaa. Ja vain pieni osa rahastetusta rahasta päätyy yhteiseen hyvään ja valtaosa keinotellaan rahastajien, eli eliitin taskuun.

Miten selviämme ilman verenvuodatusta näistä sisäisistä ongelmista? Tulossa on eduskuntavaalit. Nähtäväksi jää, yrittääkö maata johtaa edelleen sama eliitti vaalien jälkeen ja voidaanko näin kansaa edelleen syyttää tyhmästi äänestämisestä.

]]>
3 http://anoturtiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256498-maata-riivaa-riitely-ja-vastakkainasettelu#comments Eduskuntavaali 2019 Eliitti Sananvapaus Sisällissota 1918 Thu, 07 Jun 2018 12:57:28 +0000 Ano Turtiainen http://anoturtiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256498-maata-riivaa-riitely-ja-vastakkainasettelu
Juutalaisvainot, tohtorit ja koulutuksen tuoma menestys http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256263-juutalaisvainot-tohtorit-ja-koulutuksen-tuoma-menestys <p>Virkamies, päättäjä ja muu eliitti puhuvat taas tänään koulutuksen tuomasta menestyksestä.</p><p>Mitä on <em>menestys</em>? Ja miksi virkamies, päättäjä ja eliitti kuoliaaksivaikenevat syrjäytetyn, köyhän ja työttömän tohtorin ja dosentin? Josta he kaikki pyrkivät hyötymään.&nbsp;</p><p>Suomessa kukaan ei huolehdi kaikkein korkeimmin koulutettujen työllisyydestä eikä välitä heidän työttömyydestään. &nbsp;Pitkäaikaistyöttömyyttä seuraa surkean pieni eläke, johon vaikuttavat myös pitkät lainarahalla suoritetut opinnot ja huonopalkkaiset tilkkutyöt. &rdquo;Lomillakin&rdquo; vuosikymmeniä tehdyt hommat eivät kerrytä eläkettä, eikä auttaminen korkeapalkkaisen ja &ndash;eläkkeisen esimiehen nimiin menneissä julkaisuissa ja hankkeissa.</p><p>Eliitin jäsen ei kysy näiltä väärin kohtelemiltaan eri alojen huippuasiantuntijoilta mitään, ei ikinä pyydä heiltä puheenvuoroa eikä kirjoitusta eli ei tarjoa esiintymis- eikä julkaisumahdollisuutta saati järjestä sentinkään palkkiota heidän orjatoimistaan. Eliitin palvelu orjana on eliitin mielestä dosentille kunniaksi.&nbsp;</p><p>Antiikin Ateenassa ja Roomassa, ehkä Spartassakin, omistaja saattoi vapauttaa kunnollisen orjan. Suomessa sitä ei tapahdu.&nbsp;</p><p>Miksi näin, ja mitä se <em>menestys</em>&nbsp;taas onkaan?</p><ul><li>Vastaukseksi ei riitä, että koulutettu saa tilastojen mukaan helpommin töitä kuin kouluttamaton. Ei juutalaisvainojakaan voi mitätöidä sanomalla, että moni juutalainen jäi henkiin ja huippulahjakkaana vieläpä <em>menestyikin</em> hienosti.</li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Virkamies, päättäjä ja muu eliitti puhuvat taas tänään koulutuksen tuomasta menestyksestä.

Mitä on menestys? Ja miksi virkamies, päättäjä ja eliitti kuoliaaksivaikenevat syrjäytetyn, köyhän ja työttömän tohtorin ja dosentin? Josta he kaikki pyrkivät hyötymään. 

Suomessa kukaan ei huolehdi kaikkein korkeimmin koulutettujen työllisyydestä eikä välitä heidän työttömyydestään.  Pitkäaikaistyöttömyyttä seuraa surkean pieni eläke, johon vaikuttavat myös pitkät lainarahalla suoritetut opinnot ja huonopalkkaiset tilkkutyöt. ”Lomillakin” vuosikymmeniä tehdyt hommat eivät kerrytä eläkettä, eikä auttaminen korkeapalkkaisen ja –eläkkeisen esimiehen nimiin menneissä julkaisuissa ja hankkeissa.

Eliitin jäsen ei kysy näiltä väärin kohtelemiltaan eri alojen huippuasiantuntijoilta mitään, ei ikinä pyydä heiltä puheenvuoroa eikä kirjoitusta eli ei tarjoa esiintymis- eikä julkaisumahdollisuutta saati järjestä sentinkään palkkiota heidän orjatoimistaan. Eliitin palvelu orjana on eliitin mielestä dosentille kunniaksi. 

Antiikin Ateenassa ja Roomassa, ehkä Spartassakin, omistaja saattoi vapauttaa kunnollisen orjan. Suomessa sitä ei tapahdu. 

Miksi näin, ja mitä se menestys taas onkaan?

  • Vastaukseksi ei riitä, että koulutettu saa tilastojen mukaan helpommin töitä kuin kouluttamaton. Ei juutalaisvainojakaan voi mitätöidä sanomalla, että moni juutalainen jäi henkiin ja huippulahjakkaana vieläpä menestyikin hienosti.
]]>
67 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256263-juutalaisvainot-tohtorit-ja-koulutuksen-tuoma-menestys#comments Akateeminen työttömyys Eliitti Juutalaisviha Tohtoritutkinnot Sat, 02 Jun 2018 10:57:28 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256263-juutalaisvainot-tohtorit-ja-koulutuksen-tuoma-menestys
Liike Nyt on populistinen kusetus http://oskarijuvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254252-liike-nyt-on-populistinen-kusetus <p>Äskettäin Hjallis Harkimo ilmoitti jättävänsä kokoomuksen ja perustavansa uuden poliittisen &rdquo;ei-puolueen&rdquo; &nbsp;Liike Nyt -nimisen liikkeen. Mukana liikkeessä on muun muassa sellaisia nimiä kun Mikael Jungner ja Tuomas Enbuske. Liike puhuu nettisivuillaan eliitin vastaisuudesta ja politiikan uudistamisesta. Sivuilla on mainittu myös ilmastonmuutos ja kaikista huolen pitäminen. Lisäksi liike uskoo vahvasti yrittäjyyteen ja markkinoihin parhaina tapoina järjestää talous, kunhan ne on &rdquo;järjestetty reilusti&rdquo;.</p><p>Mielenkiintoisinta mun mielestä tässä on Harkimon ja Liike Nytin analyysi demokratian ja parlamentarismin tilasta. <a href="https://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2018/04/13/kenelle-kansanedustaja-on-vastuussa/">Iltalehden blogissa</a>&nbsp;Harkimo kirjoittaa seuraavasti, mielestäni jopa aivan osuvasti: <em>&rdquo;Kun päätökset on tehty yhdessä, lisäävät ne motivaatiota tehdä töitä sekä turvallisuuden tunnetta. Politiikassa tätä ei ole ymmärretty, vaan valta keskittyy yhä enemmän. Uskon, että tämän on muututtava seuraavien vuosien aikana. Muuten demokratia tulee rappeutumaan ja nykyisen päätöksentekosysteemin luottamus karisemaan nollalukemiin. Ja se ei tiedä hyvää yhteiskunnan toiminnalle. Kun vielä puoluetoimijat hämmästyttävän laajalti kuvittelevat, että äänestäjiä ei vaalien välillä edes tarvitse kuunnella, alkaa&nbsp; demokratia olemaan todella kriisissä. Nykyaikaisempia toimintatapoja ei oteta käyttöön sen vuoksi, että toimijoilla ei ole luottamusta muihin kuin omaan eliittiinsä.&rdquo;</em></p><p>Musta on ihan hauska lukea myös muiden kirjoittamana asioita, joista anarkistit ovat puhuneet vuosikausia. Seuraava pätkä esimerkiksi voisi olla jopa jostain anarkistien lentolehtisestä, tosin ehkä vähemmän populistisesti: <em>&rdquo;Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.&rdquo;</em> Anarkistien puoluepolitiikka-analyysia voi lukea esimerkiksi <a href="http://antivaalit.blogspot.fi" id="täältä">täältä</a> ja vertailla sitä Harkimon analyysiin. Mun täytyy todeta että Harkimo liikkeineen näkee aivan olemassaolevia ongelmia ja mä toivon että aiheesta aletaan käydä kunnon keskustelua, joka johtaa johonkin konkreettiseen muutokseen.</p><p>Mitään muuta annettavaa noilla vanhoilla setäukkeleilla ei sitten olekaan ja koko Liike Nyt on aivan farssi, perinteinen oikeistolainen kusetus ja joutaa romukoppaan heti syntyessään. Täytyy kyllä sanoa, että noloa on, kun eniten mediassa ja kaikkialla äänessä ja vieläpä vallan kahvassa olevat miljonääri-kansanedustajapapat valittavat siitä, että politiikka on rikki. Turha puhua minkään eliitin vallankäytön ongelmista jos olet itse osa yhteiskunnan eliittiä. Liikkeen nettisivuilta ja ulostuloista päätellen vahvan uudistushaluisen retoriikan takana ei ole mitään radikaalia uutta, lähinnä vinkumista jostain puolueiden ryhmäkurista ja markkinatalouden fanitusta. Tuntuukin että koko liike on saanut alkunsa turhautumisesta siihen, etteivät papat ole saaneet kaikkea tahtomaansa omassa puolueessaan läpi. Tai sitten nämä hjallikset ovat aistimassa, että uusia populistisia liikkeitä syntyy näinä aikoina euroopassa kuin sieniä sateella ja haluavat hyödyntää sitä oman uransa pönkittämiseksi, todennäköisesti huonolla menestyksellä.</p><p>Tässä vaiheessa kiitän Harkimoa epäkohtien esiinnostamisesta ja sanon, että tarve politiikkaa uudistavalle liikkeelle todellakin on. Liike Nyt vain ei ole sitä, se ei tarjoa vaihtoehtoja parlamentarismille ja puolueille, epätasa-arvoisen globaaleihin ympäristökriiseihin johtavan talousjärjestelmän ongelmista puhumattakaan. Pyydänkin miljonääripoliitikkoja pitämään turpansa kiinni ja astumaan sivuun tässä vaiheessa, antamaan tilaa niille, jotka tarjoavat tilalle oikeita konkreettisia ratkaisuja.&nbsp;Kuten taloudellista tasa-arvoa, suoraa demokratiaa ja koko vanhanaikaisesta parlamentaristisesta harvainvallasta luopumista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äskettäin Hjallis Harkimo ilmoitti jättävänsä kokoomuksen ja perustavansa uuden poliittisen ”ei-puolueen”  Liike Nyt -nimisen liikkeen. Mukana liikkeessä on muun muassa sellaisia nimiä kun Mikael Jungner ja Tuomas Enbuske. Liike puhuu nettisivuillaan eliitin vastaisuudesta ja politiikan uudistamisesta. Sivuilla on mainittu myös ilmastonmuutos ja kaikista huolen pitäminen. Lisäksi liike uskoo vahvasti yrittäjyyteen ja markkinoihin parhaina tapoina järjestää talous, kunhan ne on ”järjestetty reilusti”.

Mielenkiintoisinta mun mielestä tässä on Harkimon ja Liike Nytin analyysi demokratian ja parlamentarismin tilasta. Iltalehden blogissa Harkimo kirjoittaa seuraavasti, mielestäni jopa aivan osuvasti: ”Kun päätökset on tehty yhdessä, lisäävät ne motivaatiota tehdä töitä sekä turvallisuuden tunnetta. Politiikassa tätä ei ole ymmärretty, vaan valta keskittyy yhä enemmän. Uskon, että tämän on muututtava seuraavien vuosien aikana. Muuten demokratia tulee rappeutumaan ja nykyisen päätöksentekosysteemin luottamus karisemaan nollalukemiin. Ja se ei tiedä hyvää yhteiskunnan toiminnalle. Kun vielä puoluetoimijat hämmästyttävän laajalti kuvittelevat, että äänestäjiä ei vaalien välillä edes tarvitse kuunnella, alkaa  demokratia olemaan todella kriisissä. Nykyaikaisempia toimintatapoja ei oteta käyttöön sen vuoksi, että toimijoilla ei ole luottamusta muihin kuin omaan eliittiinsä.”

Musta on ihan hauska lukea myös muiden kirjoittamana asioita, joista anarkistit ovat puhuneet vuosikausia. Seuraava pätkä esimerkiksi voisi olla jopa jostain anarkistien lentolehtisestä, tosin ehkä vähemmän populistisesti: ”Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.” Anarkistien puoluepolitiikka-analyysia voi lukea esimerkiksi täältä ja vertailla sitä Harkimon analyysiin. Mun täytyy todeta että Harkimo liikkeineen näkee aivan olemassaolevia ongelmia ja mä toivon että aiheesta aletaan käydä kunnon keskustelua, joka johtaa johonkin konkreettiseen muutokseen.

Mitään muuta annettavaa noilla vanhoilla setäukkeleilla ei sitten olekaan ja koko Liike Nyt on aivan farssi, perinteinen oikeistolainen kusetus ja joutaa romukoppaan heti syntyessään. Täytyy kyllä sanoa, että noloa on, kun eniten mediassa ja kaikkialla äänessä ja vieläpä vallan kahvassa olevat miljonääri-kansanedustajapapat valittavat siitä, että politiikka on rikki. Turha puhua minkään eliitin vallankäytön ongelmista jos olet itse osa yhteiskunnan eliittiä. Liikkeen nettisivuilta ja ulostuloista päätellen vahvan uudistushaluisen retoriikan takana ei ole mitään radikaalia uutta, lähinnä vinkumista jostain puolueiden ryhmäkurista ja markkinatalouden fanitusta. Tuntuukin että koko liike on saanut alkunsa turhautumisesta siihen, etteivät papat ole saaneet kaikkea tahtomaansa omassa puolueessaan läpi. Tai sitten nämä hjallikset ovat aistimassa, että uusia populistisia liikkeitä syntyy näinä aikoina euroopassa kuin sieniä sateella ja haluavat hyödyntää sitä oman uransa pönkittämiseksi, todennäköisesti huonolla menestyksellä.

Tässä vaiheessa kiitän Harkimoa epäkohtien esiinnostamisesta ja sanon, että tarve politiikkaa uudistavalle liikkeelle todellakin on. Liike Nyt vain ei ole sitä, se ei tarjoa vaihtoehtoja parlamentarismille ja puolueille, epätasa-arvoisen globaaleihin ympäristökriiseihin johtavan talousjärjestelmän ongelmista puhumattakaan. Pyydänkin miljonääripoliitikkoja pitämään turpansa kiinni ja astumaan sivuun tässä vaiheessa, antamaan tilaa niille, jotka tarjoavat tilalle oikeita konkreettisia ratkaisuja. Kuten taloudellista tasa-arvoa, suoraa demokratiaa ja koko vanhanaikaisesta parlamentaristisesta harvainvallasta luopumista.

]]>
0 Demokratia Eliitti Parlamentarismi Suora demokratia Sun, 22 Apr 2018 16:36:19 +0000 Oskari Juvakka http://oskarijuvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254252-liike-nyt-on-populistinen-kusetus
Jätevesitutkimus kertoo:kokaiinin käyttö lisääntynyt http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251913-jatevesitutkimus-kertookokaiinin-kaytto-lisaantynyt <p>Jätevesitutkimus osoittaa, että eliitin suosima kokaiini on alkanut yleistymään Suomessa. Muuta yllättävää tutkimus ei oikein tuo esille. Kautta linjan Suomessa ei ole huumeetonta pitäjää olemassa.&nbsp;</p><p>Poliisi ja tulli saa vain hyvin pienen osan huumeista takavarikkoon se on yksi johtopäätös minkä tutkimuksesta voi tehdä.</p><p>Kannabistahan ei tästä tutkimuksesta löydy.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005594611.html">Suomalaisten jätevedet paljastavat: kokaiinin käyttö monin&shy;kertaistunut &ndash; Katso miten huume&shy;tilanne on muuttunut suurissa kaupungeissa</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jätevesitutkimus osoittaa, että eliitin suosima kokaiini on alkanut yleistymään Suomessa. Muuta yllättävää tutkimus ei oikein tuo esille. Kautta linjan Suomessa ei ole huumeetonta pitäjää olemassa. 

Poliisi ja tulli saa vain hyvin pienen osan huumeista takavarikkoon se on yksi johtopäätös minkä tutkimuksesta voi tehdä.

Kannabistahan ei tästä tutkimuksesta löydy. 

 

Suomalaisten jätevedet paljastavat: kokaiinin käyttö monin­kertaistunut – Katso miten huume­tilanne on muuttunut suurissa kaupungeissa

 

]]>
25 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251913-jatevesitutkimus-kertookokaiinin-kaytto-lisaantynyt#comments Eliitti Huumeet Jätevesitutkimus Synteettiset huumeet WHO huumeet dekriminalisointi hallitus Wed, 07 Mar 2018 17:22:44 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251913-jatevesitutkimus-kertookokaiinin-kaytto-lisaantynyt
Ratkaisua leipäjonojen sietämättömään keveyteen. http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250827-leipajonojen-sietamaton-keveys Olen usein tuonut blogissani esiin leipäjonoja, ne kun on minunkin sydämmellä kuten Presidentin ja päättäjen myös( Hyvää näytelmää kuitenkin vain) Nyt on ehdotettu leipäjonojen piilottamista silmistä pois ja tilalle kirkkojen tarjoamaa yhteismuonitusta. Sikäli aivan varteenotetta lisä tähän systeemiin köyhien ja vähävaraisien auttamiseksi, mutta kyseenalaistan mallin kuitenkin kun se ei ole ratkaisu ongelmaan. Olen itse käynyt tutkimassa näitä, ja siellä on silmäni avautuneet. Tuolla käy aivan tavallisia ihmisiä, eläkeläisiä, yksinhuoltajia, työssäkäyviä pienipalkkaisia ja jopa perheitä lapsien kanssa, hätää on siis montaa muotoa. Tähän perustuen en usko tuon yhteisruokailun olevan ratkaisu tähän. Ensinnäkin kuinka moni niihin lähtisi naamaansa näyttämään koko perheen kera, saatikkaan että yksi ruoka päivässä ei ole riittävä.Ruokajonoissa saa kassillisen, joissain jopa kaksi kassia hyviä ja ravitsevia perustarpeita joista voi itse kotonaan valmistaa ravintoa perheelleen, ta vaikka vain itselle.Tuo esimerkkipaikka on täällä lahdessa ja pyysinkin pitäjää kirjoittamaan puheen tuonne leipäjonotilaisuuteen taannoin, tekniikka petti ja en kyennyt sitä tuolla lukemaan. Toimitin sen kuitenkin Eduskuntaan ja toivottavasti aiheuttaa toimia. Lisäksi minulla on idea näiden tukemiseksi ja laitan tästä vielä kirjelmän tänään Presidentille, toivottavasti hän tarttuu asiaan ja puoltaa sitä.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250827-leipajonojen-sietamaton-keveys#comments Eliitti köyhyys Leipäjonot Raha Mon, 12 Feb 2018 07:48:05 +0000 Pontus Söderblom http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250827-leipajonojen-sietamaton-keveys Davos - yhteinen tulevaisuus sirpaloituneessa maailmassa http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249550-davos-yhteinen-tulevaisuus-sirpaloituneessa-maailmassa <p>&nbsp;Presidentti Donlad&nbsp;Trumpin Amerikka ensin -slogan sopii huonosti Davosin kokouksen tämänvuotiseen teemaan, joka on yhteinen tulevaisuus sirpaloituneessa maailmassa, mutta &nbsp;huolimatta tuosta presidentti Donald Trumpkin on paikalla.&nbsp;</p><p>Davosiin, joka sijaitsee Sveitsissä, kokoontuu tällä viikolla maailman eliitti. Siitä kertoi sekä Helsingin sanomat että the Guardian. Näkökulmat kokoukseen ovat näillä lehdillä hyvin erilaiset.</p><p>&rdquo;Davosissa katsotaan, mihin suuntaan maailma on menossa. Periaatteena on, että yritetään tehdä maailmasta parempi paikka. Tänä vuonna iso teema on naisten mahdollisuudet johtajina. Kokouksen varapuheenjohtajat ovat kaikki naisia.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>F Scott Fitzgeraldin mukaan rikkaat ovat erilaisia kuin hän tai me muut. Heidän varallisuutensa tekee heistä kyynisiä niissä asioissa, missä me olemme luottavaisia. Heidän varallisuutensa saa heidät ajattelemaan, että he ovat parempia kuin me. Nämä sanat koskevat Davosiin kokoontuneita miljardöörejäkin ja yritysten ylintä johtoa. Paikalla siellä on tekniikan jättiläisten kuin pörssiyhtiöiden&nbsp; edustajia ja erityisen kutsun saaneita. &nbsp;Monikohan Suomesta on saanut Petri Vilenin lisäksi kutsun (2016 kokous) ja moniko itse on maksanut osallistumisensa?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;The Guardian nimittää osallistujia moguleiksi, jotka voivat puhua turvallisesti epätasa-arvosta ja köyhyydestä tekemättä näille asioille mitään.&nbsp; Tuskin edes ymmärtävät mistä on kyse.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuodesta 2015 rikkain yksi prosentti on omistanut enemmän kuin koko loppuplaneetta. He ajattelevat, että he eivät jaa samaa kohtaloa köyhien kanssa.&nbsp;&nbsp; Verojen välttelyssä maat ovat vastakkain eivätkä yritysjohtajat likaa käsiään tässä asiassa. Mikään yritys ei ole rehellinen yrittäessään nujertaa liittoja tai siinä, kuinka ne lobbaavat omaa hyötyä etsien lainsäädäntöä&nbsp; vastaan,&nbsp; jolla vaikutetaan työvoimaan, ympäristöön ja&nbsp; yksityisyyteen. muutoin ne vaikuttavat heidän&nbsp; valtansa tasapainoa vähentävästi ja vievät kohti kansan mahdollisuutta vaikuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurimmat läntiset yritykset ja pankit&nbsp; ovat vapaina kulkemaan minne mielivät maailmassa.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla, kun muistot talouskriisistä haihtuvat, eliitti palaa myyttiin, että he eivät ole riippuvaisia kansalaisista tai kansallisista hallituksista /valtiovallasta.&nbsp; Valtiovalta on kiusankappale, jota on syytä vältellä. Kuitenkin valtiovalta&nbsp; tarjoaa juuri heidän yrityksilleen infrastruktuurin ja sijoittamisen alustan, ja kyllähän yritykset tarvitsevat sellaista.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun kriisi iskee tämä valtiovalta on se, joka heittää pelastusköyden suurille bisneksille. &nbsp;&rdquo;Globaalit pankit ovat kansainvälisiä eläessään, mutta muuttuvat kansallisiksi kuollessaan&rdquo;, totesi Englannin pankin aiempi governor Mervyn King.&nbsp; Kun valtio on mukana se hyödyttään aina enemmän rikkaita kuin työtä tekeviä luokkia.</p><p>&nbsp;</p><p>Säännöt on luotu nostamaan tuloja ylös. Säännöt voidaan tietysti aina kirjoittaa uudelleen, jos on edistyksellisiä ideoita. Presidentti Donal&nbsp; Trumpilla ei niitä uskota olevan. Trumpin ensimmäinen vuosi on ollut häpeällinen ja vienyt häneltä ja hänen toimistoltaan arvokkuuden.&nbsp; Davosissa Trump voisi olla kotonaan&nbsp; eliitin joukossa. Kuitenkin Trump muuttunee Davosin viikolla ulkopuoliseksi &rdquo;pommien heittelijäksi&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Davosin kokouksen perustaja&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/haku/?query=klaus+schwab"><strong>Klaus Schwab&nbsp;</strong></a>suhtautui kriittisesti yhteiskunnan kahtiajakoa edustaviin ilmiöihin, kuten Donlad Trumpin valintaan ja Britannian eroon EU:sta</p><p>&nbsp;</p><p>On aika panna merkille, että Trumpin kaltaisille demagogeille ovat avautuneet ovet&nbsp; arvostella nykyisen kaltaista maailman kauppaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Lääkkeitä ei nähdä olevan ratkaista kilpailijamaiden&nbsp; halvan työvoiman, ympäristöasioiden ja ihmisoikeuksien rikkomisen synnyttämiä ongelmia.&nbsp; Bisness etsii vain&nbsp; hyötyjä, näistäkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun valtiovalta ei tarjoa hyvinvointia,&nbsp; ei mahdollista työntekijöiden sitoutumista eikä tue koulutusta tapahtuu seuraavaa:&nbsp; Ilman sovittuja kansainvälisiä toimia, eliitin itsekyyden avustuksella populismi leviää.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Epätasa-arvon asiantuntija Branko Milanović&nbsp; kirjoitti Davosin osallistujille .&rdquo; he ovat haluttomia maksamaan elinkelpoisia palkkoja, mutta ovat valmiit kustantamaan filharmonisen orkesterin kulut.&nbsp; He panevat porttikieltoon liitot,&nbsp; mutta järjestävät&nbsp; workshopin valtion&nbsp; toimien läpinäkyvyydestä&rdquo;.&nbsp; &nbsp;Mitä muuta vastaavaa voitaisiinkaan rinnastaa?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Poliittisen ja talouden kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan tasapainoa valtion ja globaalin avoimen talouden välille.&nbsp; Tarvitaan suurempaa kiinnostusta&nbsp; yhteiskunnallisiin asioihin.&nbsp; Muutoin kasvava epätasa-arvo synnyttää ihmisissä, pelkoa ja toivottomuutta. &nbsp;Erot ihmisen ja ihmisen välillä ovat erilaisia, eri mittakaavassa eri alueilla, eri maissa, &nbsp;mutta on &nbsp;omaleimaisia eroja ja jakautumista &nbsp;havaittavissa Suomessakin. &nbsp;Sitä lie päättäjiemme vaikea myöntää.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jan/21/the-guardian-view-on-davos-and-inequality-a-demagogue-takes-advantage">https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jan/21/the-guardian-view-on-davos-and-inequality-a-demagogue-takes-advantage</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005533808.html">https://www.hs.fi/talous/art-2000005533808.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Presidentti Donlad Trumpin Amerikka ensin -slogan sopii huonosti Davosin kokouksen tämänvuotiseen teemaan, joka on yhteinen tulevaisuus sirpaloituneessa maailmassa, mutta  huolimatta tuosta presidentti Donald Trumpkin on paikalla. 

Davosiin, joka sijaitsee Sveitsissä, kokoontuu tällä viikolla maailman eliitti. Siitä kertoi sekä Helsingin sanomat että the Guardian. Näkökulmat kokoukseen ovat näillä lehdillä hyvin erilaiset.

”Davosissa katsotaan, mihin suuntaan maailma on menossa. Periaatteena on, että yritetään tehdä maailmasta parempi paikka. Tänä vuonna iso teema on naisten mahdollisuudet johtajina. Kokouksen varapuheenjohtajat ovat kaikki naisia.”

 

F Scott Fitzgeraldin mukaan rikkaat ovat erilaisia kuin hän tai me muut. Heidän varallisuutensa tekee heistä kyynisiä niissä asioissa, missä me olemme luottavaisia. Heidän varallisuutensa saa heidät ajattelemaan, että he ovat parempia kuin me. Nämä sanat koskevat Davosiin kokoontuneita miljardöörejäkin ja yritysten ylintä johtoa. Paikalla siellä on tekniikan jättiläisten kuin pörssiyhtiöiden  edustajia ja erityisen kutsun saaneita.  Monikohan Suomesta on saanut Petri Vilenin lisäksi kutsun (2016 kokous) ja moniko itse on maksanut osallistumisensa?

 

 The Guardian nimittää osallistujia moguleiksi, jotka voivat puhua turvallisesti epätasa-arvosta ja köyhyydestä tekemättä näille asioille mitään.  Tuskin edes ymmärtävät mistä on kyse.

 

Vuodesta 2015 rikkain yksi prosentti on omistanut enemmän kuin koko loppuplaneetta. He ajattelevat, että he eivät jaa samaa kohtaloa köyhien kanssa.   Verojen välttelyssä maat ovat vastakkain eivätkä yritysjohtajat likaa käsiään tässä asiassa. Mikään yritys ei ole rehellinen yrittäessään nujertaa liittoja tai siinä, kuinka ne lobbaavat omaa hyötyä etsien lainsäädäntöä  vastaan,  jolla vaikutetaan työvoimaan, ympäristöön ja  yksityisyyteen. muutoin ne vaikuttavat heidän  valtansa tasapainoa vähentävästi ja vievät kohti kansan mahdollisuutta vaikuttaa.

 

Suurimmat läntiset yritykset ja pankit  ovat vapaina kulkemaan minne mielivät maailmassa.  

 

Samalla, kun muistot talouskriisistä haihtuvat, eliitti palaa myyttiin, että he eivät ole riippuvaisia kansalaisista tai kansallisista hallituksista /valtiovallasta.  Valtiovalta on kiusankappale, jota on syytä vältellä. Kuitenkin valtiovalta  tarjoaa juuri heidän yrityksilleen infrastruktuurin ja sijoittamisen alustan, ja kyllähän yritykset tarvitsevat sellaista.

 

Kun kriisi iskee tämä valtiovalta on se, joka heittää pelastusköyden suurille bisneksille.  ”Globaalit pankit ovat kansainvälisiä eläessään, mutta muuttuvat kansallisiksi kuollessaan”, totesi Englannin pankin aiempi governor Mervyn King.  Kun valtio on mukana se hyödyttään aina enemmän rikkaita kuin työtä tekeviä luokkia.

 

Säännöt on luotu nostamaan tuloja ylös. Säännöt voidaan tietysti aina kirjoittaa uudelleen, jos on edistyksellisiä ideoita. Presidentti Donal  Trumpilla ei niitä uskota olevan. Trumpin ensimmäinen vuosi on ollut häpeällinen ja vienyt häneltä ja hänen toimistoltaan arvokkuuden.  Davosissa Trump voisi olla kotonaan  eliitin joukossa. Kuitenkin Trump muuttunee Davosin viikolla ulkopuoliseksi ”pommien heittelijäksi”.

 

Davosin kokouksen perustaja Klaus Schwab suhtautui kriittisesti yhteiskunnan kahtiajakoa edustaviin ilmiöihin, kuten Donlad Trumpin valintaan ja Britannian eroon EU:sta

 

On aika panna merkille, että Trumpin kaltaisille demagogeille ovat avautuneet ovet  arvostella nykyisen kaltaista maailman kauppaa.

 

Lääkkeitä ei nähdä olevan ratkaista kilpailijamaiden  halvan työvoiman, ympäristöasioiden ja ihmisoikeuksien rikkomisen synnyttämiä ongelmia.  Bisness etsii vain  hyötyjä, näistäkin.

 

Kun valtiovalta ei tarjoa hyvinvointia,  ei mahdollista työntekijöiden sitoutumista eikä tue koulutusta tapahtuu seuraavaa:  Ilman sovittuja kansainvälisiä toimia, eliitin itsekyyden avustuksella populismi leviää.

 

 Epätasa-arvon asiantuntija Branko Milanović  kirjoitti Davosin osallistujille .” he ovat haluttomia maksamaan elinkelpoisia palkkoja, mutta ovat valmiit kustantamaan filharmonisen orkesterin kulut.  He panevat porttikieltoon liitot,  mutta järjestävät  workshopin valtion  toimien läpinäkyvyydestä”.   Mitä muuta vastaavaa voitaisiinkaan rinnastaa?

 

 Poliittisen ja talouden kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan tasapainoa valtion ja globaalin avoimen talouden välille.  Tarvitaan suurempaa kiinnostusta  yhteiskunnallisiin asioihin.  Muutoin kasvava epätasa-arvo synnyttää ihmisissä, pelkoa ja toivottomuutta.  Erot ihmisen ja ihmisen välillä ovat erilaisia, eri mittakaavassa eri alueilla, eri maissa,  mutta on  omaleimaisia eroja ja jakautumista  havaittavissa Suomessakin.  Sitä lie päättäjiemme vaikea myöntää.

 

https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jan/21/the-guardian-view-on-davos-and-inequality-a-demagogue-takes-advantage

 

https://www.hs.fi/talous/art-2000005533808.html

]]>
1 http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249550-davos-yhteinen-tulevaisuus-sirpaloituneessa-maailmassa#comments Davos Eliitti köyhyys Tasa-arvo Ympäristö Mon, 22 Jan 2018 07:59:18 +0000 Irja Laamanen http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249550-davos-yhteinen-tulevaisuus-sirpaloituneessa-maailmassa
Posetiivarin apina http://peterlindberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243771-posetiivarin-apina <p>&nbsp;</p><p>On kevät 2017, minulla on kiire ja olen ajatellut pääseväni keskustaan nopeammin metrolla kuin autolla. Kun metro on seissyt Itiksen asemalla pitempää kuin tarpeeksi, alan kuitenkin miettiä pitääkö vaihtaa kyytiä. Ovet ovat kuitenkin kiinni ja ei auta kuin istua ja odotella. Ikkunan läpi näkyy, kuinka nuori afrikkalaismies pyrkii laiturilla olevien koulutyttöjen seuraan. Likat väistelevät, eivätkä anna aihetta jatkaa lähentymistä. Mies kai huutaa jotakin, ja tytöt kuittailevat alentuvasti takaisin. On siinä laiturilla aikuisiakin, mutta eiväthän nämä tohdi tuommoiseen. Miten se osaakaan aikuinen ihminen olla katsomatta minnekään. Pää kääntyy ja katse tarttuu johonkin jota ei ole. Tämä kertoo läsnäolijoille, että minua ei ole, enkä siis osallistu.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten metrovaunun ovet aukeavat ja väki pääsee laiturilta sisään. Tyttöjen seuraan pyrkinyt afrikkalainen jantteri liittyy seuraamme ja kohdistaa nyt tarmonsa vanhaan mieheen. Seuraa perkeleellinen huuto kun nuorukainen alkaa kiskoa vanhuksen ostoksia itselleen. Vanha suomalaisäijä ei luovuta ja huutaa ilmoille rasistisia herjauksia. Joku kantasuomalainen mies menee väliin, mutta siirtolainen vääntää viileästi takaisin. Käsietäisyydellä istuvat kantasuomalaiset nuoret miehet pälyilevät ujosti tilanteesta poispäin eikä kukaan ei mene kolmanneksi. Lopulta minä sitten menen kun edessäni istuva ikäiseni vanha akka alkaa kiljua hysteerisenä. Afrikkalainen luovuttaa ja hän jää suosiolla Kulosaaren seisakkeelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Näinhän se menee kun julkisessa tilassa nähdään jotakin täysin tavatonta. Kynnys mennä väliin väkivaltatilanteeseen on korkea. Sielu huutaa esivaltaa ja yritämme pienin vaistomaisin elein luoda itsestämme vaikutelman, että emme kuulu häiriön piiriin. Kaikenlainen kovaäänisyys, vaativa katse ja tarttuminen on äärimmäisen vastenmielistä ja sellainen menee salamannopeasti suomalaisen ihon alle. Sopivaisuuden rajat ovat piirtyneet syvälle mielenkarttaamme.</p><p>&nbsp;</p><p>Metelöivät siirtolaisnuorukaiset ottavat julkisen tilan itselleen, miten tahtovat. Iloisesti he antavat musan pauhata ja kokiksen lentää metron istumaloosissa, kun minä väistän nyrpeänä toiseen kulkuneuvoon. Päädyn siitä sitten huonosti suomea, ruotsia, saksaa tai englantia hallitsevan taksikuskin kyytiin, joka kaistapäisesti autoilemalla yrittää neuvotella liikennesääntöjä uusiksi. Vähä vähältä koen, että minut haastetaan, jollakin oudolla ja kipeällä tavalla. Metrossa ja taksissa minut pakotetaan osallistumaan johonkin, joka riitelee syvästi omien käsitysteni kanssa. Kulkuvälineissä, katukäytävillä ja kassajonossa tapakartastoani rypistellään ja alan tuntea vierautta siellä, missä olin aiemmin kokenut rutinoitua tuttuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Siirtolaisen huono käytös metrossa jättää minut fyysisesti rauhaan, mutta kajoaa siihen, kuka minä mielestäni olen. Kun minulta tullaan joukolla kerjäämään, ei minua pelota, koska olen melkein kaksimetrinen ja satakiloinen äijä. Lapsuuteni helsinkiläislähiöt olivat hurjia kasvupaikkoja ja jokainen räkänokka, rasvis ja pitkätukka oppi tarkalleen, mitä pitää ja mitä ei saa koskaan tehdä - muuten tulee kipeästi pipiä nokkaan. Olenkin sisäistänyt pitkän litanian syvälle kuhmuiseen kallooni iskostuneita sääntöjä ja käytänteitä, joita sovellan julkisessa (tai yksityisessä) tilassa. Nämä säännöt eivät ole mitä tahansa litanioita, vaan niiden tarjoamassa kehikossa minä olen ajattelevana ja tuntevana subjektina kiinnittynyt yhteisööni. Näitä tapoja ja sopimuksia sovelletaan pikkutyttöihin ja vanhoihin ukkoihin: ne ovat aivan jäykkiä, eikä niistä voida kustannuksitta neuvotella. Jopa liikennesääntöjen on oltava niiden kanssa ristiriidattomia. Kun joku selkeästi manifestoi yhteisöni käytänteiden olevan triviaaleja, minä tulen itselleni naurettavaksi ja oudolla tavalla loukatuksi. Minut on opetettu väistämään ja siihen, että itsestään ei saa tehdä numeroa koskaan. Kun tumma käsi tunkeutuu taskuuni ratikassa, olen heikko ja nolattu omieni edessä. Ja korostettakoon, että kaikki mitä tässä tekstissä sanotaan, koskee vieraskulttuurin aikuisia miehiä. Oman tapatodellisuutensa puitteissa he ovat &rdquo;alfoja&rdquo;, jotka määräävät alistettujensa olemisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Koulutytöt osasivat suvereenisti torjua tuon ilmeisen kielitaidottoman nuoren miehen seurastaan. Vieressä kuitenkin oli myös mykkä aikuisten joukko osaamatta ja uskaltamatta. Katselemme marginalisoituina, kun ekspressiiviseen kuluttamiseen viehättyneet miesjoukkiot rakentelevat mikromaailmojaan tupakan- ja kebabinkatkuun ihastuneina. Tunnetun ja ennustettavan julkisen tilan sisälle avautuu nyt uusi muualta tuotettu muodin, kulutuksen ja sopivaisuussääntöjen selkeästi rajaama olemisen tila. Nyt sotakuntoiset miehet ryhmäytyvät jalkakäytäville ja ostoskeskuksiin pysyvästi ylläpitämään valtaamaansa reviiriä ja julkinen tila ottaa tämän erilaisin väistömenetelmin huomioon. Julkisuuteen syntyy uudenlaista merkistöä, kuten viranomaisohjeita puheesta, pukeutumisesta sekä turvallisista kellonajoista. Meitä vaaditaan hyväksymään virallisen Suomen rahoittama vierastodellisuus karvoineen kaikkineen. Uusi yhteiskuntafragmentti saa heti omaa kokoansa suuremman merkityksen kantasuomalaisen kannalta, koska siitä aiheutuvat kustannukset ovat mittavia. Arkikokemukseemme alkavat kuulua konepistooleita kantavat poliisit ja betoniesteet ja perusteltu väkivallan uhka.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkisen hyväksyvän hyminän säestyksellä annetaan ikiaikaisten uskonnollisten ja sukulaisuuteen perustuvien siteiden alkaa määrittää siirtolaisryhmien välisiä taloudellisia alistussuhteita. Syntyy epävirallisia ja lopulta rikollisia vuorovaikutuksen kanavia, joihin ei osata ja haluta puuttua. Itse asiassa kaikki tässä uudessa (siirtolais)todellisuudessa on asiaankuuluvaa ja sellaisenaan jotenkin hyväksyttävää. Oudolla tavalla aikuisten miesten on soveliasta huudella porukoista, kännykkäkuvata ja kopeloida ohi menevää (nais)kansalaista. Kun joku näistä siirtolaismiehistä sitten päättää ajaa Kalliossa &rdquo;niittokoneensa&rdquo; etnisesti määrittyneeseen siirtolaisten osajoukkoon, niin se ei ole yllätys. Näiden miesten ymmärrys siitä, mitä voidaan tietää ja yhteisöllinen kohtalo on huomattavan toisenlainen kuin omamme täällä Pohjolassa. Olisi edes suomalainen känni, joka selittäisi, mutta ei ole. On oltu selvin päin, mutta ei hullujakaan. Ollaan, oleskellaan ja siinä sivussa koukataan isolla äijämaasturilla klaanirajat selviksi. Mihin siinä virkavaltakaan oikein osaisi puuttua kun oli seuraamassa tilanteen fermentoitumista autostaan aika pitkään.</p><p>&nbsp;</p><p>Viranomaiskoneiston kulttuurinen sokeus paljastuu lopulta täydessä mitassaan, kun siirtolaiset saavat lähettää lapsensa Afrikkaan silvottavaksi. Nämä ihmiset ovat ilmoituksensa mukaan paenneet paikasta, jonne nyt pakottavat lapsensa lähtemään hirvittäviin toimenpiteisiin. Isät ja äidit, sedät, enot ja yleensäkin aikuinen osa klaanista ei kuitenkaan halua lopettaa siirtolaisuuttaan, koska kokee mielestään vanhassa maanosassaan vainoa. Lomailu on kuitenkin mahdollista.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko mahdollista, että hyvinvointiyhteiskuntaamme on avautunut ekologinen lokero, jossa lapsi voidaan lähettää silvottavaksi jonkin kulttuurisen tavan vuoksi. Eikö tämän estäminen ei ole ollut mahdollista ja eikä iljettävyyttä ole voitu yksiselitteisesti kieltää ja sanktioida vahvasti. Saako asiasta jotakin tietänyt olla hiljaa jos kuuluu samaan etniseen siirtolaisryhmään? Järjettömyyksien edessä syntyy ainoastaan akateemista keskustelua, jossa osallistujat tekevät älyllisiä sormiharjoituksia imitoidessaan lakiin perustuvaa toimeenpanovaltaa. Asioita kirjataan työryhmissä, syntyy julkisia tiedonantoja ja viranomaislausumia tämän sairaan ilmiö luonteesta. Naurettavan tärkeätä on myös, mitä Husu sanoo, koska vertaisryhmälausuma tukee viranomaisen toiminnan muuten niin ohutta oikeutusta. Yhteistä tälle viranomaisperformansseille on huomattavan korkea abstraktiotaso, jossa täysin kaistapäinen asiantila liudennetaan ja mielettömyydetkin nostetaan relevantin argumentin rooliin. Toiminta ja päätökset ohennetaan jonkinlaisella &rdquo;käsitedilaatiolla&rdquo; ja syntyy uudenlainen puuttumisen ja välittämisen diskurssi. Jotenkin sallitun ja hyväksytyn piirin alkaa mahtua kaikenlaista ennenkuulumatonta, joka johtaa siihen että sotakuntoisten siirtolaismiesten näkökulma on ainoa näkökulma. Vanhan yhteiskunnan tehtävä on ymmärtää ja mahdollistaa. Alkaa muodostua uudenlainen puuttumisen, estämisen ja toisaalta suvaitsemisen ja hyväksymisen koordinaatisto, jossa kantasuomalaiset päätyvät piilottelemaan betoniesteiden taakse. Armeijassa palvelustaan suorittavat poikamme naamioituvat siviileiksi ja poliisi kantaa itsensä ja muiden suojaamiseksi sarjatuliasetta. Meidät on maalitettu, mutta emme saa antaa pelolle valtaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaiken &rdquo;yllättävän ja uuden&rdquo; salliminen edellyttää uudenlaisen puhetavan lanseeramista, jossa termejä &rdquo;laajennetaan&rdquo; sopivasti peittämään toisia käsitteitä. Tässä puhetavassa valtakunnan alueelle ilman henkilötietoja tulevat ihmiset ovat aina pakolaisia. Kukaan heistä ei ole parempaa elintasoa hakeva siirtolainen. Tässä ihmisoikeuksiin perustuva turvanpaikan hakeminen peittää siirtolaisuuden taloudelliset ja henkiset kustannukset. Ihmisen silpomisen kutsuminen ympärileikkaukseksi auttaa järjettömän väkivallan liudentamisen lääketieteellisesti perustelluksi operaatioksi. Puhetavan tasolla ilmenevä myötäsukaisuus siirtyy sitten toiminnan ja valintojen tasolle, kun aikuinen mies ja tuleva terroristi laitetaan alaikäisten joukkoon oleilemaan. &rdquo;Hampaat eivät valehtele... kaksi kolmesta ikäolettamasta pitää paikkansa. Kiistanalaisessa tapauksessa ikä tulkitaan aina hakijan kannalta myönteisesti&rdquo; (Yle 27.9.2015). Ihmisen ikä siis aina tiedetään jos halutaan. Joko on siis tieten laitettu aikuinen lasten sekaan, joka toisaalta ei mitenkään olisi mahdollista kantasuomalaisen miehen kohdalla. Tai sitten iästä on ollut epäilys, mutta miehen on haluttu antaa pitää ikäväitteestään kiinni ja siksi saada oleskella lasten kanssa koululuokassa. Kuka tahansa kantasuomalainen, joka on asioinut esim. Kelan tai verottajan kanssa tietää kokemuksesta, että edellisen kaltainen yleishumanismiin perustuva pehmeys ja myötäeläminen ei toteudu koskaan. Suomessa on totuttu, että viranomainen on aivan jäykkä harkinnassaan ja valtakunnan (joskus myös lapsen) etu tulee aina ensin. On luotu eräänlainen siirtolaisdiskurssi, jossa pohjoismaalaisessa elämänmenossa aiemmin sietämättömiksi nähdyt ilmiöt saadaan arkipäiväistettyä. Miten kunniamurha eroaa murhasta? Onko toinen vähemmän paha asia kuin toinen, koska kunnia on meille kaikille täällä pohjolassakin tärkeä asia.</p><p>&nbsp;</p><p>Moraaliselle universaaliudelle rakentuva viranomaistajunta yrittää luoda synteettisen ja pakotetun yhteisymmärryksen vuosisatojen erottamien kulttuuripiirien välille. Hyväksytään toisaalta, että islam ei ole tuottanut hyvää luonnontiedettä 1100-luvun jälkeen (Yle 28.9.2017), mutta muuten oletetaan islamin tuovan rakentavaa ja onnistunutta vuorovaikutusta läntisiin yhteiskuntiin. Ei oteta huomioon, että tieteen vastaisuus ja yleensäkin heikon argumentaation hyväksyminen voi olla kulttuurinen hyve ja siten tärkeä osa maahan tulleiden siirtolaisten ajattelun perustaa. Samalla julkinen valta leikkaa suomalaisten koulutuksesta ja vaatii kuitenkin pirstomielisesti suomalaisen yhteiskunnan uusien osayhteisöjen sivistämistä. Ajatellaan, että etnisten ryhmien pakotetussa läpityöntymisessä syntyy uusi teknokraattisesti luotu kulttuurinen synteesi ja että sivistys lopulta voittaa. Vaarana kuitenkin on, että kulttuuristen identiteettien kohdatessa syntyy ryhmien välistä haastamista ja (alistetun)osakulttuurin itseensä kääntyvää emergenttiä ryhmäytymistä. Tämä on ymmärrettävää, koska ryhmät ilmentävät merkkejä jäseniensä minuudesta, mikä puolestaan on yhteydessä yksilön varhaiseen sosialisaatioon. Merkkien manifestaatio voi olla viatonta ilmaisevaa kuluttamista (olemista) tai vaikka väkivaltaa muita ryhmiä kohtaan. Väkivaltaa kohdistuu myös haastetun yhteisön sisällä ymmärrettyyn objektiin, kuten naisiin ja lapsiin. Kun osakulttuuri haastetaan, se pyrkii ilmaisemaan rajansa kohdistamalla objektivoituihin jäseniinsä hallintaa. Ilmenee jäykkiä pukeutumissääntöjä ja muita kehon sekä mielen hallintaan liittyviä keinoja kuten uskonto- ja uskollisuusvaatimuksia ja käsityksiä kunniasta. Julkisen vallan akateeminen näkemys ryhmien väliseen ja niiden jäsenien yksityisyyteen kajoavasta sekä väistämättä rakentavasta dialogista on kummallinen. Jotenkin tämä teknokraattinen abstraktio kulttuurien kohtaamisesta lanseeraa aivan uudenlaista elitististä käsiteimperialismia.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurelle yleisölle yllä kuvattu eliitin puuhastelu näyttäytyy institutionalisoituna hulluutena. Kansalaiset vaativat muutosta, mutta vaatimus tulkitaan ölinäksi ja huonoksi käytökseksi. Tästä syystä ja tämän johdosta yhteiskuntaamme on kehittynyt aivan uudenlaista emergenttiä &rdquo;toiseutta&rdquo; eliitin salliman ja määrittelemän mielipide- ja olosuhdejatkumon ulkopuolelle. Nämä uudet marginalisoidut muukalaiset ovat heitä, joiden arkikokemus puhetapoineen poikkeaa eliitin kohtaamisestetiikasta ja arkikokemuksesta. Kuten Marko Hamilo osuvasti totesi eliitin puolesta: &rdquo;mistä koloista tämä kännäävä ja huonosti käyttäytyvä tuulipukuporukka on ryöminyt, kun en näe tällaisia ihmisiä ympärilläni missään&hellip;.Sitten tajusin, että nämä, joita katson kuin Korkeasaaren marakatteja, eivät ole kummallisia vaan minä olen. He ovat ihan tavallisia suomalaisia ja minä olen se, joka en ymmärrä.&rdquo; (Journalisti 3.3.2017) Tämä toiseus kypsyy ja tulee koherentiksi, kun toiselleen täysin vierailla mielenmaisemilla varustetut kulttuuriset joukot pakotetaan toistensa arkikokemuksiin. Viranomainen törmäyttää ihmisiä toreilla ja turuilla sekä luokkahuoneissa subventoidussa ihmiskokeessa ja odottaa järjestelystä itseään miellyttäviä tuloksia. Kokeen seurauksia voidaan analysoida sitten julkisuudessa immanentin käsitepatterin kautta, mutta silloin osa koehenkilöistä jääkin sopivasti mykiksi. Suuri enemmistö haluaisi sanoa sanottavansa, mutta kannanotot tehdään naurettavaksi ja vajaakykyiseksi ölinäksi &ndash; kaistapään raakkumiseksi, jonka taustalla saattaa olla jopa rikollisia intressejä.</p><p>&nbsp;</p><p>Meillä on jo pitkään vallinnut vasen-oikeisto - jatkumossa puhetapa, joka on täysin kuuro asetelman ulkopuoliselle ymmärrykselle. Tässä käsitesysteemissä vasen pää (Punaviher) on kaapannut itselleen oikeuden (uudelleen)määritellä yksilöiden olosuhteisiin (arkielämään piiriin) kuuluvat asiantilat kuten seksuaalisuuden, perhesuhteet, feminismin ja oikeudet työhön sekä ihmisoikeuden käsitteen yksilötason sisällön. Oikeiston rooli puolestaan on korostaa makrotason ilmiöitä kuten taloutta sekä juridisten henkilöiden välisiä suhteita. Oikeisto (Kokoomus) myötäilee Saksaa kaikessa ja etenkin ymmärtää globaalin talouden edellyttämää elintasosiirtolaisuutta. Nyt sitten jatkumon vastapoolit ovat löytäneet monikulturismi-käsitteen alla aivan uudenlaisen hegemonisen tavan järjestellä julkinen keskustelu. Kaikenlainen kritiikki on sovitun käsitejatkumon sisäistä ja itseensä palavaa, ja sallii ainoastaan näennäiskriittisen immanetteja lausumia puolesta ja vastaan. Lopputulema on sisällöllisesti dementoitunut mediahumina ja akkamaisten miesten sekä virkkuumummojen kaakatus, johon ei mahdu mikään sovitun ulkopuolelta esitetty haaste; otetaan annettuna, että meillä on kasvava joukko muukalaismiehiä, joiden taustoja emme tunne ja tästä on maksettava valtavia summia. Todettakoon, että akkamaisuudella tarkoitan mielipidepelkuruutta, joka vaivaa hyveposeeraukseen ihastuneita poliitikkoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Hamilon marakattilauma tarvitsee siis kuria ja järjestystä, vähintäänkin uudenlaista (kovennettua) viranomaisvalvontaa. Kaikenlaista vallattomuutta ja käsitekurittomuutta on paheksuttu julkisen vallan taholta jopa eduskunnassa. Valtiopäivillä onkin annettu pysyväisohjeita kansalaisille ja heidän edustajilleen siitä, mikä on sopivaa ja sallittua ilmaisua. On syntynyt poliitikkojen älyllisesti sumea yhteislausuma (allekirjoituksella varmistettu), jossa vaaditaan pidättäytymään siirtolaiskritiikistä. Kaikenlainen kyseenalaistaminen turvapaikka- ja siirtolaisasioissa määrittyy nyt lähtökohtaisesti ala-arvoiseksi, infantiiliksi huutamiseksi. Korkein taho eli presidentti on vaatinut aktiivista katumista mielipiteittensä johdosta eliitin epäsuosioon päätyneeltä puoluejohtajalta. Ollaan ehkä lähellä tilannetta, jossa toimeenpanovalta yhdistyy luontevasti (mielipiteen)tuomiovaltaan. Tavallinen ihminen ei myös välttämättä tiedä, milloin osaamattomuuttaan syyllistyy rikolliseen tekoon esimerkiksi &rdquo;tykkäämällä&rdquo; sosiaalisessa mediassa henkilöä tai ilmiötä. Kumpujen yötä vanhemman polven mieleen nousee käsite <em>&rdquo;yleiset syyt&rdquo;, </em>joka<em> </em>teki<em> </em>ihmispolon araksi ajattelijaksi. Meillä on nyt yliohjeena aivan koomisiin korkeuksiin yltävä metatason imperatiivi, jonka alle kaiken ajattelun ja toiminnan on mahduttava. Hybriksensä juovuttamana itse pääministeri laskeutuu vuorelta leipäjonossa seisoskelevien hämmästyneiden apinoittensa pariin. Pääministeri kantaa mukanaan syvemmän tietämisen kivitaulua, jossa lukee mediakonsultin kirjoittamana <em>a</em><em>rvopohja</em><em>.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Vähintäänkin julkisen keskustelun avustamana virkarälssi aikoo saada kansalaisen ymmärtämään, että yksilön yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä koskeva mielipide voi olla häpeällinen ja väärä. <em> </em>Loukatuksi itsensä kokeva apinalauma on kuitenkin kasvatettu luottamaan pysyvään ja legitiimiin kolmanteen, joka on reilumpi kuin eliitti itse. Tuo puolueeton kolmas osapuoli on pappi tai poliisi käyttötarkoituksesta riippuen, jolle kädellisen eksistentiaalinen tuska on voitu delegoida kuin erotuomarille. Nyt esivalta on kuitenkin vanhan roolinsa hylännyt ja asettunut eliitin puolelle. Tällaisen asetelman rohkaisemana ylempi poliisi uskaltautuu kusemaan somekansan kipeiden tunteiden rovioon vitsailemalla. Höyryn noustessa kaikki ovat sitten loukkaantuneita ja viranomainen pyytää (ja saa) lisää paukkuja valvontaan. Herrasväen jaloissa säntäilevillä Hamilon apinoille ei ole tämän jälkeen enää kanavaa sanomiseen. Posetiivari on hylännyt marakattinsa ja apinan kupissa on vain häpeää ja hiljaisuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei siis ole vallan tavatonta ollenkaan, että tässä ilmapiirissä kätilö tai luokanopettaja ei oikein uskalla alkaa kysellä outoja nähdessään jotakin pysäyttävän ennenkuulumatonta. Overtonin ikkunan kautta mikä tahansa mahdotonkin tulee ennen myötä hyväksytyksi. Samanlainenko arka mykkyys on sen systeemisen virheen taustalla, että aikuinen mies laitetaan yläkoululaisten kanssa samalle luokalle? Mitähän ovat miettineet kunnan koulutoimen järjestämisvastuussa olijat, kun on sallittu aikuisen miehen istua lasten kanssa samassa luokassa? On täydellinen farssi, että tämä surkea terroristi kuitenkin päätyi lasten joukkoon opintielle. Nykymaailmassa, missä Erika-tytön kohtalo on mahdollinen, harvalta löytyy kuitenkaan uskallusta viheltää pilliin. Vähän samalla tavalla kuin metroaseman aikuiset, kansalainen katsoo virkavastuussakin mieluusti poispäin. Jos tuohon väliin menen, niin mihin minä oikeastaan silloin ryhdyn? Tavallinen ihminen virkatoimessaankin on täysin itsensä varassa kohdatessaan massiivisen (mies)siirtolaisuuden tuomaa haittaa ja kauhua. Vaikka mitä edestään ihminen löytääkään, niin ylemmän tahon käsitys on selkeä: systeemi toimii ja kaikki on hyvin. Kyselijä pelkää tulevansa veneen keikuttajaksi ja tiukoilla työmarkkinoilla sitähän ei itselleen halua kukaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkinen keskustelu on irrotettu kokonaan ihmisten arkikokemuksesta. Siirtolaisuuden ongelmat käsitellään institutionaalisen väistämisen kautta. Kritiikki sallitaan vain tarkalleen sovitusta lähtökohdasta ja syntyy kipeän koomista performanssia, jossa yläkäsitteiden varassa taiteilu on ainoa sisältö. Tästä väistämisen taiteesta käy hyvänä esimerkkinä se, miten SDP:n kansanedustaja Sanna Marin on täysin kyvytön vastaamaan haastattelijan selvään ja arkijärkiseen kysymykseen (IL 29.9.2017) . Tykkään kovasti Sanna Marinista poliitikkona, enkä mitenkään halua olla tässä epäreilu, mutta mielestäni hän yltäisi helposti parempaan suoritukseen vastaamalla vain toimittajan kysymykseen suoraan kiemurtelematta. Nuori poliitikko turvautuu esiintymisessään kuitenkin kuin vanha poliitikko aitoon tyhjänpuhumiseen. Vaikka puolueella menee huonosti, niin ei edes puolueen nuori polvi uskalla tuoda sisältöä vastauksiinsa, ja puhe on ainoastaan tarkoitettu imitoimaan huolenkantoa kansalaisen arkipäivästä. Seuraava on vapaa transkriptio osasta haastattelua (puhekielinen sellaisenaan). Nuori järjestelmäherratar puhuu kauniisti jäsennellyin korkein käsittein. Puhuu, mutta ei sano mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>Päivärinta kysyy Marinilta viitaten Saksan vaalitulokseen: &rdquo;...mikä on teidän vastaus maahanmuuttokriittisille ihmisille. Nyt me nähtiin esim. Saksan vaalien tulos&hellip; ei voi silmiä ummistaa. Mikä on SDP:n kanta, mitä te vastaatte maahanmuuttokriittisille. Mitä tarjottavaa on teille heille?&rdquo; Marin vastaa: &rdquo;No siis minun mielestäni meidän pitää asemoitua jos katsotaan tätä puoluekenttää... niin minun mielestäni sosiaalidemokraattinen liike on ensinnäkin vasemmistolainen liike. Se on vasem...me olemme vasemmistopuolue ja meidän pitää asemoitua tällä kohdalle niin ehkä nykyistäkin selkeämmin. Toinen, minun mielestäni meidän pitää olla selkeästi arvoliberaali- ja globaali liike. Eli ne on ne arvojaot jotka tällä hetkellä&hellip;.&rdquo;Tässä kohtaa Marinin vuodatusta Päivärinta tekee kysyvän eleen ja kansanedustaja jatkaa. Marin :&rdquo; ..eli ne ovat ne jaot, jotka ihmisiä jakaa ihmisiä ja tän pitäis olla aika selkeä meille missä me ollaan puoluekartalla. Et toki meidän jäsenistössämme on erilaisia näkymiä myös siitä, et millä lailla vaikka maahanmuuttoon pitää suhtautua. Et mä itse ajattelen näin, että meidän pitää olla ihmisiä ihmisille. Eli kun he tarvitsevat turvaa niin heille pitää sitä turvaa tarjota. Jos se tarve on aito. Ja siinä pitää luottaa siihen et oikeusvaltion prosessit toimii. Ja valitettavasti tällä hallituskaudella on esim. tehty monia kiristyksiä mm. perheenyhdistämisen ehtoihin tai muihin kohtiin, jotka ovat minun mielestäni olleet epäinhimillisiä&rdquo;. Lopuksi kansanedustaja vetoaa EU-tasoisiin yhteisiin keinohin maahanmuuttokysymystä käsiteltäessä. Esitys koostuu korkeasta puheesta rakentuen metakäsitteille kuten puoluekartta, arvoliberalismi, globalismi ja ihmisoikeudet. Haastattelutilanne kokonaisuutena on rutinoidun loppuun viety, symmetrinen ja siten ilmaisullisesti esteettinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansanedustaja ei vastaa toimittajan kysymykseen. Marinin esitys ei tarkoita Hamilon marakatin mielestä yhtään mitään. Mediatoimistojen opettama &rdquo;dii ja daa&rdquo; ei halua vastata siihen, että millaista on se idiotismi, joka edellyttää ottamaan kymmentuhantisten sotakuntoisten<em> </em><em><u>miesten</u></em> laumat maahan, kun ei ole mahdollisuutta tietää millä asialla tulijat oikeasti ovat. Kun maassa on leipäjonot ja nälkäisiä vanhuksia sekä huonosti pideltyjä lapsia. Kun vanhuksia pelottaa nämä kummallista kieltä puhuvat meluisat äijät. Kun niin monet nuoret syrjäytyvät, eivätkä saa mahdollisuutta hyvään aikuisuuteen tässä elämässä koskaan. Kun kaikesta on pulaa ja toisaalta siirtolaisjantterien kohdalla ei mikään tunnu oleva liikaa. Miksi vastuuhenkilöt saavat puhua palturia ja missä on kansainvälisten sopimusten rikkomisen juurisyy? Nuori järjestelmäherratar ei tietenkään ymmärrä näiden kysymysten oikeutusta. Nämä kysymykset juontuvat arkikokemuksista, jotka arkikokemukset sinänsä arjen erillisinä tapahtumina esiintyvät julkisessa metapuheessa yksittäistapauksina.<em> </em></p><p>&nbsp;</p><p>Yksittäistapaukset ovat sovitusti kaiken kommentoinnin ulkopuolella ja arkipäivän mielettömyydet saavat jatkua. Niistä ei pidä kenenkään lausua mitään. Kun joku sitten nostaa yksittäistapauksen esille ja arkijärjellään yleistää kokemastaan, syyllistytään vihapuheeseen. Eli siinä ovat lasten vanhemmat yksin aatoksissaan kun saavat tietää, että koululuokassa on istunut lasten kanssa aikuinen mies ja joka kaiken lisäksi paljastuu islamistiseksi terroristiksi. Sanna esittää, että ollaan &rdquo;ihmisiä ihmisille&rdquo;. Anteeksi nyt kovasti, mutta isänä totean tästä, että voi mitä paskaa!</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta ymmärränhän minä toisaalta, että olen huonosti informoitu, ajattelultani infantiili ja minä häiritsen. Anteeksi! Minä en ole siellä missä syvempi ymmärrys on kypsytetty ja missä kysymykset saavat määritelmällisesti syntyä vain jos tarjolla järjestelmää ylläpitävä vastaus. Minä olen aineellisesti köyhä mutapainin sankari eliitin järjestämässä painikehässä, jossa islamistinen invaasio kokeilee rajojaan. Onko historia loppu, törmäävätkö sivilisaatiot, voi jee miten relevanttia täällä sosiaalisen kuran tasolla. Minua huolettaa nähdä kun jälkipolvemme joutuu väistelemään kiimaista afrikkalaista metrolaiturilla. Eikä minusta kauan ole enää äijää mennä auttamaan kun aavikon ori sitten kirmaa jonkun aiheesta pelokkaan eläkeläisen kimppuun. Eli minä kyselen, olen ärtynyt ja käännyn lopulta sen puoleen, joka kaltaistani kuuntelee.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulla on yli 30 000 kysymystä, joilta kansanedustaja Marin voi sulkea korvansa. En ymmärrä, että istun eliitin kanssa samassa veneessä, jolla on <em>arvopohja</em>. Valitun kurssin epäileminen voi tietenkin olla katastrofaalista, koska tulppa perkele irtoaa ja reiästä puristuu yhteiseen veneeseemme natsi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

On kevät 2017, minulla on kiire ja olen ajatellut pääseväni keskustaan nopeammin metrolla kuin autolla. Kun metro on seissyt Itiksen asemalla pitempää kuin tarpeeksi, alan kuitenkin miettiä pitääkö vaihtaa kyytiä. Ovet ovat kuitenkin kiinni ja ei auta kuin istua ja odotella. Ikkunan läpi näkyy, kuinka nuori afrikkalaismies pyrkii laiturilla olevien koulutyttöjen seuraan. Likat väistelevät, eivätkä anna aihetta jatkaa lähentymistä. Mies kai huutaa jotakin, ja tytöt kuittailevat alentuvasti takaisin. On siinä laiturilla aikuisiakin, mutta eiväthän nämä tohdi tuommoiseen. Miten se osaakaan aikuinen ihminen olla katsomatta minnekään. Pää kääntyy ja katse tarttuu johonkin jota ei ole. Tämä kertoo läsnäolijoille, että minua ei ole, enkä siis osallistu.

 

Sitten metrovaunun ovet aukeavat ja väki pääsee laiturilta sisään. Tyttöjen seuraan pyrkinyt afrikkalainen jantteri liittyy seuraamme ja kohdistaa nyt tarmonsa vanhaan mieheen. Seuraa perkeleellinen huuto kun nuorukainen alkaa kiskoa vanhuksen ostoksia itselleen. Vanha suomalaisäijä ei luovuta ja huutaa ilmoille rasistisia herjauksia. Joku kantasuomalainen mies menee väliin, mutta siirtolainen vääntää viileästi takaisin. Käsietäisyydellä istuvat kantasuomalaiset nuoret miehet pälyilevät ujosti tilanteesta poispäin eikä kukaan ei mene kolmanneksi. Lopulta minä sitten menen kun edessäni istuva ikäiseni vanha akka alkaa kiljua hysteerisenä. Afrikkalainen luovuttaa ja hän jää suosiolla Kulosaaren seisakkeelle.

 

Näinhän se menee kun julkisessa tilassa nähdään jotakin täysin tavatonta. Kynnys mennä väliin väkivaltatilanteeseen on korkea. Sielu huutaa esivaltaa ja yritämme pienin vaistomaisin elein luoda itsestämme vaikutelman, että emme kuulu häiriön piiriin. Kaikenlainen kovaäänisyys, vaativa katse ja tarttuminen on äärimmäisen vastenmielistä ja sellainen menee salamannopeasti suomalaisen ihon alle. Sopivaisuuden rajat ovat piirtyneet syvälle mielenkarttaamme.

 

Metelöivät siirtolaisnuorukaiset ottavat julkisen tilan itselleen, miten tahtovat. Iloisesti he antavat musan pauhata ja kokiksen lentää metron istumaloosissa, kun minä väistän nyrpeänä toiseen kulkuneuvoon. Päädyn siitä sitten huonosti suomea, ruotsia, saksaa tai englantia hallitsevan taksikuskin kyytiin, joka kaistapäisesti autoilemalla yrittää neuvotella liikennesääntöjä uusiksi. Vähä vähältä koen, että minut haastetaan, jollakin oudolla ja kipeällä tavalla. Metrossa ja taksissa minut pakotetaan osallistumaan johonkin, joka riitelee syvästi omien käsitysteni kanssa. Kulkuvälineissä, katukäytävillä ja kassajonossa tapakartastoani rypistellään ja alan tuntea vierautta siellä, missä olin aiemmin kokenut rutinoitua tuttuutta.

 

Siirtolaisen huono käytös metrossa jättää minut fyysisesti rauhaan, mutta kajoaa siihen, kuka minä mielestäni olen. Kun minulta tullaan joukolla kerjäämään, ei minua pelota, koska olen melkein kaksimetrinen ja satakiloinen äijä. Lapsuuteni helsinkiläislähiöt olivat hurjia kasvupaikkoja ja jokainen räkänokka, rasvis ja pitkätukka oppi tarkalleen, mitä pitää ja mitä ei saa koskaan tehdä - muuten tulee kipeästi pipiä nokkaan. Olenkin sisäistänyt pitkän litanian syvälle kuhmuiseen kallooni iskostuneita sääntöjä ja käytänteitä, joita sovellan julkisessa (tai yksityisessä) tilassa. Nämä säännöt eivät ole mitä tahansa litanioita, vaan niiden tarjoamassa kehikossa minä olen ajattelevana ja tuntevana subjektina kiinnittynyt yhteisööni. Näitä tapoja ja sopimuksia sovelletaan pikkutyttöihin ja vanhoihin ukkoihin: ne ovat aivan jäykkiä, eikä niistä voida kustannuksitta neuvotella. Jopa liikennesääntöjen on oltava niiden kanssa ristiriidattomia. Kun joku selkeästi manifestoi yhteisöni käytänteiden olevan triviaaleja, minä tulen itselleni naurettavaksi ja oudolla tavalla loukatuksi. Minut on opetettu väistämään ja siihen, että itsestään ei saa tehdä numeroa koskaan. Kun tumma käsi tunkeutuu taskuuni ratikassa, olen heikko ja nolattu omieni edessä. Ja korostettakoon, että kaikki mitä tässä tekstissä sanotaan, koskee vieraskulttuurin aikuisia miehiä. Oman tapatodellisuutensa puitteissa he ovat ”alfoja”, jotka määräävät alistettujensa olemisesta.

 

Koulutytöt osasivat suvereenisti torjua tuon ilmeisen kielitaidottoman nuoren miehen seurastaan. Vieressä kuitenkin oli myös mykkä aikuisten joukko osaamatta ja uskaltamatta. Katselemme marginalisoituina, kun ekspressiiviseen kuluttamiseen viehättyneet miesjoukkiot rakentelevat mikromaailmojaan tupakan- ja kebabinkatkuun ihastuneina. Tunnetun ja ennustettavan julkisen tilan sisälle avautuu nyt uusi muualta tuotettu muodin, kulutuksen ja sopivaisuussääntöjen selkeästi rajaama olemisen tila. Nyt sotakuntoiset miehet ryhmäytyvät jalkakäytäville ja ostoskeskuksiin pysyvästi ylläpitämään valtaamaansa reviiriä ja julkinen tila ottaa tämän erilaisin väistömenetelmin huomioon. Julkisuuteen syntyy uudenlaista merkistöä, kuten viranomaisohjeita puheesta, pukeutumisesta sekä turvallisista kellonajoista. Meitä vaaditaan hyväksymään virallisen Suomen rahoittama vierastodellisuus karvoineen kaikkineen. Uusi yhteiskuntafragmentti saa heti omaa kokoansa suuremman merkityksen kantasuomalaisen kannalta, koska siitä aiheutuvat kustannukset ovat mittavia. Arkikokemukseemme alkavat kuulua konepistooleita kantavat poliisit ja betoniesteet ja perusteltu väkivallan uhka.

 

Julkisen hyväksyvän hyminän säestyksellä annetaan ikiaikaisten uskonnollisten ja sukulaisuuteen perustuvien siteiden alkaa määrittää siirtolaisryhmien välisiä taloudellisia alistussuhteita. Syntyy epävirallisia ja lopulta rikollisia vuorovaikutuksen kanavia, joihin ei osata ja haluta puuttua. Itse asiassa kaikki tässä uudessa (siirtolais)todellisuudessa on asiaankuuluvaa ja sellaisenaan jotenkin hyväksyttävää. Oudolla tavalla aikuisten miesten on soveliasta huudella porukoista, kännykkäkuvata ja kopeloida ohi menevää (nais)kansalaista. Kun joku näistä siirtolaismiehistä sitten päättää ajaa Kalliossa ”niittokoneensa” etnisesti määrittyneeseen siirtolaisten osajoukkoon, niin se ei ole yllätys. Näiden miesten ymmärrys siitä, mitä voidaan tietää ja yhteisöllinen kohtalo on huomattavan toisenlainen kuin omamme täällä Pohjolassa. Olisi edes suomalainen känni, joka selittäisi, mutta ei ole. On oltu selvin päin, mutta ei hullujakaan. Ollaan, oleskellaan ja siinä sivussa koukataan isolla äijämaasturilla klaanirajat selviksi. Mihin siinä virkavaltakaan oikein osaisi puuttua kun oli seuraamassa tilanteen fermentoitumista autostaan aika pitkään.

 

Viranomaiskoneiston kulttuurinen sokeus paljastuu lopulta täydessä mitassaan, kun siirtolaiset saavat lähettää lapsensa Afrikkaan silvottavaksi. Nämä ihmiset ovat ilmoituksensa mukaan paenneet paikasta, jonne nyt pakottavat lapsensa lähtemään hirvittäviin toimenpiteisiin. Isät ja äidit, sedät, enot ja yleensäkin aikuinen osa klaanista ei kuitenkaan halua lopettaa siirtolaisuuttaan, koska kokee mielestään vanhassa maanosassaan vainoa. Lomailu on kuitenkin mahdollista.

 

Onko mahdollista, että hyvinvointiyhteiskuntaamme on avautunut ekologinen lokero, jossa lapsi voidaan lähettää silvottavaksi jonkin kulttuurisen tavan vuoksi. Eikö tämän estäminen ei ole ollut mahdollista ja eikä iljettävyyttä ole voitu yksiselitteisesti kieltää ja sanktioida vahvasti. Saako asiasta jotakin tietänyt olla hiljaa jos kuuluu samaan etniseen siirtolaisryhmään? Järjettömyyksien edessä syntyy ainoastaan akateemista keskustelua, jossa osallistujat tekevät älyllisiä sormiharjoituksia imitoidessaan lakiin perustuvaa toimeenpanovaltaa. Asioita kirjataan työryhmissä, syntyy julkisia tiedonantoja ja viranomaislausumia tämän sairaan ilmiö luonteesta. Naurettavan tärkeätä on myös, mitä Husu sanoo, koska vertaisryhmälausuma tukee viranomaisen toiminnan muuten niin ohutta oikeutusta. Yhteistä tälle viranomaisperformansseille on huomattavan korkea abstraktiotaso, jossa täysin kaistapäinen asiantila liudennetaan ja mielettömyydetkin nostetaan relevantin argumentin rooliin. Toiminta ja päätökset ohennetaan jonkinlaisella ”käsitedilaatiolla” ja syntyy uudenlainen puuttumisen ja välittämisen diskurssi. Jotenkin sallitun ja hyväksytyn piirin alkaa mahtua kaikenlaista ennenkuulumatonta, joka johtaa siihen että sotakuntoisten siirtolaismiesten näkökulma on ainoa näkökulma. Vanhan yhteiskunnan tehtävä on ymmärtää ja mahdollistaa. Alkaa muodostua uudenlainen puuttumisen, estämisen ja toisaalta suvaitsemisen ja hyväksymisen koordinaatisto, jossa kantasuomalaiset päätyvät piilottelemaan betoniesteiden taakse. Armeijassa palvelustaan suorittavat poikamme naamioituvat siviileiksi ja poliisi kantaa itsensä ja muiden suojaamiseksi sarjatuliasetta. Meidät on maalitettu, mutta emme saa antaa pelolle valtaa.

 

Kaiken ”yllättävän ja uuden” salliminen edellyttää uudenlaisen puhetavan lanseeramista, jossa termejä ”laajennetaan” sopivasti peittämään toisia käsitteitä. Tässä puhetavassa valtakunnan alueelle ilman henkilötietoja tulevat ihmiset ovat aina pakolaisia. Kukaan heistä ei ole parempaa elintasoa hakeva siirtolainen. Tässä ihmisoikeuksiin perustuva turvanpaikan hakeminen peittää siirtolaisuuden taloudelliset ja henkiset kustannukset. Ihmisen silpomisen kutsuminen ympärileikkaukseksi auttaa järjettömän väkivallan liudentamisen lääketieteellisesti perustelluksi operaatioksi. Puhetavan tasolla ilmenevä myötäsukaisuus siirtyy sitten toiminnan ja valintojen tasolle, kun aikuinen mies ja tuleva terroristi laitetaan alaikäisten joukkoon oleilemaan. ”Hampaat eivät valehtele... kaksi kolmesta ikäolettamasta pitää paikkansa. Kiistanalaisessa tapauksessa ikä tulkitaan aina hakijan kannalta myönteisesti” (Yle 27.9.2015). Ihmisen ikä siis aina tiedetään jos halutaan. Joko on siis tieten laitettu aikuinen lasten sekaan, joka toisaalta ei mitenkään olisi mahdollista kantasuomalaisen miehen kohdalla. Tai sitten iästä on ollut epäilys, mutta miehen on haluttu antaa pitää ikäväitteestään kiinni ja siksi saada oleskella lasten kanssa koululuokassa. Kuka tahansa kantasuomalainen, joka on asioinut esim. Kelan tai verottajan kanssa tietää kokemuksesta, että edellisen kaltainen yleishumanismiin perustuva pehmeys ja myötäeläminen ei toteudu koskaan. Suomessa on totuttu, että viranomainen on aivan jäykkä harkinnassaan ja valtakunnan (joskus myös lapsen) etu tulee aina ensin. On luotu eräänlainen siirtolaisdiskurssi, jossa pohjoismaalaisessa elämänmenossa aiemmin sietämättömiksi nähdyt ilmiöt saadaan arkipäiväistettyä. Miten kunniamurha eroaa murhasta? Onko toinen vähemmän paha asia kuin toinen, koska kunnia on meille kaikille täällä pohjolassakin tärkeä asia.

 

Moraaliselle universaaliudelle rakentuva viranomaistajunta yrittää luoda synteettisen ja pakotetun yhteisymmärryksen vuosisatojen erottamien kulttuuripiirien välille. Hyväksytään toisaalta, että islam ei ole tuottanut hyvää luonnontiedettä 1100-luvun jälkeen (Yle 28.9.2017), mutta muuten oletetaan islamin tuovan rakentavaa ja onnistunutta vuorovaikutusta läntisiin yhteiskuntiin. Ei oteta huomioon, että tieteen vastaisuus ja yleensäkin heikon argumentaation hyväksyminen voi olla kulttuurinen hyve ja siten tärkeä osa maahan tulleiden siirtolaisten ajattelun perustaa. Samalla julkinen valta leikkaa suomalaisten koulutuksesta ja vaatii kuitenkin pirstomielisesti suomalaisen yhteiskunnan uusien osayhteisöjen sivistämistä. Ajatellaan, että etnisten ryhmien pakotetussa läpityöntymisessä syntyy uusi teknokraattisesti luotu kulttuurinen synteesi ja että sivistys lopulta voittaa. Vaarana kuitenkin on, että kulttuuristen identiteettien kohdatessa syntyy ryhmien välistä haastamista ja (alistetun)osakulttuurin itseensä kääntyvää emergenttiä ryhmäytymistä. Tämä on ymmärrettävää, koska ryhmät ilmentävät merkkejä jäseniensä minuudesta, mikä puolestaan on yhteydessä yksilön varhaiseen sosialisaatioon. Merkkien manifestaatio voi olla viatonta ilmaisevaa kuluttamista (olemista) tai vaikka väkivaltaa muita ryhmiä kohtaan. Väkivaltaa kohdistuu myös haastetun yhteisön sisällä ymmärrettyyn objektiin, kuten naisiin ja lapsiin. Kun osakulttuuri haastetaan, se pyrkii ilmaisemaan rajansa kohdistamalla objektivoituihin jäseniinsä hallintaa. Ilmenee jäykkiä pukeutumissääntöjä ja muita kehon sekä mielen hallintaan liittyviä keinoja kuten uskonto- ja uskollisuusvaatimuksia ja käsityksiä kunniasta. Julkisen vallan akateeminen näkemys ryhmien väliseen ja niiden jäsenien yksityisyyteen kajoavasta sekä väistämättä rakentavasta dialogista on kummallinen. Jotenkin tämä teknokraattinen abstraktio kulttuurien kohtaamisesta lanseeraa aivan uudenlaista elitististä käsiteimperialismia.

 

Suurelle yleisölle yllä kuvattu eliitin puuhastelu näyttäytyy institutionalisoituna hulluutena. Kansalaiset vaativat muutosta, mutta vaatimus tulkitaan ölinäksi ja huonoksi käytökseksi. Tästä syystä ja tämän johdosta yhteiskuntaamme on kehittynyt aivan uudenlaista emergenttiä ”toiseutta” eliitin salliman ja määrittelemän mielipide- ja olosuhdejatkumon ulkopuolelle. Nämä uudet marginalisoidut muukalaiset ovat heitä, joiden arkikokemus puhetapoineen poikkeaa eliitin kohtaamisestetiikasta ja arkikokemuksesta. Kuten Marko Hamilo osuvasti totesi eliitin puolesta: ”mistä koloista tämä kännäävä ja huonosti käyttäytyvä tuulipukuporukka on ryöminyt, kun en näe tällaisia ihmisiä ympärilläni missään….Sitten tajusin, että nämä, joita katson kuin Korkeasaaren marakatteja, eivät ole kummallisia vaan minä olen. He ovat ihan tavallisia suomalaisia ja minä olen se, joka en ymmärrä.” (Journalisti 3.3.2017) Tämä toiseus kypsyy ja tulee koherentiksi, kun toiselleen täysin vierailla mielenmaisemilla varustetut kulttuuriset joukot pakotetaan toistensa arkikokemuksiin. Viranomainen törmäyttää ihmisiä toreilla ja turuilla sekä luokkahuoneissa subventoidussa ihmiskokeessa ja odottaa järjestelystä itseään miellyttäviä tuloksia. Kokeen seurauksia voidaan analysoida sitten julkisuudessa immanentin käsitepatterin kautta, mutta silloin osa koehenkilöistä jääkin sopivasti mykiksi. Suuri enemmistö haluaisi sanoa sanottavansa, mutta kannanotot tehdään naurettavaksi ja vajaakykyiseksi ölinäksi – kaistapään raakkumiseksi, jonka taustalla saattaa olla jopa rikollisia intressejä.

 

Meillä on jo pitkään vallinnut vasen-oikeisto - jatkumossa puhetapa, joka on täysin kuuro asetelman ulkopuoliselle ymmärrykselle. Tässä käsitesysteemissä vasen pää (Punaviher) on kaapannut itselleen oikeuden (uudelleen)määritellä yksilöiden olosuhteisiin (arkielämään piiriin) kuuluvat asiantilat kuten seksuaalisuuden, perhesuhteet, feminismin ja oikeudet työhön sekä ihmisoikeuden käsitteen yksilötason sisällön. Oikeiston rooli puolestaan on korostaa makrotason ilmiöitä kuten taloutta sekä juridisten henkilöiden välisiä suhteita. Oikeisto (Kokoomus) myötäilee Saksaa kaikessa ja etenkin ymmärtää globaalin talouden edellyttämää elintasosiirtolaisuutta. Nyt sitten jatkumon vastapoolit ovat löytäneet monikulturismi-käsitteen alla aivan uudenlaisen hegemonisen tavan järjestellä julkinen keskustelu. Kaikenlainen kritiikki on sovitun käsitejatkumon sisäistä ja itseensä palavaa, ja sallii ainoastaan näennäiskriittisen immanetteja lausumia puolesta ja vastaan. Lopputulema on sisällöllisesti dementoitunut mediahumina ja akkamaisten miesten sekä virkkuumummojen kaakatus, johon ei mahdu mikään sovitun ulkopuolelta esitetty haaste; otetaan annettuna, että meillä on kasvava joukko muukalaismiehiä, joiden taustoja emme tunne ja tästä on maksettava valtavia summia. Todettakoon, että akkamaisuudella tarkoitan mielipidepelkuruutta, joka vaivaa hyveposeeraukseen ihastuneita poliitikkoja.

 

Hamilon marakattilauma tarvitsee siis kuria ja järjestystä, vähintäänkin uudenlaista (kovennettua) viranomaisvalvontaa. Kaikenlaista vallattomuutta ja käsitekurittomuutta on paheksuttu julkisen vallan taholta jopa eduskunnassa. Valtiopäivillä onkin annettu pysyväisohjeita kansalaisille ja heidän edustajilleen siitä, mikä on sopivaa ja sallittua ilmaisua. On syntynyt poliitikkojen älyllisesti sumea yhteislausuma (allekirjoituksella varmistettu), jossa vaaditaan pidättäytymään siirtolaiskritiikistä. Kaikenlainen kyseenalaistaminen turvapaikka- ja siirtolaisasioissa määrittyy nyt lähtökohtaisesti ala-arvoiseksi, infantiiliksi huutamiseksi. Korkein taho eli presidentti on vaatinut aktiivista katumista mielipiteittensä johdosta eliitin epäsuosioon päätyneeltä puoluejohtajalta. Ollaan ehkä lähellä tilannetta, jossa toimeenpanovalta yhdistyy luontevasti (mielipiteen)tuomiovaltaan. Tavallinen ihminen ei myös välttämättä tiedä, milloin osaamattomuuttaan syyllistyy rikolliseen tekoon esimerkiksi ”tykkäämällä” sosiaalisessa mediassa henkilöä tai ilmiötä. Kumpujen yötä vanhemman polven mieleen nousee käsite ”yleiset syyt”, joka teki ihmispolon araksi ajattelijaksi. Meillä on nyt yliohjeena aivan koomisiin korkeuksiin yltävä metatason imperatiivi, jonka alle kaiken ajattelun ja toiminnan on mahduttava. Hybriksensä juovuttamana itse pääministeri laskeutuu vuorelta leipäjonossa seisoskelevien hämmästyneiden apinoittensa pariin. Pääministeri kantaa mukanaan syvemmän tietämisen kivitaulua, jossa lukee mediakonsultin kirjoittamana arvopohja.

 

Vähintäänkin julkisen keskustelun avustamana virkarälssi aikoo saada kansalaisen ymmärtämään, että yksilön yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä koskeva mielipide voi olla häpeällinen ja väärä. Loukatuksi itsensä kokeva apinalauma on kuitenkin kasvatettu luottamaan pysyvään ja legitiimiin kolmanteen, joka on reilumpi kuin eliitti itse. Tuo puolueeton kolmas osapuoli on pappi tai poliisi käyttötarkoituksesta riippuen, jolle kädellisen eksistentiaalinen tuska on voitu delegoida kuin erotuomarille. Nyt esivalta on kuitenkin vanhan roolinsa hylännyt ja asettunut eliitin puolelle. Tällaisen asetelman rohkaisemana ylempi poliisi uskaltautuu kusemaan somekansan kipeiden tunteiden rovioon vitsailemalla. Höyryn noustessa kaikki ovat sitten loukkaantuneita ja viranomainen pyytää (ja saa) lisää paukkuja valvontaan. Herrasväen jaloissa säntäilevillä Hamilon apinoille ei ole tämän jälkeen enää kanavaa sanomiseen. Posetiivari on hylännyt marakattinsa ja apinan kupissa on vain häpeää ja hiljaisuutta.

 

Ei siis ole vallan tavatonta ollenkaan, että tässä ilmapiirissä kätilö tai luokanopettaja ei oikein uskalla alkaa kysellä outoja nähdessään jotakin pysäyttävän ennenkuulumatonta. Overtonin ikkunan kautta mikä tahansa mahdotonkin tulee ennen myötä hyväksytyksi. Samanlainenko arka mykkyys on sen systeemisen virheen taustalla, että aikuinen mies laitetaan yläkoululaisten kanssa samalle luokalle? Mitähän ovat miettineet kunnan koulutoimen järjestämisvastuussa olijat, kun on sallittu aikuisen miehen istua lasten kanssa samassa luokassa? On täydellinen farssi, että tämä surkea terroristi kuitenkin päätyi lasten joukkoon opintielle. Nykymaailmassa, missä Erika-tytön kohtalo on mahdollinen, harvalta löytyy kuitenkaan uskallusta viheltää pilliin. Vähän samalla tavalla kuin metroaseman aikuiset, kansalainen katsoo virkavastuussakin mieluusti poispäin. Jos tuohon väliin menen, niin mihin minä oikeastaan silloin ryhdyn? Tavallinen ihminen virkatoimessaankin on täysin itsensä varassa kohdatessaan massiivisen (mies)siirtolaisuuden tuomaa haittaa ja kauhua. Vaikka mitä edestään ihminen löytääkään, niin ylemmän tahon käsitys on selkeä: systeemi toimii ja kaikki on hyvin. Kyselijä pelkää tulevansa veneen keikuttajaksi ja tiukoilla työmarkkinoilla sitähän ei itselleen halua kukaan.

 

Julkinen keskustelu on irrotettu kokonaan ihmisten arkikokemuksesta. Siirtolaisuuden ongelmat käsitellään institutionaalisen väistämisen kautta. Kritiikki sallitaan vain tarkalleen sovitusta lähtökohdasta ja syntyy kipeän koomista performanssia, jossa yläkäsitteiden varassa taiteilu on ainoa sisältö. Tästä väistämisen taiteesta käy hyvänä esimerkkinä se, miten SDP:n kansanedustaja Sanna Marin on täysin kyvytön vastaamaan haastattelijan selvään ja arkijärkiseen kysymykseen (IL 29.9.2017) . Tykkään kovasti Sanna Marinista poliitikkona, enkä mitenkään halua olla tässä epäreilu, mutta mielestäni hän yltäisi helposti parempaan suoritukseen vastaamalla vain toimittajan kysymykseen suoraan kiemurtelematta. Nuori poliitikko turvautuu esiintymisessään kuitenkin kuin vanha poliitikko aitoon tyhjänpuhumiseen. Vaikka puolueella menee huonosti, niin ei edes puolueen nuori polvi uskalla tuoda sisältöä vastauksiinsa, ja puhe on ainoastaan tarkoitettu imitoimaan huolenkantoa kansalaisen arkipäivästä. Seuraava on vapaa transkriptio osasta haastattelua (puhekielinen sellaisenaan). Nuori järjestelmäherratar puhuu kauniisti jäsennellyin korkein käsittein. Puhuu, mutta ei sano mitään.

 

Päivärinta kysyy Marinilta viitaten Saksan vaalitulokseen: ”...mikä on teidän vastaus maahanmuuttokriittisille ihmisille. Nyt me nähtiin esim. Saksan vaalien tulos… ei voi silmiä ummistaa. Mikä on SDP:n kanta, mitä te vastaatte maahanmuuttokriittisille. Mitä tarjottavaa on teille heille?” Marin vastaa: ”No siis minun mielestäni meidän pitää asemoitua jos katsotaan tätä puoluekenttää... niin minun mielestäni sosiaalidemokraattinen liike on ensinnäkin vasemmistolainen liike. Se on vasem...me olemme vasemmistopuolue ja meidän pitää asemoitua tällä kohdalle niin ehkä nykyistäkin selkeämmin. Toinen, minun mielestäni meidän pitää olla selkeästi arvoliberaali- ja globaali liike. Eli ne on ne arvojaot jotka tällä hetkellä….”Tässä kohtaa Marinin vuodatusta Päivärinta tekee kysyvän eleen ja kansanedustaja jatkaa. Marin :” ..eli ne ovat ne jaot, jotka ihmisiä jakaa ihmisiä ja tän pitäis olla aika selkeä meille missä me ollaan puoluekartalla. Et toki meidän jäsenistössämme on erilaisia näkymiä myös siitä, et millä lailla vaikka maahanmuuttoon pitää suhtautua. Et mä itse ajattelen näin, että meidän pitää olla ihmisiä ihmisille. Eli kun he tarvitsevat turvaa niin heille pitää sitä turvaa tarjota. Jos se tarve on aito. Ja siinä pitää luottaa siihen et oikeusvaltion prosessit toimii. Ja valitettavasti tällä hallituskaudella on esim. tehty monia kiristyksiä mm. perheenyhdistämisen ehtoihin tai muihin kohtiin, jotka ovat minun mielestäni olleet epäinhimillisiä”. Lopuksi kansanedustaja vetoaa EU-tasoisiin yhteisiin keinohin maahanmuuttokysymystä käsiteltäessä. Esitys koostuu korkeasta puheesta rakentuen metakäsitteille kuten puoluekartta, arvoliberalismi, globalismi ja ihmisoikeudet. Haastattelutilanne kokonaisuutena on rutinoidun loppuun viety, symmetrinen ja siten ilmaisullisesti esteettinen.

 

Kansanedustaja ei vastaa toimittajan kysymykseen. Marinin esitys ei tarkoita Hamilon marakatin mielestä yhtään mitään. Mediatoimistojen opettama ”dii ja daa” ei halua vastata siihen, että millaista on se idiotismi, joka edellyttää ottamaan kymmentuhantisten sotakuntoisten miesten laumat maahan, kun ei ole mahdollisuutta tietää millä asialla tulijat oikeasti ovat. Kun maassa on leipäjonot ja nälkäisiä vanhuksia sekä huonosti pideltyjä lapsia. Kun vanhuksia pelottaa nämä kummallista kieltä puhuvat meluisat äijät. Kun niin monet nuoret syrjäytyvät, eivätkä saa mahdollisuutta hyvään aikuisuuteen tässä elämässä koskaan. Kun kaikesta on pulaa ja toisaalta siirtolaisjantterien kohdalla ei mikään tunnu oleva liikaa. Miksi vastuuhenkilöt saavat puhua palturia ja missä on kansainvälisten sopimusten rikkomisen juurisyy? Nuori järjestelmäherratar ei tietenkään ymmärrä näiden kysymysten oikeutusta. Nämä kysymykset juontuvat arkikokemuksista, jotka arkikokemukset sinänsä arjen erillisinä tapahtumina esiintyvät julkisessa metapuheessa yksittäistapauksina.

 

Yksittäistapaukset ovat sovitusti kaiken kommentoinnin ulkopuolella ja arkipäivän mielettömyydet saavat jatkua. Niistä ei pidä kenenkään lausua mitään. Kun joku sitten nostaa yksittäistapauksen esille ja arkijärjellään yleistää kokemastaan, syyllistytään vihapuheeseen. Eli siinä ovat lasten vanhemmat yksin aatoksissaan kun saavat tietää, että koululuokassa on istunut lasten kanssa aikuinen mies ja joka kaiken lisäksi paljastuu islamistiseksi terroristiksi. Sanna esittää, että ollaan ”ihmisiä ihmisille”. Anteeksi nyt kovasti, mutta isänä totean tästä, että voi mitä paskaa!

 

Mutta ymmärränhän minä toisaalta, että olen huonosti informoitu, ajattelultani infantiili ja minä häiritsen. Anteeksi! Minä en ole siellä missä syvempi ymmärrys on kypsytetty ja missä kysymykset saavat määritelmällisesti syntyä vain jos tarjolla järjestelmää ylläpitävä vastaus. Minä olen aineellisesti köyhä mutapainin sankari eliitin järjestämässä painikehässä, jossa islamistinen invaasio kokeilee rajojaan. Onko historia loppu, törmäävätkö sivilisaatiot, voi jee miten relevanttia täällä sosiaalisen kuran tasolla. Minua huolettaa nähdä kun jälkipolvemme joutuu väistelemään kiimaista afrikkalaista metrolaiturilla. Eikä minusta kauan ole enää äijää mennä auttamaan kun aavikon ori sitten kirmaa jonkun aiheesta pelokkaan eläkeläisen kimppuun. Eli minä kyselen, olen ärtynyt ja käännyn lopulta sen puoleen, joka kaltaistani kuuntelee.

 

Minulla on yli 30 000 kysymystä, joilta kansanedustaja Marin voi sulkea korvansa. En ymmärrä, että istun eliitin kanssa samassa veneessä, jolla on arvopohja. Valitun kurssin epäileminen voi tietenkin olla katastrofaalista, koska tulppa perkele irtoaa ja reiästä puristuu yhteiseen veneeseemme natsi.

]]>
19 http://peterlindberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243771-posetiivarin-apina#comments Eliitti Hallitsematon maahanmuutto Sun, 01 Oct 2017 19:48:35 +0000 Peter Lindberg http://peterlindberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243771-posetiivarin-apina
Aika jota elämme http://takohjelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242669-aika-jota-elamme <p>Se puute ja ahdistus, jota Venäjän kansa tällä hetkellä Venäjällä kokee, on heidän silmillään katsottuna täysin lännen vika. Se on myös täysin lännen omavika, jos Venäjä pakotetaan tekemään asialle jotain. Jos Venäjää tästä vielä ahdistetaan, saattaa täysimittainen sota olla pian täyttä totta. Venäjä tuntee olevansa nurkkaan ahdistettu ja sen olemassa olo on pian oihi, jos ei jotain keksitä. Jos NATO pyrkii laajenemaan edelleen Venäjän rajoille, on Venäjä pakotettu toimimaan. Se on NATO joka tulee Venäjän rajoille, ei Venäjä NATO:n. Kaiken takana toimii se sama voima, joka ajoi Maailman edellisiinkin sotiin. Eliitti (rikkaimmista rikkaimmat. 1% Maailman väestöstä, joka ei tunnusta mitään kansallisuutta) joka häärää molemmilla puolilla. Kun rahoitetaan kaikkia, lopussa voittaa aina - sama se kuka häviää. Eliitillä on vain yksi tavoite: Maailma ilman rajoja ja kaikki valta yhden hallitsian rautaisen otteen alle. Euroopan unioni on vasta harjoittelua. Kun valtioiden hallitukset kumartavat rahalle, he kumartavat eliitille. Eliitillä on kaikki raha. Suurinosa Maailman valtioista on jo nyt korviaan myöten veloissa.Kun eliitti uhkaa pistää valtiolta rahahanat kiinni, siinä notkistuu jäykinkin polvi ja heidän tahtoonsa suostutaan - muutenhan valtio ajetaan konkurssiin. Maailma yhden hallitsian rautaisen otteen alla = 666 Antikristuksen aika. Koska kaikki sodat ovat eliitin junailemia, on myös sota lähi-idässä eliitin suunnitelma. Eliitti haluaa kaaosta. Eliittin suunnitelmiin kuuluu kaikkien uskontojen yhdistäminen, tai vaihtoehtoisesti vain yhden tunnustaminen, joka on periaatteessa sama asia. Kun asioita hieman tutkii, huomaa Jesuiittojen (paavi uskonto) ja Islamin suunnitelmat olevan yhteneväiset. Kolmas Maailmansota, on sota ydinpommeilla ja siinä vedetään Maailmankartta täysin uusiksi. Kun ihmiset ovat tämän lisäksi lopenuupuneita terrorismiin, saadaan helposti vietyä Maailmanlaajuisesti läpi laki (eliitin kyhäilemä), joka antaa valtaapitävien tutkia ja pidättää ihmisiä pelkkiin terrorismi epäilyihin vedoten. Edessä on noitavainoihin verrattavat ajat. Tämä helpottaa sirun istuttamisen ihmisiin, vedoten ensin järkeen - elämä helpottuu, ja sitten lakiin, näin terrorismi poistetaan. Pian kaikilla on siru ja se on pakko ottaa. Kun aidosti uskovat Kristityt tietävät mikä pedonmerkki on, eli siru - on uskovien Kristittyjen vainot tätäpäivää. Kaikki tähtää uuteen Maailman järjestykseen eliitin hallinnoimana, jota johtaa Antikristus. Biblia (1776)<br />Ef. 6:12 Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Se puute ja ahdistus, jota Venäjän kansa tällä hetkellä Venäjällä kokee, on heidän silmillään katsottuna täysin lännen vika. Se on myös täysin lännen omavika, jos Venäjä pakotetaan tekemään asialle jotain. Jos Venäjää tästä vielä ahdistetaan, saattaa täysimittainen sota olla pian täyttä totta. Venäjä tuntee olevansa nurkkaan ahdistettu ja sen olemassa olo on pian oihi, jos ei jotain keksitä. Jos NATO pyrkii laajenemaan edelleen Venäjän rajoille, on Venäjä pakotettu toimimaan. Se on NATO joka tulee Venäjän rajoille, ei Venäjä NATO:n. Kaiken takana toimii se sama voima, joka ajoi Maailman edellisiinkin sotiin. Eliitti (rikkaimmista rikkaimmat. 1% Maailman väestöstä, joka ei tunnusta mitään kansallisuutta) joka häärää molemmilla puolilla. Kun rahoitetaan kaikkia, lopussa voittaa aina - sama se kuka häviää. Eliitillä on vain yksi tavoite: Maailma ilman rajoja ja kaikki valta yhden hallitsian rautaisen otteen alle. Euroopan unioni on vasta harjoittelua. Kun valtioiden hallitukset kumartavat rahalle, he kumartavat eliitille. Eliitillä on kaikki raha. Suurinosa Maailman valtioista on jo nyt korviaan myöten veloissa.Kun eliitti uhkaa pistää valtiolta rahahanat kiinni, siinä notkistuu jäykinkin polvi ja heidän tahtoonsa suostutaan - muutenhan valtio ajetaan konkurssiin. Maailma yhden hallitsian rautaisen otteen alla = 666 Antikristuksen aika. Koska kaikki sodat ovat eliitin junailemia, on myös sota lähi-idässä eliitin suunnitelma. Eliitti haluaa kaaosta. Eliittin suunnitelmiin kuuluu kaikkien uskontojen yhdistäminen, tai vaihtoehtoisesti vain yhden tunnustaminen, joka on periaatteessa sama asia. Kun asioita hieman tutkii, huomaa Jesuiittojen (paavi uskonto) ja Islamin suunnitelmat olevan yhteneväiset. Kolmas Maailmansota, on sota ydinpommeilla ja siinä vedetään Maailmankartta täysin uusiksi. Kun ihmiset ovat tämän lisäksi lopenuupuneita terrorismiin, saadaan helposti vietyä Maailmanlaajuisesti läpi laki (eliitin kyhäilemä), joka antaa valtaapitävien tutkia ja pidättää ihmisiä pelkkiin terrorismi epäilyihin vedoten. Edessä on noitavainoihin verrattavat ajat. Tämä helpottaa sirun istuttamisen ihmisiin, vedoten ensin järkeen - elämä helpottuu, ja sitten lakiin, näin terrorismi poistetaan. Pian kaikilla on siru ja se on pakko ottaa. Kun aidosti uskovat Kristityt tietävät mikä pedonmerkki on, eli siru - on uskovien Kristittyjen vainot tätäpäivää. Kaikki tähtää uuteen Maailman järjestykseen eliitin hallinnoimana, jota johtaa Antikristus. Biblia (1776)
Ef. 6:12 Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla.

]]>
0 http://takohjelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242669-aika-jota-elamme#comments 666 Eliitti Pedon merkki Uskonto Venäjä Mon, 11 Sep 2017 05:01:11 +0000 Tako Hjelt http://takohjelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242669-aika-jota-elamme
Kaikkia kansalaisia tarvitaan tulevaisuudessakin http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241209-kaikkia-kansalaisia-tarvitaan-tulevaisuudessakin <p>Kaksi suomenruotsalaista elitistiä Wahlroos ja Holmström (jotka eivät tiedä tavallisten ihmisten elämästä mitään) kertovat visioita maamme tulevaisuudesta (Finlandia-talo 10.8.2017), joita heidän eliittikumppaninsa (kok, kesk, rkp, jne.) rakentavat politiikallaan silmät ahneudesta kiiluen ja perseet kiimaisena parhaillaan sekä koko ajan ympäri Suomea ja maailmaa.<br />&nbsp;<br />Jos työpaikat vähenevät rajusti, niin kansalaisten perus-toimeentulo on taattava kansalaispalkalla. Se on valtion velvollisuus.<br />&nbsp;<br />Kansalaispalkan/perustulon on riitettävä kohtuulliseen elämiseen (asumisen kulut, ruoka, terveydenhoito, lääkkeet ja kulutus), eli se on n. 1 500 euroa/kk tällä hetkellä.<br />&nbsp;<br />Voidaan tehdä myös sellaista politiikkaa, jolla luodaan työpaikkoja muillekin kuin vain korkeakoulutetuille.<br />&nbsp;<br /><strong>Vai onko tarkoitus syrjäyttää pari miljoonaa kansalaista ja loput 500 000 korkeakoulutettua hoitaa kaikki Suomen työt? (Vuonna 2016 Suomessa oli 15&ndash;74-vuotiaita työllisiä 2 448 000.)<br />&nbsp;<br />Miten käy verotulojen? Millä rahoilla maan julkiset palvelut ja infrat hoidetaan? Mistä rahoista maksetaan kansalaispalkat?</strong><br />&nbsp;<br />&bull; Infrastruktuuri ( = perusrakenteet ja palvelut eli esim. terveydenhoito, tiet, koulut, muut tärkeät rakennukset (mm. sairaalat, päiväkodit, jne.), sosiaalitoimi, liikenne, sähkö- ja viemäriverkostot, sillat, jne.)<br />&nbsp;<br />&bull; Verotuksella mahdollistetaan julkiset palvelut (terveydenhoidosta opiskeluun, neuvolasta vanhuspalveluihin, teidenkäytöstä oikeusturvapalveluihin, jne.) kaikille kansalaisille, eikä vain heille, joilla on varaa ostaa itselleen näitä palveluja.<br />&nbsp;<br /><strong>Myös aivan tavallisia duunarintöitä ja myös suht yksinkertaista työtä tarvitaan paljon tulevaisuudessakin. Niitä voidaan luoda niin valtiollisesti, kunnallisesti kuin yksityisestikin. Kaikilla ei ole lukupäätä tai halua opiskeluun. Halu ja kyky opiskeluun syntyy osalla vasta myöhemmällä iällä.<br />&nbsp;<br />Myös monella eri tavalla työrajoitteiset, vammaiset, osittain sairaat, jmv. tarvitsevat esim. ei-niin-vaativia, tavallisia, yksinkertaisia, kevyitä tai helppoja, jne. työtehtäviä.</strong><br />&nbsp;<br />Vai onko tarkoitus, että korkeakoulutetut hoitaisivat nämäkin hommat omien akateemisten töidensä ohessa?<br />&nbsp;<br />Esim. lähihoitaja, siivooja, maalari, rakennustyöläinen, parturi/kampaaja, taksinkuljettaja, järjestyksenvalvoja, vartija, ravintolatyöntekijä, palomies, kiinteistönhoitaja, bussinkuljettaja, hotellivirkailija, poliisi, postinkantaja, torimyyjä, ensihoitaja, leipomotyöntekijä, rekkakuski, sähköasentaja, putkimies, metsäkoneenkuljettaja, hieroja, kotityöpalvelutyöntekijä, uimavalvoja, ahtaaja, ratapihatyöntekijä, aseseppä, huonekaluverhoilija, puuseppä, suutari, kalastaja, maatalouslomittaja, hitsaaja, lihavalmistetyöntekijä, kouluavustaja, asfalttityöntekijä, nuohooja, kaivinkoneenkuljettaja, muurari, kirvesmies, raudoittaja, päiväkotiapulainen, perhepäivähoitaja, nuoriso-ohjaaja, henkilökohtainen avustaja, hoiva-avustaja,&nbsp; hätäkeskuspäivystäjä, rajavartija, tullitarkastaja, pysäköinnintarkastaja, turvamies/-nainen, hissinasentaja, sulattaja, pelitestaaja, mikrotukihenkilö, paperikoneenhoitaja, laborantti, sahatyöntekijä, vanerityöntekijä, ompelija, suuhygienisti, välinehuoltaja, hammashoitaja, kätilö, röntgenhoitaja, sairaala-apulainen, roskakuski, ikkunanpesijä, marjanpoimija, kioskimyyjä, autonkorjaaja, puistotyöntekijä, vahtimestari, tiskaaja, muuttomies, varastotyöntekijä, puhelinmyyjä, matkalippujen tarkastaja, kahvilatyöntekijä, keittiöapulainen, tekstiilihuoltaja, tarjoilija, lähetti, keittäjä, suntio, laitosmies, opintoneuvoja, kirjastoapulainen, arkistonhoitaja, metallityöntekijä, LVI-asentaja, museotyöntekijä, kokki, prosessityöntekijä, teollisuustuotteiden valmistaja ja kokoonpanija, asentaja, korjaaja, jne.<br />&nbsp;<br />Tulevaisuudessa ainakin erilaisiin terveydenhoitopalveluihin ja ikäihmisten hoiva- ja muihin palveluihin tarvitaan tuhansia työntekijöitä, jos vanhusten eloja ja oloja halutaan saada inhimillisemmiksi, kuin mitä ne nyt ovat.<br />&nbsp;<br /><strong>Eliittien tulevaisuudensuunnitelmia EI TULE TOTEUTTAA, sillä he ajavat ja varmistavat kaikessa vain omia intressejään ( = lisää rahaa ja etuoikeuksia raha- ja valtaeliiteille), joita heidän tulevaisuudensuunnitelmansa palvelevat.</strong><br />&nbsp;<br />---------------------------------------<br />&nbsp;<br />Suomalaiset työskentelevät häviävissä ammateissa ja heidän koulutuksensa heikkenee, synkistelivät taloustieteen nobelisti Bengt Holmström ja liikemies Björn Wahlroos torstaina Finlandia-talolla.<br />&nbsp;<br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9767584" title="https://yle.fi/uutiset/3-9767584">https://yle.fi/uutiset/3-9767584</a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksi suomenruotsalaista elitistiä Wahlroos ja Holmström (jotka eivät tiedä tavallisten ihmisten elämästä mitään) kertovat visioita maamme tulevaisuudesta (Finlandia-talo 10.8.2017), joita heidän eliittikumppaninsa (kok, kesk, rkp, jne.) rakentavat politiikallaan silmät ahneudesta kiiluen ja perseet kiimaisena parhaillaan sekä koko ajan ympäri Suomea ja maailmaa.
 
Jos työpaikat vähenevät rajusti, niin kansalaisten perus-toimeentulo on taattava kansalaispalkalla. Se on valtion velvollisuus.
 
Kansalaispalkan/perustulon on riitettävä kohtuulliseen elämiseen (asumisen kulut, ruoka, terveydenhoito, lääkkeet ja kulutus), eli se on n. 1 500 euroa/kk tällä hetkellä.
 
Voidaan tehdä myös sellaista politiikkaa, jolla luodaan työpaikkoja muillekin kuin vain korkeakoulutetuille.
 
Vai onko tarkoitus syrjäyttää pari miljoonaa kansalaista ja loput 500 000 korkeakoulutettua hoitaa kaikki Suomen työt? (Vuonna 2016 Suomessa oli 15–74-vuotiaita työllisiä 2 448 000.)
 
Miten käy verotulojen? Millä rahoilla maan julkiset palvelut ja infrat hoidetaan? Mistä rahoista maksetaan kansalaispalkat?

 
• Infrastruktuuri ( = perusrakenteet ja palvelut eli esim. terveydenhoito, tiet, koulut, muut tärkeät rakennukset (mm. sairaalat, päiväkodit, jne.), sosiaalitoimi, liikenne, sähkö- ja viemäriverkostot, sillat, jne.)
 
• Verotuksella mahdollistetaan julkiset palvelut (terveydenhoidosta opiskeluun, neuvolasta vanhuspalveluihin, teidenkäytöstä oikeusturvapalveluihin, jne.) kaikille kansalaisille, eikä vain heille, joilla on varaa ostaa itselleen näitä palveluja.
 
Myös aivan tavallisia duunarintöitä ja myös suht yksinkertaista työtä tarvitaan paljon tulevaisuudessakin. Niitä voidaan luoda niin valtiollisesti, kunnallisesti kuin yksityisestikin. Kaikilla ei ole lukupäätä tai halua opiskeluun. Halu ja kyky opiskeluun syntyy osalla vasta myöhemmällä iällä.
 
Myös monella eri tavalla työrajoitteiset, vammaiset, osittain sairaat, jmv. tarvitsevat esim. ei-niin-vaativia, tavallisia, yksinkertaisia, kevyitä tai helppoja, jne. työtehtäviä.

 
Vai onko tarkoitus, että korkeakoulutetut hoitaisivat nämäkin hommat omien akateemisten töidensä ohessa?
 
Esim. lähihoitaja, siivooja, maalari, rakennustyöläinen, parturi/kampaaja, taksinkuljettaja, järjestyksenvalvoja, vartija, ravintolatyöntekijä, palomies, kiinteistönhoitaja, bussinkuljettaja, hotellivirkailija, poliisi, postinkantaja, torimyyjä, ensihoitaja, leipomotyöntekijä, rekkakuski, sähköasentaja, putkimies, metsäkoneenkuljettaja, hieroja, kotityöpalvelutyöntekijä, uimavalvoja, ahtaaja, ratapihatyöntekijä, aseseppä, huonekaluverhoilija, puuseppä, suutari, kalastaja, maatalouslomittaja, hitsaaja, lihavalmistetyöntekijä, kouluavustaja, asfalttityöntekijä, nuohooja, kaivinkoneenkuljettaja, muurari, kirvesmies, raudoittaja, päiväkotiapulainen, perhepäivähoitaja, nuoriso-ohjaaja, henkilökohtainen avustaja, hoiva-avustaja,  hätäkeskuspäivystäjä, rajavartija, tullitarkastaja, pysäköinnintarkastaja, turvamies/-nainen, hissinasentaja, sulattaja, pelitestaaja, mikrotukihenkilö, paperikoneenhoitaja, laborantti, sahatyöntekijä, vanerityöntekijä, ompelija, suuhygienisti, välinehuoltaja, hammashoitaja, kätilö, röntgenhoitaja, sairaala-apulainen, roskakuski, ikkunanpesijä, marjanpoimija, kioskimyyjä, autonkorjaaja, puistotyöntekijä, vahtimestari, tiskaaja, muuttomies, varastotyöntekijä, puhelinmyyjä, matkalippujen tarkastaja, kahvilatyöntekijä, keittiöapulainen, tekstiilihuoltaja, tarjoilija, lähetti, keittäjä, suntio, laitosmies, opintoneuvoja, kirjastoapulainen, arkistonhoitaja, metallityöntekijä, LVI-asentaja, museotyöntekijä, kokki, prosessityöntekijä, teollisuustuotteiden valmistaja ja kokoonpanija, asentaja, korjaaja, jne.
 
Tulevaisuudessa ainakin erilaisiin terveydenhoitopalveluihin ja ikäihmisten hoiva- ja muihin palveluihin tarvitaan tuhansia työntekijöitä, jos vanhusten eloja ja oloja halutaan saada inhimillisemmiksi, kuin mitä ne nyt ovat.
 
Eliittien tulevaisuudensuunnitelmia EI TULE TOTEUTTAA, sillä he ajavat ja varmistavat kaikessa vain omia intressejään ( = lisää rahaa ja etuoikeuksia raha- ja valtaeliiteille), joita heidän tulevaisuudensuunnitelmansa palvelevat.
 
---------------------------------------
 
Suomalaiset työskentelevät häviävissä ammateissa ja heidän koulutuksensa heikkenee, synkistelivät taloustieteen nobelisti Bengt Holmström ja liikemies Björn Wahlroos torstaina Finlandia-talolla.
 
https://yle.fi/uutiset/3-9767584
 

]]>
0 http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241209-kaikkia-kansalaisia-tarvitaan-tulevaisuudessakin#comments Eliitti Holmström Kansa Työ Wahlroos Sat, 12 Aug 2017 10:55:31 +0000 Päivi Ruippo http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241209-kaikkia-kansalaisia-tarvitaan-tulevaisuudessakin
Sinäkin olet tyytyväinen talouteesi ... http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239432-sinakin-olet-tyytyvainen-talouteesi <p>&nbsp;</p><p>Ylen julkaiseman tutkimukseen mukaan 90 prosenttia kansalaisista on tyytyväisiä omaan elintasoonsa. Luku ja sen suuruus hämmästyttää kun varsinkin tietää että 400000 suomalaista elää suoranaisessa köyhyydessä jossa rahat eivät riitä edes välttämättömänpään elämiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos tämä tutkimus on totta niin mikä tätä maata ja sen kansalaisia vaivaa ? Kysyttiinkö kysymyksiä vain top 1% prosenttiin kuuluvilta suomalaisista joilla menee sitten niin hyvin että pystyvät käymään Pariisin Chams Elyseellä toistuvasti ?</p><p>Jos ei niin miksi suomalaiset tyytyvät siihen että suomalaisista puoli miljoonaa elää köyhyysrajan tuntumassa tai sen alle ? Suomaisten elintaso ekonomia ei voi jatkaa tällä tasolla missä ihmisillä ei ole varaa kuluttaa sen jälkeen kun kaikki tarpeelliset perustarvikkeet on jonotettu leipäjonoista ja asumistuksi on hankittu Kelasta ja lääkkeet hankittu apteekista.</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään saimme lukea perhe tragediasta jossa perheenisä ilmeisesti surmasi vaimonsa ja sitten itsensä. Taustalla saattaa olla taloudellisia vaikeuksia eli runsaasti velkaa ja sitten vain katkeaminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Olemmeko kansa joka nielee kaiken mitä sille annetaan ?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Ylen julkaiseman tutkimukseen mukaan 90 prosenttia kansalaisista on tyytyväisiä omaan elintasoonsa. Luku ja sen suuruus hämmästyttää kun varsinkin tietää että 400000 suomalaista elää suoranaisessa köyhyydessä jossa rahat eivät riitä edes välttämättömänpään elämiseen.

 

Jos tämä tutkimus on totta niin mikä tätä maata ja sen kansalaisia vaivaa ? Kysyttiinkö kysymyksiä vain top 1% prosenttiin kuuluvilta suomalaisista joilla menee sitten niin hyvin että pystyvät käymään Pariisin Chams Elyseellä toistuvasti ?

Jos ei niin miksi suomalaiset tyytyvät siihen että suomalaisista puoli miljoonaa elää köyhyysrajan tuntumassa tai sen alle ? Suomaisten elintaso ekonomia ei voi jatkaa tällä tasolla missä ihmisillä ei ole varaa kuluttaa sen jälkeen kun kaikki tarpeelliset perustarvikkeet on jonotettu leipäjonoista ja asumistuksi on hankittu Kelasta ja lääkkeet hankittu apteekista.

 

Tänään saimme lukea perhe tragediasta jossa perheenisä ilmeisesti surmasi vaimonsa ja sitten itsensä. Taustalla saattaa olla taloudellisia vaikeuksia eli runsaasti velkaa ja sitten vain katkeaminen.

 

Olemmeko kansa joka nielee kaiken mitä sille annetaan ?

]]>
5 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239432-sinakin-olet-tyytyvainen-talouteesi#comments Eliitti Velka Yle Thu, 29 Jun 2017 18:53:06 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239432-sinakin-olet-tyytyvainen-talouteesi
Mikä ihmeen populismi? http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238033-mika-ihmeen-populismi <p>Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) on tehnyt <a href="http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/06/eva_raportti_populismi_2_haavisto.pdf">tutkimuksen</a> aiheenaan populismi. Yksityiskohdat voi jokainen tsekata ilinkistä mutta pääsanoma hahmottuu siitä selkeänä: nykyhallinnon kritiikki on populismia, poliittisen ja taloudellisen eliitin toiminnan arvostelu on populismia, maahanmuuttopolitiikan kritiikki on populismia, globalisaatiokritiikki on populismia, taloudellisen eriarvoisuuden vastustaminen on populismia, EU-kritiikki on populismia, yhteisvaluutan arvostelu on populismia jne jne.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Yksi kuvaava detalji: &rdquo;<em>Puoluekannoittain tarkasteltuna populismi puhuttelee etenkin perussuomalaisia äänestäviä, mutta vähemmän kokoomusta äänestäviä. SDP:tä, vasemmistoliittoa ja vihreitä äänestävät ovat keskimääräistä taipuvaisempia egalitaristiseen populismiin</em>&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Summa summarum: lähes kaikki, mikä on vastoin tutkimuksen teettäjän kapeaa ja oikeistolaista maailmankuvaa, leimataan tutkimuksessa populismiksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tutkimus jakaa populisminsa nationalistiseen ja &rdquo;egalitaristiseen<em>&rdquo; </em>alaosastoon. Nationalistisella tarkoitetaan kansallismielisiä, siis mm. maahanmuuttoon mutta myös globalisaatioon ja EU:iin kriittisesti suhtautuvia, egalitaristisella taas yhteiskunnallista tasa-arvoa ajavia. Tutkimus antaa ymmärtää, että nähtävästi valtaosa kansasta kannattaa populistisia &rdquo;ääriliikkeitä&rdquo;, mikäli kyselyn mutkat suoristavista ja tarkoitushakuisista kysymyksenasetteluista jotain on tulkittavissa. No, toki tutkimuksessa hienoviritteisempiäkin tulkintoja löytyy, mutta pääsanoma on selkeä: me (EVA ja kaltaisensa) olemme yhteiskuntaa rakentava ainesosa ja te, valtaosa suomalaisista, tyhmiä ajopuita, joita kaikenlaiset helppoheikit ohjailevat mennen tullen. Itse kutsuisin tuota asennetta elitistiseksi, ellei sana &rdquo;eliittikin&rdquo; olisi sortumaisillaan pahis-terminologiaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Populismi on viime aikoina liittynyt seuraan, jossa yhdellä sanalla tai käsitteellä halutaan ilmaista hyvä tai paha, ja typerimmillään asiat henkilöidään hyviksiksi ja pahiksiksi &ndash; kunnon James Bond -leffojen tapaan. Muita vastaavia halki-poikki-pinoon -ilmaisuja ovat mm. vapaus, demokratia ja totuus, kaikki erittäin suhteellisia käsitteitä, mutta ne on valjastettu kuvaamaan nykymaailmassa kaikkea mahdollista hyvää. Sitten on tietysti kaikenlaisia pahiksia, kuten Trump, Putin, Al-Assad tai vaikka ISIS, Al-Quaida jne, joiden niskaan on helppo sälyttää maailman pahuus &ndash; ja kuitata kaikki ongelmat sillä tavalla suit sait. Lisäksi on tätä orwellilaista <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuskieli">newspeakia</a>, jonka tarkoitus on lieventää, kääntää päinvastaiseksi tai hämärtää itse asian sisältö:&nbsp;on &quot;haastetta&quot;, &quot;egalitarismia&quot;,&nbsp;&quot;kilpalukykyä&quot;, &quot;valinnanvapautta&quot;, työttömien &rdquo;aktivointia&rdquo;, &quot;yhteistoiminta&quot;neuvotteluja ja palkkojen &quot;tarkistuksia&quot; yms hömppää.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Koska olen parantumaton mediakriitikko, sälytän yksinkertaistavan populismin (!!) synnin median niskaan silläkin uhalla, että median kritisointi koetaan nykyään kerettiläiseksi ja vanhanaikaiseksi populismiksi (!!) &nbsp;&ndash; ainakin median useimpien toimijoiden mielestä. En toki vaikkapa ISISin pahuutta kiistä, mutta jopa senkin toiminnalla on syynsä, joka ei mediaa kiinnosta pätkääkään, koska sitä kiinnostaa vain tulipalo, ei palontorjunta, joka on tylsää ja kallista. Villisti roihuava tulipalo sen sijaan on jännää ja ennen kaikkea se on näyttävää ja siksi se myy. Pahoittelen taipumustani liekehtivien vertauskuvien käyttöön, mutta jatkanpa silti populistisella polullani: medialle on paljon tuottoisampaa antaa talon palaa, jopa sytyttää se itse, kuin ehkäistä paloa tai edes tunnistaa sen syttymissyytä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaiken kaikkiaan tässä tarinoiden (viis siitä onko niillä totuuspohjaa) kyllästämässä maailmassa EVAn tuore tutkimus rakentaa osaltaan suurta&nbsp;yhteistä satuamme, ehyttä, kokonaista ja särötöntä maailmankuvaa, ja edellyttää meidän kaikkien riemurinnoin yhtyvän siihen, koska se on tie, totuus ja elämä. Ellei populismi-termi olisi kärsinyt täydellistä inflaatiota, nimittäisin tuota elitististä (!) tutkimusta populismiksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) on tehnyt tutkimuksen aiheenaan populismi. Yksityiskohdat voi jokainen tsekata ilinkistä mutta pääsanoma hahmottuu siitä selkeänä: nykyhallinnon kritiikki on populismia, poliittisen ja taloudellisen eliitin toiminnan arvostelu on populismia, maahanmuuttopolitiikan kritiikki on populismia, globalisaatiokritiikki on populismia, taloudellisen eriarvoisuuden vastustaminen on populismia, EU-kritiikki on populismia, yhteisvaluutan arvostelu on populismia jne jne.

 

Yksi kuvaava detalji: ”Puoluekannoittain tarkasteltuna populismi puhuttelee etenkin perussuomalaisia äänestäviä, mutta vähemmän kokoomusta äänestäviä. SDP:tä, vasemmistoliittoa ja vihreitä äänestävät ovat keskimääräistä taipuvaisempia egalitaristiseen populismiin

 

Summa summarum: lähes kaikki, mikä on vastoin tutkimuksen teettäjän kapeaa ja oikeistolaista maailmankuvaa, leimataan tutkimuksessa populismiksi.

 

Tutkimus jakaa populisminsa nationalistiseen ja ”egalitaristiseenalaosastoon. Nationalistisella tarkoitetaan kansallismielisiä, siis mm. maahanmuuttoon mutta myös globalisaatioon ja EU:iin kriittisesti suhtautuvia, egalitaristisella taas yhteiskunnallista tasa-arvoa ajavia. Tutkimus antaa ymmärtää, että nähtävästi valtaosa kansasta kannattaa populistisia ”ääriliikkeitä”, mikäli kyselyn mutkat suoristavista ja tarkoitushakuisista kysymyksenasetteluista jotain on tulkittavissa. No, toki tutkimuksessa hienoviritteisempiäkin tulkintoja löytyy, mutta pääsanoma on selkeä: me (EVA ja kaltaisensa) olemme yhteiskuntaa rakentava ainesosa ja te, valtaosa suomalaisista, tyhmiä ajopuita, joita kaikenlaiset helppoheikit ohjailevat mennen tullen. Itse kutsuisin tuota asennetta elitistiseksi, ellei sana ”eliittikin” olisi sortumaisillaan pahis-terminologiaan.

 

Populismi on viime aikoina liittynyt seuraan, jossa yhdellä sanalla tai käsitteellä halutaan ilmaista hyvä tai paha, ja typerimmillään asiat henkilöidään hyviksiksi ja pahiksiksi – kunnon James Bond -leffojen tapaan. Muita vastaavia halki-poikki-pinoon -ilmaisuja ovat mm. vapaus, demokratia ja totuus, kaikki erittäin suhteellisia käsitteitä, mutta ne on valjastettu kuvaamaan nykymaailmassa kaikkea mahdollista hyvää. Sitten on tietysti kaikenlaisia pahiksia, kuten Trump, Putin, Al-Assad tai vaikka ISIS, Al-Quaida jne, joiden niskaan on helppo sälyttää maailman pahuus – ja kuitata kaikki ongelmat sillä tavalla suit sait. Lisäksi on tätä orwellilaista newspeakia, jonka tarkoitus on lieventää, kääntää päinvastaiseksi tai hämärtää itse asian sisältö: on "haastetta", "egalitarismia", "kilpalukykyä", "valinnanvapautta", työttömien ”aktivointia”, "yhteistoiminta"neuvotteluja ja palkkojen "tarkistuksia" yms hömppää.

 

Koska olen parantumaton mediakriitikko, sälytän yksinkertaistavan populismin (!!) synnin median niskaan silläkin uhalla, että median kritisointi koetaan nykyään kerettiläiseksi ja vanhanaikaiseksi populismiksi (!!)  – ainakin median useimpien toimijoiden mielestä. En toki vaikkapa ISISin pahuutta kiistä, mutta jopa senkin toiminnalla on syynsä, joka ei mediaa kiinnosta pätkääkään, koska sitä kiinnostaa vain tulipalo, ei palontorjunta, joka on tylsää ja kallista. Villisti roihuava tulipalo sen sijaan on jännää ja ennen kaikkea se on näyttävää ja siksi se myy. Pahoittelen taipumustani liekehtivien vertauskuvien käyttöön, mutta jatkanpa silti populistisella polullani: medialle on paljon tuottoisampaa antaa talon palaa, jopa sytyttää se itse, kuin ehkäistä paloa tai edes tunnistaa sen syttymissyytä.

 

Kaiken kaikkiaan tässä tarinoiden (viis siitä onko niillä totuuspohjaa) kyllästämässä maailmassa EVAn tuore tutkimus rakentaa osaltaan suurta yhteistä satuamme, ehyttä, kokonaista ja särötöntä maailmankuvaa, ja edellyttää meidän kaikkien riemurinnoin yhtyvän siihen, koska se on tie, totuus ja elämä. Ellei populismi-termi olisi kärsinyt täydellistä inflaatiota, nimittäisin tuota elitististä (!) tutkimusta populismiksi.

 

 

]]>
20 http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238033-mika-ihmeen-populismi#comments Eliitti Eva Media Populismi Uuskieli Tue, 06 Jun 2017 10:01:19 +0000 Janne Kuusi http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238033-mika-ihmeen-populismi
Asiaa eliittipakolaisille (ja fanaatikkopakolaisille) http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236513-asiaa-eliittipakolaisille-ja-fanaatikkopakolaisille <p>1. Jouduit pakenemaan kotimaastasi, koska edustit ja tuit siellä kansaa riistävää eliittiä.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Tulit ja pääsit uuteen maahan pakolaisena, mutta hetken kuluttua olit taas valinnut uudessakin kotimaassasi eliitin tukemisen - ja pian jo edustitkin jälleen eliittiä.<br />&nbsp;<br />Eikö pakolaisuus opettanut sinulle mitään?<br />&nbsp;<br />Kuinka monta kertaa sinun tulee joutua kokemaan pakolaisuus, jotta pystyt valitsemaan toisin sen, että mitä teet uudessa maassa?<br />&nbsp;<br />Ihmisen tulee ottaa opikseen virheistään ja myös vanhempiensa virheistä, ei toistaa niitä.<br />&nbsp;<br />Sinä teet juuri kuten vanhempasi.<br />&nbsp;<br />Pakolaisuus ei opettanut sinulle yhtään mitään.<br /><strong>&nbsp;<br />Joko olet miettinyt seuraavaa maata, johon voit paeta, kun kansa myös täällä saa sinusta ja tekemisistäsi tarpeekseen?</strong><br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />2. Olit &lsquo;troublemaker&rsquo;, ongelmien luoja ja synnyttäjä jo entisessä kotimaassasi. Jouduit pakenemaan sieltä, koska sinua ei enää jaksettu.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Tulit ja pääsit uuteen maahan, mutta nyt olet täällä jo samanlainen fanaattinen ongelma, kuin olit edellisessä maassasi.<br />&nbsp;<br />Mitä sinun kanssasi tulee tehdä?<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />---------------------------------------<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Rikoksiin syyllistyneistä pakolaisista ja maahanmuuttajista puhutaan ja kirjoitetaan jo aika avoimesti medioissa.<br />&nbsp;<br />Olisiko aika alkaa puhua myös eliittipakolaisista ja fanaatikkopakolaisista?<br />&nbsp;<br />-------------------------------------<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br /><strong>Kaikkien maiden suuret ongelmat johtuvat eliittien harjoittamasta politiikasta ja teoista.<br />&nbsp;<br />Heidän ahneutensa on aina ykkösongelma ja sen seurauksista kansalaiset kärsivät.</strong><br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />--------------------------------------<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Miksi ylipäätään myönnetään pysyviä oleskelulupia?<br />&nbsp;<br />Eikö kaikkien oleskelulupien tulisi olla määräaikaisia, jotka uusitaan tarpeen mukaan?<br />&nbsp;<br />Eikö paras ratkaisu ole kaikille se, että pakolainen palaa omaan maahansa, kun se on mahdollista?<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />----------------------------------------<br />&nbsp;<br /><strong>Pakolaisten elämät on hoidettava lähialueilla tai lähimaissa.<br />&nbsp;<br />Pakolaistulvat ovat yksi osa eliitin maailmanhallintasuunnitelmaa.</strong><br />&nbsp;<br />----------------------------------------<br />&nbsp;<br />Puuttuuko Geneven pakolaissopimuksesta tai Suomen pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevista laista jotain oleellista?<br />&nbsp;<br />Tuleeko sinne lisätä säädöksiä koskien eliittipakolaisia ja fanaatikkopakolaisia?<br />&nbsp;<br />---------------------------------------<br />&nbsp;<br />PS.<br />&nbsp;<br />Väliaikaiset oleskeluluvat niillekin, joiden maassa soditaan. Heidät tulee palauttaa kotimaihinsa, kun maihin on saatu rauha.<br />&nbsp;<br />Ei perheen- ja sukujenyhdistämisille, sillä siihen Suomella ei ole taloudellisesti varaa.<br />&nbsp;<br />Oman maan kansalaisten ja Suomen asiat on hoidettava ensin kuntoon.<br />&nbsp;<br />Kun ne on hoidettu, niin voidaan harkita kiintiöpakolaisten ja ehkä maahanmuuttajienkin lisäämistä.<br />&nbsp;<br />Pakolaisia ja maahanmuuttajia ei tule ottaa Suomeen hyväksikäyttömateriaaliksi eri tarkoituksiin.<br />&nbsp;<br />Pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat eliiteille vain uutta hyväksikäyttömateriaalia kartuttaa varallisuuttaan, etujaan ja etuoikeuksiaan.<br />&nbsp;<br />Pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat eliiteille myös hyväksikäytettävä suojakilpi kansan vihaa kohtaan.<br /><br />&nbsp;<br /><strong>Kansalaisten sietokykyä koetellaan rankasti, kun pakolaiset ja maahanmuuttajat edustavat ja tukevat uuden vastaanottomaan eliittiä.</strong><br />&nbsp;<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1. Jouduit pakenemaan kotimaastasi, koska edustit ja tuit siellä kansaa riistävää eliittiä.
 
 
Tulit ja pääsit uuteen maahan pakolaisena, mutta hetken kuluttua olit taas valinnut uudessakin kotimaassasi eliitin tukemisen - ja pian jo edustitkin jälleen eliittiä.
 
Eikö pakolaisuus opettanut sinulle mitään?
 
Kuinka monta kertaa sinun tulee joutua kokemaan pakolaisuus, jotta pystyt valitsemaan toisin sen, että mitä teet uudessa maassa?
 
Ihmisen tulee ottaa opikseen virheistään ja myös vanhempiensa virheistä, ei toistaa niitä.
 
Sinä teet juuri kuten vanhempasi.
 
Pakolaisuus ei opettanut sinulle yhtään mitään.
 
Joko olet miettinyt seuraavaa maata, johon voit paeta, kun kansa myös täällä saa sinusta ja tekemisistäsi tarpeekseen?

 
 
 
2. Olit ‘troublemaker’, ongelmien luoja ja synnyttäjä jo entisessä kotimaassasi. Jouduit pakenemaan sieltä, koska sinua ei enää jaksettu.
 
 
Tulit ja pääsit uuteen maahan, mutta nyt olet täällä jo samanlainen fanaattinen ongelma, kuin olit edellisessä maassasi.
 
Mitä sinun kanssasi tulee tehdä?
 
 
---------------------------------------
 
 
Rikoksiin syyllistyneistä pakolaisista ja maahanmuuttajista puhutaan ja kirjoitetaan jo aika avoimesti medioissa.
 
Olisiko aika alkaa puhua myös eliittipakolaisista ja fanaatikkopakolaisista?
 
-------------------------------------
 
 
Kaikkien maiden suuret ongelmat johtuvat eliittien harjoittamasta politiikasta ja teoista.
 
Heidän ahneutensa on aina ykkösongelma ja sen seurauksista kansalaiset kärsivät.

 
 
--------------------------------------
 
 
Miksi ylipäätään myönnetään pysyviä oleskelulupia?
 
Eikö kaikkien oleskelulupien tulisi olla määräaikaisia, jotka uusitaan tarpeen mukaan?
 
Eikö paras ratkaisu ole kaikille se, että pakolainen palaa omaan maahansa, kun se on mahdollista?
 
 
----------------------------------------
 
Pakolaisten elämät on hoidettava lähialueilla tai lähimaissa.
 
Pakolaistulvat ovat yksi osa eliitin maailmanhallintasuunnitelmaa.

 
----------------------------------------
 
Puuttuuko Geneven pakolaissopimuksesta tai Suomen pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevista laista jotain oleellista?
 
Tuleeko sinne lisätä säädöksiä koskien eliittipakolaisia ja fanaatikkopakolaisia?
 
---------------------------------------
 
PS.
 
Väliaikaiset oleskeluluvat niillekin, joiden maassa soditaan. Heidät tulee palauttaa kotimaihinsa, kun maihin on saatu rauha.
 
Ei perheen- ja sukujenyhdistämisille, sillä siihen Suomella ei ole taloudellisesti varaa.
 
Oman maan kansalaisten ja Suomen asiat on hoidettava ensin kuntoon.
 
Kun ne on hoidettu, niin voidaan harkita kiintiöpakolaisten ja ehkä maahanmuuttajienkin lisäämistä.
 
Pakolaisia ja maahanmuuttajia ei tule ottaa Suomeen hyväksikäyttömateriaaliksi eri tarkoituksiin.
 
Pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat eliiteille vain uutta hyväksikäyttömateriaalia kartuttaa varallisuuttaan, etujaan ja etuoikeuksiaan.
 
Pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat eliiteille myös hyväksikäytettävä suojakilpi kansan vihaa kohtaan.

 
Kansalaisten sietokykyä koetellaan rankasti, kun pakolaiset ja maahanmuuttajat edustavat ja tukevat uuden vastaanottomaan eliittiä.
 
 

]]>
8 http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236513-asiaa-eliittipakolaisille-ja-fanaatikkopakolaisille#comments Eliitti Maahanmuutto Pakolaisuus Wed, 03 May 2017 11:38:35 +0000 Päivi Ruippo http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236513-asiaa-eliittipakolaisille-ja-fanaatikkopakolaisille