Itsenäisyys http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132893/all Mon, 02 Jul 2018 13:04:41 +0300 fi EU saatava itsenäiseksi http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257741-eu-saatava-itsenaiseksi <p>Uutiset ovat täynnä EUn ongelmia sekä maailman rakoilua, joka liittyy USAn globaaliin vallankäyttöön. Lisäksi USA rettelöi uusilla tullisodilla.</p><p>Olen ihmetellyt miksi EU edelleen asioi kaikessa USAn kanssa. Olemme ulkoistaneet USAlle puolustuksemme, ulkopolitiikan ja teollisuuden merkittäviä osa-alueita. Eikö EUn tulisi hoitaa itse puolustuksensa, määrätä lupia kyselemättä omasta poliitiikastaan maailmalla sekä valmistaa itse aseensa eikä lihottaa USAn yksityisiä asefirmoja.</p><p>Olemme antaneet koko tietotekniikka-alan tuotteiden kehityksen USAn haltuun. Internet on tästä hyvä esimerkki. En myöskään ymmärrä miksi sallimme USAn urkkia kansalaisiamme aina valtioiden päämiehiä myöten.</p><p>On täysin käsittämätöntä, että Pohjoismaista voi löytää USAn keskustiedustelupalvelun CIAn toimiston kadunlaidasta. Ja vielä oudompaa, että laskemme nämä Suomessakin omiin urkintalaitoksiimme. Pitäisin järkevänä, että EU itsenäistyy.</p><p>EUsta ei voi edes teoriassa tulla liittovaltiota, jollei se kykene olemaan suvereeni itsenäinen valtio. Nyt tämä pateettinen valtiorypäs on täysin USAn komennossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutiset ovat täynnä EUn ongelmia sekä maailman rakoilua, joka liittyy USAn globaaliin vallankäyttöön. Lisäksi USA rettelöi uusilla tullisodilla.

Olen ihmetellyt miksi EU edelleen asioi kaikessa USAn kanssa. Olemme ulkoistaneet USAlle puolustuksemme, ulkopolitiikan ja teollisuuden merkittäviä osa-alueita. Eikö EUn tulisi hoitaa itse puolustuksensa, määrätä lupia kyselemättä omasta poliitiikastaan maailmalla sekä valmistaa itse aseensa eikä lihottaa USAn yksityisiä asefirmoja.

Olemme antaneet koko tietotekniikka-alan tuotteiden kehityksen USAn haltuun. Internet on tästä hyvä esimerkki. En myöskään ymmärrä miksi sallimme USAn urkkia kansalaisiamme aina valtioiden päämiehiä myöten.

On täysin käsittämätöntä, että Pohjoismaista voi löytää USAn keskustiedustelupalvelun CIAn toimiston kadunlaidasta. Ja vielä oudompaa, että laskemme nämä Suomessakin omiin urkintalaitoksiimme. Pitäisin järkevänä, että EU itsenäistyy.

EUsta ei voi edes teoriassa tulla liittovaltiota, jollei se kykene olemaan suvereeni itsenäinen valtio. Nyt tämä pateettinen valtiorypäs on täysin USAn komennossa.

]]>
7 http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257741-eu-saatava-itsenaiseksi#comments Itsenäisyys USA- riippuvuus Mon, 02 Jul 2018 10:04:41 +0000 Juha Hämäläinen http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257741-eu-saatava-itsenaiseksi
Suurvaltapolitiikkaan osallistumisen hinnan maksaa kansa (Osa 2/4) http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256245-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-hinnan-maksaa-kansa-osa-24 <p><strong>Osa 2: Ulkoisen turvallisuuden heikkeneminen</strong></p><p>Itsenäisyyden menettämisen ja suurvaltaan kuulumisen hintana vaakalaudalle on joutunut myös juuri se perustarve, joka valtion pitäisi ihmisille ensijaisesti turvata, eli turvallisuus. Turvallisuudesta voisi sanoa, että sitä on ainakin kahta lajia, eli valtion sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Ensiksi käsittelen ulkoista turvallisuutta.</p><p>Kun Suomi on nyt osa Euroopan Unionia, joka tekee suurvaltapolitiikkaa ja osallistuu suurvaltapolitiikkaan maailmassa, riskit ovat Suomelle erittäin suuret, jopa poikkeuksellisen suuret. Tämä johtuu geopoliittisesta asemastamme Venäjän rajanaapurina ja tämän asian suomalaiset hyvin ymmärtävätkin - mutta jostain syystä päättäjämme ovat tämän tosiasian unohtaneet.</p><p>Itsenäisen Suomen ulkopolitiikan kultainen sääntö sotien raskaiden opetuksien jälkeen oli, että Venäjän kanssa ei saa ajautua napit vastakkain. Tätä viisautta toteuttamaan kehitettiin ulkopoliittinen oppi, Suomen puolueettomuuspolitiikka, joka takasi meille hyvät suhteet niin länteen kuin itään.&nbsp;</p><p>Paitsi että tämä oppi oli meille turvallisuutemme suhteen menestyksellinen linja, niin vielä bonuksena sen päälle se toi meille valtavat taloudelliset edut koska säilytimme hyvät suhteet kaikkiin ilmansuuntiin, joka taas avasi ovia tuottoisalle kaupankäynnille.</p><p>Ja kuin pisteenä iin päälle, puolueettomuus teki meistä kokoamme suuremman tekijän kansainvälisessä politiikassa; arvostetun rauhantekijän ja kansainvälisten kiistojen kysytyn lääkärin. Tämän antoi Suomelle sellaista pehmeää voimaa ja mainetta maailmalla, jonka arvoa ei mitenkään voi liikaa korostaa.</p><p>Lyhyesti sanottuna itsenäisen Suomen ulkopoliittinen puolueettomuusoppi pystyi takaamaan suomalaisille turvallisuuden, vaurauden sekä sellaisen omanarvontunteen, että tiesimme maamme olevan oikealla kurssilla ja oikealla asialla myös maailmanpolitiikassa.</p><p>Nämä kaikki ulkopoliittiset kokemukset, saavutukset ja opetukset on nyt EU:n myötä heitetty romukoppaan. Meidän omia asioitamme hoidetaan niin huonosti, että ulkoisen vihollisen tarpeesta on tullut suuri.&nbsp;</p><p>Venäjästä on tehty EU-Suomessa kaikkien ongelmien takana oleva syntipukki,&nbsp; jotta kansan huomiota ja ärtymystä saadaan suunnattua muualle kuin omien vallanpitäjien huonoon politiikkaan ja jatkuviin kansalaisten elämänlaadun heikennyksiin.</p><p>Tämä Venäjää demonisoiva politiikka on tietysti toimivaa; Suomen kansaa on historiallisista syistä helppo kiihoittaa Venäjän suhteen ja se lähtee helposti sokeana mukaan tähän politiikkaan, joka palvelee vallanpitäjiämme kiinnittämällä kansan huomiota pois omista ongelmistamme.&nbsp;</p><p>Mutta kokonaan toinen asia on kuinka viisasta tällainen viholliskuvien luominen on. Me muistamme mikä oli itsenäisen Suomen ulkopolitiikan keskeinen ohje; vältetään vastakkainasettelua Venäjän kanssa kaikin keinoin. Ja tämän keskeisen ohjeen meille suomalaisille ovat opettaneet kaikkein viisaimmat ja kokeneimmat valtiomiehemme.&nbsp;</p><p>Nyt toimitaan täysin tämän opetuksen vastaisesti ja olemme jo joutuneet mukaan pakotesotaan Venäjän kanssa, joka käy kalliiksi monille Suomen talouselän sektoreille ja joka on myös johtanut moniin toteutumattomiin taloudellisiin hankkeisiin venäläisten kanssa. Tästä kärsii tietysti koko kansantalous ja se vaikuttaa negatiivisesti suoraan elintasoomme.</p><p>Väärän ulkopolitiikan kustannukset ovat siis myös taloudellisesti jo laskeutuneet maksettavaksemme ja nämä kustannukset kasvavat kokoajan.</p><p>Kaikkein pahin, mutta vielä realisoitumaton riski piilee siinä, että Suomen ulkopolitiikan johto on luovutettu EU:lle ja olemme sitoutuneet tukemaan sen yhtä ulkopolitiikkaa, koska meillä on hyvin marginaaliset mahdollisuudet vaikuttaa sen sisältöön.</p><p>Se voi johtaa pahimman ulkopoliittisen painajaisemme toteutumiseen, eli aseellisen konfliktin syttymiseen Suomen ja Venäjän välille, koska EU ja Venäjä ovat jo nyt suurvaltakilpailjoita. Niiden vastakkainasettelu on näkynyt mm. Ukrainan kriisissä, jonka seurauksena Suomi on siis jo omien etujensa vastaisesti taloudellisessa sodassa Venäjän kanssa.</p><p>Ulkopolitiikan johdon luovuttamisessa EU:lle on myös monia muita riskejä, mutta suhteet Venäjään ovat ne päällimmäiset ja meidän asemamme EU:ssa&nbsp; suhteessa Venäjään onkin täysin eri kuin jonkun Euroopan keskellä sijaitseva pienen maan, joka on kaukana Venäjästä toisin kuin me. Riskien suhde hyötyihin Suomelle on tässä siis täysin kestämätön, riskit ovat suomalaisten kohdalla valtavat ja hyödyt täysin olemattomat.</p><p>Lisäksi EU-Suomen kaksoisstandardeihin perustuva ulkopolitiikka voi luoda meille suuria riskejä tulevaisuudessa. Kun esim. tunnustimme Kosovon itsenäisyyden, niin samalla hyväksyimme vaarallisen ennakkotapauksen, jossa alunperin käytettiin voimaa ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja joka johti lopulta Kosovon itsenäistymiseen ilman Serbian hyväksyntää.&nbsp;</p><p>Ja kun tästä tuli ennakkotapaus, jonka me hyväksyimme, niin Venäjä saattoi käyttää juuri samoja perusteluja&nbsp; Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden tunnustamisessa&nbsp; kuin myös toimilleen Krimin valtauksessa.&nbsp;<br />Suomen ei olisi pitänyt tunnustaa Kosovon itsenäisyyttä sillä meidän ei pienenä valtiona, vaikka kiusaus vahvojen kelkkaan lähtemisestä olisi hetkellisesti kuinka suuri tahansa, koskaan tule lähteä siitä periaatteesta, että ns. &quot;might is right - voima on oikeutta&quot; kansainvälisessä politiikassa, koska se voi joskus kolahtaa omaan nilkkaan, kun valtioiden voimasuhteet muuttuvat.</p><p>Ulkoista turvallisuuttamme heikentää tietysti erittäin voimakkaasti myös se, että Suomen ennen puolueeton maaperä on annettu EU-jäsenyyden myötä lähes vapaasti erilaisten sotaharjoitusten temmellyskentäksi. Yhdysvaltojen kanssa solmittu MOU-sopimus oli tässä pohjanoteeraus, sillä sopimusta takaa Yhdysvalloille vapaat kädet Suomen alueen hyödyntämiseen sotilaskäytössä.</p><p>Turvallisuutemme heikentymiseen vaikuttaa suoraan myös se, että puolustusvoimien kalustohankintojen prioriteettina on niiden soveltuminen &quot;kansainväliseen yhteistyöhön&quot; - eli EU:n ja NATO:n suurvaltapolitiikkaan osallistuminen - eikä oman maan puolustaminen. Tässä voidaan tehdä todella kalliita ja pitkäksi aikaa kansakunnan turvallisuuteen vaikuttavia virheitä.</p><p>Eli lyhyesti, kun itsenäisen Suomen oma puolueettomuuspolitiikka toi meille turvallisuutta, vaurautta ja arvostusta, niin EU:n suurvaltapolitiikkaan osallistuminen tuo meille suuren konfliktiriskin, taloudellista kurjuutta ja menetettyjä mahdollisuuksia sekä kaksoisstandardeihin perustuvan ulkopoliittisen linjan, jota voidaan vielä käyttää meidän omia etujamme vastaan.</p><p>Ja kuten jo kokemuksesta tiedämme, EU vie ja Suomi vikisee - ja Suomen kansa kantaa riskit ja kustannukset kiltisti.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Osa 2: Ulkoisen turvallisuuden heikkeneminen

Itsenäisyyden menettämisen ja suurvaltaan kuulumisen hintana vaakalaudalle on joutunut myös juuri se perustarve, joka valtion pitäisi ihmisille ensijaisesti turvata, eli turvallisuus. Turvallisuudesta voisi sanoa, että sitä on ainakin kahta lajia, eli valtion sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Ensiksi käsittelen ulkoista turvallisuutta.

Kun Suomi on nyt osa Euroopan Unionia, joka tekee suurvaltapolitiikkaa ja osallistuu suurvaltapolitiikkaan maailmassa, riskit ovat Suomelle erittäin suuret, jopa poikkeuksellisen suuret. Tämä johtuu geopoliittisesta asemastamme Venäjän rajanaapurina ja tämän asian suomalaiset hyvin ymmärtävätkin - mutta jostain syystä päättäjämme ovat tämän tosiasian unohtaneet.

Itsenäisen Suomen ulkopolitiikan kultainen sääntö sotien raskaiden opetuksien jälkeen oli, että Venäjän kanssa ei saa ajautua napit vastakkain. Tätä viisautta toteuttamaan kehitettiin ulkopoliittinen oppi, Suomen puolueettomuuspolitiikka, joka takasi meille hyvät suhteet niin länteen kuin itään. 

Paitsi että tämä oppi oli meille turvallisuutemme suhteen menestyksellinen linja, niin vielä bonuksena sen päälle se toi meille valtavat taloudelliset edut koska säilytimme hyvät suhteet kaikkiin ilmansuuntiin, joka taas avasi ovia tuottoisalle kaupankäynnille.

Ja kuin pisteenä iin päälle, puolueettomuus teki meistä kokoamme suuremman tekijän kansainvälisessä politiikassa; arvostetun rauhantekijän ja kansainvälisten kiistojen kysytyn lääkärin. Tämän antoi Suomelle sellaista pehmeää voimaa ja mainetta maailmalla, jonka arvoa ei mitenkään voi liikaa korostaa.

Lyhyesti sanottuna itsenäisen Suomen ulkopoliittinen puolueettomuusoppi pystyi takaamaan suomalaisille turvallisuuden, vaurauden sekä sellaisen omanarvontunteen, että tiesimme maamme olevan oikealla kurssilla ja oikealla asialla myös maailmanpolitiikassa.

Nämä kaikki ulkopoliittiset kokemukset, saavutukset ja opetukset on nyt EU:n myötä heitetty romukoppaan. Meidän omia asioitamme hoidetaan niin huonosti, että ulkoisen vihollisen tarpeesta on tullut suuri. 

Venäjästä on tehty EU-Suomessa kaikkien ongelmien takana oleva syntipukki,  jotta kansan huomiota ja ärtymystä saadaan suunnattua muualle kuin omien vallanpitäjien huonoon politiikkaan ja jatkuviin kansalaisten elämänlaadun heikennyksiin.

Tämä Venäjää demonisoiva politiikka on tietysti toimivaa; Suomen kansaa on historiallisista syistä helppo kiihoittaa Venäjän suhteen ja se lähtee helposti sokeana mukaan tähän politiikkaan, joka palvelee vallanpitäjiämme kiinnittämällä kansan huomiota pois omista ongelmistamme. 

Mutta kokonaan toinen asia on kuinka viisasta tällainen viholliskuvien luominen on. Me muistamme mikä oli itsenäisen Suomen ulkopolitiikan keskeinen ohje; vältetään vastakkainasettelua Venäjän kanssa kaikin keinoin. Ja tämän keskeisen ohjeen meille suomalaisille ovat opettaneet kaikkein viisaimmat ja kokeneimmat valtiomiehemme. 

Nyt toimitaan täysin tämän opetuksen vastaisesti ja olemme jo joutuneet mukaan pakotesotaan Venäjän kanssa, joka käy kalliiksi monille Suomen talouselän sektoreille ja joka on myös johtanut moniin toteutumattomiin taloudellisiin hankkeisiin venäläisten kanssa. Tästä kärsii tietysti koko kansantalous ja se vaikuttaa negatiivisesti suoraan elintasoomme.

Väärän ulkopolitiikan kustannukset ovat siis myös taloudellisesti jo laskeutuneet maksettavaksemme ja nämä kustannukset kasvavat kokoajan.

Kaikkein pahin, mutta vielä realisoitumaton riski piilee siinä, että Suomen ulkopolitiikan johto on luovutettu EU:lle ja olemme sitoutuneet tukemaan sen yhtä ulkopolitiikkaa, koska meillä on hyvin marginaaliset mahdollisuudet vaikuttaa sen sisältöön.

Se voi johtaa pahimman ulkopoliittisen painajaisemme toteutumiseen, eli aseellisen konfliktin syttymiseen Suomen ja Venäjän välille, koska EU ja Venäjä ovat jo nyt suurvaltakilpailjoita. Niiden vastakkainasettelu on näkynyt mm. Ukrainan kriisissä, jonka seurauksena Suomi on siis jo omien etujensa vastaisesti taloudellisessa sodassa Venäjän kanssa.

Ulkopolitiikan johdon luovuttamisessa EU:lle on myös monia muita riskejä, mutta suhteet Venäjään ovat ne päällimmäiset ja meidän asemamme EU:ssa  suhteessa Venäjään onkin täysin eri kuin jonkun Euroopan keskellä sijaitseva pienen maan, joka on kaukana Venäjästä toisin kuin me. Riskien suhde hyötyihin Suomelle on tässä siis täysin kestämätön, riskit ovat suomalaisten kohdalla valtavat ja hyödyt täysin olemattomat.

Lisäksi EU-Suomen kaksoisstandardeihin perustuva ulkopolitiikka voi luoda meille suuria riskejä tulevaisuudessa. Kun esim. tunnustimme Kosovon itsenäisyyden, niin samalla hyväksyimme vaarallisen ennakkotapauksen, jossa alunperin käytettiin voimaa ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja joka johti lopulta Kosovon itsenäistymiseen ilman Serbian hyväksyntää. 

Ja kun tästä tuli ennakkotapaus, jonka me hyväksyimme, niin Venäjä saattoi käyttää juuri samoja perusteluja  Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden tunnustamisessa  kuin myös toimilleen Krimin valtauksessa. 
Suomen ei olisi pitänyt tunnustaa Kosovon itsenäisyyttä sillä meidän ei pienenä valtiona, vaikka kiusaus vahvojen kelkkaan lähtemisestä olisi hetkellisesti kuinka suuri tahansa, koskaan tule lähteä siitä periaatteesta, että ns. "might is right - voima on oikeutta" kansainvälisessä politiikassa, koska se voi joskus kolahtaa omaan nilkkaan, kun valtioiden voimasuhteet muuttuvat.

Ulkoista turvallisuuttamme heikentää tietysti erittäin voimakkaasti myös se, että Suomen ennen puolueeton maaperä on annettu EU-jäsenyyden myötä lähes vapaasti erilaisten sotaharjoitusten temmellyskentäksi. Yhdysvaltojen kanssa solmittu MOU-sopimus oli tässä pohjanoteeraus, sillä sopimusta takaa Yhdysvalloille vapaat kädet Suomen alueen hyödyntämiseen sotilaskäytössä.

Turvallisuutemme heikentymiseen vaikuttaa suoraan myös se, että puolustusvoimien kalustohankintojen prioriteettina on niiden soveltuminen "kansainväliseen yhteistyöhön" - eli EU:n ja NATO:n suurvaltapolitiikkaan osallistuminen - eikä oman maan puolustaminen. Tässä voidaan tehdä todella kalliita ja pitkäksi aikaa kansakunnan turvallisuuteen vaikuttavia virheitä.

Eli lyhyesti, kun itsenäisen Suomen oma puolueettomuuspolitiikka toi meille turvallisuutta, vaurautta ja arvostusta, niin EU:n suurvaltapolitiikkaan osallistuminen tuo meille suuren konfliktiriskin, taloudellista kurjuutta ja menetettyjä mahdollisuuksia sekä kaksoisstandardeihin perustuvan ulkopoliittisen linjan, jota voidaan vielä käyttää meidän omia etujamme vastaan.

Ja kuten jo kokemuksesta tiedämme, EU vie ja Suomi vikisee - ja Suomen kansa kantaa riskit ja kustannukset kiltisti.

 

]]>
6 http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256245-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-hinnan-maksaa-kansa-osa-24#comments EU Itsenäisyys Puolueettomuuspolitiikka Suurvaltapolitiikka Sat, 02 Jun 2018 05:07:27 +0000 Niko Kauko http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256245-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-hinnan-maksaa-kansa-osa-24
Jo riittää EU-mielistely – kansallinen etu ohjenuoraksi http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255354-jo-riittaa-eu-mielistely-kansallinen-etu-ohjenuoraksi <p>Suomi liittyi Euroopan unioniin suurin lupauksin, joissa vain taivas oli rajana. Törkeintä propagandaa levitti Helsingin Sanomat, myöhemmin Pekka Karhuvaara paljasti &ldquo;pahanhajuisen&rdquo; lehtitalojen EU-kampanjan (IS 21.7.2010) ja piti sitä virheenä. Eurooppalainen Suomi r.y oli myös huuhaan mestari. Tuo järjestö, jonka yhteisöjäsen MTK on, kertoi muun muassa ruoan hinnan alenevan.</p><p>Suomi alkoikin noudattaa pian uskollisen ja nöyrän mallioppilaan linjaa ja ns. Lipposen doktriinia, joka perustuu Saksan myötäilylle ja peesailulle ilman turhia kriittisiä kysymyksiä. Kartellipuolueiden halu saada Suomi euroon oli niin voimakas, että 17.4.1998 Suomi vietiin euroon tiedonantomenettelyllä, ilman, että asiasta olisi säädetty edes lakia. Vaivalla saavutettu oma valuutta, markka, ei paljon sosiaalidemokraattiselle pääministeri Lipposelle merkinnyt.</p><p>Mikä on sitten myötäilylinjan takana? Naiivi uskomus siitä, että kun teemme kaiken mitä käsketään, meille kertyy &ldquo;luottamuspääomaa&rdquo; ja meistä tulee Brysselissä pidettyjä ja suosittuja.</p><p>Totuus on kovin toisenlainen. Suomi on vain kolmena (1996, 1997 ja 2000) vuonna saanut enemmän kuin maksanut. Suomi ei kyseenalaista esimerkiksi valtavia hallintokuluja, parlamentin kuukausittaista muuttoa Strasburgiin (muutto&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9317331">maksaa 114 miljonaa vuodessa</a>) tai vaikkapa sitä, että viininviljelyä tuetaan sadoilla miljoonilla.</p><p>Omastaan Suomi on aina valmis luopumaan ja onkin iloisesti vastaamassa miljarditasoisista Kreikka-töppäyksistä.</p><p>Eurojäsenyys itsessään ilman Kreikan-kriisiä on ollut tuhoisa, sillä olemme saaneet joustamattoman valuuttakurssin ja menettäneet itsenäisen rahapolitiikan. Washington Post uutisoi Suomelle tuhoisasta eurosta viime kuussa (<a href="https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2018/04/25/finland-has-done-everything-right-but-the-euro-is-still-making-it-permanently-poorer/?noredirect=on&amp;utm_term=.2225939f349d">Washington Post:n artikkeli</a>).</p><p>Suomi haluaa aina olla rinta kaarella ensimmäisenä tekemässä kuten Brysselin EU-pamput käskevät. Tuorein esimerkki oli, kun komissio toukokuussa 2018 julkisti seuraavan rahoituskauden (MFF 2021-2017) suunnitelman. Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska antoivat sille selkeän ein. Sipilä myhäili tyytyväisyyttään, kun Suomen kansan niskaan lyödään lisää maksettavaa.</p><p>Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Rikkidirektiivi, joka aiheuttaa satojen miljoonien lisäkustannukset oli Suomelle erittäin haitallinen, mutta siihenkin Suomi meni myöntymään (<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/tassa-on-rikkidirektiivin-hapeallinen-tausta/61a512fb-f289-3e76-b32a-acdbde10c2f5">Talouselämä: Tässä on rikkidirektiivin häpeällinen tausta</a>&nbsp;).&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10197219">YLE kertoo</a>, että maankäytön ilmastovaikutuksia koskevassa LULUCF-direktiivissä Suomea voi jälleen odottaa epämiellyttävä yllätys.</p><p>Suomen oma pitkäjänteinen linja EU:ssa on itse asiassa aika selkeä: se unohtaa oman edun, pyrkii miellyttämään muita, uskottelee hännystelyn johtavan parempaan ja vaikka niin ei kävisikään, hännystelee lisää. Oikea vaihtoehto oli tarvittaessa jarruttaa päätöksentekoa niin voimakkaasti, että meille tärkeät asiat saavat paremman sisällön. Tätä Suomi ei halua, sillä kiltti mallioppilas pelkää omaa varjoaankin ja on innokkaana orjana rakentamassa EU-liittovaltiota.</p><p>Suomessa on yksi ainoa puolue, Perussuomalaiset, joka ei kannata EU-liittovaltiokehitystä ja tulonsiirtounionia. Muille onkin tärkeintä kyyryselkäisesti miellyttää Brysselin EU-pamppuja, sieltähän voi vaikka saada kallispalkkaisen viran.</p><p><em>Olli Kotro<br />Poliittinen neuvonantaja (ps.)<br />Euroopan parlamentti</em></p><p><em>Kirjoitus edustaa henkilökohtaista näkemystä, ei minkään muun tahon.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi liittyi Euroopan unioniin suurin lupauksin, joissa vain taivas oli rajana. Törkeintä propagandaa levitti Helsingin Sanomat, myöhemmin Pekka Karhuvaara paljasti “pahanhajuisen” lehtitalojen EU-kampanjan (IS 21.7.2010) ja piti sitä virheenä. Eurooppalainen Suomi r.y oli myös huuhaan mestari. Tuo järjestö, jonka yhteisöjäsen MTK on, kertoi muun muassa ruoan hinnan alenevan.

Suomi alkoikin noudattaa pian uskollisen ja nöyrän mallioppilaan linjaa ja ns. Lipposen doktriinia, joka perustuu Saksan myötäilylle ja peesailulle ilman turhia kriittisiä kysymyksiä. Kartellipuolueiden halu saada Suomi euroon oli niin voimakas, että 17.4.1998 Suomi vietiin euroon tiedonantomenettelyllä, ilman, että asiasta olisi säädetty edes lakia. Vaivalla saavutettu oma valuutta, markka, ei paljon sosiaalidemokraattiselle pääministeri Lipposelle merkinnyt.

Mikä on sitten myötäilylinjan takana? Naiivi uskomus siitä, että kun teemme kaiken mitä käsketään, meille kertyy “luottamuspääomaa” ja meistä tulee Brysselissä pidettyjä ja suosittuja.

Totuus on kovin toisenlainen. Suomi on vain kolmena (1996, 1997 ja 2000) vuonna saanut enemmän kuin maksanut. Suomi ei kyseenalaista esimerkiksi valtavia hallintokuluja, parlamentin kuukausittaista muuttoa Strasburgiin (muutto maksaa 114 miljonaa vuodessa) tai vaikkapa sitä, että viininviljelyä tuetaan sadoilla miljoonilla.

Omastaan Suomi on aina valmis luopumaan ja onkin iloisesti vastaamassa miljarditasoisista Kreikka-töppäyksistä.

Eurojäsenyys itsessään ilman Kreikan-kriisiä on ollut tuhoisa, sillä olemme saaneet joustamattoman valuuttakurssin ja menettäneet itsenäisen rahapolitiikan. Washington Post uutisoi Suomelle tuhoisasta eurosta viime kuussa (Washington Post:n artikkeli).

Suomi haluaa aina olla rinta kaarella ensimmäisenä tekemässä kuten Brysselin EU-pamput käskevät. Tuorein esimerkki oli, kun komissio toukokuussa 2018 julkisti seuraavan rahoituskauden (MFF 2021-2017) suunnitelman. Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska antoivat sille selkeän ein. Sipilä myhäili tyytyväisyyttään, kun Suomen kansan niskaan lyödään lisää maksettavaa.

Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Rikkidirektiivi, joka aiheuttaa satojen miljoonien lisäkustannukset oli Suomelle erittäin haitallinen, mutta siihenkin Suomi meni myöntymään (Talouselämä: Tässä on rikkidirektiivin häpeällinen tausta ). YLE kertoo, että maankäytön ilmastovaikutuksia koskevassa LULUCF-direktiivissä Suomea voi jälleen odottaa epämiellyttävä yllätys.

Suomen oma pitkäjänteinen linja EU:ssa on itse asiassa aika selkeä: se unohtaa oman edun, pyrkii miellyttämään muita, uskottelee hännystelyn johtavan parempaan ja vaikka niin ei kävisikään, hännystelee lisää. Oikea vaihtoehto oli tarvittaessa jarruttaa päätöksentekoa niin voimakkaasti, että meille tärkeät asiat saavat paremman sisällön. Tätä Suomi ei halua, sillä kiltti mallioppilas pelkää omaa varjoaankin ja on innokkaana orjana rakentamassa EU-liittovaltiota.

Suomessa on yksi ainoa puolue, Perussuomalaiset, joka ei kannata EU-liittovaltiokehitystä ja tulonsiirtounionia. Muille onkin tärkeintä kyyryselkäisesti miellyttää Brysselin EU-pamppuja, sieltähän voi vaikka saada kallispalkkaisen viran.

Olli Kotro
Poliittinen neuvonantaja (ps.)
Euroopan parlamentti

Kirjoitus edustaa henkilökohtaista näkemystä, ei minkään muun tahon.

]]>
2 http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255354-jo-riittaa-eu-mielistely-kansallinen-etu-ohjenuoraksi#comments EU ja liittovaltio Euroopan unioni Itsenäisyys Tue, 15 May 2018 19:48:02 +0000 Olli Kotro http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255354-jo-riittaa-eu-mielistely-kansallinen-etu-ohjenuoraksi
Onnea Israel! http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255286-onnea-israel <p>Israelia voi toki tuoreesta euroviisuvoitosta onnitella, mutta suurempikin syy onnentoivotuksiin on. Toukokuun 14 päivä tasan 70 vuotta sitten David Ben-Gurion esitti Israelin itsenäisyysjulistuksen. Alku oli dramaattinen; muutama minuutti itsenäisyysjulistuksen jälkeen Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion, Neuvostoliitto ja monet muut maat seurasivat perässä; mutta vain 5 tuntia julistuksesta ympäröivät arabimaat hyökkäsivät tuoreen valtion kimppuun. Alkoi näihin päiviin jatkunut ja edelleen voimassa oleva vihanpito Israelia kohtaan. Miten tähän tilanteeseen oli tultu?</p><p>Toisen maailman sodan holokaustin kauhut kiihdyttivät juutalaisten paluumuuttoa alueelle, jolla oli aina ollut juutalaisasutusta 70 jKr. tapahtuneesta roomalaisten suorittamasta hävityksestä ja kansan diasporaan hajoamisesta huolimatta. Tämä kiristi välejä alueella asuneiden arabien kanssa. Väkivaltaisten yhteenottojen ja monien diplomaattisten käänteiden jälkeen marraskuussa 1947 YK:n turvallisuusneuvosto äänesti Palestiinan jakosuunnitelman puolesta. Suunnitelmassa alue jaettiin kahteen itsenäiseen valtioon juutalaisten ja arabien kesken. Israelin edustajat hyväksyivät ja Palestiinan arabit hylkäsivät suunnitelman.</p><p>Itsenäisyyssodasta lähtien alueella on nähty vuosikymmenten ajan lukuisia sotia, pienempiä konflikteja ja kansannousuja. Monille arabimaille palestiinalaisten ratkaisematon konflikti on palvellut poliittisia tarkoitusperiä propagandasodassa Israelia vastaan. Samalla on voitu väistää ikävät kysymykset omien maiden lasten, naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksista. Valtaosa Israelin naapurimaista ei tänäkään päivänä tunnusta valtion oikeutta olemassaoloon, ja lisäksi alueella toimii useita terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin.</p><p>Kaikesta ympärillä olevasta levottomuudesta huolimatta Israelin taival on ollut menestystarina. &nbsp;Maanpaon, vainojen ja kärsimysten keskeltä palannut, identiteettinsä säilyttänyt kansa kesyttää enimmäkseen suosta ja autiomaasta koostuvan maan. &nbsp;Maatalous, koulutus, teknologia, energia- ja innovaatiotoiminta, matkailu sekä yritystoiminta nousevat kukoistukseensa ja pian kansakunnan osaamisen hedelmistä pääsevät nauttimaan myös muut; israelilaisille on myönnetty mm. 12 Nobelin palkintoa.</p><p>Naapurimaiden suhteessa Israeliin olisikin ongelmakeskeisyydestä päästävä ratkaisukeskeisyyteen. Laaja-alainen yhteistyö alueella esimerkiksi aurinkoenergiapotentiaalin kehittämisessä, biotekniikassa ja kasvinviljelyssä edistäisi epäilemättä myös rauhan edellytyksiä alueella. Samoin yhteistyö koskien hupenevien vesivarojen tehokkaampaa käyttöä, Jordan-joen elvyttämistä ja juomaveden tislaamista merivedestä edistäisi hyvää kanssakäymistä kateuden ja kaunaisuuden sijaan.</p><p>Päivittäin Lähi-idässä tervehditään toivottamalla rauhaa; shalom, salaam. Rauha on kautta historian ollut se asia, jota alueella on kipeimmin toivottu, joten niihin toivotuksiin on helppo yhtyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Israelia voi toki tuoreesta euroviisuvoitosta onnitella, mutta suurempikin syy onnentoivotuksiin on. Toukokuun 14 päivä tasan 70 vuotta sitten David Ben-Gurion esitti Israelin itsenäisyysjulistuksen. Alku oli dramaattinen; muutama minuutti itsenäisyysjulistuksen jälkeen Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion, Neuvostoliitto ja monet muut maat seurasivat perässä; mutta vain 5 tuntia julistuksesta ympäröivät arabimaat hyökkäsivät tuoreen valtion kimppuun. Alkoi näihin päiviin jatkunut ja edelleen voimassa oleva vihanpito Israelia kohtaan. Miten tähän tilanteeseen oli tultu?

Toisen maailman sodan holokaustin kauhut kiihdyttivät juutalaisten paluumuuttoa alueelle, jolla oli aina ollut juutalaisasutusta 70 jKr. tapahtuneesta roomalaisten suorittamasta hävityksestä ja kansan diasporaan hajoamisesta huolimatta. Tämä kiristi välejä alueella asuneiden arabien kanssa. Väkivaltaisten yhteenottojen ja monien diplomaattisten käänteiden jälkeen marraskuussa 1947 YK:n turvallisuusneuvosto äänesti Palestiinan jakosuunnitelman puolesta. Suunnitelmassa alue jaettiin kahteen itsenäiseen valtioon juutalaisten ja arabien kesken. Israelin edustajat hyväksyivät ja Palestiinan arabit hylkäsivät suunnitelman.

Itsenäisyyssodasta lähtien alueella on nähty vuosikymmenten ajan lukuisia sotia, pienempiä konflikteja ja kansannousuja. Monille arabimaille palestiinalaisten ratkaisematon konflikti on palvellut poliittisia tarkoitusperiä propagandasodassa Israelia vastaan. Samalla on voitu väistää ikävät kysymykset omien maiden lasten, naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksista. Valtaosa Israelin naapurimaista ei tänäkään päivänä tunnusta valtion oikeutta olemassaoloon, ja lisäksi alueella toimii useita terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin.

Kaikesta ympärillä olevasta levottomuudesta huolimatta Israelin taival on ollut menestystarina.  Maanpaon, vainojen ja kärsimysten keskeltä palannut, identiteettinsä säilyttänyt kansa kesyttää enimmäkseen suosta ja autiomaasta koostuvan maan.  Maatalous, koulutus, teknologia, energia- ja innovaatiotoiminta, matkailu sekä yritystoiminta nousevat kukoistukseensa ja pian kansakunnan osaamisen hedelmistä pääsevät nauttimaan myös muut; israelilaisille on myönnetty mm. 12 Nobelin palkintoa.

Naapurimaiden suhteessa Israeliin olisikin ongelmakeskeisyydestä päästävä ratkaisukeskeisyyteen. Laaja-alainen yhteistyö alueella esimerkiksi aurinkoenergiapotentiaalin kehittämisessä, biotekniikassa ja kasvinviljelyssä edistäisi epäilemättä myös rauhan edellytyksiä alueella. Samoin yhteistyö koskien hupenevien vesivarojen tehokkaampaa käyttöä, Jordan-joen elvyttämistä ja juomaveden tislaamista merivedestä edistäisi hyvää kanssakäymistä kateuden ja kaunaisuuden sijaan.

Päivittäin Lähi-idässä tervehditään toivottamalla rauhaa; shalom, salaam. Rauha on kautta historian ollut se asia, jota alueella on kipeimmin toivottu, joten niihin toivotuksiin on helppo yhtyä.

]]>
114 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255286-onnea-israel#comments Euroviisut Israel Itsenäisyys Mon, 14 May 2018 16:28:07 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255286-onnea-israel
Euroopan tulisi jo katkaista napanuoransa http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255069-euroopan-tulisi-jo-katkaista-napanuoransa <p>Eurooppalaisten lehtien etusivun uutinen on koskenut Yhdysvaltain vetäytymisestä nk. Iran-ohjelmasta. Sävy on ollut lähes kauttaaltaan pettynyt, hapan, katkera, kiukutteleva ja surullinen. Tästä vastaanotosta tulee helposti mieleen eräs toinen samalla tavoin käyttäytyvä otus: ihmispentu. Tosin sellainen, joka on edelleen letkuruokinnassa napanuoran kautta.</p><p>Meille kerrotaan, että nyt on sielunvihollinen kalastukseen tarkoitetussa välineessä, kun Yhdysvaltain presidentti <strong>Donald Trump</strong> esitteli allekirjoitustaan tiedotusvälineille. Trumpin verrattain erilainen lähestymistapa maailmaan on toisinaan herättänyt meissä huvittuneisuutta, kuten kuuluisa Meksikon rajan muuri. Se saattaa huvittaa siksi, ettei se juurikaan koske meitä.</p><p>Mutta sitten on toinen ääni kellossa, kun puhutaan raakametallien tulleista, Nato-puolustustakuista tai nyt tästä Iran-sopimuksen raukeamisesta. Ne kun koskettavat meitä eurooppalaisia.</p><p>Eurooppalaismedia&nbsp;&ndash; Suomen mediasta nyt puhumattakaan&nbsp;&ndash; ei mielestäni ymmärrä Trumpin selkeää viestiä. Sehän on: hankkiutukaa eroon riippuvuudestanne Yhdysvaltoihin. Olkaa itsenäisiä. Katkaiskaa jo se napanuora.</p><p>Teräs- ja alumiinitulliukaasi järkytti, koska Eurooppa on taloudellisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Erityisesti Saksan kauppataseen ylijäämä kertoo tästä riippuvuudesta. Siksi eurooppalaismedia älähtää, kun se kapula kolahtaa.</p><p>Nato-puheet kertovat Euroopan sotilaallisesta riippuvuudesta. Jos Saksa täyttäisi Nato-vaatimuksen puolustusmenoista niin ehkei joka kymmenes saksalainen helikopteripilotti menettäisi lentolupaansa riittämättömien lentotuntien vuoksi.</p><p>Iran-sopimuksessa on siinäkin kyse vain rahasta, sekä tietysti eurooppalaispäättäjien harhaisen suuresta egosta. Olemme ideologisesti riippuvaisia Yhdysvalloista. Kun Iran-sopimus melkein kolme vuotta sitten solmittiin niin eurooppalaispäättäjät olivat kilpaa liimaamassa sulkia Herra Heinämäki -päähineihinsä. Ja tietysti aivan sattumalta <a href="http://www.dw.com/en/german-delegation-aims-to-renew-trade-ties-on-trip-to-iran/a-18594348">saksalaiset liikemiehet vierailivat Teheranissa</a> silloisen talousministeri <strong>Sigmar Gabrielin</strong> johdolla Iran-sopimuksen allekirjoituksen musteen ollessa vielä märkää.</p><hr /><p>Millä ilveellä eurooppalaisjohtajat kuvittelevat tehtailevansa tästä tulonsiirtounionia, jos kerran riippuvuusaste on näin korkealla tolalla?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppalaisten lehtien etusivun uutinen on koskenut Yhdysvaltain vetäytymisestä nk. Iran-ohjelmasta. Sävy on ollut lähes kauttaaltaan pettynyt, hapan, katkera, kiukutteleva ja surullinen. Tästä vastaanotosta tulee helposti mieleen eräs toinen samalla tavoin käyttäytyvä otus: ihmispentu. Tosin sellainen, joka on edelleen letkuruokinnassa napanuoran kautta.

Meille kerrotaan, että nyt on sielunvihollinen kalastukseen tarkoitetussa välineessä, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump esitteli allekirjoitustaan tiedotusvälineille. Trumpin verrattain erilainen lähestymistapa maailmaan on toisinaan herättänyt meissä huvittuneisuutta, kuten kuuluisa Meksikon rajan muuri. Se saattaa huvittaa siksi, ettei se juurikaan koske meitä.

Mutta sitten on toinen ääni kellossa, kun puhutaan raakametallien tulleista, Nato-puolustustakuista tai nyt tästä Iran-sopimuksen raukeamisesta. Ne kun koskettavat meitä eurooppalaisia.

Eurooppalaismedia – Suomen mediasta nyt puhumattakaan – ei mielestäni ymmärrä Trumpin selkeää viestiä. Sehän on: hankkiutukaa eroon riippuvuudestanne Yhdysvaltoihin. Olkaa itsenäisiä. Katkaiskaa jo se napanuora.

Teräs- ja alumiinitulliukaasi järkytti, koska Eurooppa on taloudellisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Erityisesti Saksan kauppataseen ylijäämä kertoo tästä riippuvuudesta. Siksi eurooppalaismedia älähtää, kun se kapula kolahtaa.

Nato-puheet kertovat Euroopan sotilaallisesta riippuvuudesta. Jos Saksa täyttäisi Nato-vaatimuksen puolustusmenoista niin ehkei joka kymmenes saksalainen helikopteripilotti menettäisi lentolupaansa riittämättömien lentotuntien vuoksi.

Iran-sopimuksessa on siinäkin kyse vain rahasta, sekä tietysti eurooppalaispäättäjien harhaisen suuresta egosta. Olemme ideologisesti riippuvaisia Yhdysvalloista. Kun Iran-sopimus melkein kolme vuotta sitten solmittiin niin eurooppalaispäättäjät olivat kilpaa liimaamassa sulkia Herra Heinämäki -päähineihinsä. Ja tietysti aivan sattumalta saksalaiset liikemiehet vierailivat Teheranissa silloisen talousministeri Sigmar Gabrielin johdolla Iran-sopimuksen allekirjoituksen musteen ollessa vielä märkää.


Millä ilveellä eurooppalaisjohtajat kuvittelevat tehtailevansa tästä tulonsiirtounionia, jos kerran riippuvuusaste on näin korkealla tolalla?

]]>
9 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255069-euroopan-tulisi-jo-katkaista-napanuoransa#comments Eurooppa Itsenäisyys Riippumattomuus Yhdysvallat Wed, 09 May 2018 09:23:00 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255069-euroopan-tulisi-jo-katkaista-napanuoransa
Karl Marxin syntymästä 100 vuotta ja Suomen Vapaussota - vuonna 1918 http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254906-karl-marxin-syntymasta-100-vuotta-ja-suomen-vapaussota-1918 <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10190799">Uutiset </a>kertoivat eilen 5.5.2018 miten kommunismin pääideologin ja filosofi Karl Marxin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta.<br /><br />Tämähän kertoo siitä, että Suomen Vapaussodan savuavilla raunioilla toukokuussa 1918 Marxin teoria proletariaatin diktatuurista ja maailmanvallankumoksesta oli juuri kärsinyt ensimmäisen tappionsa Suomessa - vieläpä oppi-isänsä 100-vuotissyntymäpäivään mennessä. Toki &quot;menestystä&quot; vallankumouksien saralla oli vielä odotettavissa.<br /><br />Mitä merkitystä sillä sitten on, miten punaisen vallankumouksen ensiaskelet oikein sujuivat täällä periferiassa, jota myös &quot;loppumaaksi&quot; eli Finlandi(a)ksi kutsutaan?<br /><br />Onhan sillä symbolinen merkitys.<br /><br />Suomi oli 1900-luvun alussa edistyksellinen Venäjään kuuluva autonominen alue, joka antoi ensimmäisten maiden joukossa naisille äänioikeuden.&nbsp;<br /><br />Eli Suomi näytti muulle maailmalle suuntaa, miten &quot;lopussa&quot; tai &quot;loppumaassa&quot; tulee käymään.&nbsp;<br /><br />Ja Suomi näytti myös vuoden 1918 alkuvuoden tapahtumilla, miten kommunismille loppujen lopuksi yleisesti maailmalla tulee käymään, kun perspektiiviksi otetaan seuraavat 100 vuotta.<br /><br />Jo kapitalistiseksi muuttuneen nimikommunistisen Kiinan nostalgisointi Karl Marxin suhteen ei siis tunnu kovin uskottavalta vaikka oman järjestelmän nimellistä profiilia voi toki nostaa tuomalla oppi-isä esiin aika ajoin naftaliinista.<br /><br />P.S.&nbsp; Mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta Suomessa on myös se, että senaattori Kyösti Kallio piti Nivalassa kuuluisan sovinnonpuheensa myös 5.5.1918 eli Marxin syntymästä 100v.&nbsp; - Loppujen lopuksi Vapaussodan seurauksena Suomi vapautettiin molempien sotivien osapuolten visioista tulevasta yhteiskuntajärjestelmästä - kuningaskunnasta ja sosialistisesta yhteiskunnasta.&nbsp;<br /><br />Tuli siis tasavalta.<br /><br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutiset kertoivat eilen 5.5.2018 miten kommunismin pääideologin ja filosofi Karl Marxin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta.

Tämähän kertoo siitä, että Suomen Vapaussodan savuavilla raunioilla toukokuussa 1918 Marxin teoria proletariaatin diktatuurista ja maailmanvallankumoksesta oli juuri kärsinyt ensimmäisen tappionsa Suomessa - vieläpä oppi-isänsä 100-vuotissyntymäpäivään mennessä. Toki "menestystä" vallankumouksien saralla oli vielä odotettavissa.

Mitä merkitystä sillä sitten on, miten punaisen vallankumouksen ensiaskelet oikein sujuivat täällä periferiassa, jota myös "loppumaaksi" eli Finlandi(a)ksi kutsutaan?

Onhan sillä symbolinen merkitys.

Suomi oli 1900-luvun alussa edistyksellinen Venäjään kuuluva autonominen alue, joka antoi ensimmäisten maiden joukossa naisille äänioikeuden. 

Eli Suomi näytti muulle maailmalle suuntaa, miten "lopussa" tai "loppumaassa" tulee käymään. 

Ja Suomi näytti myös vuoden 1918 alkuvuoden tapahtumilla, miten kommunismille loppujen lopuksi yleisesti maailmalla tulee käymään, kun perspektiiviksi otetaan seuraavat 100 vuotta.

Jo kapitalistiseksi muuttuneen nimikommunistisen Kiinan nostalgisointi Karl Marxin suhteen ei siis tunnu kovin uskottavalta vaikka oman järjestelmän nimellistä profiilia voi toki nostaa tuomalla oppi-isä esiin aika ajoin naftaliinista.

P.S.  Mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta Suomessa on myös se, että senaattori Kyösti Kallio piti Nivalassa kuuluisan sovinnonpuheensa myös 5.5.1918 eli Marxin syntymästä 100v.  - Loppujen lopuksi Vapaussodan seurauksena Suomi vapautettiin molempien sotivien osapuolten visioista tulevasta yhteiskuntajärjestelmästä - kuningaskunnasta ja sosialistisesta yhteiskunnasta. 

Tuli siis tasavalta.



 

]]>
9 http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254906-karl-marxin-syntymasta-100-vuotta-ja-suomen-vapaussota-1918#comments Esikuva Itsenäisyys Karl Marx Kommunismi Suomi Sun, 06 May 2018 06:20:57 +0000 Petteri Pietikäinen http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254906-karl-marxin-syntymasta-100-vuotta-ja-suomen-vapaussota-1918
Tulevaisuuden vaihtoehto - liberaalinationalistinen vasemmisto http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252420-tulevaisuuden-vaihtoehto-liberaalinationalistinen-vasemmisto <p>Käsitekokonaisuus liberaalinationalistinen vasemmisto saattaa äkkiseltään vaikuttaa ristiriitaiselta. Onhan nationalismi totuttu yhdistämään äärioikeistolaisiin liikkeisiin ja puolueisiin, kun taas vasemmisto on mahdollisimman kaukana niistä. Mitä sitten on liberaalinationalistinen vasemmistolaisuus tai onko sellaista ylipäätään olemassa?</p><p>Liberaalinationalismin syntyjuuret ovat 1800-luvun alun romantiikan ajassa, kuten laajamittaisen eurooppalaisen nationalismin juuret muutenkin. Liberaalinationalismista tekee liberaalia tasa-arvon ja vapauden vaatimus. Tämä koskee niin yksilöitä kuin kansakuntia ja valtioita. Ollaan siis mahdollisimman kaukana vaikkapa ekspansiivisesta tai kulttuurisesta nationalismista, joissa korostuu oman valtion tai kansan ylivertaisuus muihin nähden. Liberaalinationalismissa kaikki kulttuurit, kansat, kielet ja valtiot ovat yhtä arvokkaita, ja niiden välinen yhteistyö nähdään hyvin suotavana, jopa välttämättömänä. Liberaalinationalistisia vasemmistoliikkeitä ja -puolueita on eri puolilla Eurooppaa, joskin ne ovat toistaiseksi varsin pieniä. Suomessa tätä suuntausta edustaa Itsenäisyyspuolue. Vaikka sitä ei usein mielletä vasemmistopuolueeksi, sitä se kuitenkin ohjelmiensa perusteella nimenomaan on.</p><p>Liberaalinationalismi kytkeytyy luontevasti vasemmiston perinteeseen tasa-arvon ja vapauden vaatimusten myötä. Mutta merkittävä ero nykyiseen vasemmistolaisuuteen syntyy, kun käsitellään valtion asemaa ja suhdetta muihin valtioihin. Liberaalinationalismi korostaa itsenäisen valtion roolia ja on siten sukua alkuperäiselle pohjoismaiselle sosialidemokratialle. Itsenäiset ja itseään hallitsevat valtiot nähdään mielekkäinä tekemään aitoa kansainvälistä yhteistyötä. EU:n kaltainen valtioliitto tai liittovaltio nähdään tavallista kansalaista kurjistavana, taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavana ja tasa-arvon vastaisena projektina.</p><p>Liberaalinationalistisen vasemmiston keskiössä on hyvinvointivaltio ja kaikkien pärjääminen, pienet tuloerot ja oikeudenmukainen verotus. Tämän saavuttamiseksi valtion ja erityisesti itsenäisen keskuspankin rooli nähdään tärkeänä. Kun keskuspankki kykenee säätelemään rahan määrää taloudessa, se koituu kaikkien eduksi, myös talouden laskusuhdanteessa, jolloin valtion rahoituksella on mahdollista työllistää ihmisiä.</p><p>Vaikka valtio velkaantuisi, se velkaantuu pääasiassa itselleen, mikä ei ole lainkaan niin huono asia kuin liikepankeille velkaantuminen. Siksi esim. Japanin suuresta julkisesta velasta ei ole dramaattisia seurauksia, mutta Kreikan tai Espanjan velasta on. Julkinen velka yksityispankeille aiheuttaa sen, että palveluja joudutaan leikkaamaan ja julkista sektoria &rdquo;sopeuttamaan&rdquo;. Julkisen talouden vaikeudet näkyvät vastaavasti yksityisen sektorin ennätyssuurina voittoina ja osinkoina. Suomessa tämä valitettava kehitys on menossa valtavan harppauksen eteenpäin sote-uudistuksen myötä.</p><p>Liberaalinationalistit näkevät yhteisvaluutta euron monien ongelmien lähteenä. Euroalueella on niin erilaisia talouksia, että yhteinen valuutta aiheuttaa vakavia häiriöitä useimpien maiden talouteen. Niin ikään merkittävä ongelmien lähde on koko EU:n peruslähtökohtana oleva pääomien vapaa liikkuvuus, mikä tarkoittaa käytännössä intensiivistä veroparatiisien hyväksikäyttöä, siis verojen maksun välttelyä tai suoranaista veronkiertoa. Tämä laillistetun moraalittomuuden mahdollisuus tulee suoraan EU:n perustamissopimuksesta. Edellä luetellun takia EU ei täytä alkuunkaan liberaalinationalismin aidon kansainvälisen yhteistyön tavoitteita.</p><p>Asiantuntijat ja tutkijat tunnustavat laajalti EU:n ja euron ongelmat. Nykymuodossaan EU on tiensä päässä. Vaihtoehtoina ovat oikeastaan vain liittovaltiokehityksen syventäminen tai paluu kansallisvaltioiden muodostamaan talousalueeseen (ETA). Jälkimmäinen vaihtoehto on Suomen ja monen muun valtion kannalta ehdottomasti kannatettavampi, koska ETA:n myötä valtioilla on kaikki EU:n hyödyt, mutta ei mitään sen haittoja. Samalla yhteisvaluutta euron käyttö loppuisi, mistä olisi suunnaton hyöty monille kansakunnille. Euron hyvänä puolena on oikeastaan vain täysin ylikorostunut matkailunäkökulma: ei tarvitse vaihtaa rahaa siirryttäessä maasta toiseen. Lopulta se on kuitenkin hyvin vähäinen etu verrattuna euron aiheuttamaan valtavaan kansantaloudelliseen painolastiin.</p><p>Tulevaisuudessa koko Euroopan vasemmisto on ratkaisevan kysymyksen edessä: jatketaanko nykyisen ylikansallisen, lähinnä talouseliittiä hyödyttävän päätöksenteon ja sen lieveilmiöiden tukemista, vai nostetaanko tärkeimmiksi arvoiksi inhimillisyys, yhdenvertaisuus ja vapaus, jolloin paluu kansallisvaltioihin on välttämätöntä.</p><p>Henri Aitakari</p><p>puheenjohtaja</p><p>Itsenäisyyspuolue</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Käsitekokonaisuus liberaalinationalistinen vasemmisto saattaa äkkiseltään vaikuttaa ristiriitaiselta. Onhan nationalismi totuttu yhdistämään äärioikeistolaisiin liikkeisiin ja puolueisiin, kun taas vasemmisto on mahdollisimman kaukana niistä. Mitä sitten on liberaalinationalistinen vasemmistolaisuus tai onko sellaista ylipäätään olemassa?

Liberaalinationalismin syntyjuuret ovat 1800-luvun alun romantiikan ajassa, kuten laajamittaisen eurooppalaisen nationalismin juuret muutenkin. Liberaalinationalismista tekee liberaalia tasa-arvon ja vapauden vaatimus. Tämä koskee niin yksilöitä kuin kansakuntia ja valtioita. Ollaan siis mahdollisimman kaukana vaikkapa ekspansiivisesta tai kulttuurisesta nationalismista, joissa korostuu oman valtion tai kansan ylivertaisuus muihin nähden. Liberaalinationalismissa kaikki kulttuurit, kansat, kielet ja valtiot ovat yhtä arvokkaita, ja niiden välinen yhteistyö nähdään hyvin suotavana, jopa välttämättömänä. Liberaalinationalistisia vasemmistoliikkeitä ja -puolueita on eri puolilla Eurooppaa, joskin ne ovat toistaiseksi varsin pieniä. Suomessa tätä suuntausta edustaa Itsenäisyyspuolue. Vaikka sitä ei usein mielletä vasemmistopuolueeksi, sitä se kuitenkin ohjelmiensa perusteella nimenomaan on.

Liberaalinationalismi kytkeytyy luontevasti vasemmiston perinteeseen tasa-arvon ja vapauden vaatimusten myötä. Mutta merkittävä ero nykyiseen vasemmistolaisuuteen syntyy, kun käsitellään valtion asemaa ja suhdetta muihin valtioihin. Liberaalinationalismi korostaa itsenäisen valtion roolia ja on siten sukua alkuperäiselle pohjoismaiselle sosialidemokratialle. Itsenäiset ja itseään hallitsevat valtiot nähdään mielekkäinä tekemään aitoa kansainvälistä yhteistyötä. EU:n kaltainen valtioliitto tai liittovaltio nähdään tavallista kansalaista kurjistavana, taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavana ja tasa-arvon vastaisena projektina.

Liberaalinationalistisen vasemmiston keskiössä on hyvinvointivaltio ja kaikkien pärjääminen, pienet tuloerot ja oikeudenmukainen verotus. Tämän saavuttamiseksi valtion ja erityisesti itsenäisen keskuspankin rooli nähdään tärkeänä. Kun keskuspankki kykenee säätelemään rahan määrää taloudessa, se koituu kaikkien eduksi, myös talouden laskusuhdanteessa, jolloin valtion rahoituksella on mahdollista työllistää ihmisiä.

Vaikka valtio velkaantuisi, se velkaantuu pääasiassa itselleen, mikä ei ole lainkaan niin huono asia kuin liikepankeille velkaantuminen. Siksi esim. Japanin suuresta julkisesta velasta ei ole dramaattisia seurauksia, mutta Kreikan tai Espanjan velasta on. Julkinen velka yksityispankeille aiheuttaa sen, että palveluja joudutaan leikkaamaan ja julkista sektoria ”sopeuttamaan”. Julkisen talouden vaikeudet näkyvät vastaavasti yksityisen sektorin ennätyssuurina voittoina ja osinkoina. Suomessa tämä valitettava kehitys on menossa valtavan harppauksen eteenpäin sote-uudistuksen myötä.

Liberaalinationalistit näkevät yhteisvaluutta euron monien ongelmien lähteenä. Euroalueella on niin erilaisia talouksia, että yhteinen valuutta aiheuttaa vakavia häiriöitä useimpien maiden talouteen. Niin ikään merkittävä ongelmien lähde on koko EU:n peruslähtökohtana oleva pääomien vapaa liikkuvuus, mikä tarkoittaa käytännössä intensiivistä veroparatiisien hyväksikäyttöä, siis verojen maksun välttelyä tai suoranaista veronkiertoa. Tämä laillistetun moraalittomuuden mahdollisuus tulee suoraan EU:n perustamissopimuksesta. Edellä luetellun takia EU ei täytä alkuunkaan liberaalinationalismin aidon kansainvälisen yhteistyön tavoitteita.

Asiantuntijat ja tutkijat tunnustavat laajalti EU:n ja euron ongelmat. Nykymuodossaan EU on tiensä päässä. Vaihtoehtoina ovat oikeastaan vain liittovaltiokehityksen syventäminen tai paluu kansallisvaltioiden muodostamaan talousalueeseen (ETA). Jälkimmäinen vaihtoehto on Suomen ja monen muun valtion kannalta ehdottomasti kannatettavampi, koska ETA:n myötä valtioilla on kaikki EU:n hyödyt, mutta ei mitään sen haittoja. Samalla yhteisvaluutta euron käyttö loppuisi, mistä olisi suunnaton hyöty monille kansakunnille. Euron hyvänä puolena on oikeastaan vain täysin ylikorostunut matkailunäkökulma: ei tarvitse vaihtaa rahaa siirryttäessä maasta toiseen. Lopulta se on kuitenkin hyvin vähäinen etu verrattuna euron aiheuttamaan valtavaan kansantaloudelliseen painolastiin.

Tulevaisuudessa koko Euroopan vasemmisto on ratkaisevan kysymyksen edessä: jatketaanko nykyisen ylikansallisen, lähinnä talouseliittiä hyödyttävän päätöksenteon ja sen lieveilmiöiden tukemista, vai nostetaanko tärkeimmiksi arvoiksi inhimillisyys, yhdenvertaisuus ja vapaus, jolloin paluu kansallisvaltioihin on välttämätöntä.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

 

]]>
1 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252420-tulevaisuuden-vaihtoehto-liberaalinationalistinen-vasemmisto#comments Itsenäisyys Itsenäisyyspuolue Liberaalinationalismi Vapaus Vasemmisto Fri, 16 Mar 2018 20:18:32 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252420-tulevaisuuden-vaihtoehto-liberaalinationalistinen-vasemmisto
Väinö Linnan testamentti http://seppovaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250417-vaino-linnan-testamentti <p>&nbsp;</p><p>Risto Volanen vs. Väinö Linna.</p><p>Risto Volanen on yhdessä Lasse Lehtisen kassa tekemässään kirjassa Kuinka vallankumous levisi Suomeen tehnyt Linnan syypääksi siihen, että tapahtumien oikea luonne, vallankumous, on salattu hänen sukupolveltaan.</p><p>Äskettäin esitettiin YLE:ssä uusinta Olavi Puusaaren ohjelma &rdquo;Käy eespäin. Kun tämä teksti on erinomaisen tärkeä paitsi Linnan näkemysten myös ajankohtaisen kiistamme takia, olen purkanut Linnan tekstin, joka on lomittain ohjelman sisällä.</p><p>Vaikutta siltä, että se ei ole luettua vaan spontaania, tosin pitkälle mietittyä puhetta. Linna on varmaan antanut tapahtumista silloisen suuren kiistan aikana &rdquo;virallisempiakin&rdquo; mielipiteitä, mutta tämä on hänen vapaasti muotoilema esitys.</p><p>&nbsp;</p><p>xxxx</p><p>Käy eespäin 1967</p><p>Olavi Puusaari</p><p>Vallankumouksen julistivat punaiset miksi? N 5 min.</p><p>Jonkinlaisena perusnäkemyksenä voidaan esittää, että meillä laajat alemmat kansankerrokset olivat niin vieraantuneet yhtyeiskunnasta, että he olivat menettäneet henkisen yhteyden siihen ja tämä taas johtui ensinkin siitä taloudellisesta murroksesta, jonka yhteiskuntamme oli kokenut, mutta jota yhteiskunnalliset toimintamuodot eivät olleet seuranneet. Suulakon avullahan oli tosin saavutettu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä yksikamarinen eduskunta. Mutta tämä ei merkinnyt suuriakaan, sillä keisari piti valtaa käsissään, joten eduskunta ei kyennyt niihin uudistuksiin, jotka olisivat olleet tarpeellisia.</p><p>9</p><p>On vaikea sanoa, olisiko kansalaissota enää vuoden 17 jälkeen ollut vältettävissä, joka tapauksessa se olisi vaatinut nopeita ja radikaaleja toimenpiteitä. Suomen</p><p>työväenliike oli tuolloin kuitenkin vielä pohjaltaan vahvasti parlamentaaristen menettelytapojen kannalla, ja sitä se oli vielä syksylläkin, jolloin vallankumousta äänestäneet ylimääräisessä puoluekokouksessa joutuivat selvään vähemmistöön. Mutta kesällä tapahtunut eduskunnan hajotus vähensi yhä joukkojen luottamusta parlamenttiin. Ja uudessa eduskunnassa sen jälkeen tapahtunut vallanjakotaistelu aiheutti suurlakon. Ja tämän yhteydessä suoritetut väkivallanteot ja terroriteot aiheuttivat yhä lisääntyvää kiihtymystä.</p><p>10.30</p><p>Porvarillisella puolella oli taas niin kauan nukuttu tsaarivallan suojassa, että sen sosiaaliset asenteet olivat luutuneet ja jäykistyneet eikä se ollut kykenevä niihin nopeisiin joustamisreaktioihin, jotka siinä tilanteessa olisivat olleet välttämättömiä. Ja näin oli syntynyt kaksi tosistaan täysin poikkeavaa moraalipiiriä, ja joilla ei ollut mitään kosketusta toisiinsa.</p><p>15</p><p>Monet ihmiset uskovat, että vallankumoukset syntyvät kovin helposti, mutta minä olen kyllä toista mieltä. Vaikka tiedollisella tasolla hajaannus olisi edennyt hyvin pitkälle, niin ihmisen tiedostamaton joukkovaisto pitää yhteisöjä vielä koossa. Mutta jos hajaannus ulottuu tarpeeksi syvälle näihin vaistoihin, niin siinä tilanteessa vallankumous on mahdollinen . Ja näin oli asianlaita Suomessa vuonna 1918.</p><p>- Mutta armeija ilman siveellistä voimaa ja kuria on häviöön tuomittu.</p><p>27.</p><p>Vapaussota nimityksellä on sikäli hiven oikeutusta, että monet valkoiset todella uskoivat käyvänsä vapaussotaa ja motivoivat toimintansa näin. Mutta toisaalta se olisi edellyttänyt, että kapinalliset olisivat pyrkineet itsenäistymistä vastustamaan ja se taas ei pidä paikkansa. Alun perinhän tällä linjalla asia määriteltiin niin, että sota tapahtui venäläisiä vastaan, joihin osa kansasta liittyi, mutta todellisuudessahan asia on niin, että osa venäläisistä liittyi kansaan, toisin sanoen kapinalliseen kansaan. He kylläkin aseistivat kapinalliset, mutta varsinaisten joukkojen apu oli suhteellisen vähäinen.</p><p>Luokka-sotanimitykselläkin on oikeutuksensa sikäli, että kapinan tekijöinä toimivat alemmat kansanluokat, mutta sen kukistajina eivät taas toimineet yksinomaan rikkaat vaan hallituksen asevelvollisuuslain perustella muodostama armeija, jolla ei ollut luokkaluonnetta.</p><p>Mutta kansalaissota on asianmukaisin ilmaisi, koska se nyt ainakin pitää paikkansa ja että sitä kävivät Suomen kansalaiset keskenään.</p><p>62</p><p>Niin perussyynä on viha ja joka kutsuu pintaa ihmien henkiset primitiivireaktiot ja tämä viha taas johtui pääasiassa kapinallisten suorittamista murhista ja väkivallanteoista. Minä en usko että itse sota semmoisenaan oli niinkään suurena syynä, sillä ihmiset, jotka molemmat on aseistautuneet ja taistelevat ja kummallakin on puolustautumisen mahdollisuus, ovat toisessa asemassa kuin turvattomat ihmiset, jotenka heihin kohdistuva väkivalta herättää helposti syviä suuttumusreaktioita. Toisena syynä täytyy pitää sitä sosiaalisen statuksen järkytystä, minkä kapinallisten alueella eläneet ennen niin mahtavat joutuivat kokemaan,. Kun nöyryys yht&acute;äkkiä muuttuu nöyryyttäjäksi, niin sielullinen sekasorto on valmis. Mutta on olemassa vielä omaehtoistakin aggressiivisuutta ja julmuutta, joka ei tarvitse edes tekosyytä vaan ainoastaan tilaisuuden, ja tämä on taas ihmisessä henkilökohtaisesti vaikuttava ominaisuus ja psykoanalyysi voi vastata paljoon tuollaisten tapausten osalta.</p><p>Kansalaissotien julmuus on yleinen asia, ja sen selittää se että ne ovat pohjimmiltaan uskonsotia, jolloin viha lähtee ihmisen koko primitiivisestä olemuksesta saakka.</p><p>Mitä taas kapinan rankaisutoimenpiteisiin tulee, niin ei voi vapauttaa vastuusta hallitusta ja sotilasjohtoa. Mikään hallitus ei tosin täysin pysty pitämään kurissa tuollaisia hajanaisia joukkoja, mutta sen velvollisuus olisi kuitenkin joka tapauksessa yrittää. Hallituksen ja sodanjohdon asenne oli väärä sen vuoksi, että he käsittivät itsensä jonkinlaiseksi sotivaksi osapuoleksi eikä järjestyksen palauttajaksi. Ja laillinen hallitus, joka palauttaa järjestystä, on kuitenkin velvollinen kunnioittamaan itse sitä järjestystä, jota se palauttaa. Vaikka rikollinen on lain rankaisuvallan alainen, on hän kuitenkin tietyssä mielessä sen suojeluksessa toisin sanoen häntä ei voi rankaista kuka tahansa ja miten tahansa. Muussa tapauksessa lain käyttäjä asettuu samaan asemaan lain rikkojan kanssa. Lait ja mieliteot ovat kaksi eri asiaa. Lain rikkojatkin ovat usein siitä selvillä, mutta lain käyttäjä ei koskaan saisi unohtaa tätä seikkaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Risto Volanen vs. Väinö Linna.

Risto Volanen on yhdessä Lasse Lehtisen kassa tekemässään kirjassa Kuinka vallankumous levisi Suomeen tehnyt Linnan syypääksi siihen, että tapahtumien oikea luonne, vallankumous, on salattu hänen sukupolveltaan.

Äskettäin esitettiin YLE:ssä uusinta Olavi Puusaaren ohjelma ”Käy eespäin. Kun tämä teksti on erinomaisen tärkeä paitsi Linnan näkemysten myös ajankohtaisen kiistamme takia, olen purkanut Linnan tekstin, joka on lomittain ohjelman sisällä.

Vaikutta siltä, että se ei ole luettua vaan spontaania, tosin pitkälle mietittyä puhetta. Linna on varmaan antanut tapahtumista silloisen suuren kiistan aikana ”virallisempiakin” mielipiteitä, mutta tämä on hänen vapaasti muotoilema esitys.

 

xxxx

Käy eespäin 1967

Olavi Puusaari

Vallankumouksen julistivat punaiset miksi? N 5 min.

Jonkinlaisena perusnäkemyksenä voidaan esittää, että meillä laajat alemmat kansankerrokset olivat niin vieraantuneet yhtyeiskunnasta, että he olivat menettäneet henkisen yhteyden siihen ja tämä taas johtui ensinkin siitä taloudellisesta murroksesta, jonka yhteiskuntamme oli kokenut, mutta jota yhteiskunnalliset toimintamuodot eivät olleet seuranneet. Suulakon avullahan oli tosin saavutettu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä yksikamarinen eduskunta. Mutta tämä ei merkinnyt suuriakaan, sillä keisari piti valtaa käsissään, joten eduskunta ei kyennyt niihin uudistuksiin, jotka olisivat olleet tarpeellisia.

9

On vaikea sanoa, olisiko kansalaissota enää vuoden 17 jälkeen ollut vältettävissä, joka tapauksessa se olisi vaatinut nopeita ja radikaaleja toimenpiteitä. Suomen

työväenliike oli tuolloin kuitenkin vielä pohjaltaan vahvasti parlamentaaristen menettelytapojen kannalla, ja sitä se oli vielä syksylläkin, jolloin vallankumousta äänestäneet ylimääräisessä puoluekokouksessa joutuivat selvään vähemmistöön. Mutta kesällä tapahtunut eduskunnan hajotus vähensi yhä joukkojen luottamusta parlamenttiin. Ja uudessa eduskunnassa sen jälkeen tapahtunut vallanjakotaistelu aiheutti suurlakon. Ja tämän yhteydessä suoritetut väkivallanteot ja terroriteot aiheuttivat yhä lisääntyvää kiihtymystä.

10.30

Porvarillisella puolella oli taas niin kauan nukuttu tsaarivallan suojassa, että sen sosiaaliset asenteet olivat luutuneet ja jäykistyneet eikä se ollut kykenevä niihin nopeisiin joustamisreaktioihin, jotka siinä tilanteessa olisivat olleet välttämättömiä. Ja näin oli syntynyt kaksi tosistaan täysin poikkeavaa moraalipiiriä, ja joilla ei ollut mitään kosketusta toisiinsa.

15

Monet ihmiset uskovat, että vallankumoukset syntyvät kovin helposti, mutta minä olen kyllä toista mieltä. Vaikka tiedollisella tasolla hajaannus olisi edennyt hyvin pitkälle, niin ihmisen tiedostamaton joukkovaisto pitää yhteisöjä vielä koossa. Mutta jos hajaannus ulottuu tarpeeksi syvälle näihin vaistoihin, niin siinä tilanteessa vallankumous on mahdollinen . Ja näin oli asianlaita Suomessa vuonna 1918.

- Mutta armeija ilman siveellistä voimaa ja kuria on häviöön tuomittu.

27.

Vapaussota nimityksellä on sikäli hiven oikeutusta, että monet valkoiset todella uskoivat käyvänsä vapaussotaa ja motivoivat toimintansa näin. Mutta toisaalta se olisi edellyttänyt, että kapinalliset olisivat pyrkineet itsenäistymistä vastustamaan ja se taas ei pidä paikkansa. Alun perinhän tällä linjalla asia määriteltiin niin, että sota tapahtui venäläisiä vastaan, joihin osa kansasta liittyi, mutta todellisuudessahan asia on niin, että osa venäläisistä liittyi kansaan, toisin sanoen kapinalliseen kansaan. He kylläkin aseistivat kapinalliset, mutta varsinaisten joukkojen apu oli suhteellisen vähäinen.

Luokka-sotanimitykselläkin on oikeutuksensa sikäli, että kapinan tekijöinä toimivat alemmat kansanluokat, mutta sen kukistajina eivät taas toimineet yksinomaan rikkaat vaan hallituksen asevelvollisuuslain perustella muodostama armeija, jolla ei ollut luokkaluonnetta.

Mutta kansalaissota on asianmukaisin ilmaisi, koska se nyt ainakin pitää paikkansa ja että sitä kävivät Suomen kansalaiset keskenään.

62

Niin perussyynä on viha ja joka kutsuu pintaa ihmien henkiset primitiivireaktiot ja tämä viha taas johtui pääasiassa kapinallisten suorittamista murhista ja väkivallanteoista. Minä en usko että itse sota semmoisenaan oli niinkään suurena syynä, sillä ihmiset, jotka molemmat on aseistautuneet ja taistelevat ja kummallakin on puolustautumisen mahdollisuus, ovat toisessa asemassa kuin turvattomat ihmiset, jotenka heihin kohdistuva väkivalta herättää helposti syviä suuttumusreaktioita. Toisena syynä täytyy pitää sitä sosiaalisen statuksen järkytystä, minkä kapinallisten alueella eläneet ennen niin mahtavat joutuivat kokemaan,. Kun nöyryys yht´äkkiä muuttuu nöyryyttäjäksi, niin sielullinen sekasorto on valmis. Mutta on olemassa vielä omaehtoistakin aggressiivisuutta ja julmuutta, joka ei tarvitse edes tekosyytä vaan ainoastaan tilaisuuden, ja tämä on taas ihmisessä henkilökohtaisesti vaikuttava ominaisuus ja psykoanalyysi voi vastata paljoon tuollaisten tapausten osalta.

Kansalaissotien julmuus on yleinen asia, ja sen selittää se että ne ovat pohjimmiltaan uskonsotia, jolloin viha lähtee ihmisen koko primitiivisestä olemuksesta saakka.

Mitä taas kapinan rankaisutoimenpiteisiin tulee, niin ei voi vapauttaa vastuusta hallitusta ja sotilasjohtoa. Mikään hallitus ei tosin täysin pysty pitämään kurissa tuollaisia hajanaisia joukkoja, mutta sen velvollisuus olisi kuitenkin joka tapauksessa yrittää. Hallituksen ja sodanjohdon asenne oli väärä sen vuoksi, että he käsittivät itsensä jonkinlaiseksi sotivaksi osapuoleksi eikä järjestyksen palauttajaksi. Ja laillinen hallitus, joka palauttaa järjestystä, on kuitenkin velvollinen kunnioittamaan itse sitä järjestystä, jota se palauttaa. Vaikka rikollinen on lain rankaisuvallan alainen, on hän kuitenkin tietyssä mielessä sen suojeluksessa toisin sanoen häntä ei voi rankaista kuka tahansa ja miten tahansa. Muussa tapauksessa lain käyttäjä asettuu samaan asemaan lain rikkojan kanssa. Lait ja mieliteot ovat kaksi eri asiaa. Lain rikkojatkin ovat usein siitä selvillä, mutta lain käyttäjä ei koskaan saisi unohtaa tätä seikkaa.

 

]]>
12 http://seppovaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250417-vaino-linnan-testamentti#comments 1% Itsenäisyys Kansalaissota Vallankumous Vapaussota Sun, 04 Feb 2018 05:47:55 +0000 Seppo Väisänen http://seppovaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250417-vaino-linnan-testamentti
Järkyttävintä mitä olen pitkään aikaan lukenut meistä suomalaisista http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250414-jarkyttavinta-mita-olen-pitkaan-aikaan-lukenut-meista-suomalaisista <p><em><strong>&rdquo;Valtaosa, 92 prosenttia, suomalaisista ajattelee, että yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan</strong>, ilmenee Kunnallisalan kehittämissäätiön kansalaistutkimuksesta. Enemmistön, 57 prosenttia, mielestä yksilön pitää vastata omasta hyvinvoinnistaan erittäin paljon. Läheisten hyvinvoinnista vastuuta suuntaa seitsemän kymmenestä vastaajasta perheille ja lähiomaisille.&rdquo; </em>Lähde <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10057951">YLE, 4.2.2018</a></p><p>Jos yksistään minä olisin näin ajatellut,<em>&quot;yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan</em>&quot; niin olisin hyväksynyt isäni ehdotuksen, 22-vuotiaana, vuonna1979 ja suostunut ottamaan vastaan sukumme omaisuuden siirron itselleni. Jättäen viisi veljeäni perinnöstä paitsi. Sen seurauksena olisin ajatellut vain omaa hyvinvointiani ja myynyt sen perinnön, vuonna 1987, eteenpäin ja alkanut elämään hurvittelevaa elämää niin kotimaassa kuin ulkomailla, unohtaen työnteon ja yrittämisen. Olisin todellakin elänyt paremman elämän yksilönä ja en olisi perustanut yritystä, joka on työllistänyt viimeisen 25-vuoden aikana suoranaisesti 350 työntekijää ja välillisesti saman verran. Eli satoja perheitä on saanut työni tuloksena elantonsa, ja eivät kärsi aktiivimallista tänä päivänä. Itse en olisi menettänyt kotiani, kotimaatani ja omaisuuttani toteutettuani ainutlaatuisen ja tuottavimman alansa yrityksen Suomessa, joka valtiovallan toimesta meiltä ryöstettiin.</p><p>Suomalaiset yksilöt, 92 prosenttia heistä, &nbsp;jotka näin on kyselyyn vastanneet ovat menettäneet valtion hallinnon, poliitikkojen ja virkamiesten epäreilun toiminnan tuloksena halun puhaltaa yhteen hiileen. Minä tyhmyyksissäni kuuluin siihen 8%:n vähemmistöön, joka oli kasvatettu ja ajatteli väärin.</p><p><strong>Moniko ymmärtää, että todellisuudessa tämä tutkimustulos oman hyvinvoinnin korostamisesta ja yhteiskunnan hylkäämisestä tarkoitta myös isänmaan Suomen itsenäisyyden puolustustahdon romahdusta?</strong></p><p><em>Valtaosa, 92 prosenttia, suomalaisista ajattelee, että yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan&rdquo;</em>&nbsp; Tämä tarkoittaa sitä, että jos Suomeen hyökätään, niin ruusukimppujen kanssa miehittäjät vastaan otetaan, että he eivät meitä henkilökohtaisesti vahingoita. Kaikki ne aiemmat tutkimukset suomalisten maanpuolustustahdosta voidaan viskata roskakoriin, sillä ne ovat olleet vain mielistelyä, ei todellista uhrautumista itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.</p><p><strong>Nyt toivoisin todella, että tästä syntyisi vakava keskustelu niin mediassa kuin valtionjohdossa.</strong></p><p>Minä ymmärrän nyt näin, että olen koko elämäni ajan toiminut väärin, kun olen laittanut etusijalle Suomen, kanssaihmiset ja läheiseni, kun minun olisikin pitänyt ajatella vain omaa hyvinvointiani.</p><p>Tarkoittaako tämä nyt todella sitä, että suomalaisten lasten vanhempien täytyy alkaa kasvattamaan lapsistaan itsekkäitä, ei toisia ja yhteiskuntaa arvostavia ja yhteistä etua ajavia kansalaisia? Lapsista on kasvatettava itsekkäitä!</p><p>Elinkö todellakin elämäni siinä harhaluulossa, että minulla on omalta osaltani vastuu yhteiskunnan hyvinvoinnista, jonka toteutin ja yhteiskunta ei kantanut minusta vastuuta. Näinhän se todellisuudessa menikin. Älä Sinä tee samaa virhettä lyhyen elämäsi aikana!</p><p>Tämä tutkimustulos kertoo juuri siitä, josta viimeiset 25-vuotta olen kirjoittanut. <strong>&quot;Miksi kantaa vastuuta yksilönä yhteiskunnasta, kun yhteiskunta ei kanna vastuuta yksilöstä&quot;&nbsp;</strong></p><p>Ehkä nyt tuli se piilossa ollut totuus esille Suomesta, joka on merkittävän vakava asia Suomen kannalta ja halusta säilyttää itsenäisyys. Jos Suomessa tätä ei ymmärretä, niin Venäjällä tämä ymmärretään täysin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Valtaosa, 92 prosenttia, suomalaisista ajattelee, että yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan, ilmenee Kunnallisalan kehittämissäätiön kansalaistutkimuksesta. Enemmistön, 57 prosenttia, mielestä yksilön pitää vastata omasta hyvinvoinnistaan erittäin paljon. Läheisten hyvinvoinnista vastuuta suuntaa seitsemän kymmenestä vastaajasta perheille ja lähiomaisille.” Lähde YLE, 4.2.2018

Jos yksistään minä olisin näin ajatellut,"yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan" niin olisin hyväksynyt isäni ehdotuksen, 22-vuotiaana, vuonna1979 ja suostunut ottamaan vastaan sukumme omaisuuden siirron itselleni. Jättäen viisi veljeäni perinnöstä paitsi. Sen seurauksena olisin ajatellut vain omaa hyvinvointiani ja myynyt sen perinnön, vuonna 1987, eteenpäin ja alkanut elämään hurvittelevaa elämää niin kotimaassa kuin ulkomailla, unohtaen työnteon ja yrittämisen. Olisin todellakin elänyt paremman elämän yksilönä ja en olisi perustanut yritystä, joka on työllistänyt viimeisen 25-vuoden aikana suoranaisesti 350 työntekijää ja välillisesti saman verran. Eli satoja perheitä on saanut työni tuloksena elantonsa, ja eivät kärsi aktiivimallista tänä päivänä. Itse en olisi menettänyt kotiani, kotimaatani ja omaisuuttani toteutettuani ainutlaatuisen ja tuottavimman alansa yrityksen Suomessa, joka valtiovallan toimesta meiltä ryöstettiin.

Suomalaiset yksilöt, 92 prosenttia heistä,  jotka näin on kyselyyn vastanneet ovat menettäneet valtion hallinnon, poliitikkojen ja virkamiesten epäreilun toiminnan tuloksena halun puhaltaa yhteen hiileen. Minä tyhmyyksissäni kuuluin siihen 8%:n vähemmistöön, joka oli kasvatettu ja ajatteli väärin.

Moniko ymmärtää, että todellisuudessa tämä tutkimustulos oman hyvinvoinnin korostamisesta ja yhteiskunnan hylkäämisestä tarkoitta myös isänmaan Suomen itsenäisyyden puolustustahdon romahdusta?

Valtaosa, 92 prosenttia, suomalaisista ajattelee, että yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan”  Tämä tarkoittaa sitä, että jos Suomeen hyökätään, niin ruusukimppujen kanssa miehittäjät vastaan otetaan, että he eivät meitä henkilökohtaisesti vahingoita. Kaikki ne aiemmat tutkimukset suomalisten maanpuolustustahdosta voidaan viskata roskakoriin, sillä ne ovat olleet vain mielistelyä, ei todellista uhrautumista itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.

Nyt toivoisin todella, että tästä syntyisi vakava keskustelu niin mediassa kuin valtionjohdossa.

Minä ymmärrän nyt näin, että olen koko elämäni ajan toiminut väärin, kun olen laittanut etusijalle Suomen, kanssaihmiset ja läheiseni, kun minun olisikin pitänyt ajatella vain omaa hyvinvointiani.

Tarkoittaako tämä nyt todella sitä, että suomalaisten lasten vanhempien täytyy alkaa kasvattamaan lapsistaan itsekkäitä, ei toisia ja yhteiskuntaa arvostavia ja yhteistä etua ajavia kansalaisia? Lapsista on kasvatettava itsekkäitä!

Elinkö todellakin elämäni siinä harhaluulossa, että minulla on omalta osaltani vastuu yhteiskunnan hyvinvoinnista, jonka toteutin ja yhteiskunta ei kantanut minusta vastuuta. Näinhän se todellisuudessa menikin. Älä Sinä tee samaa virhettä lyhyen elämäsi aikana!

Tämä tutkimustulos kertoo juuri siitä, josta viimeiset 25-vuotta olen kirjoittanut. "Miksi kantaa vastuuta yksilönä yhteiskunnasta, kun yhteiskunta ei kanna vastuuta yksilöstä" 

Ehkä nyt tuli se piilossa ollut totuus esille Suomesta, joka on merkittävän vakava asia Suomen kannalta ja halusta säilyttää itsenäisyys. Jos Suomessa tätä ei ymmärretä, niin Venäjällä tämä ymmärretään täysin.

]]>
20 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250414-jarkyttavinta-mita-olen-pitkaan-aikaan-lukenut-meista-suomalaisista#comments Hyvinvointi Itsenäisyys Suomi Sun, 04 Feb 2018 04:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250414-jarkyttavinta-mita-olen-pitkaan-aikaan-lukenut-meista-suomalaisista
Työ on toimintaa monessa muodossa http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249508-tyo-on-toimintaa-monessa-muodossa <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Tämän aamun Puheenvuoron kirjoitukset inspiroivat minua kirjoittamaan hiukan jatkoa samoista aiheista.</p><p>&nbsp;</p><p>Yrittäjyys ja työ. Suuret vai pienet yritykset. Näiden välinen todellisuus, joka häviää tosiaankin median luomaan</p><p>uutisointiin. Vain suurien yritysten menettäminen globaalisuuden tuloksena saa meidät miettimään hetkeksi</p><p>pieleen mennyttä politiikkaamme. Entä tosiaan se miljoona uurastajaa, jotka ei tähän joukkoon kuulu.</p><p>&nbsp;</p><p>Helpoiten työttömyys ymmärretään tekniikan kehityksenä ja robottien uusilla rooleilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Työ on kuitenkin muuttamassa luonnettaan. Yhä enemmän tarvitsisimme kaiken tämän rinnalle luovuutta.</p><p>Luovuus on tukahdettu käsite. Konservatiivinen koulujärjestelmä on korostanut uutteruutta, täsmällisyyttä,</p><p>sääntöjen noudattamista ja pilkun viilaamista kaikkien toimintojen kohdalla. Joten olemme jääneet</p><p>oman kulttuurimme, laajemminkin, vangeiksi. Emme voi poiketa ajatuksella tai teolla kapealta tieltä.</p><p>Luterilainen kuri on pakottanut jäykkyyteen, joka nyt vahingoittaa yhteistoimintaa kotimaassa, että</p><p>kansainvälisellä areenalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Näiden itsestäänselvyyksien miettiminen on kuitenkin estetty, koska energia menee keskittymiseen</p><p>ja paniikkiin, kiireisen päivän pyörteessä. Luovuus tarvitsee aikaa, tilaa ja tukea. Mutta olemmekin</p><p>järjestämässä sosiaalista pakkopullaa, kontrollin kiristämistä, ja keskushallinnon toimenpiteitä</p><p>yksilön puolesta. Yksilön oma tarkoitus, nuoren halu elämään kumotaan kaikenlaisilla lailla.</p><p>On vaikea istua korkeassa tornissa ja tietää mihin mikäkin säädös johtaa. Niinpä tarvitaan enemmän</p><p>avointa keskustelua.</p><p>&nbsp;</p><p>Avoimuus on kuitenkin pieni voimavara. Jokainen tuntee loukkauksen tosiasioiden edessä. Kiukkuinen</p><p>lapsi on täynnä aineita, jotka eivät kehoon kuulu, ja yhtä paljon täynnä yhteiskunnan luomia odotuksia ja</p><p>luovuuden tilan puutetta. Joko koulun toimesta, tai stressistä kärsivien vanhempien oman turhaituneisuuden</p><p>tuloksena, jo toisessa sukupolvessa. Nyt ei enää ole itsestään selvää, että nuori löytää jotain mielekästä</p><p>toimintaa. Jokaisesta ei ole urheilun piiriin. Oma toiminta on parasta terapiaa luovuuden puitteissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ajatushautamoa tarvitaan jokaisessa kyläkolkassa. Ehdotankin, että kunnat, tai maakunnat sitten joskus,</p><p>luovat paikan, jossa voidaan antaa nuorille tila, ajatuksia, taidetta, tekniikkaa ja innovaatiota. Ja koko</p><p>kaupunki ja kylä antaa siihen vapaat kädet, että kustantaa sen ajan. Se ei olisi hukattua aikaa, vaan omaa</p><p>aikaa luovuuteen. Materiaalit voisivat olla kierrätystä, lahjoituksia ja kaikkien muiden ihmisten antamaa</p><p>aikaa. Joko ostettua tai vapaaehtoista. Tälläinen meiltä puuttuu. Työpajat eivät ihan ole näitä vapaita</p><p>innovaatiopaikkoja nuorille, vaikka vanhempi väki niissä näyttääkin viihtyvän suhteellisen hyvin.</p><p>Tämä ei ole ammatillisen koulutuksen poistamista. Vaan laajempaa tapaa saada kiinnostus omaan</p><p>tekemiseen.</p><p>Oma tekeminen on kuitenkin ihmisen perusluonne. Siihen sisältyy vahvasti lähiympäristö. Niinpä</p><p>monelta jää huomaamatta, itsenäinen ihminen tarvitsee itsenäisen maan, ja kunnan. Valitettavasti</p><p>ihminen ei ole psykologisesti vielä muuttunut globaaliksi eläimeksi. Ei ihan oikeasti, ei ihan käytännössä.</p><p>Ne ihmiset, jotka pystyvät omaamaan globaalisuuden tarpeet, eivät yhtä aikaa huomaa, että globaalisuus</p><p>myös vaatii paikallista hyvää toimintaa. Usein nämä asetetaan vastakkain. Väärä lähtökohta on juuri tämä.</p><p>Jos paikallisuus ei kukoista, mistä se kansainvälisyys kukoistaa. On meillä hassuja luuloja, ja ohjaamista</p><p>moneen suuntaan. Yhteistoiminta voi vain vahvistua vahvasta itsetunnosta, mihin auttaa myös vahva</p><p>paikallisuus. Toisin sanoen se kirottu isänmaallisuus, kunnia ja maine. Emme kai halua sitä menettää.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaaliviikko ei kuitenkaan yhdellä vaalilla ratkaise maan suuntaa, mutta hyvä jos sytyttäisi uutta ajatusta</p><p>ihmisen todellisesta olemuksesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>link</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/CgCdsERkqrc?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/CgCdsERkqrc?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 Tämän aamun Puheenvuoron kirjoitukset inspiroivat minua kirjoittamaan hiukan jatkoa samoista aiheista.

 

Yrittäjyys ja työ. Suuret vai pienet yritykset. Näiden välinen todellisuus, joka häviää tosiaankin median luomaan

uutisointiin. Vain suurien yritysten menettäminen globaalisuuden tuloksena saa meidät miettimään hetkeksi

pieleen mennyttä politiikkaamme. Entä tosiaan se miljoona uurastajaa, jotka ei tähän joukkoon kuulu.

 

Helpoiten työttömyys ymmärretään tekniikan kehityksenä ja robottien uusilla rooleilla.

 

Työ on kuitenkin muuttamassa luonnettaan. Yhä enemmän tarvitsisimme kaiken tämän rinnalle luovuutta.

Luovuus on tukahdettu käsite. Konservatiivinen koulujärjestelmä on korostanut uutteruutta, täsmällisyyttä,

sääntöjen noudattamista ja pilkun viilaamista kaikkien toimintojen kohdalla. Joten olemme jääneet

oman kulttuurimme, laajemminkin, vangeiksi. Emme voi poiketa ajatuksella tai teolla kapealta tieltä.

Luterilainen kuri on pakottanut jäykkyyteen, joka nyt vahingoittaa yhteistoimintaa kotimaassa, että

kansainvälisellä areenalla.

 

Näiden itsestäänselvyyksien miettiminen on kuitenkin estetty, koska energia menee keskittymiseen

ja paniikkiin, kiireisen päivän pyörteessä. Luovuus tarvitsee aikaa, tilaa ja tukea. Mutta olemmekin

järjestämässä sosiaalista pakkopullaa, kontrollin kiristämistä, ja keskushallinnon toimenpiteitä

yksilön puolesta. Yksilön oma tarkoitus, nuoren halu elämään kumotaan kaikenlaisilla lailla.

On vaikea istua korkeassa tornissa ja tietää mihin mikäkin säädös johtaa. Niinpä tarvitaan enemmän

avointa keskustelua.

 

Avoimuus on kuitenkin pieni voimavara. Jokainen tuntee loukkauksen tosiasioiden edessä. Kiukkuinen

lapsi on täynnä aineita, jotka eivät kehoon kuulu, ja yhtä paljon täynnä yhteiskunnan luomia odotuksia ja

luovuuden tilan puutetta. Joko koulun toimesta, tai stressistä kärsivien vanhempien oman turhaituneisuuden

tuloksena, jo toisessa sukupolvessa. Nyt ei enää ole itsestään selvää, että nuori löytää jotain mielekästä

toimintaa. Jokaisesta ei ole urheilun piiriin. Oma toiminta on parasta terapiaa luovuuden puitteissa.

 

Ajatushautamoa tarvitaan jokaisessa kyläkolkassa. Ehdotankin, että kunnat, tai maakunnat sitten joskus,

luovat paikan, jossa voidaan antaa nuorille tila, ajatuksia, taidetta, tekniikkaa ja innovaatiota. Ja koko

kaupunki ja kylä antaa siihen vapaat kädet, että kustantaa sen ajan. Se ei olisi hukattua aikaa, vaan omaa

aikaa luovuuteen. Materiaalit voisivat olla kierrätystä, lahjoituksia ja kaikkien muiden ihmisten antamaa

aikaa. Joko ostettua tai vapaaehtoista. Tälläinen meiltä puuttuu. Työpajat eivät ihan ole näitä vapaita

innovaatiopaikkoja nuorille, vaikka vanhempi väki niissä näyttääkin viihtyvän suhteellisen hyvin.

Tämä ei ole ammatillisen koulutuksen poistamista. Vaan laajempaa tapaa saada kiinnostus omaan

tekemiseen.

Oma tekeminen on kuitenkin ihmisen perusluonne. Siihen sisältyy vahvasti lähiympäristö. Niinpä

monelta jää huomaamatta, itsenäinen ihminen tarvitsee itsenäisen maan, ja kunnan. Valitettavasti

ihminen ei ole psykologisesti vielä muuttunut globaaliksi eläimeksi. Ei ihan oikeasti, ei ihan käytännössä.

Ne ihmiset, jotka pystyvät omaamaan globaalisuuden tarpeet, eivät yhtä aikaa huomaa, että globaalisuus

myös vaatii paikallista hyvää toimintaa. Usein nämä asetetaan vastakkain. Väärä lähtökohta on juuri tämä.

Jos paikallisuus ei kukoista, mistä se kansainvälisyys kukoistaa. On meillä hassuja luuloja, ja ohjaamista

moneen suuntaan. Yhteistoiminta voi vain vahvistua vahvasta itsetunnosta, mihin auttaa myös vahva

paikallisuus. Toisin sanoen se kirottu isänmaallisuus, kunnia ja maine. Emme kai halua sitä menettää.

 

Vaaliviikko ei kuitenkaan yhdellä vaalilla ratkaise maan suuntaa, mutta hyvä jos sytyttäisi uutta ajatusta

ihmisen todellisesta olemuksesta.

 

 

link

https://www.youtube.com/watch?v=CgCdsERkqrc

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249508-tyo-on-toimintaa-monessa-muodossa#comments Itsenäisyys Luovuus Sun, 21 Jan 2018 11:52:59 +0000 tuula pakarinen-curry http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249508-tyo-on-toimintaa-monessa-muodossa
Case Suomen eriyttämiselle globalismista http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248645-case-suomen-eriyttamiselle-globalismista <p>Eriyttäminen ja lintukoto ovat vähintäänkin kummallisia sanoja tämänpäivän &ldquo;globaalissa&rdquo; maailmassa. Kummallisilta ne varmastikin kuulostavat erityisesti liberaalin korvissa, joka ei tunnu panevan mitään rajoja yhtään millekään.</p><p>Haluan tässä kuitenkin todistaa, että nykyisen Suomen perustus laskettiin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana, ja siihen vaikuttivat sellaiset herrat kuin Martti Luther, Mikael Agricola, Kustaa Vaasa, Kustaa II Aadolf, Axel Oxenstierna, Olaus Petri, Isaacus Rothovius, Gezelius vanhempi ja nuorempi, ja Pietari Brahe. Tuohon aikaan ajoittuu myös Ruotsi-Suomen suurvalta-aika.</p><p>Sittemmin Suomen itsenäistymiseen kansakuntana vaikuttivat J.V. Snellman, Henrik Gabriel Porthan, Johan Ludvig Runeberg, Aleksis Kivi ja Elias Lönnrot.</p><p>Myöhemmin tältä pohjalta Suomessa on otettu käyttöön erilaisia järjestelmiä, kuten sosiaaliturva ja kansaneläke. Katson kuitenkin näin, että kaikki tämä on perustunut ja pohjautunut tuohon uskonpuhdistuksen jälkeiseen Ruotsi-Suomen kukoistuskauteen.</p><p>Voidaan siis sanoa, että Suomi on kehittynyt sellaiseksi yhteiskunnaksi, joka se on tänäpäivänä, aivan erityisissä olosuhteissa, Jumalan armosta ja rakkaudesta. Siksi yhteiskuntamme avaaminen ulkoiselle vaikutukselle on mielestäni riskialtista. Katson sen rapauttavan niitä perusteita, joille yhteiskuntamme on rakennettu, ja sitä kautta rapauttavan näitä maamme siunauksia, kuten sosiaaliturvaa ja kansaneläkettä.</p><p>Voimme tarjota rajoitettua apua ulkopuolisille, mutta emme kuitenkaan samalla saa luopua tai antaa periksi omasta uskostamme ja kulttuuristamme. Samoin Suomi tulee ohjata ulos erilaisista globaaleista järjestöistä, jotka pyrkivät omimaan maamme poliittista päätöksentekoa itselleen.</p><p>Suomi voi seistä verrattain itsenäisenä valtiona, kuten vaikkapa Norja, Sveitsi ja Islanti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eriyttäminen ja lintukoto ovat vähintäänkin kummallisia sanoja tämänpäivän “globaalissa” maailmassa. Kummallisilta ne varmastikin kuulostavat erityisesti liberaalin korvissa, joka ei tunnu panevan mitään rajoja yhtään millekään.

Haluan tässä kuitenkin todistaa, että nykyisen Suomen perustus laskettiin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana, ja siihen vaikuttivat sellaiset herrat kuin Martti Luther, Mikael Agricola, Kustaa Vaasa, Kustaa II Aadolf, Axel Oxenstierna, Olaus Petri, Isaacus Rothovius, Gezelius vanhempi ja nuorempi, ja Pietari Brahe. Tuohon aikaan ajoittuu myös Ruotsi-Suomen suurvalta-aika.

Sittemmin Suomen itsenäistymiseen kansakuntana vaikuttivat J.V. Snellman, Henrik Gabriel Porthan, Johan Ludvig Runeberg, Aleksis Kivi ja Elias Lönnrot.

Myöhemmin tältä pohjalta Suomessa on otettu käyttöön erilaisia järjestelmiä, kuten sosiaaliturva ja kansaneläke. Katson kuitenkin näin, että kaikki tämä on perustunut ja pohjautunut tuohon uskonpuhdistuksen jälkeiseen Ruotsi-Suomen kukoistuskauteen.

Voidaan siis sanoa, että Suomi on kehittynyt sellaiseksi yhteiskunnaksi, joka se on tänäpäivänä, aivan erityisissä olosuhteissa, Jumalan armosta ja rakkaudesta. Siksi yhteiskuntamme avaaminen ulkoiselle vaikutukselle on mielestäni riskialtista. Katson sen rapauttavan niitä perusteita, joille yhteiskuntamme on rakennettu, ja sitä kautta rapauttavan näitä maamme siunauksia, kuten sosiaaliturvaa ja kansaneläkettä.

Voimme tarjota rajoitettua apua ulkopuolisille, mutta emme kuitenkaan samalla saa luopua tai antaa periksi omasta uskostamme ja kulttuuristamme. Samoin Suomi tulee ohjata ulos erilaisista globaaleista järjestöistä, jotka pyrkivät omimaan maamme poliittista päätöksentekoa itselleen.

Suomi voi seistä verrattain itsenäisenä valtiona, kuten vaikkapa Norja, Sveitsi ja Islanti.

]]>
0 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248645-case-suomen-eriyttamiselle-globalismista#comments Globalismi Itsenäisyys Ruotsi-Suomi Fri, 05 Jan 2018 06:55:52 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248645-case-suomen-eriyttamiselle-globalismista
Kansallistunne on Suomen elinehto http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248372-kansallistunne-on-suomen-elinehto <p>Suomen itsenäisyyden juhlavuosi alkaa olla ohi, ja vuosi onkin ollut kaikkine käänteineen melko mielenkiintoinen. Suomalaisten etujen ajaminen on tyrmätty rasistikortilla, ja laittomasti maassa olevien säilöönotto nähdään &quot;kaikuina 30-luvulta&quot;. Tavan isänmaalliset pentit ja liisat nähdään ennemmin natseina, kuin suomalaisen hyvinvointivaltion puolustajina. Kansallismielisyydestä on tullut kirosana.&nbsp;</p><p>Suomen kansan käymien taisteluiden jälkeen minua ihmetyttää, että veteraanien meille jättämää perintöä tulkitaan ja halutaan kohdella niin kovin eri tavoin. Valtion rajoilla ja suomalaisten vapaudella tai maamme itsenäisyydellä ei tunnuta näkevän sen ansaitsemaa arvoa. Kun viimeinen veteraani on saatettu haudan lepoon, en ole yhtään varma siitä, että heidän perintöään enää kohdeltaisiin edes niin hyvin kuin nyt.&nbsp;</p><p>On selvää, että kansan kahtijakautuminen on päivä päivältä yhä selkeämmin näkyvissä.&nbsp;&nbsp;Kansa on jakautunut maailmaa halaileviin globalisteihin ja valtion rajojen ja suomalaisten etuja puolustaviin kansallismielisiin.&nbsp;</p><p>Loppujen lopuksi näen, että ainoastaan siinä vaiheessa, kun kansa kohtaa jonkin ennennäkemättömän kriisin, kahtiajako voi unohtua. Yhteistä vihollista vastaan on taisteltu ennenkin, ja niin uskon käyvän tulevaisuudessakin. Olennaista kuitenkin on se, miksi meidän ylipäätään pitäisi odottaa kriisien syntymistä, kun me voisimme yhteistuumin ne estää ennalta. Valitettavasti vastapuolen arvot ovat niin erilaiset, ettei yhteistä näkemystä asioista tunnu löytyvän. Onneksi väliin jää valtava määrä tolkun ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa politiikkaan.&nbsp;</p><p>Fakta on se, että mittavilla väestönsiirroilla emme ratkaise maailman ongelmia nyt, emmekä huomenna. Laittomille annettavilla palveluilla ainoastaan syömme omiemme hyvinvointia ja annamme vieraiden ihmisten olla maassa, vaikkei heillä siihen ole minkäänlaista lupaa.&nbsp;</p><p>Suomalaiset rakensivat maan ja hyvinvointivaltion tyhjästä. Syvä kansallistunne mahdollisti itsenäistymispyrkimykset, jotka johtivat valtiomme itsenäistymiseen 1917. Meidän ensisijainen tehtävä on huolehtia oman kansan elinvoimaisuudesta ja tulevaisuudesta. Kun omiemme asiat on hoidettu, voimme ohjata apua ulkomaille, sinne missä apua tarvitaan.&nbsp;</p><p>Niin kauan, kun kansallistunne ja vahva suomalainen identiteetti on olemassa, niin kauan maamme voi selvitä haasteista. Mikäli oman kansan merkitys lakkaa olemasta, sinä päivänä Suomellakaan ei valtiona ole enää minkäänlaista &nbsp;merkitystä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen itsenäisyyden juhlavuosi alkaa olla ohi, ja vuosi onkin ollut kaikkine käänteineen melko mielenkiintoinen. Suomalaisten etujen ajaminen on tyrmätty rasistikortilla, ja laittomasti maassa olevien säilöönotto nähdään "kaikuina 30-luvulta". Tavan isänmaalliset pentit ja liisat nähdään ennemmin natseina, kuin suomalaisen hyvinvointivaltion puolustajina. Kansallismielisyydestä on tullut kirosana. 

Suomen kansan käymien taisteluiden jälkeen minua ihmetyttää, että veteraanien meille jättämää perintöä tulkitaan ja halutaan kohdella niin kovin eri tavoin. Valtion rajoilla ja suomalaisten vapaudella tai maamme itsenäisyydellä ei tunnuta näkevän sen ansaitsemaa arvoa. Kun viimeinen veteraani on saatettu haudan lepoon, en ole yhtään varma siitä, että heidän perintöään enää kohdeltaisiin edes niin hyvin kuin nyt. 

On selvää, että kansan kahtijakautuminen on päivä päivältä yhä selkeämmin näkyvissä.  Kansa on jakautunut maailmaa halaileviin globalisteihin ja valtion rajojen ja suomalaisten etuja puolustaviin kansallismielisiin. 

Loppujen lopuksi näen, että ainoastaan siinä vaiheessa, kun kansa kohtaa jonkin ennennäkemättömän kriisin, kahtiajako voi unohtua. Yhteistä vihollista vastaan on taisteltu ennenkin, ja niin uskon käyvän tulevaisuudessakin. Olennaista kuitenkin on se, miksi meidän ylipäätään pitäisi odottaa kriisien syntymistä, kun me voisimme yhteistuumin ne estää ennalta. Valitettavasti vastapuolen arvot ovat niin erilaiset, ettei yhteistä näkemystä asioista tunnu löytyvän. Onneksi väliin jää valtava määrä tolkun ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa politiikkaan. 

Fakta on se, että mittavilla väestönsiirroilla emme ratkaise maailman ongelmia nyt, emmekä huomenna. Laittomille annettavilla palveluilla ainoastaan syömme omiemme hyvinvointia ja annamme vieraiden ihmisten olla maassa, vaikkei heillä siihen ole minkäänlaista lupaa. 

Suomalaiset rakensivat maan ja hyvinvointivaltion tyhjästä. Syvä kansallistunne mahdollisti itsenäistymispyrkimykset, jotka johtivat valtiomme itsenäistymiseen 1917. Meidän ensisijainen tehtävä on huolehtia oman kansan elinvoimaisuudesta ja tulevaisuudesta. Kun omiemme asiat on hoidettu, voimme ohjata apua ulkomaille, sinne missä apua tarvitaan. 

Niin kauan, kun kansallistunne ja vahva suomalainen identiteetti on olemassa, niin kauan maamme voi selvitä haasteista. Mikäli oman kansan merkitys lakkaa olemasta, sinä päivänä Suomellakaan ei valtiona ole enää minkäänlaista  merkitystä. 

]]>
36 http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248372-kansallistunne-on-suomen-elinehto#comments Itsenäisyys Maahanmuutto suomalaisuus Suomi100 Sat, 30 Dec 2017 17:42:33 +0000 Jenna Simula http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248372-kansallistunne-on-suomen-elinehto
Pohdintoja itsenäisyydestä, sisäisestä sovusta ja ulkovalloista v. 1917 lopussa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248294-pohdintoja-itsenaisyydesta-sisaisesta-sovusta-ja-ulkovalloista-v-1917-lopussa <p><em>Pohdintoja Suomen itsenäisyydestä ja sen edellytyksistä Euroopassa 1917</em></p><p><em>Suomi 100 vuotta sitten</em></p><p><strong>Pohjois-Satakunta, Ikaalinen perjantaina 28.12.1917</strong></p><p>*</p><p><em>&rdquo;<strong>Joulu</strong></em></p><p><em>on meillä taaskin ovella.&nbsp; Voinemmekohan tänäkään kristikansan rauhanjuhlana paremmin nyt kuin kolmena edellisenä vuonna puhua rauhasta. &nbsp;Tuoneekohan tämäkään joulu todellista rauhansanomaa niin maamme sisällisistä kuin ulkonaisista vihollisista.&nbsp; Sitä kuitenkin kaikkialla ja erittäinkin meidän köyhässä maassamme toivotaan ja odotetaan.</em></p><p><em>Voineekohan tämän verisen maailman sodan raunioista Euroopan pienet kansat nousta ja saada tunnustusta omille valtiomuodoilleen itsenäisiksi suurista kansoista riippumattomiksi kansakunniksi tai jäävätkö ne edelleenkin voimakkaampien sorrettaviksi.&nbsp; Sen kaiketi meille vasta tulevaisuus näyttää.</em></p><p><em>Suomen kansa m.m. seisoo nyt historiallisella hetkellä, suurten tapausten ovella.&nbsp; Jaksammeko säilyttää itsenäisyytemme tai täytyykö meidän sisällisten riitojemme tähden ottaa taka-askel siltä tieltä, joka nyt on avoinna!&nbsp; Täytyykö vieraan vallan sekaantua asioihimme ja tulla tänne lujalla kouralla rauhallisten kansalistemme henkeä ja omaisuutta suojelemaan?&nbsp; Jos niin käy, niin silloin ei taida itsenäisyyspyrintömme kovinkaan pitkälle päästä ja vieras, voimakkaampi valta on se mahti, joka tulee täällä määrääjäksemme</em>.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Tämä maalaiskauppala Ikaalisissa sata vuotta</strong> sitten ilmestyneen paikallislehden pääkirjoitusteksti panee ajattelemaan.</p><p>Taitaa teksti olla alun perin tarkoitettu viikkoa aikaisemmin, perjantaina 21.12.1917 joulun aluspäivinä julkaistavaksi, mutta liekö jäänyt tärkeämpien tekstien vuoksi välipäiville?&nbsp; Ken sen tietää.&nbsp; Vai onko kirjoittaja &ndash; joka lienee muuan pappismies &ndash; ollut joulun alla niin ylösotettu, että on saanut tekstinsä valmiiksi latomoon vasta pyhien jälkeen.</p><p>Mutta kirjoittaja käyttää sanaa viisaasti ja pohtii kerrassaan tärkeitä asioita.&nbsp; Voiko jo kolme vuotta mellastaneen suursodan keskellä puhua rauhasta?&nbsp; Ja miten sen rauhan saavuttaisi, kun sitä näyttävät vihamielet saartavan niin ulkoa kuin sisältäkin.</p><p>Kirjoittaja potee myös huolta Euroopan pienten kansojen olosta ja noususta.&nbsp; Suomi oli kolme viikkoa aikaisemmin ikään kuin vaivihkaa ja &rdquo;<em>matalalla profiililla</em>&rdquo; julkaissut itsensä valtiollisesti itsenäiseksi, ja nyt odoteltiin, miten muut kansakunnat tähän uskaliaaksikin tuomittuun hankkeeseen suhtautuvat.&nbsp;</p><p>Maanantaina 31.12.1917 oli sitten &ndash; vuoden viimeisellä tiimalla &ndash; tulossa se ensimmäinen kansainvälinen askel kohti itsenäistä valtiollista tointa ja asemaa, kun Venäjän kansankomissaarien neuvosto nenämiestensä toimesta olisi piirtävä Svinhufvudin lähetyskunnan riemuksi puumerkkinsä muutamaan kertaan sorvailtuun anelmaan tämän suurenmoisen itsenäisyyden tunnustamiseksi.&nbsp; Ja tulihan siihen sitten nimiä: <strong>Uljanov (Lenin)</strong> jne.&nbsp;</p><p><strong>Mutta kysymys rauhasta ja väkivallasta</strong>, ja siitä, että:</p><p>&rdquo;<em>Voineekohan tämän verisen maailman sodan raunioista Euroopan pienet kansat nousta ja saada tunnustusta omille valtiomuodoilleen itsenäisiksi suurista kansoista riippumattomiksi kansakunniksi tai jäävätkö ne edelleenkin voimakkaampien sorrettaviksi</em>&rdquo;,</p><p>oli jäävä vielä odottamaan pysyvämpää ja parempaa vastausta.&nbsp;</p><p>Totisinta totta oli se, minkä maalaiskauppalan skribentti pääkirjoituksensa lopuksi paperille pani tasan sata vuotta sitten:</p><p><em>&rdquo;Suomen kansa m.m. seisoo nyt historiallisella hetkellä, suurten tapausten ovella.&nbsp; Jaksammeko säilyttää itsenäisyytemme tai täytyykö meidän sisällisten riitojemme tähden ottaa taka-askel siltä tieltä, joka nyt on avoinna!&rdquo;</em></p><p>Vakavien kysymystensä ja pohdintansa lomassa osoitti hän myös poliittista ja historiallista viisautta jättäessään tarkemmin nimeämättä ne ulkoiset voimat, jotka meidän tuossa vaiheessa jo perin toraisaa kansaparkaamme ulkoa uhkasivat (kaksittainhan niitä oli):</p><p><em>&rdquo;Täytyykö vieraan vallan sekaantua asioihimme ja tulla tänne lujalla kouralla rauhallisten kansalistemme henkeä ja omaisuutta suojelemaan?&nbsp; Jos niin käy, niin silloin ei taida itsenäisyyspyrintömme kovinkaan pitkälle päästä ja vieras, voimakkaampi valta on se mahti, joka tulee täällä määrääjäksemme</em>.&rdquo;</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pohdintoja Suomen itsenäisyydestä ja sen edellytyksistä Euroopassa 1917

Suomi 100 vuotta sitten

Pohjois-Satakunta, Ikaalinen perjantaina 28.12.1917

*

Joulu

on meillä taaskin ovella.  Voinemmekohan tänäkään kristikansan rauhanjuhlana paremmin nyt kuin kolmena edellisenä vuonna puhua rauhasta.  Tuoneekohan tämäkään joulu todellista rauhansanomaa niin maamme sisällisistä kuin ulkonaisista vihollisista.  Sitä kuitenkin kaikkialla ja erittäinkin meidän köyhässä maassamme toivotaan ja odotetaan.

Voineekohan tämän verisen maailman sodan raunioista Euroopan pienet kansat nousta ja saada tunnustusta omille valtiomuodoilleen itsenäisiksi suurista kansoista riippumattomiksi kansakunniksi tai jäävätkö ne edelleenkin voimakkaampien sorrettaviksi.  Sen kaiketi meille vasta tulevaisuus näyttää.

Suomen kansa m.m. seisoo nyt historiallisella hetkellä, suurten tapausten ovella.  Jaksammeko säilyttää itsenäisyytemme tai täytyykö meidän sisällisten riitojemme tähden ottaa taka-askel siltä tieltä, joka nyt on avoinna!  Täytyykö vieraan vallan sekaantua asioihimme ja tulla tänne lujalla kouralla rauhallisten kansalistemme henkeä ja omaisuutta suojelemaan?  Jos niin käy, niin silloin ei taida itsenäisyyspyrintömme kovinkaan pitkälle päästä ja vieras, voimakkaampi valta on se mahti, joka tulee täällä määrääjäksemme.”

*

Tämä maalaiskauppala Ikaalisissa sata vuotta sitten ilmestyneen paikallislehden pääkirjoitusteksti panee ajattelemaan.

Taitaa teksti olla alun perin tarkoitettu viikkoa aikaisemmin, perjantaina 21.12.1917 joulun aluspäivinä julkaistavaksi, mutta liekö jäänyt tärkeämpien tekstien vuoksi välipäiville?  Ken sen tietää.  Vai onko kirjoittaja – joka lienee muuan pappismies – ollut joulun alla niin ylösotettu, että on saanut tekstinsä valmiiksi latomoon vasta pyhien jälkeen.

Mutta kirjoittaja käyttää sanaa viisaasti ja pohtii kerrassaan tärkeitä asioita.  Voiko jo kolme vuotta mellastaneen suursodan keskellä puhua rauhasta?  Ja miten sen rauhan saavuttaisi, kun sitä näyttävät vihamielet saartavan niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kirjoittaja potee myös huolta Euroopan pienten kansojen olosta ja noususta.  Suomi oli kolme viikkoa aikaisemmin ikään kuin vaivihkaa ja ”matalalla profiililla” julkaissut itsensä valtiollisesti itsenäiseksi, ja nyt odoteltiin, miten muut kansakunnat tähän uskaliaaksikin tuomittuun hankkeeseen suhtautuvat. 

Maanantaina 31.12.1917 oli sitten – vuoden viimeisellä tiimalla – tulossa se ensimmäinen kansainvälinen askel kohti itsenäistä valtiollista tointa ja asemaa, kun Venäjän kansankomissaarien neuvosto nenämiestensä toimesta olisi piirtävä Svinhufvudin lähetyskunnan riemuksi puumerkkinsä muutamaan kertaan sorvailtuun anelmaan tämän suurenmoisen itsenäisyyden tunnustamiseksi.  Ja tulihan siihen sitten nimiä: Uljanov (Lenin) jne. 

Mutta kysymys rauhasta ja väkivallasta, ja siitä, että:

Voineekohan tämän verisen maailman sodan raunioista Euroopan pienet kansat nousta ja saada tunnustusta omille valtiomuodoilleen itsenäisiksi suurista kansoista riippumattomiksi kansakunniksi tai jäävätkö ne edelleenkin voimakkaampien sorrettaviksi”,

oli jäävä vielä odottamaan pysyvämpää ja parempaa vastausta. 

Totisinta totta oli se, minkä maalaiskauppalan skribentti pääkirjoituksensa lopuksi paperille pani tasan sata vuotta sitten:

”Suomen kansa m.m. seisoo nyt historiallisella hetkellä, suurten tapausten ovella.  Jaksammeko säilyttää itsenäisyytemme tai täytyykö meidän sisällisten riitojemme tähden ottaa taka-askel siltä tieltä, joka nyt on avoinna!”

Vakavien kysymystensä ja pohdintansa lomassa osoitti hän myös poliittista ja historiallista viisautta jättäessään tarkemmin nimeämättä ne ulkoiset voimat, jotka meidän tuossa vaiheessa jo perin toraisaa kansaparkaamme ulkoa uhkasivat (kaksittainhan niitä oli):

”Täytyykö vieraan vallan sekaantua asioihimme ja tulla tänne lujalla kouralla rauhallisten kansalistemme henkeä ja omaisuutta suojelemaan?  Jos niin käy, niin silloin ei taida itsenäisyyspyrintömme kovinkaan pitkälle päästä ja vieras, voimakkaampi valta on se mahti, joka tulee täällä määrääjäksemme.”

*

]]>
0 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248294-pohdintoja-itsenaisyydesta-sisaisesta-sovusta-ja-ulkovalloista-v-1917-lopussa#comments Ikaalinen Itsenäisyys Lenin Sisällissota Suomi 100 vuotta Fri, 29 Dec 2017 09:41:24 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248294-pohdintoja-itsenaisyydesta-sisaisesta-sovusta-ja-ulkovalloista-v-1917-lopussa
Juhlavuodet muuttuvat aikojen mukana http://seppovaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247966-juhlavuodet-muuttuvat-aikojen-mukana <p>&nbsp;</p><p>Historia elää ajassa</p><p>Historiaa kirjoitetaan ajassa eli kukin aikakausi tulkitsee omasta kokemuksestaan ja aatteellisesta näkökulmastaan menneen ajan tapahtumat samoja faktoja uudelleen arvioiden. Niinpä esim. tämän päivän reformaatio oli uskonpuhdistus 1917 ja vielä 1967 ja varmaan 1987. Nyt se kuvastaa kirkkojen lähentymistä.</p><p>Samoin on bolshevikkikumouksen laita. Suomettumisen aikaan se oli &rdquo;lokakuun suuri sosialistinen vallankumous&rdquo;, melkeinpä yhteen kirjoitettuna. Nyt rohkenemme sanoa: Se ei ollut suuri, eikä sosialistinen, ei vallankumous, eikä tapahtunut edes lokakuussa.</p><p>Entä sitten Venäjän ja Suomen vuodet 1917-18. Vuoden 1968 Ranskan ylioppilasliikehdinnän jälkeen ymmärsin sen, että kyse oli pohjimmiltaan spontaanista liikehdinnästä, tyytymättömyydestä, jonka maailman ammattimaisin vallankumoushenkilö Lenin pystyi teoriansa mukaisesti käyttämään hyväkseen. Suomen sosialidemokraattisen liikkeen kautskyläiseen ohjelmaan ei kumouksen &rdquo;tekeminen&rdquo; onneksi kuulunut. Anthony F. Uptonin sanontaa käyttääkseni: He olivat maailman surumielisimpiä vallankumousmiehiä!</p><p>Mutta mitä lisää tuo tulkintaan tämä vuosi? Se on uutisten vastaanotto, niiden kokeminen, minkä somemaailma on tuonut elämäämme. Mutta samoin oli jo 1917 ja vielä suuremmassa määrin 1918. Ilman maailman parasta maaseutulehdistöä Suomi olisi hukkunut huhuihin. Vastuullinen media, lehdistö pelasti tässä suhteessa kansan. Mutta toisaalta se oli liian laadukas, uutisoidessaan tapahtumista muualla Suomessa vaikkapa Huittisten meijerillä se antoi sytykettä vastakkain asetteluun. Ei koskaan ole vihapuhe ollut niin voimissaan eduskuntaa myöten kuin syksyllä 1917 &ndash; paitsi ehkä vuotta myöhemmin.</p><p>Seppo Väisänen</p><p>Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Historia elää ajassa

Historiaa kirjoitetaan ajassa eli kukin aikakausi tulkitsee omasta kokemuksestaan ja aatteellisesta näkökulmastaan menneen ajan tapahtumat samoja faktoja uudelleen arvioiden. Niinpä esim. tämän päivän reformaatio oli uskonpuhdistus 1917 ja vielä 1967 ja varmaan 1987. Nyt se kuvastaa kirkkojen lähentymistä.

Samoin on bolshevikkikumouksen laita. Suomettumisen aikaan se oli ”lokakuun suuri sosialistinen vallankumous”, melkeinpä yhteen kirjoitettuna. Nyt rohkenemme sanoa: Se ei ollut suuri, eikä sosialistinen, ei vallankumous, eikä tapahtunut edes lokakuussa.

Entä sitten Venäjän ja Suomen vuodet 1917-18. Vuoden 1968 Ranskan ylioppilasliikehdinnän jälkeen ymmärsin sen, että kyse oli pohjimmiltaan spontaanista liikehdinnästä, tyytymättömyydestä, jonka maailman ammattimaisin vallankumoushenkilö Lenin pystyi teoriansa mukaisesti käyttämään hyväkseen. Suomen sosialidemokraattisen liikkeen kautskyläiseen ohjelmaan ei kumouksen ”tekeminen” onneksi kuulunut. Anthony F. Uptonin sanontaa käyttääkseni: He olivat maailman surumielisimpiä vallankumousmiehiä!

Mutta mitä lisää tuo tulkintaan tämä vuosi? Se on uutisten vastaanotto, niiden kokeminen, minkä somemaailma on tuonut elämäämme. Mutta samoin oli jo 1917 ja vielä suuremmassa määrin 1918. Ilman maailman parasta maaseutulehdistöä Suomi olisi hukkunut huhuihin. Vastuullinen media, lehdistö pelasti tässä suhteessa kansan. Mutta toisaalta se oli liian laadukas, uutisoidessaan tapahtumista muualla Suomessa vaikkapa Huittisten meijerillä se antoi sytykettä vastakkain asetteluun. Ei koskaan ole vihapuhe ollut niin voimissaan eduskuntaa myöten kuin syksyllä 1917 – paitsi ehkä vuotta myöhemmin.

Seppo Väisänen

Helsinki

]]>
0 http://seppovaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247966-juhlavuodet-muuttuvat-aikojen-mukana#comments Itsenäisyys Reformaatio Suomi 1917 Uskonpuhdistus Wed, 20 Dec 2017 16:07:06 +0000 Seppo Väisänen http://seppovaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247966-juhlavuodet-muuttuvat-aikojen-mukana
Itsenäisyys on paitsi lahja, niin myös tehtävä http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247588-itsenaisyys-on-paitsi-lahja-niin-myos-tehtava <p><strong>Presidentti Niinistö, ylipäällikön päiväkäsky 6.12.2017</strong></p><p><em>&quot;<strong>Itsenäisyys </strong>on paitsi lahja, niin myös tehtävä. Pitämällä Suomi ja <strong>suomalaiset </strong>hyvinvoivina ja maamme <strong>turvallisena </strong>elää, varmistamme kyvyn tehdä valintoja omista lähtökohdistamme jatkossakin. Näin osoitamme myös kunnioituksemme aikaisempien sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan.&quot;</em></p><p><a href="http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=369765&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI">presidentti.fi</a><br /><br />Miksi sitten niin nykyinen presidentti kuin hallituskin toimii lähes päinvastoin?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Niinistö, ylipäällikön päiväkäsky 6.12.2017

"Itsenäisyys on paitsi lahja, niin myös tehtävä. Pitämällä Suomi ja suomalaiset hyvinvoivina ja maamme turvallisena elää, varmistamme kyvyn tehdä valintoja omista lähtökohdistamme jatkossakin. Näin osoitamme myös kunnioituksemme aikaisempien sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan."

presidentti.fi

Miksi sitten niin nykyinen presidentti kuin hallituskin toimii lähes päinvastoin?

]]>
2 http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247588-itsenaisyys-on-paitsi-lahja-niin-myos-tehtava#comments Itsenäisyys Thu, 14 Dec 2017 06:34:40 +0000 Toni Rintala http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247588-itsenaisyys-on-paitsi-lahja-niin-myos-tehtava