Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Kaikki blogit puheenaiheesta Anarkismi

Poimintoja Suomen sosiaalifoorumin ohjelmasta

Ensi viikolla Helsingissä järjestetään jälleen Suomen sosiaalifoorumi. Viime vuosina Sosiaalifoorumi on tuntunut jotenkin väsyneeltä, ilman intoa ja uusia ideoita.  Mutta tänä vuonna vaikutelmani on, että mielenkiintoista ohjelmaa on niin paljon että puolet jää väliin. Tietysti voi olla, että sosiaalifoorumi on entisellään ja olen vain itse muuttunut väsähtäneeksi demarisedäksi, ja olen kohta olen jonkinlainen Erkki Tuomiojan luuseriversio. 

Suora toimintaa! - autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2016: kirja-arvostelu

Osallistuin tähän Anton Montin ja Pontus Purokurun kirjoittamaan kirjaan antamalla Purokurulle pitkän haastattelun, ja kommentoimalla laajasti käsikirjoitusta. Kiitokseksi tästä minulle annettiin kirjassa jonkinlaisen hovikriitikon/virallisen vittuilijan rooli, jonka vanhoja kirjoituksia ja sähköpostiviestejä lainataan, kun on tarkoitus muistella aikalaiskritiikkiä sitä toimintaa vastaan, mitä kirja kuvaa *). Tätä kriitikon roolia ylläpidän mielelläni myös tässä kirja-arvostelussa, vaikka toki tämä on kirja joka piti kirjoittaa, ja joka kaikkien kannattaa lukea.

Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi – jälkikirjoitus

Julkaisin joulukuussa tässä blogissa neliosaisen kirjoitussarjan ”intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi” (ensimmäinen osa). Kirjoituksista ei syntynyt paljoakaan keskustelua, mutta enpä sellaista odottanutkaan. Sellainen itersektionalismin kritiikki, jossa toivotaan intersektionalismilta selvempää kannanottoa kapitalismiin, leviää yleensä vain antikapitalistien, mutta ei feministien kesken.

Miksi intersektionaalisuus pärjää erinomaisesti ilman antikapitalismia?

Kapitalismilla ei ole yhtä ideologiaa vain kaksi, liberalismi ja konservatismi. Molemmissa on paljon sisäisiä keskenään kiisteleviä oppisuuntia, mutta liberalismin suuri linja on päästä eroon kaikista perinnöllisistä etuoikeuksista ja muista kilpailun hidasteista, ja luoda mahdollisuuksien tasa-arvo. Konservatismilla ei ole mitään suurta linjaa, se on sekalainen kokoelma toimijoita jotka yrittävät hidastaa tai estää yhteiskunnan kehittymistä, tai kääntää kehityksen suunnan taaksepäin 1).

Intersektionaalinen feminismi ja sosialismi

Intersektionaalisuus-sanalle ei ole tyylikästä suomenkielistä vastinetta. Englanniksi intersectionality viittaa risteyksiin. Intersektionaalisuus tarkoittaa erilaisten sorron muotojen, kuten rasismin ja seksismin kiinnittymistä toiseensa. Itse ajattelen risteysmetaforaa niin, että joku on keskellä risteystä ja yhdestä suunnasta päälle ajaa rasismi, toisesta seksismi ja muista suunnista sitten vielä muut sorron muodot. Intersektionaalisuuden aatteelliset juuret ovat feminismissä, mikäli ensimmäisestä puhutaan erillisenä suuntauksena on tarkoituksena korostaa sen laajempaa lähestymistapaa.

Paremmisto esittäytyy.

Tämä on sitten ilmeisesti sitä parempaa väkivaltaa jota Li "mainosti". Ihmeen hiljaa näistä hulluista on vasen ja myös vihreä laita.

https://fpdl.vimeocdn.com/vimeo-prod-skyfire-std-us/01/4307/9/246539027/...

 

Eikä myöskään lööpit huuda että noi hullut pitäisi poistaa kaduilta tuhoamasta ihmisten omaisuutta ja elinkeinoa.

Naamarit päähän ja ylpeästi Poliisin kimppuun niinkuin videolla vai jotain muuta?

Ruotsin pääministerin julkilausuma synagoganpoltosta ihmisoikeuksien päivänä

Länsinaapurissamme on oma korrektina pidetty tapansa juhlistaa ihmisoikeuspäivän teemaa ajankohtaisin julkilausumin, eikä se ole ihan vieras enää meilläkään. Akuutti esimerkki uutisannista 10.12.2017: 

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven: "Antisemitismille ei ole tilaa ruotsalaisessa yhteiskunnassa". 

Mistä ehkä kannattaa olla oikeasti huolissaan...

Puheenvuorossa on nyt isosti polemiikkia natseista, 612-kulkueesta, vasemmistoanarkisteista...

Pidämmekö näitä oikeasti uhkana isänmaallemme? Tarvitseeko pelätä?

Minun mielestäni oikeat uhkat ovat hallitsemattomassa maahanmuutossa, islamin kasvussa (opit, suurmoskeija, shiiat, sunnit), kotoutuksen epäonnistumisessa, ghettoutumisessa ja valitettavasti kaikista suurimpana uhkana kansamme jakautumisessa vastakkaisiin kuppikuntiin.

Lyhyt suoran demokratian historia

Yleiskokoukset ja erilaiset neuvostot tuntuvat olleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus kuninkaiden rinnalla varhaisissa kaupunkivaltioissa, esimerkiksi muinaisessa Intiassa ja Sumerissa. Näistä järjestelmistä ei kuitenkaan tiedetä yhtä paljon kuin antiikin Kreikasta. Siksi demokratian historiankirjoitus alkaa sieltä.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä