*

Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!

  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!
  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!
  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!
  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!
  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!
  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!
  • Internatsionaalin houre - vasemmiston taantumus!

Sanon nyt tähän muutaman sanan internatsionaalin horkkaisesta houreesta ja natsionalismin okaselkäisestä peikosta!

Nykyinen vasemmisto elää eilisen maailmassa, kun se kamppailee internatisonaalin puolesta. On käsitettävä, että keskus-periferia vastakkainasettelu on käynyt globalisaation myötä yhä tähdellisemmäksi ja on suuri vaara, että ylikansallinen kapitalismi ja sen tuoma kulttuurillinen rappio on mitä suurin uhka paikallisille kulttuureille ja tämä rappio on tuhovoimassaan hyvinkin mahdollisesti paikallisen solidaarisuuden hävittävä voima.

Kun perinteinen vasemmistolainen pelkää, että paikallisuuden puolesta puhuja kaivelee kaapeista rasistisen natsionalismin luurankoja, on hän syvästi erehtynyt. Kun perinteinen vasemmistolainen käy internatsionalistien kelkkaan, on hän aatteensakin - tosin kenties tahattaan - pettänyt.

Syy tähän on se, että on tunnustettava, että internatsionaali on oikeiston käsissä. Sen sijaan, että koetetaan nykytilanteessa edistää internatsionaalia, joka vain lisää kapitalismin kauhujen laajenemista ja syvenemistä sekä ympäristön tuhoa että työväenoikeuksien polkemista, on nimenomaisesti otettava vastakkainen kanta.

On käsitetttävä, että solidaarisuus omimmillaan ja helpoimmin tavoitettavissa vallitsee nimenomaan juuri paikallisesti ja juuri tämä paikallisten kulttuurien solidaarisuuden lähtökohta on oltava sen työn sarka, johon me voimamme käytämme.

Paikallisuus tarjoaa paitsi aitoa solidaarisuutta, jota ei tarvitse teoreetikkojen haaveista etsiskellä, sen lisäksi sen raskaan ytimen, että valta on saatava kansalle, ja sen näkemyksen, että jokaisen kansan ja kansakunnan tulee saada päättää itse - autonomisesti - omista asioistaan.

 

Valitettavasti tuo aivan maalaisjärkinen ajatus on sittemmin syösty kansan mielistä ja ollaan tultu tilanteeseen, jossa päinvastainen ajatus raivaa tilaa: elämme maailmassa, jossa internatsionaalin houre valtaa alaa ja vasemmistolta jää ideologispäissään näkemättä, että se tarkoittaa kansanvallan ja demokratian täydellistä tuhoa, kun päätäntä viedään yhä kauemmaksi kansasta.

Internatsionalismin juurettomuus myös hävittää juuriltaan revittyjen kansalaisten keskinäisen solidaarisuuden ja jokaisen oikeuden oman kansan paikallisiin eriskummallisuuksiin - ja nämä eriskummallisuudet nimenomaan ovat solidaarisuuden pohja, paikallisen yhteisön identiteetti ja siten yhteistoiminnan ja siitä kumpuavan keskinäisen huolenpidon kulmakivi!

 

Edelleen on käsiteltävä rasismin kysymys joka vasemmistoa aina piinaa. On yhtäältä ymmärrettävä, että kansalla on aina omat eriskummallisuutensa, eikä siitä mitään hyvää seuraa, että taistellaan tässä tuulimyllyjä vastaan - se vain vie kansan tuen synkille ja todelliseen rasismiin, johtajanpalvontaan ja kapitalistien kumarteluun taipuvaisille taantumuksen voimillle ja sen sijaan on toimittava sellaisella tavalla, että rasismia ei koskaan tueta, mutta samalla on ymmärrettävä, ettei ole täyspäisen asiaa etsiä rasismia ja shovinismia jok'ikisesta sananparresta, jota tavallinen väki ajattelemattomuudessaan aika ajoin käyttää.

Kiilusilmäinen suhtautuminen näihin asioihin kääntyy itseään vastaan, kuten se on jo kääntynyt nykyistä vihervasemmistoa vastaan sen osalta, että on kielletty kaikki keskustelu protektionismista, jossa on paljon hyvää sen varjolla, että ollaan väitetty sen olevan rasismia.

Minä väitän, että on toisin päin: kun sallitaan sellaiset taloudelliset järjestelyt, että työmarkkinoille virtaa työvoimaa enemmän kuin on työpaikkoja, tämä nimenomaan on se asiaintila, joka turhautuneen kansan saa etsimään syyllisiä ja osin tämä syyllisten etsintä ilmenee mitä valitettavimmin rasismin muodossa, kun kansanomaisen päättelyt turvin syytetään sitä joka on lähinnä, vaikkei tämä toinen olisi millään tavalla osaansa tahi rooliaan suuressa pelissä valinnut ja vaikka ongelmien juurisyyt lepäävät talouden järjestelyjen alueella.

 

Niinpä on kantani, jota jokaiselle muullekin tarjoan pohdittavaksi, että tänä mitä synkimpänä maailman aikana, jona kapitalismin julma ja irstas internatsionaali etenee pitkin harppauksin, meidän on kamppailtava sen eteen, että solidaarisuus voidaan säilyttää edes paikallisesti.

Samalla minä kysyn sitä, että missä määrin sellainen internatsionaali edes on toivottava, jossa pienen Suomen pienen kansan tulisi lyödä hynttyynsä yhteen vaikkapa nyt Ameriikan Yhdysvaltain kanssa? Miten käy 5 miljoonan ihmisen solidaarisuuden kulttuurille, kun se altistetaan ja mitä varmimmin sittemmin alistetaan 300 miljoonan ihmisen itsekkyyden ja välinpitämättömyyden arvojen vyörylle?

Se internatsionaali, joka kummittelee haavekuvana monen perinteisen vasemmistolaisen mielissä on kaunis kangastus, mutta siitä tulee hirvittävän pedon mitä nälkäisin ruumiillistuma, jos tätä kangastusta koetetaan nykyisessä toimintaympäristössä kaikiin voimin tavoitella! On ymmärrettävä, että paikallisuus on välttämättä nykyisen vasemmiston linnake, josta käsin on kamppailtava oikeiston internatsionaalin murskaavaa lumivyöryä vastaan!

 

On vielä nähtävä, että on taantumuksellista hapatusta mieltää, että paikallisuus ja jopa natsionalismi on se hirvittävä peikko, joka perustuu väärään ylpeyteen, naapurivihaan, sotaisuuteen ja kaikenlaiseen pahantekoon, jolla luokkasortoa jatketaan.

On nähtävä paikallisen solidaarisuuden aurinkoinen puoli ja syleiltävä sitä samalla kun hylätään sen synkkä varjo. On nähtävä ja edistettävä paikallisen väen keskinäistä solidaarisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ja on painotettava sitä, että Suomen kansa on puolueettomuuteen taipuvainen kansa, jonka aktiivinen tahto ja tarkoitus tulee olla jatkossakin, kuten ennen, hyvien naapuruussuhteiden vaaliminen ja samalla innokas rauhavälittäjän rooliin pyrkiminen.

Suomalaisella paikallisella solidaarisuudella on kaikki edellytykset perustua edistyksellisiin arvoihin taantumuksellisten sijaan ja olisi vakava erhe hylätä tämä mitä arvokkain aarre internatsionaalin houreen takia, joka on tuhoamassa kaikki paikalliset kulttuurit ja niiden tukevilla harteilla lepäävän paikallisen solidaarisuuden.

On pääteltävä, että missä joskus nähtiin niin, että paikallinen solidaarisuus on uhka, tänään suurin vaara on oikeiston käsiin karannut internatsionaali ja missä joskus nähtiin niin, että internatsionaali on tavoiteltava asiain tila, on nyt nähtävä, että keskitettyyn valtaan perustuva oikeistolainen kilipääkapitalistinen internatsionaali on kauhistus, jota vastaan on kaikin voimin ja puhtaasta sydämestä sääilmättä käytävä - ja on syvästi sisäistettävä, että tässä kamppailussa meidän suurin turvamme on paikallisen solidaarisuuden linnake ja sen paksut muurit, joiden takaa me pelotta ja pystypäin saatamme ylikansallistuvan maailman myrskyt ja myräykset kohdata!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Isänmaallisuus eli patriotismi (kreikan sanasta patris) on rakkautta tai omistautumista omaa maata eli isänmaata kohtaan.

George Orwell eritteli isänmaallisuutta ja nationalismia eli kansallisuusaatetta esseessään ”Notes on Nationalism”. Orwell määritteli isänmaallisuuden uskollisuudeksi asuinpaikalle ja omalle elämäntavalle, jota ei kuitenkaan aiota pakottaa muille. Tämä vuoksi hän piti isänmaallisuutta täysin puolustettavana.

Nationalismi viittaa yhteen, yhtenäiseen kansaan, patriotismi maahan, joka voi olla monikulttuurinen, monivärinen ja muuttuva. Pidän itseäni edelleen patrioottina ;-)

- Orwell, George: ”Notes on Nationalism”, Polemic, May 1945.

Susanna Kaukinen

Pekka, tässä me näemme sanoin. En ehkä välttämättä - painolastista johtuen - olisi yhtä rohkeasti ottamassa noita termejä käyttöön, mutta sanomasi sisällöstä olin täydellisen samaa mieltä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Sosialismi + kansallismielisyys = kansallissosialismi. Siihen vielä ynnätään kaukisen kaltainen väkivaltaa ja vihaa lietsova ihminen niin huhhuh.

Susanna Kaukinen

Kapitalismi + kansallismielisyys = oikeistofasismi. Siihen vielä ynnätään imperialistista väkivaltakoneistoa ja rakenteellista väkivaltaa lietsovat tahot, niin huhhuh.

Sen verran korjaan, että kansallissosialismi ei ole aate jota kannatan, koska se on määritelmällisesti juutalaisvastainen, rasistinen, johtajakeskeinen, fasistinen, eugeniikkaa kannattava, rodunjalostushoureita sisällään pitävä ja kaikin puolin hirvittävä rakennelma, joka saattoi nousta vain Aatu-vainaan ensimmäisessä maailmansodassa epäinhimillistyneestä sydämestä.

Oma tulokulmani on tälle kaikelle vastakkainen. Huomauttaisin vielä, että on aika raskas väite, että olen väkivaltainen, koska sinullahan ei sellaisesta mitään näyttöä ole ja väitteesi perustuu puhtaaseen, aiheettomaan, leimaamiseen.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Lienee todennäköistä ettet ole väkivaltainen, mutta ainakin agitoit ahkerasti ihmisiä väkivaltaiseen toimintaan halveksiamiasi porvareita kohtaan.

Aivan kuten hallitsijat ovat tehneet kautta aikojen. Eivät ne itse mene sotimaan vaan lähettävät tavan ihmiset vuotamaan verta.

Juutalaisvastaisessa retoriikassa on aina pidetty esillä se että näillä on varallisuutta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #5

En ole samaa mieltä kanssasi. Minä halveksin maanpettureita, rikollisia ja demokratian vihollisia. En siedä eliittiä, joka on perustuslakeja rikkojen vienyt meiltä itsenäisyyden, oman rahan ja nyt pyrkii viemään meiltä myös kontrollin meidän valtiostamme antamalla vieraan vallan hallita sotavoimiamme.

Halveksin myös yläluokan rikollista osaa syvästi, joka käyttää kaiken maailman konnankoukkuja jatkaakseen ja lisätäkseen kohtuuttomia etuoikeuksiaan yhteiskunnassa.

En siedä mediakontrollia, jonka avulla kansaa johdetaan harhaan ja saadaan se toimimaan omaa etuaan vastaan, koska se liiallisen luottavaisuuden vallassa lankeaa ansaan.

Jos kirjoitukseni ovat vihaisia, sille on erittäin hyvät syyt. Sinä ilmeisesti sallisit tämän kaiken loputtoman syvän vääryyden jatkua ikuisesti, mutta minun omatuntoni ei sellaista kestä. On puhuttava siitä miten asiat oikeasti ovat eikä hyväksyttävä sitä propagandaa, jolla eliitti johtaa kansalaisia harhaan.

Me elämme jatkuvan rakenteellisen väkivallan tilanteessa. Yhteiskunnan toimintamalli tarkoittaa jatkuvaa väkivaltaa rakenteiden avulle sekä kotimaassa että jokapuolella maailmaa ulkomailla. On valtavat massat, jotka kärsivät nykyisten rakenteiden olemassaolosta.

On myös merkittävä uhka, että meidän kotimainen kulttuurimme katoaa taivaan tuuliin ja korvaantuu kovilla kapitalistisilla arvoilla, jonka jälkeen se mitä me olemme ja mitä olemme olleet saattaa olla lopullisesti tuhottu.

On ihan selvä, että syvää vääryyttä vastaan on puhuttava. Sinä kutsut agitaatioksi sitä mitä minä sanon, minusta se on se, miten asiat ovat. Edellytät, että sortoon vastaan alistumiselle, minä edellytän, että sortoon vastataan vastustamalla sitä.

En ole hallitsija, en juutalaisvastainen ja kamppailen omalta osaltani nykyistä vääryyttä vastaan aivan julkisesti ja pidän väitteitäsi siitä, etten ole valmis itse uhraamaan asioita oikeudenmukaisuuden eteen erikoisena, koska olen jo saanut taloudellisesti kärsiä melkolailla Kokoomuksen kostosta ja toisaalta olen omakohtaisesti ottanut erittäin suuren riskin puhumalla totuutta vallanpitäjiä vastaan.

On kuitenkin suurempia asioita, kuin oma etu. On olemassa käsitteitä kuten autonomia, itsemääräämisoikeus, vapaus ja oikeudenmukaisuus. On olemassa asioita, jotka ovat suurempia ja tärkeämpiä kuin yksittäisen ihmisen henkilökohtainen etu.

On selvää, että suurempien massojen yhteinen ja yleinen hyvä on korkeampi kuin yksilön hyvä. On hyväksyttävä, ettei minulla ole mitään oikeutta keskittyä omien etujeni tavoitteluun tilanteessa, jossa kansakunta on hädässä, sillä silloin on oltava valmis antamaan itsestään yhteiselle, koska ilman yhteisöä yksilö on rampa, susien armoilla ja vailla elämän tukirakenteita.

Sanot, että kannatan väkivaltaa, kun todellisuudessa vaadin jatkuvan väkivallan ja vääryyden lopettamista. En voi yhtyä tulkintaasi, jonka näen niin, että sallisit nykyisten vallanpitäjien ja eliitin yläluokan jatkuvan ja jokapäiväisen rakenteellisen väkivallan valtaväestöä kohtaan.

Mielestäni olet yksinkertaisesti väärässä ja annat vaikutelman siitä, että hyväksyt nykyisen menon, olet valmis jatkamaan sitä ja kenties hyötymään muiden kärsimyksestä.

Toimituksen poiminnat