Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Vallankumouslarppia vai voittoja?

  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?
  • Vallankumouslarppia vai voittoja?

Minä en pidä läheskään kaikesta mitä Slavoj Žižek sanoo, vaikka olen viettänyt hänen tietämättään hänen kanssaan kymmeniä tunteja youtuben välityksellä. Slavoj on erittäin epälineraarinen hahmo ja hänen seuraamisensa on sen takia rasittavaa, mutta tosiasia on, että miehen erikoinen tulokulma maailmaan tuottaa välillä todellisia helmiä.

 

Minua on eräiden aktivistipiirien taholta syytetty vallankumouslarppaamisesta, mutta olen vähän sitä mieltä, että tällaisen pilkkakirveen heittäminen palaa kyllä bumerganina kotiin, kun katsotaan reaalitilannetta ja pohditaan mitä olisi järkevää kussakin tilanteessa tehdä.

Lisäksi yksi asia on varma: hajaannus ei palvele kenenkään tavoitteita, vaikka samalla on toki annettava kaikki solidaarisuus kaikkien lähestymistavoille.

 

Palataan kuitenkin Slavoj Žižekkiin ja hänen toteamukseensa, joka oli artikkelin taannoin Voimassa.

"Opetuksena olkoon, että oikea kumouksellinen ei jää roikumaan sellaisiin ”äärettömiin” vaatimuksiin, joista tiedämme että vallanpitäjät eivät voi niitä toteuttaa. Koska he tietävät, että me tiedämme tämän, ei ”äärettömien vaatimusten” asenne aiheuta mitään ongelmia vallanpitäjille: ”Upeaa, että muistutatte kriittisillä huomioillanne millaisessa maailmassa me kaikki elämme. Ikävä kyllä me elämme todellisessa maailmassa, jossa meidän on tehtävä mikä on mahdollista.”

"Sen sijaan onkin pommitettava vallanpitäjiä strategisesti hyvin valituilla, tarkoilla, äärellisillä vaatimuksilla, joita ei voi kiertää samoilla tekosyillä."

 

Mielestäni tämä on keskeinen oivallus. Vaatimusten asettaminen, jotka voidaan sivuuttaa utooppisina eivät palvele oikein kenenkään tarkoituksia muussa mielessä kuin horisonttien maalaamisessa, mikä sinänsä toki on valtahegemonian murentamisen kannalta olennaista.

Silti on samaan aikaan voitava vaikuttaa todelliseen tilanteeseen erilaisilla aikaväleillä ja on kyettävä kiteyttämään tavoitteita, jotka yhtäältä ovat niin konkreettisia ja mahdollisia, ettei niitä voi sivuuttaa helposti uuttoopisina.

Mitä lyhyemmän aikavälin tavoitteesta on kyse, sitä konkreettisempi ja toteuttavampi sen pitää olla. Samalla pitää aina muistaa, että monet tavoitteet eivät ole saavutettavissa pelkällä aktivismilla, vaan näiden tavoitteiden pitää pystyä kääntämään suuri yleisö puolelleen.

Jotta suuri yleisö voidaan tavoittaa, on myös pystyttävä pohtimaan mitkä tavoitteet ovat sellaisia, joiden taakse voi asettua riittävän suuri osa kansasta.

 

Jakaisin aika-akselit karkeasti lyhyeen, keskipitkään ja pitkään aikaväliin. Pitkän aikavälin tavoitteet saavat olla horisontin maalailua ja jonkinasteinen utooppisuus ei tällä alueella ole ollenkaan huono asia. Lyhyen tähtäimen tavoitteiden pitää olla todella konkreettisia, arkeen istutettuja, kuten vaikkapa leikkauspolitiikan vastustaminen.

Minulle mieleisin tavoitehorisontti on keskipitkä, koska se ei pakota kiinni liian tiukasti vallitsevan arjen realiteetteihin, jossa joudutaan toimimaan nykyisen vallitsevan ja täysin korruptoituneen järjestelmän realiteeteissa.

Keskipitkän aikavälin tavoitteet voivat olla rakenteisiin käyviä, jos ne osataan kiteyttää riittävän hyvin ja toisaalta kyetään muotoilemaan niin, että ne ovat yleisen oikeuskäsityksen mukaisia ja täten voivat saavuttaa laajemman yleisön suosion.
 

Mielestäni 99% - Yksi Vaatimus! (#vaat1mus) on tällainen keskipitkän aikavälin tavoite, joka täyttää kaikki edelliset kohdat. Katson, että se nimenomaan ei ole vallankumouslarppia, vaan konkreettinen tavoite, jossa yksi jalka on maan päällä ja toinen ilmassa.

Juuri näin pitää keskipitkän aikavälin tavoitteet asettaa, missä lyhyellä tähtäimellä molempien jalkojen on oltava maassa ja missä pitkällä aikavälillä ei haittaa, jos molemmat jalat ovat ilmassa.

Mielestäni todellinen vallankumouslarppaaminen on pelkästään sellaisiin tavoitteisiin sitoutumista, jotka kuuluvat tähän viimeiseen kategoriaan. Jos pyritään johonkin huonostimääriteltyyn ekstaattiseen vallankumoukseen, jossa vallankumous itse on horisontti, ollaan eräässä mielessä kateissa.

Tulee nimittäin aina muistaa, että vaikka valta saataisiinkin vaihdettua, tätä maagista epäjatkuvuuskohtaa seuraa aina arki. Olennaisempaa kuin tietää miten valta saadaan vaihdettua on tietää, mitä sitä seuraavana päivänä pitää tehdä - otithan huomioon, että kauppasaarrosta seuraa nälkä?

 

Vallankumouslarppaajat käyttävät aikansa siihen, että he unelmoivat ekstaattisesta epäjatkuvuuskohdasta ilman että heillä on mitään konkreettista esitystä siitä, mitä sen jälkeen pitäisi tapahtua ja mitkä todelliset konkreettisen maailman tavoitteet ovat, joilla yhteiskuntaa voidaan parantaa.

Slavoj Žižek on näistä syistä mielessäni täysin oikeassa sanoessaan, että Don't act, just think!. Tämä provokaatio on tärkeä muistutus meille kaikille siitä, että toiminnan pitäisi olla riittävän päämäärätietoista ja että nykyhetkestä pitäisi olla uskottava polku päämääriin.

Omalta osaltani olen käyttänyt suurimman osan ajastani miettimiseen, tehnyt useita erilaisia virheitä koettaessani soveltaa ymmärtämääni todellisuuteen ja saanut oppia sen kautta lisää. Tällä hetkellä yhdessäoppimisen kiteytymä on 99% - Yksi Vaatimus!, jota lähdin aloittamaan muiden innostuneiden aktiivien kanssa NSR-liikkeen sijaan.

 

Kaikki solidaarisuuteni on NSR-liikkeen mukana ja pyrin auttamaan sitä jatkossakin kaikessa missä ehdin ja jaksan ja missä juuri minun osaamiseni on oikeasti avuksi. Katson, että NSR yhtäältä on kiinnostuneempi lyhyen tähtäimen tavoitteista kuin minä ja haluaa sen vuoksi keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä, mutta matalammalla horisontilla kuin #vaat1mus.

Tulemme varmasti jatkossakin oppimaan lisää, mutta se tulee tapahtumaan, kuten aina - pohtimalla, lukemalla ja tekemällä - ja omista virheistä oppimalla. Oma ajatteluni on lopulta perustuksiltaan erittäin tiukasti kiinni tieteellisessä maailmankuvassa ja katson, että kaoottisessa ympäristössä tarvitaan paitsi strategisia linjauksia, myös toimintaa, joka sopeutuu ketterästi toimintaympäristöön.

Toiminnan ja tekemisen yksityiskohdat selviävät kamppailun kautta, mutta suunta vaatii ajattelua. Haastankin jokaisen aktiivin ja vallankumouksellisen luomaan nyt keskipitkän aikavälin tavoitteita, jotka toteuttavat ylläesitettyjä reunaehtoja siten, että kiteytetään konkreettisia tavoitteita, joille voidaan saada laajemman yleisön tuki ja joiden vipuvoima on suuri.

 

Mielestäni vipuvoimakysymys on olennainen ja sen takia keskipitkän aikavälin tavoitteiden pitää olla sellaisia, että niillä päästään kiinni rakenteisiin. Yksi Vaatimus! -liikkeen tavoite on juuri tällainen. Vaatimuksena on yksi lakimuutos, joka muuttaa kansalaisaloitteet s.e. niistä aina seuraa sitova kansanäänestys.

Tämä tavoite on yleisen oikeudenmukaisuudentunnon myötäinen, sillä Rosseaun sanoin, meistä jokainen syntyi vapaaksi ja tämä on koko nykyaikaisen maailmankuvan keskipisteessä oleva perustuskivi, jonka moni aktiivikin tietoisesti tai tiedostamattaan jakaa.

Tavoitteen vipuvoima on erittäin suuri ja se on kuin loputtoman pitkä rautakanki, jolla voi siirtää maailman paikaltaan, kun toisesta päästä tarpeeksi riuhtaistaan. Tällaisia ovat hyvä tavoitteet, jotka nimenomaisesti eivät ole vallankumouslarppia.

 

Hyvien tavoitteiden kehittäminen vaatii paljon ajattelutyötä. Sitä voi tehdä ja tulee tehdä muun toiminnan ohessa, mutta ilman sitä me kompuroimme pimeässä. Don't act, just think! on oiva kärjistys tästä asiasta, vaikka sanoisin paremminkin, että Don't just act, also think!

Sanoisin myös, että Adapt & Improve. Sen sijaan, että me haaveilemme vallankumouksesta, meidän on löydettävä ne vipuvarret, joilla me otamme todellisia askeleita siihen suuntaan, johon me haluamme mennä ja mihin yleinen sensibiliteetti sallii meidän kulkea.

On ymmärrettävä, että jokainen askel eteenpäin myös avaa uusia horisontteja ja jokainen voitettu kamppailu tuo uusia tavoitteita lyhen tähtäimen tavoitteisiin ja samoin keskipitkän. Muutama erinomainen voitettu keskipitkän aikavälin kamppailu voi tuottaa tuloksia, jotka nyt vaikuttavat utooppisilta.

On siis aika ajatella kamppailun ohessa ja oppia yhä paremmin sopeuttamaan tavoitteet ja toiminta s.e. me löydämme pisimmät mahdolliset vivut, joilla kääntää maailma paikaltaan ja samalla kyetä saamaan riittävän suuri paino näiden vipujen ratkaisevaan päähän.

 

 

~ It is not enough to be busy. So are the ants. The question is: What are we busy about? ~ Henry David Thoreau

~ If you have built castles in the air, your work need not be lost; that is where they should be. Now put the foundations under them. ~ Henry David Thoreau

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat