Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

#NytSaaRiittää eräitä perusteluja ehdotetusta vaatimuksesta I

Näkisin, että ehdottamani strategisen linjauksen muotoilu voisi olla jotain tämänkaltaista:

 

NSR-liikkeen ainoa konkreettinen toimenpidevaatimus on se, että 35.000 ääntä saavan kansalaisaloitteen pitää aina johtaa automaattisesti sitovaan kansanäänestykseen Sveitsi mallin mukaisesti.

Arvojen tasolla edustamme tasa-arvoista Suomea, kansanvallan lisäämistä, hyvinvoivien kansalaisten yhteiskunnan perusperiaatteisiin sitoutumista ja täten katsomme, että kansan hyvinvointia uhkaavat talouden leikkaukset ja päätösvallan vieminen yhä kauemmaksi kansasta tulee välittömästi lopettaa.

Kutsumme kuitenkin mukaamme jokaisen, joka katsoo, että meidän maamme suurin ongelma on liian harvoihin käsiin keskittynyt taloudellinen ja poliittinen valta ja jokaisen, joka uskoo, että ainoa tapa korjata maassa vallitsevat epäkohdat on yllä mainittu vaatimus sitovista kansanäänestyksistä.

 

Perusteluja:

 

Ensinnäkin näen, että Occupy Wall Street osittain epäonnistui sen takia, että he eivät koskaan kyenneet vastaamaan kysymykseen: What is our one demand? Tästä syystä katson, että meidän on pystyttävä tuottamaan nimenomaan vain yksi tavoite, jonka taakse sitten asetutaan ehdoitta.

Toisaalta näen, että vaatimuksen pitää olla konkreettinen, kuten Slavoj Zizek suosittelee. Yleiset arvolausumat eivät ole uskottavia, eivätkä tarjoa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Eliitin on helppo sivuuttaa kaikki vaatimukset, jotka vaativat rakkautta maailmaan.

Yllä esitetty konkreettinen vaatimus haastaa eliitin toisella tavalla, hyvin konkreettisesti, kuin mikään pitkään aikaan maassamme. Samalla se on tavoite, jonka voi hyväksyä on sitten konservatiivi tai liberaali, koska kaikki näistä arvopohjaeroista huolimatta vihaavat tyranniaa.

Tavoitteen pitää olla siis sellainen, että jokainen voi  tulla tämän kattokäsitteen alle osoittamaan mieltään juuri niistä asioista, jotka omassa arjessa puristaa kenkää. On ratkaisevan keskeistä, että tällainen henkilökohtaisuus ja laajarintamaisuus on liikkeen ytimessä.

 

Koska vaatimuksella on suuri mahdollisuus nousta suureen kansansuosioon, se voidaan saada läpi sitkeällä toiminnalla. Toivottavinta olisi, että saataisiin vaatimuksen taakse mahdollisimman laajapohjainen liike ja tehokkain, joskaan ei ainoa, keino tavoitteen saavuttamiseen sattaa olla lakkoase.

Lakkoaseen käyttö ei edellytä AY-liikkeen mukaan saamista, vaikka se olisi eduksi, koska riittää, että me vakuutamme kansan syvät rivit, jotka ovat keskeisissä asemissa. AY-liikkeen mukaan saamisen vaikeuteen liittyy se, että AY-liikkeellä on jo maassamme erittäin paljon valtaa ja se voi haluta säilyttää nykyisen tyrannian, jossa se voi jo vaikuttaa.

AY-liikkeen lojaliteetit ovat muutenkin kyseenalaisia, koska se kannatti yhteisrintamassa TTIP-vapaakauppasopimusta, joka on syvästi demokratian vastainen. En tällä hetkellä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, kenen riveissä kyseinen liike seisoo: kansan vai eliitin.

 

Sveitsin malliin vetoaminen on taktisesti järkevää. Se on olemassaoleva malli, joka on ollut käytössä vuodesta 1848 lähtien ja on erittäin vaikeaa väittää uskottavasti, että vaatimuksemme on utooppinen. Tämä on hyvin tärkeä ja keskeinen tukijalka vaatimuksellemme.

 

Lisäksi näen, että on aiheellista mainita liikkeen yleiset arvot joka tapauksessa tuossa vaatimukseen liittyvässä julkilausumassa. NSR on laajapohjaista hyvinvointia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttava liike ja tämän mainitseminen on tärkeää sekä sisäisen että ulkoisen kommunikaation vuoksi.

Toisaalta katson, että olisi tärkeää luopua vaatimuksista, jotka jakavat liikaa rivejä. Vaikka henkilökohtaisesti olen erittäin €U-vastainen, en halua asettaa sitä esteeksi liikkeen toiminnan kehittymiselle. Samalla tavalla katson, että vaatimukset NATO-vastaisuudesta kuuluvat tähän samaan kategoriaan.

Kaikkien asioiden kohdalla on olennaista, että kansa saa päättää niistä. Tämä on todellista demokratiaa ja ainoa oikeudenmukainen menettelytapa. On kansan tehtävä linjata nämä asiat kansanäänestyksillä, eikä minun mielipiteeni niistä - eikä kenenkään muun mielipide - saa tässä haitata sitä yleistä ja tärkeintä oikeudenmukaisuuden vaatimusta, että eliitin saneluvaltaa tässä maassa on ehdottomasti rajoitettava nykyistä voimakkaammin.

Sama koskee leikkauslistoja, jotka haluaisin tuhkata välittömästi, mutta katson, että tämänkin asian päättäminen kuuluu kansalle itselleen, eikä eliitille tai kellekään meistä yksittäisistä aktiiveista.

 

Tärkeintä on nyt nähdä metsä puilta ja tehdä Suomesta demokraattinen maa eliitin saneluvallan sijaan. Minun mielestäni kaikki on tälle alisteista sen tähden, että eliitti ehtii tehdä 99 tuhotyötä jokaista aluetta kohtaan mitä me ehdimme pelastaa, kun kaikki valta on sillä.

Tämän tähden omalta osaltani katson, että on ensisijaista voittaa kamppailu vallasta, jolla asioita päätetään. Vain tällä tavalle me voimme saavuttaa todellisia saavutuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Yllä esitetty vaatimus kansalaisaloitteiden johtamisesta sitoviin kansanäänestyksiin on kaikkein keskeisin kysymys, avainkysymys, jolla kaikkiin muihin tavoitteisiin voidaan vaikuttaa ja vieläpä demokraattisesti ilman mitään nurkkakuntaista junttaamista.

 

Yleisesti omalta osaltani katson, että meidän on kyettävä yhdistämään konkreettiset, jopa legalistiset tavoitteet toimintamalliin, joka on anarkistinen. Tällä tarkoitan sitä, että meidän on vaadittava jotakin konkreettista ja saavutettavissa olevaa, mutta meidän on käytettävä keinoja, joilla nämä tavoitteet voidaan aivan oikeasti saavuttaa.

On selvää, ettei valtaan tottunut eliitti kuuna päivänä luovu järjettömästä diktatoorisesta asemastaan ehdotusten tai neuvottelun kautta. Tämä valta on riistettävä heidän käsistään suoralla toiminnalla ja toisaalta yhteistyöllä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka vaikuttavat yhteiskunnan eri alueilla ja ovat tavoitteellemme myötämielisiä.

Ainoa tapa voittaa tämä kamppailu on voimakas vastakkainasettelu ja taipumaton kansalaistottelemattomuus. On yksinkertaisesti tehtävä mahdottomaksi eliitille se, että se jotenkin venkoilee itsensä tästä pois ja säilyttää nykyisen järjettömän yksinvaltaisen asemansa.

 

Edellämainituista realiteeteista johtuen katson, että vaikka kannatankin liikkeen kaikenpuolista kasvattamista ja sen tekemistä kaikille kansalaisille houkuttelevaksi me emme voi kuitenkaan sortua tekemään liikkeestä herätysjuhlan tai puisto-picnicin kaltaista karnevaalia.

Eliitti ei tule koskaan taipumaan karnevaalin edessä, vaan sivuuttaa sen hymyillen. Sen sijaan, jos me onnistumme aitaamaan satamat, tukkimaan tiet ja pysäyttämään Suomen talouden, heidän on pakko kuunnella.

Valtaa ei ole koskaan luovutettu kauniilla puheilla, vaan se on täytynyt aina ottaa. Niin on nytkin ja sen takia on aivan keskeistä, että liikkeen sydämessä on syvä ymmärrys näistä realiteeteista ja sitoutuminen kamppailuun keskeisen tavoitteen osalta.

Tavoitettamme ei voida saavuttaa missään tapauksessa halauksin ja kukin tai yleismaailmallisin rakkaudentoivotuksin. Kyse on ehdottomasti valtakamppailusta, ei karnevaalista.

 

Kysymykset siitä, miten kansanäänestykset tulisi järjestää tai miten ne tulisi rahoittaa tulee käsitellä erillisinä tästä keskeisestä vaatimuksesta, jonka läpi saaminen on ehdoton edellytys millekään muulle laajemmalle menestykselle.

Syy tähän on se, että on voitava kiteyttää vain yksi konkreettinen vaatimus ja me emme voi hälvyttää tätä kiteytystä jaarittelemalla kaiken maailman yksityiskohdista, jotka voidaan ratkaista sen jälkeen kuin keskeisin tavoite on voitettu.

Tottakai on silti jatkossa tavalla tai toisella varmistettava, ettei kansanäänestykset rahoitu ainoastaan eliitin toimesta, koska tämä tarkoittaisin nykytilanteeseen palaamista. Olen silti luottavainen siihen, että tuokin kamppailu on voitettavissa, mutta voitetaan tämä ensimmäinen vaihe ensin.

 

 

Suom. huom.

Eliitillä ylläolevassa tekstissä viitataan siihen harvojen valikoitujen ryhmään, joka pitää käsissään yhteiskunnan taloudellista valtaa ja sen poliittista valtaa. Tämä ryhmä on pieni harvainvaltainen klikki, joka sanelee tällä hetkellä käytännössä kaikki maamme asiat. Toisella tavalla voitaisiin sanoa, että eliitti on 1%.

Me muut, tai kansa, on se 99%, joka kärsii tämän itsekkään ja itsevaltaisen pienen ryhmän oikeudettomasta ja totalitaristisesta vallankäytöstä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Susanna Kaukinen

Apathy, democracy's most insidious enemy, can be remedied with inclusive participation – UN chief

=> http://www.un.org/apps/news/story.asp?NewsID=45853...

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Lainsäädännön suhteen on kaksi väylää

1) Parlamentin käsittelyssä oleva lakialoite voidaan alistaa sitovaan kansanäänestykseen referendumilla.
Tällä hetkellä käsiteltävänä oleva avioliittolaki voitaisiin siis aikanaan alistaa kansanäänestykseen jossa se hyväksyttäisiin tai hylättäisiin.

2) Kansalaisaloite, joka on käytännössä laki- tai toimenpide-ehdotus, joka saadessaan riittävän allekirjoittajamäärän, velvoittaa hallituksen valmistelemaan aloitteen mukaisen lakiesityksen tai muun toimenpiteen, joka aikanaan alistetaan sitovaan kansanäänestykseen.

Molemmat menettelyt vievät aikaa. Sveitsissä liittovaltiotason referendumkomitealla on aikaa 100 päivää lain julkistamisesta kerätä nimet (50.000), aloitekomitealla 18 kuukautta perustuslakialoitteeseen, johon tarvitaan 100.000 nimeä.

Sveitsissä alkaa kohtuullisen monitahoinen neuvottelumenetely siitä hetkestä, kun riittävä määrä allekirjoituksia on kerätty aloitteen tai referendumin tueksi. Jotta järjestelmä pystyisi tuottamaan korkeatasoista julkista keskustelua, jonka aitona tavoitteena on saada aikaiseksi yhteisymmärrys molempien osapuolten näkemysten välille, ei kansanäänestystä saa järjestää liian nopeasti. Sopiva aika voi olla noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun aloite on jätetty viranomaisille. Hallitukselle ja parlamentille tulisi antaa käsittelyaikaa vähintään vuosi, ehkä jopa 18 kuukautta.

Muissa valtioissa nimien keräysajat vaihtelevat, esim. Saksassa Baijerin osavaltiossa vaaditun lähes miljoonan nimen keräämiseen on aikaa vain 14 päivää, ja nimiä voi kerätä vain osavaltion virastoissa. Itävallassa kenen tahansa, joka haluaa tehdä aloitteen parlamentille, on kerättävä 100.000 nimeä viikon aikana, ja halukkaat voivat allekirjoittaa aloitteen vain lain määrääminä aikoina lain määräämissä paikoissa. Suoran demokratian välineitä pystytään käyttämään hyvin harvoin, jos asetetut ehdot ovat näin kovat.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että vaihtelua on myös sen suhteen, mitä suoran demokratian oikeuksien käyttämisestä seuraa.
Itävallassa asialista-kansalaisaloite ei koskaan riitä kansanäänestyksen järjestämiseen, kun taas Sveitsissä kansalaisaloite johtaa aina kansanäänestykseen, paitsi jos aloitekomitea vetää aloitteensa pois ennen äänestystä.

Eli suora demokratia ei suinkaan tarkoita viikottaista huutoäänestystä, vaan instrumenttien käyttö voidaan säätää halutulle tasolla Sveitsin ja Itävallan välillä, erilaisia käytäntöjä löytyy viljalti myös esim. USA:n osavaltioista.

Sveitsissä äänestetään liittovaltiotasolla kansanäänestyksessä vuosittain noin kolmestakymmenestä asiasta. Äänestyspäiviä on neljä, ja tuolloin äänestetään myös kunkin kansalaisen oman asuinkantonin ja -kunnan aloitteista ja referendumeista. Kuntatasolla äänestyksiä on vuosittain tuhansia, mutta täytyy muistaa, että Sveitsissä on 2408 kuntaa.

Liittovaltiotasolla suorat kansanäänestykset läpäisevät harvoin, 9.2.2014 äänestettiin liittovaltiossa kolmesta asiasta, joista yksi (maahanmuuttoa käsittelevä) voitti. Kantoneissa ja kunnissa kynnys on huomattavasti matalampi.

Eli viikoittain ei samasta aiheesta äänestettäisi, prosessi vie aikansa ja kampanja maksaa komitealle. Sveitsissä viime vuosina läpäisseiden aloitteiden kustannukset ovat olleet luokkaa 150.000 frangia (123.000 eur), referendumien kohdalla liikutaan 100.000 frangin (82.000 eur)tienoilla.

Viime kädessä oleellista on luonnollisesti se, kuinka helppoa ja todellista tai hankalaa ja näennäistä suorasta demokratiasta halutaan tehdä. Itävallan malli on lähinnä huono vitsi, ja Sveitsissä jo valaliiton perustuslaissa vuonna 1848 määriteltiin suoran demokratian järjestelmä (jota kutsutaan joskus vain puolittain suoraksi tai edustukselliseksi suoraksi demokratiaksi, koska sitä täydentävät tavallisemmat parlamentaarisen demokratian instituutiot). Suoran demokratian välineet (kansalaisoikeudet, Volksrechte, droits civiques).

Sveitsin malli on tominut hyvin yli 150 vuotta, ja järjestelmään ovat tyytyväisiä niin kansalaiset kuin poliitikotkin, ja siihen suhtaudutaan asianmukaisella vakavuudella. En usko, että se ei toimisi yhtä hyvin yhtä laajana maassa, jossa on toistaiseksi ehkä maailman paras koulutusjärjestelmä.

Susanna Kaukinen

Sveitsin malli on hyvä, toimiva ja uskottava. Se on mielestäni erittäin hyvä mittatikku sille mitä pitää lopulta tavoitella. Pitkähköt käsittelyajat on vaan hyvä asia, että ihmiset ehtii tutustua asioihin ja päätöksiä ei tarvitse sitten reivailla ees-taas.

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Juuri näin. Sveitsin mallissa kansalaiset ovat kansanäänestysten ollessa kyseessä "tilapäispoliitikkoja", ja kun meikäläisessä järjestelmässä keskustelun käyvät 200 edustajaa, sikäläisittäin laajennetaan tuo keskustelu valtakunnan kattavaksi, ja sitä myös käydään varsinaisen kampanjan lisäksi aitona kansalaiskeskusteluna niin mediassa, kapakoissa, työpaikoilla kuin kahvipöydissäkin.
Kun meikäläisessä mallissa on tapana, että "keskeneräisistä asioista ei puhuta" (Vanhanen), toimitaan Sveitsissä juuri päinvastoin; puhutaan ja hankitaan tietoa, kun on puhumisen ja tiedon hankkimisen aika, ja käsiteltävään asiaan voidaan aidosti vaikuttaa.

-Kyllä suora demokratia toimii, vakuuttaa Lausannen yliopiston politiikantutkija Dominique Joye.
- Koska kansanäänestyksiä on niin usein, äänestysprosentit jäävät yksittäisissä äänestyksissä 25-60 prosenttiin, mutta kokonaisuutena merkittävä osa kansalaisista osallistuu suoraan päätöksentekoon.
- Suora demokratia sitouttaa ihmiset yhteiskunnan toimintaan, ja sen avulla voidaan tehokkaasti valvoa eliittiä, kuvailee Geneven yliopiston politiikantutkimuksen professori Pascal Sciarini.

"Käsittääkseni tuskin mikään muu maa on rakentanut näin monitasoista turvajärjestelmää vallan väärinkäyttöä vastaan kuin sveitsiläiset ovat tehneet. - - Mutta me olemme olleet onnekkaita, historia on antanut meille aikaa ja tilaa luoda ja kehittää tällaista poliittista ylellisyyttä", kuvaili Sveitsin demokratian kehittymistä maansa Suomen-suurlähettiläs Josef Bucher Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä viime vuonna.

Erottava tekijä SUOMI / SVEITSI

Perustuslaki

Suomi: Valtaa käyttävät vaaleilla valitut kansanedustajat ja hallitus kansan puolesta.

Sveitsi: Vaaleilla valittu parlamentti ja hallitus hoitavat päätöksentekoa, mutta viimeinen sana on kansalla.

Kieli

Suomi: Kansalaiset ja päättäjät ovat erilliset, toisensa pois sulkevat kategoriat.

Sveitsi: Kansalaiset ovat suvereeneja päättäjiä.

Osallistuminen

Suomi: Ylhäältä alaspäin: eliitti kontrolloi kansalaisten osallistumista, julkinen keskustelu ilman päätäntävaltaa.

Sveitsi: Alhaalta ylöspäin: kansalaiset kontrolloivat niin omaa osallistumistaan kuin eliitin toimintaa.

Onnellisuus

Suomi: Poliittisella osallistumisella ei ole yhteyttä kansalaisten kokemaan onnellisuuteen.

Sveitsi: Poliittisella osallistumisella on selvä ja myönteinen yhteys onnellisuuteen.

Tietämys

Suomi: Kansalaisten tieto politiikasta ja yhteiskunnasta on suhteellisen vähäistä.

Sveitsi: Kansalaisilla on keskimäärin hyvät tiedot politiikasta ja yhteiskunnasta.

"Toisaalta voimme kysyä, ovatko sveitsiläiset kovinkaan erilaisia ihmisiä kuin suomalaiset. Demokratiamallimme on peräisin ajalta, jolloin suurin osa kansasta oli lukutaidottomia metsäläisiä. Viime vuosikymmeninä kansan koulutustaso on kuitenkin noussut kohisten, joten eivätkö suomalaiset voisi ottaa päätöksiä enemmän omiin käsiinsä?"

[Juho Rahkonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikkö, jonka erikoisalana ovat poliittiset mielipidetutkimukset]

Tiede 13/2009

Lähde: Rolf Büchin artikkeli Reflections on the Social Production of Incompetent Citizens, teoksessa Direct Democracy in Europe. Developments and Prospects. VS Werlag für Sozialwissenschaften (2007)

Susanna Kaukinen

WHY PEOPLE OBEY

Clearly the question of why people obey is central to understanding the dynamics of political power. Sharp lists seven reasons:

Habit: In my opinion habit is the main reason people do not question the actions their "superiors" expect of them. Habitual obedience is embedded in all cultures. After all, isn't that what culture is—habitual behavior?
Fear of sanctions: It is the fear of sanctions, rather than the sanctions themselves, that is most effective in enforcing obedience.
Moral obligation: This "inner constraining power" is the product of cultural programming and deliberate indoctrination by the state, church and media.
Self interest: The potential for financial gain and enhanced prestige can entice people to obey.
Psychological identification with the ruler: People may feel an emotional tie with the leader or the system, experiencing its victories and defeats as their own. The most common manifestations of this are patriotism and nationalism.
Zones of indifference: People often obey commands without consciously questioning their legitimacy.
Absence of self-confidence: Some people prefer to hand control of their lives over to the ruling class. They may feel inadequate to make their own decisions.

When analyzing human obedience the psychological factor is decisive. Domination and submission are psychological states of mind. Those who argue against the use of nonviolent tactics like demonstrations or petitions, claiming that they are merely symbolic gestures, forget that power is symbolic as well. Withdrawing support, even symbolically, calls into question the props and illusions that hold Power up. Yet people are often ignorant of the power they hold, and governments conspire to maintain the illusion of their monolithic power, making their subjects feel helpless.

http://www.fragmentsweb.org/TXT2/p_srevtx.html

Susanna Kaukinen

"En voisi kuvitella äänestäväni avustamaani puoluetta. Hävettää, kun kansanedustaja pitää kirjoittamaani puhetta, joka on täysin arvomaailmani vastainen, ja kaverini tietävät, että puheen olen kirjoittanut minä."

<= http://pepponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113634-ed...

Susanna Kaukinen

Tää kandee kanssa katsoa niin tajua miten vallanhimoisia valtapuolueet on:

=> http://pepponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/137152-ps...

Toimituksen poiminnat