Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla

  • Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla
  • Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla
  • Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla
  • Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla
  • Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla
  • Kapitalismin valtaaminen osuustoiminnalla

Monet epäilevät, että osuustoiminta ei ole ratkaisu kapitalismin ongelmiin. Tämän kirjoituksen tehtävä on osoittaa heidän olevan peruuttamattomasti väärässä.

Maailman suurin ongelma on sama, joka kaatoi Neuvostoliiton. Kapitalismi on ensin keskittänyt rahan ja sillä on ostettu valta. Elämme tänä päivänä globaali-Neuvostoliitossa, jonka langoista vetelee suurten korporaatioiden tahto nukke-poliitikkojen pukimissa.

Vallan keskittymisen ongelma on ratkaistavissa vain vallan ja pääoman hajauttamisella. Yksi keino tähän luonnollisesti on vallankumous ja uusjako, mutta menemättä tämän ratkaisumallin vakaviin ongelmiin, sekään ei ratkaise kysymystä siitä, mitä pitäisi tehdä sen jälkeen.

Oletetaan haluttu lopputulos: maailma, jossa jokainen työtä tekevä omistaa tasaosuuden työpaikasta, jossa tekee töitä. Minkälainen tämä maailma olisi? Sellainen, että jokainen työntekijä olisi työpaikkansa kansalainen samassa mielessä kuin Sveitsin kansalainen on kansalainen (ja Suomen ei, me elämme kaksois-Neuvostoliitossa, olemme neekereitä sekä valtiossa että työpaikalla).

Kun työväellä on kansalaisuus työmaailmassa, siitä seuraa aivan toisenlainen päätöksenteon logiikka. Nykykorporaatiot riistävät siekailematta, koska niiden työväeltä ei kysytä haluatteko te tulla riistetyksi, eikä heiltä kysytä, haluatteko te, että me maksamme Stephen Elopeille mega-bonukset.

Kun hetkeksi pysähdyt, ymmärrät, että tämä on radikaali muutos. Kun demokratia saapuu työn maailmaan, kaikki muuttuu: valta ei enää ole keskittynyttä missään tapauksessa samalla tavalla työpaikoilla kuin nykyään, eikä työn tuotoksia jaeta vain yksille ja toisille roposia.

Lopputulos on siis se, että sekä valta että omaisuus hajaantuu. Siten tämä vastaa siihen varsinaiseen ongelmaan, joka meillä nyt on: omaisuuden kasaantumiseen kapitalistisen palkkatyön vuoksi ja siitä seuranneeseen poliittisen vallan keskittymiseen pääomavallan käsiin.

Strategia on uskottava, enää on kerrottava, miten sinne päästään.

 

Oletetaan, että osuustoiminta on saatu hyvälle alulle ja työväelle tarjoituu tilaisuus valita näiden vaihtoehtojen välillä:

  1. Olet työssäsi osa-aikaorja, työnantajan direktio-oikeuden alainen. Esimies päättää puolestasi. Et voi vaikuttaa työaikaasi etkä työsi laatuun, luonteeseen tai määrään. Et saa ottaa osaa päätöksentekoon, etkä saa osaa firman voitosta. Teet aina samantapaisia tehtäviä ja monet kykysi jäävät kehittymättä, koska et saa tilaisuutta toteuttaa potentiaaliasi.
  2. Olet työssäsi täysivaltainen kansalainen ja pääset sellaisena osallistumaan päätöksentekoon. Sovit muiden kansalaisten kanssa siitä, miten työt järjestetään. Saat oman osuutesi firman voitosta ja opit hoitamaan monenlaisia asioita, koska työnkuvasi on monipuolinen, joten kasvat ja kukoistat ihmisenä.

On ilmeistä, että valtaosa väestä valitsee vaihtoehdon kaksi (kansalaisuus), kun se on todellinen vaihtoehto vaihtoehdolle yksi (osa-aikaorjuus).

 

On siis uskottavaa, että osuustoiminnalla on potentiaali syrjäyttää riistotyö. On enää osoitettava, miten osuustoiminta saadaan yleistymään nykyisestä sellaisessa muodossa, että se täyttää edellä mainitun kohdan 2 vaatimukset.

 

Esitän tässä olennaisia seikkoja listamuodossa blogin pituuden vuoksi:

  •  Osuustoiminnan taloudellinen tukeminen, koska pääoma on tällä hetkellä yksityisen sektorin valttikortti:
    • Työväen osuuskunnille ikuinen starttiraha 150 hengen kokoon asti.
    • Italian malli: 10 työtöntä saa 3 vuoden työttömyyskorvauksen heti, jos perustaa osuuskunnan.
    • Tuet vain aidosti demokraattisille työväen osuuskunnille, joiden omistus on tasajaettu.
    • Verohelpotukset yksityiseen yrittämiseen nähden.
    • Progressiivisen yritys- ja pääomaverotuksen voimaakkampi käyttö.
    • Protektionismin käyttö paikallisen osuustoiminnan suojaamiseksi korporaatiolta, jotka polkee köyhien maiden työvoimaa suurella riiston asteella.
    • Osakeohjelmat yksityisyrityksissä pitää tehdä kannustaviksi pääoman hajauttamiseksi.
    • Työpaikkademokratia pitää tehdä yksityisyrityksissä kannustavaksi vallan hajauttamiseksi.
  • Työväen osuuskunnat ainoa malli  jota tuetaan:
    • Jokaisella sama omistus- ja äänivalta.
    • Federoitumismalli peruskirjaan (ja myöhemmin perustuslakiin) niille, jotka edellämainittuja helpotuksia haluavat.
    • Federoitumismalli tarkoittaa tässä sitä, että enintään 150 jäsenen osuuskunnat ovat autonomisia ja ne voivat liittyä muihin vain delegatiivisen yhteistyöelimen kautta, jolloin valta pysyy alhaalta-ylöspäin muotoisena.

 

Olennaista on ymmärtää, että Mondragonilla federaatiomalli ja Ricardo Semlerin käyttämä autonomisten yksiköiden malli on sinänsä toimivaksi todettu ja se on tuottanut monenlaista hyvää, mm. mahdollisuuden laskea palkkoja lamassa (eniten kovatuloisimmilta) ja kierrättää väkeä federaation osuuskunnista toiseen ja opiskelemaan, jolloin ketään ei tarvitse irtisanoa.

Mondragonin osuuskunnissa on palkkasäätely välillä 3-9x, keskimäärin 5x. Systeemi on siis sinänsä stabiili ainakin yli 80.000 ihmisen federaatiossa, joka on kohta 60 vuotias. Paljon jää nyt sanomatta, mutta mainittakoon, että Italiassa on erittäin vahvaa osuustoimintaa ja sitä on myös USA:ssa ja mm. goretexiä valimistava Gore on työväen omistuksessa ja tämä trendi on kasvava.

Yleislinjan tästä varmasti jo ymmärtää ja monet osuuskunnat ovat itsessään kilpailukykyisiä ja hyvinvoivia jo nykyisillä markkinoilla, mutta miksipä turhaan tehdä asioita vaikeaksi: ajetaan niille helpotuksia ja me kaikki voimme päästä kansalaisiksi myös työpaikoilla, joka on myös avain todelliseen kansalaisuuteen valtiossa, jonka muodon rahavalta loppuviimein asettaa.

Erilaisiin osuuskuntiin kuuluu jo nyt yli miljardi ihmistä maailmassa, mutta meidän tehtävämme on luoda aidosti demokraattisten federatiivisten osuuskuntien maailmanlaajuinen verkosto. On aika kiittää ja kumartaa, kääntää selkä nykyiselle ja vallata kapitalismi.

We are the 99% - Occupy Capitalism!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

periaatteessa ei tarvita mitään ikuista starttirahaa, vain valtion koroton laina osuuskunnalle. jos se hoitaa asiansa niin että poistot on pääoman kulumista vastaavia ja lainan lyhennus hoidetaan poistojen kanssa samaan tahtiin, osuuskunnan netto varallisuus on aina periaatteessa nolla (ei käytänössä, markkinat heiluu), eli voittoa ei muodostu. kaikki saavat palkkansa, riistäjä ei mitään.

ihmetellä täytyy miksi monet erittäin älykkäät ihmiset suostuvat työskentelemään palkka orjana, onhan selvää että riistäjä vie aina leijonan osan palkasta. tuota seikka muuten ihmettelin jo parikymppisenä. korttipöydässä jätkät loisti, kun tuli puhe voitonjaosta, olivat hiljaa.

tietty jos on oikein tollo, silloin riiston alaisena työskentely on luontevaa, saa minimipalkan vaikka ei sen eteen mitään teekkään ja liitto pitää huolta ettei potkita ulos.

Susanna Kaukinen

Mähän oon ite silleen duunissa, että porukasta n. 25% omistaa puljun ja siellä operatiivinen toiminta tehdään työpaikkademokratian keinoin ja esimiehiä väliportaaseen ei ole asetettu ollenkaan ja vetoroolit ja -vastuut kiertää.

Kyllähän sitä omaa osuuskuntaa aina pohdiskelee välillä, mutta toisaalta mulla on nyt nää maailman asiat ratkastavana ensin, ennenkun ryhdyn moiseen projektiin. Olihan se kertaalleen jo siinä vaiheessa, että säännöt kirjoitin, mutta sitten siitä olennainen osapuoli sai niin tolkuttoman tarjouksen, että homma sillä kertaa purkautui siihen.

Mitä sitten tulee tähän olennaisempaan asiaan, niin mä nyt jo toivoisin, että nää vastaanväittäjät lopettaa sen vänkäämisen ja myöntää, että Susannan malli on olemassa ja siinä on ihan selkeet suuntaviivat, mitä hommassa haetaan.

Puhdasoppinen anarkistimallihan tämä sinänsä on, etten sikäli voi tästä mitenkään itselleni kunniaa ottaa, enkä haluaisikaan. Mitäpä sillä. Olennaista, että on visio jota kohti pyrkiä ja ymmärrys siihen, mitkä ensi askeleet vie siihen suuntaan.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

kyllähän jenkeis pienet softafirmat on ton suuntasia käyttänyt pitkään. siis kun sellanen "enkeli" sijottaja pistänyt parin vuoden toimintarahat, porukka on sit saanut osuudet firmasta. sielä on ollut pakko jos mieli saada hyviä koodareita.

nykyisin varmaan nekin mennyt orjuutettuun työvoimaan, google ainakin monissa paikoissa lopettanut ilmaisen ruuan. eli voitonhimo kasvaa kun työvoimaa on liikaa.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #3

Monista korporaatioista väkeä lähtenyt omiin pikkufirmoihin, joissa on tasaomistus. Wolff siitä kertoili puheessaan, että tämä väki pudotti leukansa, kun kuuli, että tätä mallia oli ehdottanut - kukapa muukaan - kuin wanha herra tohtori Karl Marx. Oli aika pommi amerikkalaisen kapitalismin keulakuville ja yrittäjyyden kultapojille.

Wolff on hemmetin hyvä äijä, se on itseasiassa about samoilla linjoilla tästä asiasta.

Tuossa muutama video kyseiseltä herralta, ovat todella laadukkaita - aivan mahtavia:

State of Democracy: Richard Wolff
=> https://www.youtube.com/watch?feature=player_embed...

Richard Wolff presents Democracy at Work: A Cure for Capitalism at the Baltimore Radical Bookfair
=> https://www.youtube.com/watch?v=Ifad2pMZDgg

Democracy at Work: A Cure for Capitalism
=> http://www.rdwolff.com/content/democracy-work-cure...

Yes, there is an alternative to capitalism: Mondragon shows the way
=> http://www.theguardian.com/commentisfree/2012/jun/...

Olen itse ollut myös aivan samoilla linjoilla ja hyvän tovin. Minähän löysin työpaikkademokratian aikanaan, kun yritin epätoivoisesti välttyä tilanteelta, että nimitetään duuniin esimies. Valtavan pohdinnan, netinkahluun ja kirjojen lukemisen ja noin - ehkä - 7 vuoden jälkeen olen onnistunut laajentamaan pohdintani nyt tähän pisteeseen siitä, miten saadaan työtä tehtyä ilman ravatteja.

Siitä kaikki lähti, että saisi tehdä työnsä rauhassa ilman että joku huohottaa niskaan. Kun työpaikkademokratian idean sää päähänsä, seuraava googletus tuokin vastaan jo sanan `autogestion' ja loppu on sitten historiaa: tajusin aika nopeasti, että totta todellakin olen anarkisti. Sen tietää sisuksissaan mikä on oikein.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #4

joo kyllä sen tietää. mä oon koko pienen ikäni tiennyt. mun malli eroaa hiukan. siinä suhteessa ollan samoilla linjoilla etten siedä käskijöitä mutta musta demokratian raja on siinä. alaspäin voidaan edetä perinteisellä mä käsken, muut tottelee mallilla.

elikkä voitas sanoo että oon puoliks anarkisti. samaten kun puliksi kommunisti. kaks vaiheinen eteneminen. ekan pistetää mun ja erkon perikunnan omaisuus tasa kahteen osaan. kokeillaa 50 v jos toimii, voidaan laajentaa.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #5

Jos ei ite meinaa muita totella ni en tiiä millä perusteella sitä muilta voi sitten odottaa. Mitä sitten tähän kravattikerrokseen tulee, niin niiden kanssa vaan ei tarvitse toimia millään lailla. Kuinkakohan kauan mahtavat pärjätä, kun kukaan ei tee niille töitä eikä osta niiden tuotteita.

Käyttäjän leppanenheikki kuva
Heikki Leppänen

Olen S-kaupan omistaja ja äänivallan haltija. Ei se ole saanut minua hurraamaan mahdollisuudestani vaikuttaa ko. yrityksen toimintaan.

Olen toiminut yrittäjänä ja blogin kirjoittajasta huomaa, että minkäänlaista käsitystä firman pyörittämisestä ei ole. Ei omistussuhteet ratkaise menestystä, mutta kasvoton raha ei mielestäni kannusta.
Jos olisi toisin, valtionyhtiöt olisivat ylivoimaisia menestyjiä heti osuuskauppojen jälkeen.

Yritysoiminassa 1. asia on toimiva idea, seuraavana tarvitaan halukkaita pääoman sijoittajia ja riskin ottajia, kolmantena rautainen myyntipanos

Susanna Kaukinen

S-Kauppa on esimerkki osuustoiminnasta, joka on mennyt täysin väärään suuntaan ja muuttunut yhdeksi korporaatioksi muiden joukossa ja täten osaksi ongelmaa. Sen ero K-kauppaan tänä päivänä on hiuksenhieno ja olin todella tyytymätön kun oma pankkini (Tapiola) liitettiin S-Pankkiin. Tuo osk ei todellakaan edusta sitä mitä minä tarkoitan.

Valtionyhtiöt voisivat aivan hyvin menestyä, koska valtio ei anna niille epäreiluja erivapauksia paitsi ehkä Ranskassa. Ymmärrän kuitenkin kannusteongelman - no ownership - no buyin. Sen takia kannatan osuuskuntamallia.

Yritystoiminnassa osuuskunnan kannalta hankalin on tuo pääoma-asia, koska sitä ei monella ole ja tarkoitus ei ole pantata firmaansa kapitalistien omaisuuden kasvattamiseksi.

Toimiva idea ei mielestäni ole mikään järjettömän vaikea asia. Ihmiset tekevät siitä vaikeamman kuin se on. Tuo riskin ottaminen ei olisi ollenkaan niin vaikeaa, jos olisi se ikuinen starttiraha alla.

Se on selvää, ettei sillä starttirahalla laivaa rakenneta, mutta montaa muuta asia kylläkin. Monet luovat ja muutkin alat eivät ole niin pääomaintensiivisiä.

Myynnistä en väitä mitään tietäväni, vaikka agiteeraaminen onkin vahvuuteni - se on aika lähellä, propaganda on propagandaa. Olen kuitenkin työskennellyt vuosia eri startupeissa, joten en nyt ihan uuno ole tässä asiassa, vaikken väitäkään, että läheskään kaiken tietäisin.

En näe osuuskunnissa kannusteongelmaa: ownership => buy-in.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

valtion yhtiöt on ylivoimaisia menestyjiä. suomi nousi niillä. japani, korea, kiina, usa..

valtion yhtiöiden tavoitteet vaihtelee. voidaan esim perustaa valtion veturitehdas. ei siksi että se tuottaisi voittoa vaan siksi että se tuottaa vatureita. kuten varmaan tiedät, on monia riskialttiita, heikosti kannattavia tai suuria investointeja vaativia aloja joille yksityinen pääoma ei hakeudu missään oloissa. toisaalta ellei näitä yrityksiä ole, ei toimi mikään.

hyvänä esimerkkinä vaikkapa silta. voisin ilomielen rahoittaa jokaisen suomen sillan. periä tietullia ja maksaa sillan ekana vuotena, käydä sen jälkeen tekemään tiliä. 50 v rahan lapiointia. siitä minun kohtuullisesta tietullistani vaan seuraisi liikennemäärien putoamiaminen 99%. maksimaalinenen tuotto mulle, koko liikenteen lamautuminen.

tällä hetkellä valtion omistajan ohjaus politiikka on vesipää kapitalismia. yhtiöiltä vaaditaan tuloksentekoa elikkä ne ajettu samaan tilanteeseen kuin korppikotka rahaston valtaama yritys. rahaa kyllä sataa omistajan laariin mutta yritykset tuhoutuvat pitkällä aikavälillä.

sinällään on aivan sama omistaako yrityksen valtio vai osakkeen omistajat. kyse on omistajan politiikasta. mietitään Nokiaa.

1. vaihe
omistaja valtio
toimitusjohtaja
työläiset
-> maailman johtava yritys alallaan

2. vaihe
omistaja osakkeenomistajat
toimitusjohtaja
työläiset
-> romahdus kumikenkä bisnekseen

periaatteessa on aivan sama onko firma oy, henkilöyritys, osuuskunta, valtion yritys, rakenne on kaikissa sama. jos kaikkia johdetaan saman tavoitteen mukaan, ne käyttäytyvät samalla lailla. tavoitteet voivat olla ainakin:
- kasvu
- henkilökunnan miellyttäminen
- maksimaalinen osinko
- osakekurssin maksimoiminen
- asiakkaiden palveleminen

sen jälkeen kun tavoitteet on asetettu, ei vaadi kummoisiakaan kykyja ohjata yritys saavuttamaan ne. mitä suurempi yritys, sen helpompaa johtaminen on koska kaiken voi delegoida.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Näin yrittäjätaustaisena heitän pari asiaa mietittäväksi.

Uuden yrityksen tärkein asia on todellakin se idea. Sen jälkeen yhtä tärkeitä ovat tuotannon ja asiakkuuksien välisen tasapainon hakeminen ja hallinta.

Lähtisin itse siitä, että jokainen ketjun lenkki on yrityksen avainhenkilö omalla tavallaan. Miksi he eivät silloin sijoittaisi osuuskuntaan työnsä lisäksi jonkinlaista rahallista pääomaa, jos he kuvittelevat sen maksavan heidän tulevat palkkansa, vieläpä tuloksen mukaan.

Suomessa tämä ei toki ole kovin kannustavaa, koska eläke- ja verojärjestelmät syövät palkkioista helposti 60-80 %. Ei kuitenkaan kovin kauan, koska niiden ylläpitoon ei ole enää realistisia edellytyksiä.

Suomalaisille yrityksille on varsin tyypillistä, että pää ei tiedä, mitä käsi tekee ja kädellä ei ole hajuakaan, mitä pää ajattelee, tai minkä vuoksi se ajattelee ihan toisella tavalla kuin käden omistama pää. Siihen vielä sooloileva myyntitykki päälle, niin herttileijaa.

Ja miksi tyydyt kilpailemaan verisesti toisen lähes identtisen firman kanssa nälkäkuolemasta, kun voitte fuusioitua ja keskittyä kannattavien asiakkuuksien hoitamiseen? Osuuskuntamallilla saisitte parhaat ja motivoituneimmat työntekijät jokaiseen tehtävään. Työntekijät kantaisivat osansa yrittäjän yleensä tolkuttomasta työtaakasta ja vastuusta, mutta saisivat siitä myöskin korvauksen.

Se on ainoa demokraattinen, joskin toistaiseksi laiton tapa ohittaa järjettömät tessiehdot, jotka tappavat kahdeksan kymmenestä aloittavasta yrityksestä.

Toki toimiala ja strategia täytyy olla selvillä tuiki tarkkaan, jotta jokainen ymmärtää sen koituvan omaksi parhaakseen pidemmällä tähtäimellä. Tällä hetkellä meillä on vielä liian houkutteleva sosiaaliturva varovaisille ja aina joku valopää kuvittelee olevansa muita etevämpi ja lähtee kilpailijaksi pilaamaan markkinat, mutta en enää tällä kokemuksella lähtisi sulkemaan silmiäni osuuskunnasta vaihtoehtona.

Itse asiassa olen jo niin pitkällä, että en enää edes suostu mukaan perinteisiin yritysmuotoihin, koska niissä käytetään aivan valtava määrä panostuksia täydellisen turhaan työhön. En kiellä, etteikö yksittäinen yritys voisi menestyä, mutta viime kädessä olemme täysin riippuvaisia myös toistemme menestyksestä. Perseaukinen ei voi ostaa tuotteitamme ja jos teet irtisanomalla perseaukisen, niin maksat veroistasi hänen ostovoimansa vain sille tasolla, mikä riittää korkeintaan asuntoon ja ruokaan. Ilman ostovoimaa ei ole asiakkaita.

Kehotan yrittäjiä harkitsemaan todella vakavasti näinä aikoina myös osuuskuntaa vaihtoehtona. Niiden aika tulee, mutta lainsäädäntömme ja asenteemme ovat kantoina kaskessa.

Duunarihenkisemmille sanoisin, että unohtakaa AY-liike, jonka tarkoitus on jo täytetty. Mikset voisi istua päätöksentekijänä työnantajasi kanssa samassa pöydässä, eli olla sekä osakas että työntekijä?

Itsenäisyyspuolue on Suomessa toistiseksi ainoana puolueena sitoutunut sellaisen toimintaympäristön luomiseen, joka mahdollistaa suoran sopimisen ja katkoo byrokraattiset kahleet välistä.

Siksi me haluamme oman raha- ja talouspolitiikan, jolla mahdollistetaan perustulon rahoittaminen. Perustulon turvin voi rauhassa valmistella yritystoimintaa ja sen päälle on turvallista pudota siinä vaiheessa, jos jotakin menee pahasti pieleen tai häippäistä sellaisesta ympäristöstä, jossa kokee olonsa sorretuksi.

Management by perkele on ohi. Sen vuoksi Suomi hoippuu konkurssin partaalla. Meidät erottaa menestyksestä vain historiallinen painolasti ja pahat asennevammat.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Osuuskunta on vahva vaihtoehto myös siksi, että voivat osallistua tarjouskilpailuihin, joihin yksityisyrittäjinä olisivat liian pieniä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #31

Siksikin ja mikä parempaa, verkostoituvat ja federoituvat osuuskunnat voivat tehdä yhä suurempia hankkeita.

Susanna Kaukinen

Tähän ei ole hirveän paljon lisättävää ehkä kuin sen suhteen, että suomalainen AY-liike on täysin väärillä jäljillä ja juuttunut nykymalliin. Anarkosyndikalistit ajattelevat juuri päinvastoin. Tämä koko blogi on pohjimmiltaan anarkosyndikalistinen. Anarkosyndikalisteja on lähimpänä Ruotsissa. Espanjassa ja Ranskassa merkittävämmin.

Espanjan 30-luvun anarkismi oli ymmärtääkseni voimakkaasti anarkosyndikalistisesti motivoitunutta.

=> https://en.wikipedia.org/wiki/Anarcho-syndicalism

Suomalainen AY-liike on syvästi osa ongelmaa ja riippuvainen sekä valtiosta että kapitalisteista ja siten pakottaa työväkeä pysymään alistussuhteessa omistajiinsa. Tässä mielessä näen, että suomalainen AY-liike on pettänyt väkensä.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"Uuden yrityksen tärkein asia on todellakin se idea. Sen jälkeen yhtä tärkeitä ovat tuotannon ja asiakkuuksien välisen tasapainon hakeminen ja hallinta."

Tähän vielä tarkentaisin hieman, että kaikkien uusien ideoidenkin on lopulta hyvä perustua aitoihin yhteiskunnallisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin, ja niinhän ne toki pitkäjänteisten ja menestyvien yritysten osalta usein perustuvatkin, ei kylläkään aina. Silti, tuntuu vain nykyisin, mitä pidemmälle tämä turbokapitalismi on edennyt, että alkaa olla liikkeellä jos jonkin sortin onnen oikoteitä etsiviä "ideanikkareita", kun lopputuotteita katsoo- niillä haetaan lähinnä pikavoittoja mutta jatkuvuutta tai laatua ylipäätään ei yleensä ajatella kauhean pitkällä tähtäimellä. Pitäisi alkaa laajentamaan hiukan sitä voitonteon perspektiiviä todellisten tarpeiden ja esim.hektisyyden laskemisen suuntaan. Saatettaisiin yltää kasvavaan kokonaishyvinvointiin tätä kautta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #66

Paljon on ajatuksia monella siitä, että firma pystyyn, nopeasti kasvuun ja heti tilaisuuden tullen kapakka myyntiin. Ei siinä paljon tulevaisuus kiinnosta.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #71

Se, että päätännän valtaa hajautettaisiin enemmän osuuskuntamaisiin muotoihin, ei merkitse sitä (mitä moni luulee) että yksilön vaikutusvalta tällaisessa rakenteessa jäisi olemattomaksi (esim.Aallonharjan taannoinen kommentti 0,66% äänivallasta 150 hengen osuuskunnassa). Tällaiset demokraattisesti toimivat rakenteet tunnutaan mieltävän yleensä täysin väärin eli tukahduttavina enemmistöäänestyksiä toisen perään-meininkeinä. Mutta se vain osoittaa miten vähäinen tietämys ihmisillä on toimivan demokratian rakenteista (joita olet hyvin itse esiin tuonut). Eli toimivassa demokraattisessa rakenteessa yksilön vaikutusvalta voi näkyä jalostuneinea loppupäätöksinä. Ideat etenevät ja muokkaantuvat laajan keskustelun kautta ja voidaanhan monta yksilöllistä ideaa ottaa suoriltakin käyttöön, jos porukka toteaa ne suorilta toimiviksi.

Eli sellainen tietty jähmeyden mielikuva demokratiasta vaivaa nyt ihmisiä, vaikka demokraattinen rakenne on parhaimmillaan todella joustava ameeba, jossa myös jokainen yksilö pääsee aktiivisesti vaikuttamaan. Keskustelun kautta viisaisiin ja kestäviin päätöksiin.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #77

anteeksi että nallea lainaa muistinmukaan mutta sillä oli varsin mielenkiintoinen kuvaus oy päätöksenteosta. hänen mukaansa yhtiön hallitus ei äänestä juuri koskaan, kun vaihtoehdot on esitetty, äänestäminen on tarpeetonta koska keskustellessa on selvitetty paras vaihtoehto.

itse en koskaan ole johtanut miljardien arvoista yritystä mutta nallukan väittämä tuntui varsin järkevältä. susannan muuten kannattaisi se kirja joskus lukea, ei siksi että olisi samaa mieltä vaan siksi että huomattavan suuri osa päättelyketjusta on samaa, johtopäätökset eroavat. niissä nallukka yksiselitteisesti vetää kotiinpäin hiukan faktoja valikoiden.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "On ilmeistä, että valtaosa väestä valitsee vaihtoehdon kaksi (kansalaisuus)"

Ei välttämättä. Itse ainakin harkitsisin vakavasti vaihtoehtoa yksi, koska siinä saisi varman ja vakaan palkan joka kuukausi riippumatta siitä, miten firmalla menee. Jos firma vaikka tekee tappiota neljä vuotta putkeen, niin voisi tulla monelle orpo olo, jos palkka on osuus firman tuloksesta, eli tuloja ei olisi neljään vuoteen ja sen lisäksi pitäisi kaivaa kuvetta ja maksella firmalle päin siitä ilosta, että saa olla siellä töissä.

Susanna Kaukinen

Teoriasi on kaunis, käytännössä tulee potkut.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

No potkutkin lienee parempi vaihtoehto kuin joutua maksamaan työssä käymisestä. Eikä niitä potkuja ainakaan heti kaikille tule. Esimerkiksi Outokumpu Oyj on tehnyt tappiota viisi vuotta putkeen ja silti siellä on edelleen melkein 8000 henkilöä töissä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #54

Trendihän nykyään on se, että irtisanotaan jo ihan varmuudenkin vuoksi. Väkeä vaan ulos ja kuseen neukkukuutioiden velkojen kanssa ja sitten itketään noususuhdanteessa kun puuttuu se osaaminen, joka irtisanottiin edellisessä lamassa ja ei päästä hyvään vauhtiin sen takia.

Riskit ulkoistetaan maksimaalisesti työvoimalle.

Petrik Halinen

Mietin tällaista:

-Perustaa yleishyödyllisen yhdistyksen työttömille
-Hakee sille valtion toimintatukiaisia ja muuta humppaa
-Hankkii asuinkiinteistöjä esim. taajama-alueelta tai maaseudulta
-Työllistää sillä yhdistyksen omiin töihin joilla he tuottavat itselleen tarpeita
-Hakee valtiolta työharjoittelurahat työttömille sekä harjoittelutukirahan yhdistykselle
-Järjestää yhdistyksen keräämillä rahoilla ja työttömien saamilla korvauksilla työttömille toimintaa, ruokahuoltoa, yms.
-Suunnittelee yhdistyksen harjoittelutyöt talkootöiksi niin, että ne hyödyttävät työttömiä, esim. kiinteistöjen rakentaminen, ruoantuotanto, yms. pyrkien omavaraisuuteen ja tuottamaan kaikki yhdistyksen tarvitsemat tuotteet ja palvelut itse.
-Työttömien työtehtäviin kuuluisi talkootöiden tekeminen muille työttömille hieman aikapankkien tapaan.

Yleishyödyllinen yhdistys ei ole verovelvollinen, jolloin työttömien maksamat asumistuet valuvat täysimääräisinä yhdistyksen kassaan.

Susanna Kaukinen

Mielenkiintoista pohdintaa. Yhdistyksillä ja säätiöillä on monissa maissa uskomattomia erivapauksia.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Osuuskuntahan on ihan osa kapitalismia ja etenkin vapaata markkinataloutta. Moninainen sekasotku erimuotoisia yhtiöitä/yhteisöjä kukin harjoittamassa kaikenlaisia toimintoja markkinoilla. Ykis muoto sopii toiseen toimintoon ja toisten ihmisten motivaatioihin paremmin kuin toinen, jne. Onhan meillä nytkin osuuskuntia, enitenkö maailmassa jopa, joilla on markkinaosuutta tietyissä toiminnoissa. Kuka vain voi tuosta vain halutesssaan perustaa osuuskunnan, tai muuttaa muun muotoisen yhtiön osuuskunnaksi. Myös osakeyhtiötä voi käyttää kuten Sussu haluaa.

Miksei tämä siis yleisty? Ketä tai mitä siitä on perusteltua syyttää?

Susanna Kaukinen

Useampaakin tahoa. Yhtäältä sitä, että Suomessa AY-liike haluaa, että kaikki työväki työskentelee kapitalistien alamaisina. Toisekseen valtiota, joka tukee aina suuryrityksiä ja kohtelee pienempiä heikommin eikä anna erivapauksia osuukunnille ja on luopunut protektionismista, joka tarkoittaa kaiken työn kuolemaa, joka ei tapahdu suurimmissa neuvostoliittomaisissa korporaatioissa.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Yrityksen perustaminen
Oletetaan että sinulla on idea joka pitää saada tuotteeksi. Tarvitset 10 työntekijää vuodeksi ennen kuin tuote on valmis markkinoille. Omaa pääomaa nolla. Kuinka menettelet?
Nykyisin.
Etsit sijoittajan. Sijoittaja on ns sijoitusenkeli jolle riittää 80% osakkeista. Loput kerjäät joltakin valtion rahoitusjärjestelmältä kantaen tuhat kiloa paperia, rukoilet lomailevaa byrokraattia jne.
Palkkaat duunarit, maksaa sinulle noin miljoona euroa vuodessa. Oletan yrityksen olevan huipputekniikkaa joten duunareiden täytyy olla ammattilaisia. Duunarit tuottavat puolentoista miljoonan edestä vuodessa. Kate siis puolisen miljoonaa. Sijoittaja vie siitä 0,4 milj. sinulle jää siis 0,1 milj.

Firma toimii kaksi vuotta, tuottaa voittoa miljoonan, sinulle jää 0.2 milj. sen jälkeen osakkeet myyntiin suuremmalle kilpailijalle. Osakkeiden arvo, vuosituotto jaettuna noin 10 tai 20 hiukka riippuen alasta. Saat siis tassuun miljoonan tai kaksi. Erittäin kannattava homma. Firma kannattaa perustaa vaikka ei omista euroakaan.

Entäs jos valtio rahoittaisi uuden yrityksen korotta mutta työvoima ei suostuisi tekemään palkatonta työtä?

Sama tilanne mutta jokainen duunari vaatisi 9% osakkeista. Alkupalkka tietysti vielä pienempi koska osakepotti helpottaa talkootyötä. Palkkakulut 0.75 miljoonaa. Kahden vuoden tulot 3 milj, kulut 1,5 milj. voitto siis 1.5 milj joka jakautuu jokaiselle duunarille, sinulle 11%. tuotto 165 000. osakkeet myyntiin. Koska osakekohtainen tulos kohtuullinen, firman myyntihinta 7,5 – 15 milj. siitä sinulle 0,8 milj – 1,6 milj.

mikä ero noissa on? Duunarit saisivat osuuden tuloista joten motivaatio olisi korkeampi. Rahoitus 99% varma kun se enkelisijoittajien kanssa on 20% varma. Helppoa. miksi helkatissa on perseaukisia kun enkelisijoittajat kiertelevät toreja, pankit pursuaa rahaa. no valtio ei sitä nykyisin lainaa yrityksille mutta se onkin toinen juttu.

Susanna Kaukinen

Näitä mallejahan on monenlaisia, mutta kun valtio on kilipääkapitalistien käsissä, tuetaan vain kilipääkapitalisteja ja suuromistajia ja ihmetellään, miksi kansa ei innostu.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Mitä tarkoitat tuolla "...mutta työvoima ei suostuisi tekemään palkatonta työtä"? Eihän se edellisessäkään vaihtoehdossa tehnyt palkatonta työtä, koska laskelmasi palkkakulut olivat noin miljoona euroa vuodessa. Entä miksi kutsut jälkimmäisen vaihtoehdon työtä talkootyöksi, mutta samassa lausessa toteat alkupalkan olevan pienempi? Eihän talkootyöstä kai määritelmällisesti edes makseta palkkaa. Eikä se mitään talkootyötä kuitenkaan olisi, koska siitä saa palkaksi 9% firman osakkeista.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

mä puhuin ammattityövoimasta. sellaselle 70 000 + sivukulut vuoteen on talkoota. vai tekisit sä sillä hinnalla vuoden duunia jos ei pakko ole?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #58

Vaikka palkka ei vastaisikaan sinun käsitystäsi ammattilaisen palkkatasosta, niin ei se silti siitä talkootyötä tee. Talkootyö on ihan virallinen käsite, jota käyttää myös esimerkiksi verohallinto. Luuletko, että 70 000 euroa vuodessa tienaava ammattilainen voisi jättää verot maksamatta toteamalla, että "ihan talkoilla tässä vaan tehtiin"?

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #60

Et oo tainnu vielä tottua Auvon tyyliin ilmaista itseään. ;-)

Pia Heinänen Vastaus kommenttiin #69
Käyttäjän vmhnet kuva
Veli-Matti Hurskainen

Tuotanto-osuuskuntia oli Suomessa runsaasti 1950- ja vielä 1960-luvulla. Joka kylässä oli osuusmeijeri ja jokaisessa pikkukaupungissa osuusteurastamo. Oli myllyjä, koneosuuskuntia jne. Merkittävää teollista osuustoimintaa ei ole ollut.
Pienosuustoiminta on virinnyt vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen uudelleen. TEM:n tukema yhdessä yrittämään -projekti loi Tampereelle osuustoimintakeskuksen, joka jatkaa edelleen projektin päätyttyäkin osuustoiminnan neuvontaa ja koulutusta.
Osuuskuntien mainetta söivät 1990-luvun lamassa hyvin kevyin tiedoin ja taidoin perustetut ns. työosuuskunnat, joita kaatui pilvin pimein yksinkertaisesti liiketoiminnan osaamattomuuteen.

Maailmalta löytyy paljonkin esimerkkejä menestyvistä osuuskunnista, jotka toteuttavat jo Susannan kuvaamaa työelämän mallia. Esimerkiksi Britanniassa suuri tavarataloketju, John Lewis, on työntekijöidensä muodostaman osuuskunnan omistama. Eri puolilla Etelä-Amerikkaa lakkautettujen tehtaiden työläiset ovat perustaneet osuuskunnan, vallanneet tehtaan ja jatkaneet toimintaa (olisiko toiminut vaikka Kemijärvellä?).

Osuuskunta on yritys ja siihen pätevät markkinatalouden lainalaisuudet. Pääomaa ja liiketoiminnan osaamista tarvitaan. Osuuskunnassa jäsenet toimivat yrittäjämäisesti vaikka tulonsa palkkana saisivatkin. Yritysdemokratia toteutuu, jos osuuskunnan säännöt sitä tukevaksi laaditaan. Jäsen ja osuus, osuus ja ääni -periaatteet pätevät lähtökohtaisesti edelleen, vaikka uusi osuuskuntalaki mahdollistaakin eriarvoisuuden.

Susanna Kaukinen

Juuri näin! En tiennytkään tuosta John Lewisista. Juttelin taannoin jonkun britin kanssa, joka veti jotain osuuskuntain hanketta, mutta yksityskohdat pakenee mielestäni.

Tuossa juttua valtauksista Argentiinasta ja Kreikasta:

La Toma (The Take):
=> https://www.youtube.com/watch?v=LEzXln5kbuw

Greek Workers Take Over a Factory [Video Interview]
=> http://www.thenation.com/blog/172960/greek-workers...

On selvää, että osk:ssa tarvitaan osaamista. Businestahan se on. Minusta on hassua kun jotkut tuntuu kuvittelevan, etten käsittäisi tätä asiaa ollenkaan. Samalla minusta on hassua, että osa yrittäjistä ei käsitä alkuunkaan sitä, että firman voi haluta perustaa jostain muusta kuin ahneuden lähtökohdasta ja siitä ajattelusta, että haluaa enemmän kuin muut.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Kuten jo ehdin Aamulehden toimittajalle sanoa: tulevaisuudessa työntekijä ja työnantaja yhdistyvät.

Tämä ei siis tapahdu siitä syystä, että se vain tulee tapahtumaan. Se tapahtuu siitä syystä, että se on loogisin suunta minkä pystymme näkemään, jonka seuraukset ovat eniten positiivisia verrattuna negatiivisten seurausten määrään ja laatuun.

Susanna Kaukinen

Näin sen on mentävä, on. Kun tänään näin sivusilmällä, että Finnair koettaa saada väkeä ilmaiseksi töihin ja joku ehdotti vastapainoksi, että palkkaa pitäisi saada kotonaolemisesta mieleeni tuli, että väärät vaatimukset: pitäisi vaatia omistusta firmasta, jos palkkaa ei voida maksaa.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Eräs miun matemaattinen kaverini sanoikin tuossa jossain vaiheessa tuosta Finnairista sen verran, että saadakseen nopeasti katettua vajetta (liittyi Suomen verovajeeseen tai johonkin verojuttuun), Finnair tulisi myydä sillä se tekee kannattamatonta toimintaa (Suomelle tappiota). Lentoliikennettä kokonaisuutena ei kuitenkaan kannata myydä mihinkään suuntaan, koska tietyt yhteydet kannattavat vieläkin. Voi tosin olla, että nämä yhteydet on jonkun muun yhtiön toiminnan piirissä. En nyt tähän hätään onnistunut löytämään hänen täsmällistä kommenttiaan, mutta näin muistaisin hänen sanoneen jotakuinkin. Pitää etsiä paremmalla ajalla tuo kommentti, koska en nyt tosiaan löytänyt sitä Activity Logistani. Tämä nyt jää ainakin hetkeksi "rikkinäinen puhelin" asteelle valitettavasti. :/

Myynnillä voisikin ajatella omistusta Finnairista. Sen sijaan, että se myytäisiin jonnekin ulkomaille, voisi tarjota omistusosuutta työntekijöille. Näin tehtynä tosin ei välttämättä tuloa saada omistuksen siirtämisestä, jos työntekijällä ei ole ostaa tätä osuutta. Toisaalta mahdollista on siirtää omistusoikeutta toiselle, mutta tässä laki tulee vastaan tietyin ehdoin?

Mie en ole hyvä lakien kanssa. Varsinkaan sellaisten, jotka ovat toiminnaltaan tietämättömiä (oblivious) seurauksista olemassaolonsa takia.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Vastine tuohon kirjoitukseesi - Osuus ja ongelma
http://jaanapaju.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160575-o...

"Jos kukin osaa hommansa, hyvä niin, kukin taitaa oman osuutensa,
mutta pitäköön huolen myös siitä, että itse hankkii asiakkaansa."

"Ellei näin ole, tai yksi markkinointihenkilö ei pysty ihmeisiin,
osuuskunta passivoituu tai jakautuu sisäisiin ristiriitoihin..."

Ja vielä, elämänmuutos, päätös tehdään rauhasta käsin,
jos sitä ei ole, ei ole. Ei.

Susanna Kaukinen

Joo, mä lukasin ton jo päivällä Nysäristä. Väki ei oikein osaa demokratiaa, kun sitä ei opeteta missään ja kaikki luulee osaavansa: toksinen yhdistelmä. Juuri tuota silmälläpitäen silloin aikanaan kirjoitin tämän:

Vaikeiden päätösten tekemisestä
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän JonHellevig1 kuva
Jon Hellevig

Olen samaa mieltä kirjoituksen perusväittämän kanssa, jonka tulkitsen niin, että kommunismi on kapitalismin huipentuma, jossa kaikki tuotantovälineet on keskitetty yhdelle kapitalistille, tässä tapauksessa valtion nimissä toimivalle diktatuurille. Olen kirjoittanut tässä filosofian kirjassani All is Art, tässä linkki kirjaan http://www.hellevig.net/allisart.pdf ja tässä nimenomainen sitaatti:

In my view a communist state is an extreme form
of monopoly capitalism; it is capitalism where all
the capital is concentrated formally in the ownership
of the people, but de facto in the hands of a small
circle of leading elite. Correspondingly the idea of
unlimited monopolistic capitalism is very close to the
idea of a communistic state capitalism. Both should
be rejected. And to bring order in the perceptions I
propose to replace the term ‘capitalism’ with ‘market
economy’ whenever we have in mind the system
of non-monopolistic democratic market economy.
‘Capitalism’ is better reserved to serve as a derogatory
word denoting an unwanted and baneful system
which is contrary to the interests of a democratic
people.

Susanna Kaukinen

Tää on sinänsä mielenkiintoista, koska tämä on ollut asia mitä mä en oo meinannu saada millään monenkaan päähän. Jotenkin jengi ei vaan ymmärrä, että asia on juurikin noin. Olen siitä moneen kertaa kirjoittanut eri muodoissa ja harvoin olen saanut vastetta kirjoittamalleni asian suhteen mitä olisin toivonut.

Jotenkin sen on pakko palata siihen ettei jengi kelaa näitä käsitteitä ollenkaan analyysin kautta vaan ainoastaan propagandististen harhaluulojen tulokulmasta. Silloin argumentointi muodostuu melko tehottomaksi - tai ainakin hitaaksi - välineeksi.

Käyttäjän JonHellevig1 kuva
Jon Hellevig

Yllä olevaan viitaten, tahdon myös korostaa miten tärkeätä on tehdä ero käsitteitten ’markkinatalous’ ja ’kapitalismi’ välillä. Markkinatalous on terve toimiva kilpailulle alistetu demokraattinen talousjärjestelmä, kun taas kapitalismi on sairas epädemokraattinen järjestelmä jota dominoi monopolit ja kansainväliset hyvä-veli verkostot.

Susanna Kaukinen

No toi on mahdollinen tulkinta, mutta mä näen niin, että kapitalismin se röyhkein talousvaltapoliittinen malli on kilipääkapitalismia ja se, mitä sinä kutsut markkinataloudeksi on kapitalismia.

Tämä jo ihan senkin takia, että on olemassa monia erilaisia markkinatalousmalleja, joista kapitalismi on vain yksi.

Erittäin kiinnostavaa kamaa mulle tulee tuolta pareconin suunnalta - kun vaan ehtisi lukea niitä joskus tarkemmin - Parecon (PARticipatory ECONmics). Vastaavasti taas Zeigeist tulee täysin toisesta suunnasta resurssipohjaisella talousjärjestelmällä, joka edustaa suunnitelmataloutta.

Suunnitelmatalouden ironia jokseenkin on se, että se tupeksittiin aikoinaan niin pahasti, ettei kukaan uskalla edes ajatella sitä. Silti se voisi ainakin teoriassa toimia nyt kun laskentatehot on niin suuria, ettei koordinointi enää menisi samalla tavalla pieleen.

Esimerkkinä ihan hihasta ravistaen nyt jotain aivan muuta kuin nää perinteiset olisi sellainen malli, jossa jollain serverillä kaikki voisivat käydä äänestämässä mitä toivovat yhteisesti tuotettavan ja voisivat samasta paikasta Google-tyyppisesti hakea mitä haluavat ja tilata niitä kiintiönsä puitteissa.

Tavallaan täysin keksushallittu ratkaisu, joka ei välttämättä toimi ollenkaan huonosti, mutta ihmiset kammoavat tällaisia koska olettavat sen olevan vapautta rajoittavaa, vaikka oikeasti nykytilanne rajoittaa vapauttaa useimmille paljon enemmän.

Mutta tästä nyt lopulta poikki tää horina, koska eihän tää lopu muuten *ikinä*.

Käyttäjän JonHellevig1 kuva
Jon Hellevig

Vielä tahdon kommentoida tuota osuustoiminta idea. Minusta se on periaatteessa ihan hyvä, mutta sen pitää perustua vapaaehtoisuuteen ja innokkuuteen. Valitettavasti pelkkä muodolline omistaminen ei tuo mitään tuloksia vaan, niin kuin joka asiassa jossa tahdotaan onnistua, tarvitaan intohimosta omistautumista asialleen jotta syntyy tulosta. Juuri tämän takia on yrittäjiä ja omistajia jotka kovalla työllä luovat yrityksiä, joita omistavat ja jossa moni muu on töissä ilman omistusta. Verrataan tätä vaikka kilpajuoksijaan, vaan ne pärjäävät joilla on asiaa luonnonlahjat ja tekevät kovasti hommia sen eteen, vaikka miten julistaisisit että kaikki on juoksun mestareita loppu pelissä pärjää vain harvat.
Sitä paitsi omistajien on tehtävä vaikeita päätöksiä, joka päivä, ja otettava kauskantoisia riskejä. Hyvin harvoin kollektiivinen omistus tähän kykenee. Susanna, otetaan toinen esimerkki, mitä jos 10 henkilöä omistaisi yhdessä blogisi ja kaikki kävisivät läpi joka lauseen mitä aiot kirjoittaa niin, että se miellyttäisi kaikkia. Monta blogi luulet, että syntyisi tuolla menetelmällä?

Susanna Kaukinen

Mun mielestä sä nyt hieman karrikatyrisoit osuustoimintaa. Ei sitä ole pakko järjestää typerästi. Riittävä toiminta-autonomia on kaikessa työssä tarpeellista. Joissakin se on äärimmäistä, kuten Valvella, jossa väki voi valita mitä tekee ja kenen kanssa. Forward Technology on myös lähellä samantapaista tilannetta, kun kehittäjät vaan tekee pelejä, joiden ideat tuntuu hyviltä.

On totta, että osuustoimintaan liittyy kuitenkin perinteistä "kuningas päättää" -tyyppistä mallia enemmän yhteistä päättämistä ja tiedonsiirtoa, mutta siinä on myös suuret etunsa:
- 1) tieto on laajemmin saatavissa ja käytettävissä
- 2) päätöksiin osallistuneet sitoutuvat niihin paremmin

Jos vaikka et rakastuisikaan osuustoimintamalliin, yksi kirja joka on aina lukemisen arvoinen on Ricardo Semlerin Maverick! Siinä on kaveri, joka teki "mahdottomasta" totta, siitä üüber-respektit jannulle.

Semlerin malli oli se, että se pisti aina tehtaan 150 ihmisen kohdalta poikki ja kaikki yksiköt olivat täysin autonomisia, 150 tietenkin Dunbarin numerosta. Jokainen näistä yksiköistä toimi demokraattisesti. Homma toimi varsin hyvin ja kai jossain muodossa toimii vieläkin, vaikka Ricardo ymmärtääkseni sittemmin siirtyi demokraattisten koulujen pariin.

Mut joo, siis eihän hommista mitään tuu jos kaikesta pitää kokoustaa. Ei sitä niin pidä eikä voi järjestää. Pitää pohtia tekijöiden/tiimien vastuualueet ja toimia tilanteeseen sopivasti niiden puitteissa.

Joistain asioista pitää päättää yhdessä, mutta ei se tarkoita että koko ajan kokoustetaan. Tällainen yleiskokous voi olla - riippuen porukan koosta - kerran viikossa, kahdessa viikossa, kuukaudessa tai jopa vain 3-4 kertaa vuodessa.

Noh, kirjotan taas Raamatun, mutta tässä nyt alkuun. Toinen asia on se, että oletuksesi siitä, että kaikki eivät kelpaa yrittäjiksi on... noh, se on hieman elitistinen, kun kuitenkin sama väki sitten kelpaa kuitenkin palkkatyöhön.

Ja sinänsä, jos mä ottaisin sun väitteen kovin vakavasti, joutuisin kieltämään Mondragonin olemassaolon - tai Goren (Gore-tex) - ja joutuisin siis kieltämään todellisuuden, joten en aivan purematta niele väitettäsi. :-)

Tottakai on niin, että ihmisten kompetenssit eivät ole kohdallaan, koska ihmiset eivät osaa toimia demokratiassa, koska siitä ei ole kokemuksia. Tämä näkyy usein monissa hankkeissa ja asiantila on harmillinen.

Jos mulla olisi osuuskunta, niin pistäisin jokaisen osakas-työntekijän siellä demokratiakoulutukseen aivan ensimmäisenä, jotta jokainen ymmärtää toimintamallin periaatteet ja haasteet ja käsittää, ettei se demokratia tarkoita sitä, että saa aina mitä haluaa.

Mä itseasiassa oon ite firmassa duunissa, jota vedetään operatiivisesti työpaikkademokratialla. Ei oo ollenkaan sama asia ku osk, mutta on siinä samoja piirteitä ja en ikinä vaihtais takaisin. Mielummin onkisin kalaa ja näkisin nälkää.

Mikael Kerokoski

Luin ihan mielenkiinnolla. Siihen asti kunnes ruvettiin vaatimaan verorahoja ikuisina starttirahoina, veroetuina jne. Jos osk on niin ihqdaa, niin niitä varmaan olisi maat pullollaan.

Susanna Kaukinen

Kysymys on pääomasta, nimenomaan. Kun pääoma jo on keskittynyt voimakkaasti harvojen käsiin, on aina vaikeaa tulla kilpaan mukaan myöhemmin. Nykyisin monet uudetkin firmat joutuu ottamaan rahoitusta kapitalisteilta ja pankeilta ja menestyessäänkin voitot siirtyy sinne mistä raha tuli: wanhan rahan kapitalisteille.

Vähättelet toisaalta osk-toimintaa pahasti. Kuten kirjoitin, maailmassa on jo yli miljardi osk-jäsenyyttä ja USA:ssa trendi on nouseva, koska siellä AY-liike on murskattu. Tämän seurauksena ihmiset reagoi tilanteeseen perustamalla työväen osuuskuntia.

Lisäksi Mondragon ja määrätyt Italian alueet ovat todella vahvasti osk-toimintapainotteisia.

Eli äläpä heitä lapiota nurkkaan. Osk:ssa on paljon hyvää, mä vaan katson, että pelikenttää tulisi tasata näitä wanhan rahan pelureita vastaan. Jos et tästä ole samaa mieltä, ei tarvitse olla. Se ei vähennä osuustoiminnan arvoa ollenkaan.

Jenkeissä on lisäksi näitä työväen osakeohjelmia. Nekin on askel oikeaan suuntaan.

Mikael Kerokoski

Ainoastaan teollinen toiminta vaatii pääomaa. Palveluiden tuottaminen harvemmin. Suurin talouskasvu tulee länsimaissa palveluista.

Toimituksen poiminnat