Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Välttämättömistä tavoitteista

  • Välttämättömistä tavoitteista
  • Välttämättömistä tavoitteista
  • Välttämättömistä tavoitteista

Mitä pitempään asioita pohdin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että valtio on kyvytön ja haluton auttamaan meitä, kansalaisiaan. Mitä pidempään asioita pohdin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että nykyinen talousparadigma on täydellisessä umpikujassa ja edustaa lähes täydellistä välinpitämätöntä mielivaltaa.

Romahdus on tulossa ja se on monille meistä jo täyttä totta, vaikka yleisö laajemmin nukkuukin valtamedioiden masinoimaa ruususen untaan. Me emme tiedä, mitä lähivuosien ja -vuosikymmenien huominen tuo tullessaan. Turbulenssia tulee, mutta kuinka paljon? Sitä ei voi mitenkään varmasti tietää, sillä eliitti on pelannut rulettia sekä finanssimarkkinoilla että ympäristön kanssa ja varmaa on vain epävarmuus.

Voi olla, että ihmiskunta sammuu seuraavien vuosikymmenten tai vuosisatojen aikana. Voi olla, että maapallon väestöstä menetetään osa. Nykyinen meno ei jatku, siitä me voimme olla melkoisen suurella luottamuksella varmoja, sillä ympäristön lisäksi finanssisektori on umpikujassa.

Valtioille ja kansalaisille tuputetut velat estävät kasvua jo nyt. Niihin on päädytty yhtäältä maksattamalla keinottelijoiden velat veronmaksajilla ja toisaalta palkkoja jäädyttämällä ja siten masinoimalla väen velkaantumista.

Yhdestä asiasta olen täysin varma. Riippumatta siitä, miten syvän sukelluksen ihmiskunta nyt tekee rappionsa huipulta, sen suunta on selvä, jos meistä osa jää tänne vielä kertomaan tarinaa: yksinäinen cowboy on kuollut. Se kukoisti hetken, syrjäytti yhteisön, rikkoi yhteiskunnan, ajautui täydelliseen itsekkyyden ja ahneuden rappioon ja lopulta tuhosi sen yhteismaan, joka hänet nosti.

Yksinkertaisimmillaan selitettäköön tulevaisuuden askeleet niin, että meidän on palattava osuuskunta-ajattelun alkumetreille. Se on ainoa kestävä tapa rakentaa yhteisöjä ja siinä ollaan onnistuttu monin paikoin, vaikka Suomessa osuustoiminta on osin korporatisoitunut väärällä tavalla ja on tässä mielessä pahasti väärillä jäljillä.

Yhteisön määritelmäksi käyköön se, että se itse päättää omista asioistaan, se tuottaa itse oman toimeentulonsa ja itse päättää siitä, miten se hyvinvointinsa jakaa. Sen lähtökohtana on paikallisuus ja sen vastuullisuus rakentuu demokratian ja paikallisuuden varaan kokonaisuutena, tämän tarkoittaessa demokratiaa myös työpaikoilla.

Osuustoiminnan suuri vahvuus on siinä, että työväen osuuskuntien rakenne on sellainen, että jokainen henkilö osuuskunnassa on sekä työntekijä että yrittäjä. Tämä on ainoa kestävä malli, koska se poistaa motivaatio-ongelmat ja sen perustavan ristiriidan, joka vallitsee omistajien, johtajien ja työntekijöiden – ja siten ympäröivän yhteiskunnan – välillä. Tämän aidan kaataminen on ehdoton vaatimus vastuullisen toiminnan peruskiveksi.

Olen kirjoittanut aikaisemmin Mondragonista ja osuustoiminnasta muutenkin. Osuustoiminnan resilienssi nykyisessä kriisissä on osoittanut sen elinkelpoisuuden ja yhteisöllisyyden kapitalismin raivoavassa taloussodassa ja se on ainoa mahdollinen tie eteenpäin, jolla on jotain uskottavuutta nykyisen talousjärjestelmän pakkopaidassa.

Yritysten yhteisomistusta on maailmalla laajemminkin ja kehitys tähän suuntaan on kiihtyvä. Niinpä on nähtävä, että tällä tavalla tullaan pitkällä aikavälillä tuottamaan ekosysteemi, joka on resilientimpi, yhteisöllisempi ja oikeudenmukaisempi kuin nykyinen.

Kun lopulta tästä työnteon ja järjestymisen muodosta tulee vallitseva, todennäköisesti itse talousparadigmaakin voidaan helpommin reformoida.

Resilienssi

Tässä tekstissä mainitut tavoitteet ovat itsessään resilienssiin pyrkiviä, mutta koska romahdus voi olla niin paha, että tässä pohditut strategiat muodostuvat vain abstraktioiksi jollekin kaukaiselle jälleenrakennukselle, meidän on mitä pikimmiten vahvistettava oman yhteiskuntamme resilienssiä suoraan.

Tämä tarkoittaa voimakasta panostusta paikallisuuteen perustarpeiden osalta. Me emme voi luottaa siihen, että ruokaa ja energiaa saadaan ulkomailta, emmekä siihen, että suuret voimalat sekä lämmön- ja sähkönsiirto pysyy toimintakykyisenä.

Näin ollen perushuoltovarmuuden varmistamiseen on tehtävä aivan toisen mittakaavan panostuksia kuin nyt tehdään. Yhteiskunnan enssijainen tehtävä ei ole tuottaa kansalaisilleen halpoja turhakkeita, vaan varmistaa sen yhteiskunnan elinkelpoisuus.

Tältä osin nykyinen suunta on päinvastainen, kuin mihin me olemme menossa. Kansakuntamme eliitti hautoo kollektiivista itsemurhaa finanssi- ja ilmastokriisin ovella, jonka uhreiksi se on valinnut Suomen kansan. Itse se uskoo selviävänsä etuoikeuksiensa kautta kriisistä huolimatta.

Valtio

Valtiotaso on Suomessa osoittanut toimimattomuutensa monellakin tavalla. Lyhyesti sanoen, itsenäisyydestä luopuminen ja Saksan sekä markkinoiden diktatuuriin alistuminen yksin osoittaa,  että valtiotason näennäisdemokratia tarkoittaa ainoastaan eliitin diktatuuria, joka on lojaali vain kansainväliselle ja kansalliselle  eliitille ja se on näin ollen vaarallisena lakkautettava.

Näin ollen meidän poliittiset tavoitteemme valtiollisella tasolla tulee olla vain liittovaltiosta irrottautuminen ja sittemmin keskusvaltion purkaminen suurin piirtein kaikilta muilta osin kuin progressiivisten tulonsiirtojen ja armeijan osalta.

Valta on palautettava maakuntiin ja/tai kuntiin ja keskushallituksesta on tehtävä delegatiivinen, eli sillä ei enää jatkossa tule olla valtaa pienempien yksiköiden yli, joiden etua yksittäis- tai yleistasolla se ei ole kyennyt ajamaan psykologisen etäisyyden ollessa liian suuri ja sen johtaessa eliitin luokan vallankaappauksen maassamme.

Yleisestikin on nähtävä niin, että hierarkiset instituutiot ovat vaarallisia, koska vallankaappaaminen niissä on aivan liian helppoa. Kun valtapyramidin huippu saadaan vaihdettua, voidaan hyvästä kuningashuoneesta käden käänteessä ajautua synkän diktatuurin alaisuuteen ja tästä syystä yksin valta on saatava pois näistä rakenteista, jotka ovat erittäin epäresilienttejä ja vaarallisia koko kansakunnalle.

Kun valta on saatu pois tältä tasolta, on varmistettava pienempien yksiköiden autonomian kautta, ettei sitä koskaan voida enää palauttaa keskustasolle. Tämä voi tarkoittaa jopa sitä, että meidän on saatettava armeijatkin paikallistasolle Sveitsin mallin mukaisesti. Toivoakseni tälle ei kuitenkaan tule tarvetta, koska se vaikeuttaa keskustason tulonsiirtojen tekemistä ja voi johtaa tilanteeseen, jossa eliitti pyrkii luomaan oman veroparatiisinsa maamme sisälle.

Kunta

Valta on palautettava joko suoraan maakunta- tai kuntatasolle, koska vain näissä pienemmissä yksiköissä vastuullisuus voi toteutua paikallisuuden kautta. Tämä johtuu siitä, että psykologinen etäisyys pysyy lyhyenä ja harva haluaa saastuttaa omaa takapihaansa tai raunioittaa omien lastensa koulua.

Tämän sisäänrakennetun vastuullisuuden tilalle ei ole olemassa mitään luotettavaa mekanismia, jonka voitaisiin voida katsoa toteutuvan suurempien yksiköiden tasolla.

Kuntatason toiminta toteutunee parhaiten Mondragon-tyyppisen vahvan federatiivisen osuuskuntatoiminnan kautta, jossa elinkeinoelämän ja paikallispolitiikan yhteenkietoutuminen paikallisvastuullisuuden sitomana tapahtuu. En näe tälle muita vaihtoehtoja, koska yhteisö ei voi toimia terveesti, ellei elinkeinoelämä ole sen demokratian piirissä.

Toisaalta en näe, että demokraattinen päättäminen elinkeinoelämän ulkopuolella tuottaa järkeviä päätöksiä, koska tällöin taloudellinen vastuu ei ole päätöksentekoelinten ongelma ja vastuullisuus purkautuu tässä tätä toista kautta.

Työ

Kuten on jo tullut selväksi, näen työn jatkossa rakentuvan osuuskuntien ja niiden yhteistyön lähtökohdista. Erityistä mainittavaa tähän on se, että robotisoituminen tulee jatkossa olemaan yhä suurempi tekijä taloudessa ja tähän on pystyttävä vastaamaan.

On tärkeää pyrkiä omavaraisuuteen myös tältä osin, mikä tarkoittaa sitä, että robotisoitua tuotantovälineistöä on saatava osuuskuntatoiminnan osaksi ja siihen tulee panostaa rajusti. Pitkällä aikavälillä tämä tulee syrjäyttämään suuren osan työstä ja on tärkeää, että tämä tuotantovälineistö on paikallisyhteisön demokraattisessa hallinnassa oikeudenmukaisuuden toteutumisen vuoksi.

Lisäksi on havaittava, että 3D-tulostamiseen liittyvä tuotanto on avainasemassa siinä mitä erilaisempia tuotteita voidaan tuottaa paikallisesti. Tästä syystä myös tähän puoleen on panostettava voimakkaasti, jotta voidaan varmistaa yhteisön kyky omaehtoisesti vastata sellaiseenkin mahdolliseen tilanteeseen, ettei ulkopuolelta juurikaan saada hyödykkeitä. On ainoastaan järkevää suhtautua tulevaisuuden haasteita silmälläpitäen siten, ettei paikallisyhteisö jää pulaan kansainvälisen talouden tai ympäristötuhosta johtuvien toimitusepävarmuustekijöiden vuoksi.

Työn tulee yleisemmin perustua ajatukseen siitä, että jokainen osallistuu yhteiseen tuotantotoimeen omien kykyjensä ja jaksamisensa tulokulmasta.

Koulutus

Koulutuksen näkökulmasta tulee nähdä, että nykyinen oppilaitos on tarkoitettu erilaiseen maailmaan kuin mitä se nyt tai tulevaisuudessa tulee palvelemaan. Näin ollen sen osalta järkeviä toimia ovat vain sen korvaamiseen pyrkiminen sellaisten oppimismuotojen kautta, jotka todella palvelevat tulevien sukupolvien tarpeita.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisten opettaminen avuttomuuteen ja auktoriteettiuskoisuuteen on lopetettava ja opetustoiminnan pitää keskittyä ihmisten yhteistoiminnan ja omatoimisuuden vahvistamiseen. Tämä ei ole tärkeää vain kansalaisuus- ja demokratianäkökulmista käsin, vaan näiden tavoitteiden saavuttaminen on myös kriittistä toimeentulon mahdollistamiseksi laajemminkin.

Me emme voi ajatella, että paikallisyhteisöt voivat toimia ilman ihmisten kykyä auttaa toisiaan ja itseään. Ihminen, joka ei osaa auttaa itseään ei kykene toimimaan täysivaltaisena toimijana myöskään yhteisössä ja samalla on niin, että yhteistyökyky voidaan saavuttaa vain yhdessätekemisen todellisen arjen kautta, joka mahdollistaa tämän kriittisen toimintakyvyn oppimisen.

Näin ollen, koulutuksen tulee tuottaa mahdollisimman autonomisia ja yhteistyökykyisiä kansalaisia, tavoite, joka on täysin vastakkainen nykyiselle kasvatus- ja koulutustoiminnalle, jonka tarkoitus on tuottaa tottelevaisia alamaisia, jotka ovat riippuvaisia auktoriteeteista ja kyvyttömiä tuottamaan nykyauktoriteeteille todellista vaihtoehtoa.

Loppusanat

Tämän tavoitepohdinnan tarkoitus on voida viitoittaa tietä eteenpäin siitä umpikujasta, johon nykyiset toimintatavat ja -strategiat ovat meidät saattaneet. Nykyinen järjestelmä on kyvytön reformoimaan itseään, joten monien toimien pitää tapahtua puoluepolitiikan ulkopuolella, vaikka jälkimmäistäkin monelta osin tarvitaan.

Kansalaisten on itse otettava aloite uudenlaisen tuotannon ja yhteisöllisyyden rakentamisessa, sillä apua ei tulla juurikaan saamaan nykyiseltä valtiovallalta, jonka prioriteetit ovat eliitin prioriteetteja. Poliittista kamppailua on silti jatkettava, koska loppuviimein meidän on voitava syrjäyttää nykyisen eliitin valta myös poliittisella tasolla, jotta vaatimamme reformit voidaan viedä päätepisteeseensä.

Yhteistyötä on tehtävä kaikkien tahojen kanssa, joiden tavoitteet ovat riittävässä määrin mainitunsuuntaisia. Olennaisia esteitä yhteistyölle on jonkin tahon pyrkimys luoda hierarkioita ja keskittää valtaa, koska tämä on antiteesi sille yhteiskunnalle, joka meidän on luotava, jos me haluamme koskaan saavuttaa minkäänlaista tasapainoa ympäristön, yhteisön ja yksilöiden välillä.

 

”All my economic ideas, developed over the last 25 years, can be defined in three words, agro-industrial federation; all my political views… political federation or decentralization, all my hopes for the present and future… progressive federation.”

~ Pierre-Joseph Proudhon, 1863

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

meinaaks että sok ei ole enää täydellinen osuuskunta?

hitto, kävi naurattaa kun funtsin tota sun osuuskuntaa, chomskyn näkemystä niistä sekä sok mallia jossa työmarkkinatuella olevat harjoittelijat täyttää hyllyjä.

Susanna Kaukinen

Suomessa monet osuuskunnat ovat menettäneet täydellisesti alkuperäisen tarkoituksensa ja se on hyvin valitettavaa. Onneksi tämä kehityssuunta ei ole välttämätön. Samoin AY-liike alkaa olla yhtä paljon osa ongelmaa kuin sen ratkaisua. Etabloitunut valta on mädättänyt.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tuossa oli paljon asiaa, mutta aloitetaan vaikka tästä:
Susanna kirjoitti:
"Valtiotaso on Suomessa osoittanut toimimattomuutensa monellakin tavalla. Lyhyesti sanoen, itsenäisyydestä luopuminen ja Saksan sekä markkinoiden diktatuuriin alistuminen yksin osoittaa, että valtiotason näennäisdemokratia tarkoittaa ainoastaan eliitin diktatuuria, joka on lojaali vain kansainväliselle ja kansalliselle eliitille ja se on näin ollen vaarallisena lakkautettava."
_______________________

Tämä kannattaa muistaa aina kun meidän oman valtaeliitin pukumiehet ja jakkupukunaiset puhuvat globaalitaloudesta, joka todellisuudessa paljastaa, että he ovat täysin yhdenmukaistettuja ja tarhattuja. Täysin vailla omia ajatuksia tai ideoita.
Heidän pyrkimyksensä on olla mukana samassa valokuvassa kv. eliitin kanssa ja heille riittää, tilanne, jossa ovat avuttomuudessaan saamassa murusen tai jotain, mitä sitten tuovat kaiken kansan pällisteltäväksi.
Tämän kruunaa tilanne, jossa kv. päättäjät myös nyökkäävät heille.
Ja kun he vihdoin saavat jonkun palkkioviran etujemme myynnistä, meidän tulisi tuntea kansallista ylpeyttä; niinkö?

Henry

Susanna Kaukinen

Poliitikoista monet ovat vain pääoman tai muiden vahvojen eturyhmien kätyreitä, eikä valtiomiestasoista ajattelua näe oikein missään. Kukaan ei ajattele kansalaisten yleistä hyvää, vaan jonkin osaryhmän etuja. Ei tällä tavalla voida hoitaa minkään alueen asioita menestyksellisesti.

Toinen ongelma on pykäläpolitikointi, eli hyvin ihmisten hukuttamista tarpeettomien yksityiskohtien suohon. Pykälöistä tulee lopulta vankila, joihin kiedotaan ihmisten muutosvoima ja tarhataan se sinne.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

On täysin selvää, että meidän kannattaa perustaa osuuskuntia ja ihmisiin perustuvia tuotanto- ja koulutusrenkaita, jolloin jokaisen mukanaolijan tieto-taidon-, tuotanto- ja innovaatikyvyn lisääminen tulee myös meidän kaikkien omaksi hyödyksi - vastakohdaksi kilpailuajattelulle, jossa jokainen taistelee yksin tai pienessä ryhmässä leivästään - kaikkia muita vastaan.

____________________________________

Jos otamme lähtökohdaksi köyhtyneet maat, vaikkapa Kreikka ja muut Välimeren maat: Onko mitään järkeä, että heidän koululaitoksensa taantuu, koska kv. pankkieliitti vie rahat?
Ja tämän seurauksena nuorilla ei ole muuta kuin ainakin parin sukupolven mittainen ylämäki. Mihin me aiomme myydä tuotteemme, jos kenelläkään ei ole varaa ostaa niitä?

____________________________________

Kun puhutaan kuinka suomalainen rakennustyöläinen ei enää kelpaa Suomessa rakennuksilla, koska ulkomaalaiset...., niin onko seuraava ajatus niin vaikea ymmärtää:
- Jos heillä olisi meidän elintaso omassa maassaan, he tuskin asuttaisivat parakkeja täällä ja meillekin riittäisi töitä. Heidän korkeampi elintasonsa mahdollistaisi myös sen, että heillä olisi varaa ostaa tuotteitamme - ja me heidän.

Eli tästä vedän johtopäätöksen, että vaikka omassa osuuskunnassa kaikki olisi hyvin, on myös tärkeää, että muut osuuskunnat kukoistavat. Jatkuva kilpailu taloudellisin ehdoin on sairasta ja kaikki "näennäisesti epäonnistuneet", kilpailun myötä kuiluun joutuneet ovat yhteiskunnassa vain hukkaanheitettyä energiaa.
Puhumattakaan hukkaanheitetyistä ihmisistä.
Luuletko, että eliitti koskaan ajattelee näitä/meitä kun puhuvat työvoiman liikkuvuudesta ja "nyt me olemme tässä, emmekä voi muuta kuin uida virran mukana"-globalisaatiosta ja sen säihkyvästä tulevaisuudesta. Joka on ainostaan mahdollista jos leikkaamme vielä enemmän (Leikkauksia jo 22 vuotta ja työvoimapula aivan nurkan takana...)

Henry

Susanna Kaukinen

Sanoisin, että pikku hiljaa ollaan heräämässä siihen, että ostovoimaton kansa ei voi ylläpitää korporaatioita, koska niiden tuotteisiin ei ole varaa. Tämän ymmärtäminen on kestänyt taas vuosia, koska ajattelu menee niin päin, että korporaation pitää maksimoida oma tuotantorakenteensa ja minimoida kulut, eli palkat ja työvoima.

Kysymys on klassisesta yhteismaan ongelmasta, eli jokaisen korporaation kannattaa riistää maksimaalisesti, mutta se vie kaikilta korporaatioilta asiakkaat, jos kaikki toimii samoin - ja on toiminut.

Pitkälti näen niin, että ihmisten pitää pyrkiä omavaraisuutta ja solidaarisuusverkostoja kohden, jolloin korporaatiovalta romahtaa omaan mahdottomuuteensa asiakkaiden kadotessa niiden piiristä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Hyvin pohdittu ja perusteltu blogi, huomattavasti selkeämpi kuin omani samasta aiheesta.

Teknologia on aika monipiippuinen juttu ja syö siinä määrin energiaa, että täytyy miettiä tarkkaan ennenkuin hullaantuu. Renkiosastolla hyvä, isäntänä huono.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

mä äsken väitin blokissani että talous toimii teknologian ehdoilla, politiikka ei sitä voi muokata muuten kuin alaspäin. eli talouteen ette voi vaikuttaa, politiikkaan voitte. kehittäkää täydellinen demokratia, mulla talousmalli on valmis. pitäsköhän patentoida? miljardi vuoteen käyttömaksua jahka viimein siirtyvät.

ois karvas kalkki monele kun pressalauma jonos rukoilis, myy meille. yk pääsihteeri ja paavi tukis. sikaria poltella ja sanoa. harkitsen tarjouksia.

Susanna Kaukinen

Joku totuus tuossa varmasti on takana, että talous todella ottaa kaiken irti saatavilla olevasta teknologiasta, koska sehän pyrkii vain maksimoimaan tuoton mistään muusta välittämättä.

Tämä muu välittäminen voi tulla vain kansalaisareenalta tai politiikan kautta. Tottakai yritys voi myös sisäisesti asettaa muita tavoitteita, mutta peruskapitalismin mukaista se ei ole, perinteisen osuuskuntatoiminnan mukaista kyllä.

Susanna Kaukinen

Mielestäni teknologiaa tulee käyttää viisaasti valikoiden ja joissain tilanteissa voi olla niinkin, ettei tuotannon maksimointi ole ensisijainen tavoite ja voidaan käyttää energian muotoja, jotka eivät ole koko aikaa saatavilla, kuten tuuli ja aurinko.

Teknologia ei ole missään tapauksessa itsetarkoitus, mutta sitä kannattaa käyttää siellä missä siitä on selvää hyötyä. Mielestäni meillä pitää olla suurempi visio kuin paluu maaseudulle. Jotenkin näen niin, että osassa asioista pitää harppoa selkeästi taaksepäin ja toisissa taas eteenpäin - poimitaan parhaita puolia molemmilta suunnilta.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

siis ainahan pitää mennä eteenpäin, joskus se eteenpäinmeno vaan on sitä että luovutaan jostakin tekniikan harha askeleesta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #13

Jep, tuo on tuota retoriikkaa. :-)

Tällä kertaa menossa kuitenkin ihan asia edellä. ;-)

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Taloutta ohjaavien lakien demokratisoiminen tekee automaattisesti pienistä yksiköistä ja paikallisuudesta kannattavaa.

Susanna Kaukinen

Varmasti tuotakin kautta asioita voidaan tehdä, mutta näen, että se on vaikeaa, koska eliitti pitää tuota aluetta erittäin vahvasti ajamiensa eturyhmien otteessa. Uskon tässä enemmän suoraan toimintaan kuin juridiseen lähestymistapaan, vaikka molemmilla on toki arvoa.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

pienet muuttuu teknologian kehityksen kautta muutenkin kannattaviksi, nykyinen teknologia on kokonaan toista kun 1800 ja 1900 luvun. silloin täytyi tehdä suuri tehdas jossa valmistettiin 5 milj kattilaa. nykyiset robotit pystyvät tekemään uniikki tuotteita autotallissa.

kehitys on suhteellisen nopeaa ja vaikka lainsäädäntö sitä pyrkii estämään, markkinoita vastaan ei voi voittaa pitkällä aikavälillä.

tänään juuri pistin blokin jossa kerroin sen että taloutta ei politiikka voi ohjata. se on teknologiasta kiinni kuinka tuotetaan, ei päätöksistä. tai päätöksillä voi tehdä muutoksia mutta ovat aina epä optimaalisia.

tämän päivän teknologian suunta on JOT tuotantoon, uniikki tuotteisiin ja hajautettuun tuotantoon. prosessorit on pakko tehdä tehtaassa, vaatteet voi ommalle robotti autotallissa.

kaverilla oli kiinalainen ompelukone robotti. olisi myynyt halvalla. siinä oli valmis ohjelma, ompeli maon kuvia vaatteisiin. kun oli kirjaillut kaikki vaatteensa olisi myynyt sen minulla. en ostanut koska ohjelmointi kieli oli kiinaa. jahka noita tulee muilla kielillä, varmaan hankin.

toisella kaverilla on yksiössään paitsi läjä talouslehtiä ja sijoitusoppaita, minun lahjoittama kuntopyörä, myös teollisuusrobotti. nukkuu sen vieressä, kuulema turvallinen olo. robotit voivat siis osittain korvata ihmissuhteet.

Susanna Kaukinen

Tommonen vaaterobotti olisi kyllä huippu, etenkin jos sen saisi jotenkin ohjelmoitua s.e. syöttää sinne eri raajojen pituudet ja paksuudet ja voisi saada ihan mittatilaustyönä ne vaatteet.

Ihan omaa ei tarvitse, riittää että kylässä on yksi, joka tekee kaikkien vaatteet. Tässä mielessä pitää nähdä niin, ettei todellakaan ole tarpeen, että jokaisella on oma robotti. Riittää, että yhdellä voidaan palvella koko yhteisön tarpeet.

Kuntopyöriä muuten käytetään oikeastikin joissain tilanteissa sähköntuotantoon ihmisvoimalla.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid Vastaus kommenttiin #16

Joo, pari veijaria rakensi sellaisen, joka antaa läppärille virran yms.
https://www.google.com/search?q=bike+powered+elect...

Henry

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #22

Tuollainen voi poikkeusoloissa jeesata, kun pitää katsoa jotain koneelta ja sähkö on poikki..

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid Vastaus kommenttiin #23

Tai ite on lihava niinkuin vaimokin ja on vain yksi läppäri. ;)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #24

joo tuohon ongelmaan loistava ratkaisu. pääsee ite nettiin ja eukko vetreytyy polkiessaan sähköä.

mä oon aikasemminkin ollut sitä mieltä että paluu lunnontilaan vaatii vahvan ja työteliään eukon. lainasivat facessa vaan valikoidun kohdan siitä tekstistä ja jakovat mu nimis. ikäviä kommentteja sovinismista.

Käyttäjän AnteroHelasvuo kuva
Antero Helasvuo

Kirjoituksesi on hieno, Susanna, eikä taatusti tosta vaan aamutuimaan repäisty. Sen filosofisiin hienouksiin en uskalla edes syvemmin puuttua. Minulle sosialismin, kapitalismin, anarkismin, demokratian ym. keskinäiset suhteet myös arvovaltaisten ajattelijoiden erilaisten tulkintojen valossa jäävät edelleenkin aika paljon auki.
Osuustoiminta, jota vielä vähän aikaa sitten "vakavissa" talouspiireissä pidettiin aikansa eläneenä, on hiljalleen elpymässä eikä vain S-ryhmän perverssissä muodossa. Se on hyvää kehitystä, joka kuitenkin ottaa aikansa. Sinulla on sellainen palo ja visio, että edessä on nopea ja suuri käänne. Älä pahastu, jos sanon sinua vallankumousromantikoksi. Silläkin asenteella on maailmassa saatu suuria aikaan - sekä hyvässä että pahassa.
Väittäisin nyt vain perstuntumalta, että suurten vallankumousten aika on ohi. Kuten myös maailmansotien. Maapallo on siinä määrin tiivistynyt, ettei suurilla yksiköillä, voimakkaimmillakaan, ole yksinkertaisesti tilaa kääntyillä.
Sen sijaan liki ylikansoitettu maailmamme on entistä alttiimpi epidemioille. Enkä tässä tarkoita vain aineellisia, biologisia mikrobeja. Tarkoitan lähinnä meemejä, noita ajatusviruksia, joita keskuudessamme temmeltää valtoimenaan. Yksi pahimmista kulkutaudeista on usko nykyisen kaltaiseen finanssikapitalismiin, jota kuten totesit nimitetään "taloudeksi". Usko sen vääjäämättömään voimaan on luonut ennennäkemättömän epätasapainon rikkaiden ja köyhien välillä.
Ja kuitenkin kyseessä on uskon asia. Usko voi hävitä yhtä salaperäisesti kuin se on syntynytkin. Epidemia voi olla myös positiivinen (ei siis aids-mielessä :). Finanssikapitalismin ja oligarkkien mahti valuu maan rakoon sillä hetkellä, kun usko lakkaa. Tämä on suuri käänne, mutta se tapahtuu rakenteen sisällä.
Siksi on valmistettava maaperää muutoksen vastaanottamiseksi. Siksi luotan vihreää liikkeeseen - käytännössä eri maiden ja EU:n vihreään puolueeseen - kaikesta sen horjahtelusta ja hölmöilystäkin huolimatta. Mikään muu poliittinen voima ei kuitenkaan kokoa samalla tavalla kestäviä ratkaisumalleja vääjäämättä lähestyville, todella suurille, koko maailmaa koskettaville ongelmille. (Enkä perkele soikoon mainitse sanaa "haaste"!)

Susanna Kaukinen

Kirjoitin tuota ehkä tunnin-kaksi eilen illalla. Olen tätä asiaa tietty maanisesti jo vuosia pohtinut ja lukenut ja selvittänyt. Sanot, vallankumousromantikko, minä vastaan: Suurta Politiikkaa!

Ongelmana nykyajassa on pieni politiikka, joka ei kiinnosta juuri ketään, se pykäläviidakko, johon hyvätkin ihmiset hukutetaan ja jonne kansan tahto ja toivo haudataan.

Jonkun on tehtävä suurta politiikkaa, jotta vaihtoehdot on selvästi näkyvillä, jotta on olemassa joku visio, jota kohti ponnistella ja jota vasten mitata sitä, mihin hankkeisiin pitää lähteä mukaan ja mitä hankkeita vastustaa.

En välttämättä ole niin vallankumouksellinen kuin ajattelet, jos ajattelet, että uskon että autoja polttamalla saa muutoksia aikaan, vaan paremminkin niin, että näen eliitin tehneen vallankaappauksen, josta meidän täytyy kollektiivisesti, yhdessä ja yksilötasolla toipua.

Jatkaisin vielä sanomalla, että minun ensisijainen tehtäväni on kamppailu eliitin oikeistohegemoniaa vastaan, sen vaihtoehtojen näyttäminen ja esittäminen, visioiden kuvaaminen ja suora toiminta oikeansuuntaisten tavoitteiden eteen.

Kuten sanoit, meemit on ihmisten päissä ja minä kamppailen memetiikan tasolla, revin tämän nykyisen diktaattorikeisarin vaatteet sen päältä ja nostan hänen viereensä vapaan kansalaisen ja kysyn, kumpi on kauniimpi?

Olen pohjimmiltani humanisti, eli antikapitalisti. Kamppailu on aina ihmisyyden puolesta eliitin erivapauksia ja erioikeuksia vastaan, jotka voivat tänäkin päivänä niin hyvin, että kuvaisin tapahtumassa olevaa siirtymää paluuna 1800-luvulle.

Meidän on pidettävä mielessä, että 1800-luku aiheutti valtavia mullistuksia, kun kansan katkeruus tiivistyi liian pitkään. Jos me haluamme välttyä täydelliseltä törmäykseltä meidän on ryhdyttävä toimiin välittömästi paremman huomisen rakentamiseksi, se ei voi enää odottaa.

Eliitin aikakausi on ohi, se ei vaan tiedä sitä vielä, vaikka osin aavistaa. Internet teki temppunsa, siitä voi lukea tulevaisuuden historiankirjoista.

Mitä Vihreisiin tulee, laitan itse oman uskoni muutoksen tekemisen suhteen pienpuolueiden harteille, niiden yhteisrintamaan, meidän yhteiseen tahtoomme kamppailla suoran demokratian puolesta, joka on yksi välttämättömyys tulevaisuuden maailman kohtaamisessa.

Mielestäni on epäselvää, tuleeko suuria vallankumouksia vielä. Pidän täysin mahdollisena, että tulee, mutta se on mielestäni sikäli harmillista, että se yleensä tuppaa ensinnäkin tuottamaan hirveästi hävitystä ja toisaalta tuottaa erittäin epävarmoja lopputulemia sen vuoksi, että vallankumouksen jälkeen vallan keskittäminen on kriisitilanteen vuoksi todennäköistä ja siitä helposti jää pysyvä rakenne kuten Neuvostoliitossa kävi.

Noh, tuossa jotain päällimmäistä.

Olethan nähnyt tämän:

Protest on the planet from 1979 to 2013 (re-upload)
=> https://www.youtube.com/watch?v=5ji_xKxJdH8

Susanna Kaukinen

Anarkismi on pohjimmiltaan desentralisoitua, deliberatiivista, suoraa, ei-hierarkista demokratiaa. Ei se ole sen ihmeellisempi asia. Olen kuvannut sitä mm. täällä:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

...

Kapitalismi on tehokkain ja tuohoisin markkinatalouden muoto....

Oikeastaan katso täältä, löytyy otsikot anarkismi, sosialismi, kapitalismi:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

,alaotsikko `Korporaatio-Neuvostoliitto' on myös relevantti.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"on palattava osuuskunta-ajattelun alkumetreille. Se on ainoa kestävä tapa rakentaa yhteisöjä ja siinä ollaan onnistuttu monin paikoin, vaikka Suomessa osuustoiminta on osin korporatisoitunut väärällä tavalla ja on tässä mielessä pahasti väärillä jäljillä.

Yhteisön määritelmäksi käyköön se, että se itse päättää omista asioistaan, se tuottaa itse oman toimeentulonsa ja itse päättää siitä, miten se hyvinvointinsa jakaa. Sen lähtökohtana on paikallisuus ja sen vastuullisuus rakentuu demokratian ja paikallisuuden varaan kokonaisuutena, tämän tarkoittaessa demokratiaa myös työpaikoilla.

Osuustoiminnan suuri vahvuus on siinä, että työväen osuuskuntien rakenne on sellainen, että jokainen henkilö osuuskunnassa on sekä työntekijä että yrittäjä. Tämä on ainoa kestävä malli, koska se poistaa motivaatio-ongelmat ja sen perustavan ristiriidan, joka vallitsee omistajien, johtajien ja työntekijöiden – ja siten ympäröivän yhteiskunnan – välillä. Tämän aidan kaataminen on ehdoton vaatimus vastuullisen toiminnan peruskiveksi.

..Osuustoiminnan resilienssi nykyisessä kriisissä on osoittanut sen elinkelpoisuuden ja yhteisöllisyyden kapitalismin raivoavassa taloussodassa ja se on ainoa mahdollinen tie eteenpäin, jolla on jotain uskottavuutta nykyisen talousjärjestelmän pakkopaidassa.

Yritysten yhteisomistusta on maailmalla laajemminkin ja kehitys tähän suuntaan on kiihtyvä. Niinpä on nähtävä, että tällä tavalla tullaan pitkällä aikavälillä tuottamaan ekosysteemi, joka on resilientimpi, yhteisöllisempi ja oikeudenmukaisempi kuin nykyinen."

Hyvää tekstiä ja hyviä esiintuotuja vaihtoehtoja nykyiselle korporatisoituneelle kilpailulle, jossa pienemmät ja alueelliset yksiköt ajetaan yhä ahtaammalle, koska suuruuden ekonomia nähdään liian usein ainoana vaihtoehtona.

Soisi mahd.monen tämän tekstin lukevan ja näitä pohtivan.

Susanna Kaukinen

Paljon saa melua pitää, mutta niin on sitten vain tehtävä.

Käyttäjän pekkalampela kuva
Pekka Lampela

Mitä enemmän näitä asioita mietin sitä enemmän olen epävarma mitä reittiä minun ja tässä elämässä kanssakulkijoiden olisi hyvä kulkea. Susannan suunta on yksi selkeimmistä mihin on helppoa yhtyä. Kuitenkin se on myös yksi vaikeimmista koska mikään yhteisö ei voi olla muulta maailmalta suojaisena saarena vaikka edellä kuvatuilla eväillä päästään todella paljon pitemmälle kuin monilla muilla malleilla.

Mutta vaikka olenkin perusluonteeltani erakko, en kykene näkemään edes lähimpieni mahdollisuuksia elää erakkona minkäänlaisessa yhteisössä maailmassa jossa vallitsee niin suuri eriarvoisuus kun nyt. Jossa viisitoista vuotta sitten jo laskettiin YK:ssa että maailman rikkaimman kymmenyksen tuloista 7% riittäisi lopettamaan äärimmäisen köyhyyden maailmasta. Tällöin ne 30 000 lasta jotka päivittäin kuolevat, voisivat elää ja rahaa riittäisi vielä kaikille maailman ihmisille perusterveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen.

Tuosta ajasta eriarvoisuus on kasvanut niin että enää tarvittaisiin vain noin 1% rikkaimmista huolehtimaan köyhyyden poistamisesta vaikka väkimäärä onkin kasvanut.

Se mitä Susanna kertoo, on tarpeen ei vain meille suomalaisille vaan koko maailmalle. Se on tarpeen että se olisi mahdollista meille suomalaisille. Tai siis kenellekään.

Mutta mahdotonta se ei ole. Meidän silmämme ovat sokeat koska katsomme maailmaa kovin vääristävien lasien läpi. Vaikka todellisuudessa elämme ihmiskunnan historian vähiten väkivaltaista aikaa, näemme satoja murhia päivässä ja kykymme uskoa parempaan on kovin heikko. Mutta edesmenneen ystäväni Kirsti Hakkaraisen sanoin: Ajattele kuinka paljon enemmän maailmassa täytyy olla hyvää kuin pahaa koska olemme vielä olemassa.

Ajattelen. Ja sen voimalla toimin.

Toimituksen poiminnat