Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Reboot – mitä nyky-yhteiskunnan tilalle?

  • Reboot – mitä nyky-yhteiskunnan tilalle?
  • Reboot – mitä nyky-yhteiskunnan tilalle?
  • Reboot – mitä nyky-yhteiskunnan tilalle?

Leo Tolstoi sanoi, että hallitukset ja hallinta-alamaisuus ei ole vain tarpeetonta, vaan se sen lisäksi on haitallista ja että nämä instituutiot ovat syvän epämoraalisia, olen samaa mieltä. Väistämättä tätä seuraa kysymys siitä, mitä sitten muka voitaisiin saada tilalle?

Meillä ei ole vaihtoehtoa!

Noh. Kun Margaret Thatcher päätti palopommittaa Britannian hyvinvointiyhteiskunnan, hän keksi sloganin TINA (There Is No Alternative) – Ei ole vaihtoehtoa! Tätähän Jyrkikin toistelee leikkaussaha kädessään, kun hän amputoi hyvinvointivaltion raajoja ja Jutta puolestaan parkuu, että Adam Smithin näkymätön käsi tekee mitä haluaa ja me emme vaan voi mitään!

Noinkohan nyt kuitenkaan on. En ole enää pitkään aikaan uskonut ketään, joka sanoo, ettei vaihtoehtoja ole. Vaihtoehtojen puute tarkoittaa ainoastaan sitä, että jonkun henkilön, tahon tai eturyhmän mielestä jokin vaihtoehto on heille paras ja he kategorisesti kieltävät muut vaihtoehdot.

Näin tietenkin on myös nykyisen valtiovallan osalta. Jos me hallinnoisimme itse itseämme, mihin heitä enää tarvitaan? Aivan niin, ei mihinkään ja kukapa oman oksansa sahaisi pois? Joku pappi sen saattaisi tehdäkin, mutta politiikkaan ja muutoinkin organisaatioiden tapuliin kertyy aina narsistinen ihmiskunnan pohjasakka, joten voitte olla siitä ihan varmoja, että jatkossakin vaihtoehdottomuutta toistellaan ehtimiseen.

 

REBOOT:

Hierarkiat

Minulle esitettynä kysymyksenä oli miten yhteiskunta voi itseorganisoitua ilman hallitusvaltaa, joka komentaa kansaa kuin pikkulapsia valtaistuimensa lehtereiltä. Ensinnäkin, hierarkisessa organisoitumisessa on kaksi erilaista tapaa. Valta voi kulkea alhaalta ylös tai ylhäältä alas.

Missä hierarkioita on,  niissä valta tyypillisesti kulkee ylhäältä alas, eli tyrannian kaltaisesti. En koskaan suosittele hierarkioiden käyttöä, mutta jos niitä tarvitaan, vallan on kuljettava niissä alhaalta ylös.

Alhaalta ylös kulkeva valta tarkoittaa sitä, että hierarkiaan arvotut (vaalit johtaa tyranniaan, niitä ei pidä käyttää edustajien valintaan) edustajat voidaan milloin tahansa ohittaa tai vaihtaa alemman tason toimesta. Eli jos vaikkapa olisi vapaaehtoisista arvottu edustajisto, sen voisi aina ohittaa kansanäänestyksellä ja sen mandaatin voisi milloin tahansa vetää pois ja suorittaa seuraava arvonta.

Hierarkioihin liittyvät ongelmat ovat niin mittavia, että niiden käyttämisestä tulee pidättäytyä aina kun mahdollista. Suurin vika niissä on se, että niihin on helppo tehdä vallankaappaus: riittää, että vaihtaa hyvän kuninkaan huonoon ja koko kansa kärsii. Epädemokraattisuuden epäoikeudenmukaisuus tietenkin on ongelma hierarkioiden suhteen, yhden ollessa toista tasa-arvoisempi, aivan kuten Neuvostoliitossa.

Delegaatio

Jos ajatellaan, että korkein valta olisi kylä-, kunta-, kaupunki- tai maaseututasolla ihan harjoituksen vuoksi, niin tulee pohtia, miten vaikkapa Suomen keskusvalta hoidettaisiin. Vastaus siihen on se, että näiden eri autonomisten tahojen neuvottelun ja sovittelun kautta, deliberatiivisella demokratialla (palaan siihen myöhemmin).

Jos joku pysyvämpi elin perustettaisiin, joka keskusvaltaa edustaa, sillä ei olisi valtaa sen muodostavien tahojen yli. Tämä tarkkaanottaen tarkoittaa sitä, ettei tällä toimielimellä olisi pakottamisvaltaa muiden yli.

Keskusjohtoisen järjestelmän perimmäinen vika sen lisäksi, että se on hierarkinen ja ylhäältä alas johdettu, on myös se, että sitä käytetään pakottamiseen siellä, missä sopimuksia ei voitaisi autonomisten tahojen kesken aikaansaada.

Tältä vältytään sillä, että keskuselin, jos se tarpeelliseksi katsottaisiin, olisi delegatiivinen, eikä voisi tyrannisoida autonomisia alayksiköitä.

(Mainittakoon tässä aikalaissyistä, että Euroopan Unionin ongelmat johtuvat siitä, että yhteinen raha ilman tulonsiirtoja keskushallituksen kautta muodostaa ratkeamattoman yhtälön.)

Paikallisuus ja psykologinen etäisyys

Kun yksiköt ovat pienempiä ja autonomisia toteutuu paikallisuuden lähtökohta, jota ilman kaikki menee aina kiville. Vain paikallisessa päättämisessä voi toteutua vastuullisuus. Tämä johtuu siitä, että ne ihmiset jotka asioista päättävät joutuvat elämään päätösten seurauksien keskellä ja niiden kanssa. Tämä ei toteudu millään tavalla, jos keskusvalta päättää paikallisten puolesta.

Kyse on siis vastuun ja vallan viemisestä aidosti samaan paikkaan. Samalla poistuu se hirvittävä rakenteellinen ongelma, joka hierarkioissakin vallitsee, nimittäin suuri psykologinen etäisyys. Sanonta poissa silmistä, poissa mielestä nimittäin valitettavasti pitää lähes täysin paikkansa.

Jos Kiinassa on lapsityötä, meitä ei kiinnosta. Jos Afrikassa kuollaan nälkään, meitä ei edelleenkään kiinnosta. Jos nälkä ja lapsityö on omassa pitäjässä, on selvää, että se kiinnostaa.

Suora demokratia

Suora demokratia kiteytyy olennaisesti paikallisuuteen. Kun yksiköt ovat riittävän pieniä, suora demokratia toimii. En halua antaa mitään ehdotonta kokorajaa tähän sen suhteen mikä on sopivan kokoinen yksikkö suoralle demokratialle, mutta Dunbarin numerokertoo meille siitä kuitenkin jotakin ja mitä kauemmaksi me siitä loittonemme, sitä huonommin on asiat.

Meidän tuskin tarvitsee kuitenkaan älyttömän pienten yksiköiden tasolle mennä, mutta on selvää, että autonomisten yksiköiden koon yläraja ei voi olla kovin valtava, jotta homma voi vielä toimia. Ymmärtääkseni joku on joskus kirjoittanut korttelidemokraattisesta systeemistä, jossa jokainen kortteli oli monella tavalla autonominen yksikkö, mikä kiinnostava ajattelun lähtökohta!

Demarkia

Jos jostain syystä edustajia joudutaan käyttämään joissain elimissä, on ainakin näiden ehtojen ehdottomasti täytyttävä: edustajat tulee arpoa vapaaehtoisista, edustajien kauden tulee olla järkevän mittainen, edustajat tulee aina voida vetää pois heti, kun heidän mandaattinsa äänestyksellä poistetaan ja valita uudet edustajat uudella arvonnalla.

Kokemuspohjaisuus osoittaa sopivan äänimäärän poisvetämiseen, olettaisin, että 50% on selvä merkki siitä, että edustus on vaihdettava, mutta siihen voisi riittää pienempikin määrä, vaikkapa 30%, jotta välttyisimme siltä, että pieni enemmistö harrastaa enemmistö tyranniaa muuta kansaa kohtaan. Muutkin luvut ovat mahdollisia, optimaalinen luku oikeudenmukaisuuden kannalta olisi yksi ihminen, mutta mennään eteenpäin.

(Vaaleja ei vieläkään voida käyttää edustajien valintaan, koska ne johtavat tyranniaan.)

Deliberatiivnen demokratia

Tämä on kulmakivi kaikelle edellä mainitulle. Deliberatiivisen demokratian parhaiten ymmärtää, kun pohtii mitä eroa on eturyhmäpolitiikalla ja valtiomiesajattelulla. Eturyhmät vain sokeasti runnovat etuja omilleen välittämättä siitä, mitä niiden läpivienti tarkoittaa yhteisölle kokonaisuutena. Tämä tapa tehdä politiikkaa on hirvittävä ja johtaa täydelliseen fiaskoon.

Demokratian pitää siis toimia valtiomiesmäisesti, mikä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan yhteinen ja yleinen hyvä on se, mihin pyritään, eturyhmäriippumattomasti. Käytännössä deliberatiivinen demokratia voi tarkoittaa suoraa deliberatiivista demokratiaa, jossa sopimalla ja neuvottelemalla yhdessä etsitään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kaikille hyväksyttäviä.

Erittäin hankalissa tilanteissa voidaan lopulta myös heittää arpaa tai jopa äänestää lopputuloksesta (mitä en suosittele), mutta se on tehtävä vasta siinä vaiheessa kun koko päätöksentekoprosessi on käyty riittävällä tavalla läpi, olen kirjoittanut tästä aihepiiristä huomattavasti tärkemmin täällä.

Deliberatiivinen demokratia on se nimenomainen demokratiamalli, mitä monet anarkistit yhteisöltään edellyttävät ja kun ymmärtää mikä ero on eturyhmäpolitiikalla ja kaikkien yhteiseen etuun ja sovitteluun pyrkivällä päätöksenteolla, me ymmärrämme, miksi tämä vaatimus on ehdottomasti täysin oikea.

Yhteiset palvelut

No mitä sitten tehdään, jos halutaan vaikka maanpuolustus? Tai rautatieverkko? Tai yhtäläinen ja yleinen terveydenhuolto? Miten hoidetaan ulkomaansuhteet?

Maanpuolustuksen voi järjestää tietenkin Sveitsin malliin, joilloin jokainen voi puolustaa omaa aluettaan sissisotataktiikalla, muttei sille ole mitään erityistä syytä, etteikö puolustusvoimat voisi järjestää yhdessä, kunhan siitä saadaan sovittua yhdessä, miten se tehdään ja kukaan ei pakota mitään tahoa sellaiseen, mihin se ei mukaan halua.

Sama pätee noihin muihinkin kohteisiin. Jos rataverkko halutaan rakentaa, se rakennetaan niiden toimesta ja niiden alueille, jotka sen haluavat. Hankkeista voi aina jättäytyä pois, jos ei katso niitä itselleen sopivaksi.

Loppusanat

Ylläkuvatuin tavoin järjestetty yhteiskunta on paljon parempi kuin nykyinen, koska pakottamisen määrä vähenee radikaalisti. Pakottaminen vähenee yhteiskunnan rakenteissa ja hierarkioiden poistumisen kautta.

Pakottaminen poistuu myös sitä kautta, ettei mikään korporaatio voi nojata valtion väkivaltakoneistoon lähtiessään saastuttamaan jonkin kylän jokia, vaan saa vastaansa militantit asukkaat, jotka kyllä laittavat sen kuriin, kuten Kreikassa kultakaivoshankkeen kanssa on käynyt. Kun hyvää ei uskottu, kyläläiset polttivat kaivoskoneet ja ajoivat poliisit pois kylästä.

Toisaalta tällä tavalla järjestetty yhteiskunta on uskomattoman paljon resilientimpi, siis kestävämpi ja sitkeämpi kuin nykyinen yhteiskunta. Alueiden autonomisuudesta ja tasavaltaisuudesta seuraa samalla myös omavaraisuutta, solidaarisuutta ja todellista yhteishenkeä. Pakottamisen poistuminen vahvistaa yhteiskunnallisia siteitä ja ihmisten vastuuttaminen yhteisistä asioista parantaa niiden hoitoa.

Tottakai nyt joku nykymallisen tyrannian ja vääryyden politrukki argumentoi, että tähän ei voida päästä, koska tämä ei toimi tai että me emme pysty nykytilanteesta tällaiseen siirtymään tahi että nykyinen järjestelmä on tehokkaampi kuin yllä esitetty.

On totta, että siirtyminen on hankalaa, mutta olen luottavaisin mielin siltä osin, että nykysysteemi tulee romahtamaan ja on tärkeää tietää, mitä virheitä me emme toista seuraavalla kierroksella, jotta me pääsemme pois tästä ikuisesti yhteiskuntain romahtamisen kierteestä. Näistä asioista tarkemmin ja kaunopuheisemmin osaa kirjoittaa Miika Vanhapiha kuin minä, joten lukekaa hänen tekstejään.

Nykysysteemin kannattajat aina vetoavat tehokkuuteen. Tosiasiassa ei ole mitään näyttöä siitä, että nykysysteemi olisi erityisen tehokas, sen sijaan on syytä epäillä, että se on erittäin haaskeellinen, epäoikeudenmukainen ja suurelta osin itse masinoi ne tarpeet, joihin vastaamisesta se sitten kumartaen ja fanfaarien kera vastaanottaa kiitokset.

Vastaavasti on vielä mainittava, että tehokkuus ei itseasiassa ole mikään hyvä yhteiskunnan mittari. Jos me haluamme olla äärimmäisen tehokkaita, me uhraamme tälle tehokkuudelle koko elämämme ja on kysyttävä, eikö elämän tarkoitus olisi viettää hyvää elämää sen sijaan, että me palvelemme tuotantokonetta, jonka pitäisi tarkkaanottaen palvella meitä.

Todellisuudessa siis hyvinvointi perustuu pitkälti aikaan, joka voidaan käyttää sosiaalisten suhteiden hoitoon, perheen ja läheisten kanssa olemiseen ja oman itsen myötäisten projektien tekemiseen, joista monet ovat hyvödyllisiä siitä huolimatta, että me omalähtöisesti haluamme niitä tehdä, kuten on kysymys tämän blogin kirjoittamisessa.

Tehokas yhteiskunta siis maksimoi tuollaiset ja muut hyvinvointia lisäävät asiat, jolloin me havaitsemme, että meidän nykyinen yhteiskuntamme on syvästi epäonnistunut, koska se maksimoi raatamisen ja minimoi kaiken sen, mikä meille arvokasta on.

Kuten ymmärtänet nyt, hyvä lukija, en ole yllä kuvannut mitään ihmeellistä utopiaa, mitä kukaan ei ole koskaan ajatellut aikaisemmin. Juuri tätä ovat ajatelleet melkein kaikki, jotka anarkismista tykkäävät puhua. Kysymys on siis korkeatasoisesta demokratiasta, jonka tehtävä on varmistaa todellinen kansalaisuus ja tasavaltaisuus hierarkioiden ja tyrannian sijaan, jota meille nykyään väitetään demokratiaksi.

Kysymys ei ole siitä, ettei vaihtoehtoja ole. Kysymys on yksinomaan siitä, että vaihtoehtoja ei haluta olevan, mutta kyllä niitä silti ihan oikeasti on. Kaiken sen, mitä meillä nyt on olisi voinut toteuttaa paljon paremmin, paljon vähemmän pakon, nälän, orjuutuksen, nöyryyttämisen, vääryyden ja etuoikeuksien kautta, mutta vallassa oleva eliitti ja sen rakkikoirat tykkäävät erivapauksistaan ja he riistävät meiltä hyvän elämän saadakseen itselleen alamaisia komenneltavaksi ja suuremman palan yhteisestä kakusta kuin heille mitenkään voisi kuulua.

v1.0

 

PS.

Facebookin Reboot-ryhmän löydät täältä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (80 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Leo Tolstoi oli jonkinlainen utopisti.

Susanna Kaukinen

Ja keskimääräinen pääministeri dystopisti.

EDIT: On nolla-argumentti, että joku on jotakin. Se on vain leimaamista. Tolstoi oli mielestäni myös täysin oikeassa. Ymmärrän sen nyt, kun olen asiaa useamman vuoden pohdiskellut.

Valitettavasti sinäkin hylkäät sen mahdollisuuden suoralta kädeltä, että asiat voitaisiin järjestää paremmin. Oletettavasti olisit toiminut samoin silloinkin, kun olimme Ruotsin vallan alla.

Traditioon vetoaminen on argumentointivirhe.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

niinhän tuo taisi olla. toisaalta, eikös meidän pitäisi pyrkiä utopiaan? ellei ole tavoitteita paremmasta, mennään huonompaan.

eräs asia mikä pitää huomioida, suuryritysten valta. ne tuppaa jo nykyisinkin kansallisvaltioita rusikoimaan. usein jonkun suurvallan armeijalla ellei mikään muu tepsi.

se pitäisi estää.

mun dekkarissa (tärkeä juonipaljastu, varokaa) muuten kansainvälinen oikeus toimii globaalisti. muutama henkilö joita luullaan murhatuksi onkin tuomarin teloittamia. heidän kotivaltionsa on demokratia ja osallistunut hyökkäys sotaan. globaali tuomari löytää ne suomesta ja teloittaa hyökkäys sodan aloituksesta.

Susanna Kaukinen

Joo, tottakai se pitää huomioida, mutta se ei ollut tämän kirjoitusharjoituksen tarkoitus, vaan hahmotella minkätapaisesti asioita pitäisi järjestellä uudelleen.

Tosiasiassa tämä blogi vastaa aika hyvin kysymykseesi:

Jutta Urpilainen ja marssijärjestys:

=> http://www.nyysisuomi.fi/?p=569

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

tämä on hyvä avaus. kesksutelua paremmasta mallista pitää käydä. toivottavasti tulisi paljon kommentteja. ei haittaa vaikka erittäin kriittisiä koska niillä ajatus jalostuu.

se on selvää että sosiaaliturva täytyy hoitaa niin että rahoitus riittää, olemme menossa kohden joko 20-80 yhteiskuntaa, siis 80% väestöstä työttöminä, tai erittäin lyhyeen työaikaan.

pitäisikö työpaikat arpoa? kerran vuoteen uudet arpajaiset ja 50% paikoista jakoon. joku voi olettaa mallin olevan vielä tehottomampi kuin nykyinen. en usko. nykyinen ryöstöviljelee duunarit lataamoon. "lehmät makaa pilleripurkki kainalossa silmät seisoen." kuten asian kauniisti ilmaisi.

jos jokaisella on työttömyyden todennäköisyys 70% vuosittain, on varmaan melkoisen helppoa tehdä oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaa.

Susanna Kaukinen

Suomen tapauksessa ehdotan sitä, että meillä on liittovaltiomalli, jossa maa on hajautettu autonomisiin yksiköihin, jotka ovat nyky-Suomea pienempiä ja joiden välillä vallitsee delegatiivinen keskushallitus.

Nykyinen keskushallitus lakkautetaan täysin toimimattomana ja legitimieetinsä menettäneenä, koska se on rikkonut perustuslakia liian monta kertaa ja ajanut koko maan pulaan ja on jakanut jopa päätösvallan Saksalle.

Sosiaaliturvan osalta tulnee toimia niin, että nykyisen valtion tilalle jätetään vain tulonsiirtomekanismi, mikä nytkin on. Armeijan voi myös jättää kansalliseksi, suurin piirtein kaikki muu säädäntö tulee purkaa ja antaa autonomisten yksiköiden kirjoittaa omat perustuslakinsa.

Mondragonissa, yli 80.000 ihmisen osuuskuntien federaatiossa työttömyyden sattuessa arvotaan lähtijät, jotka osoitetaan enintään vuodeksi Mondragonin omaan yliopistoon. Täten arpominen olisi yksi mahdollinen tapa toimia työn jakamisen osalta, mutta toki kompetenssiryhmän sisällä.

Toisaalta neljän tunnin työpäivä on ihan tuottoisa, en näe sillekään estettä. Se on esittänyt ainakin Bertrand Russell vuonna 1932 ja miestä pidetään erittäin suurena länsimaalaisena ajattelijana.

On totta, että arpomisen etu olisi se, että ihmiset saisivat enemmän lepoa. Pidän ajatusta lopulta todella hyvänä, koska se myös laskisi asuntojen hintaa kun ihmiset eivät voisi maksaa niistä niin paljoa juuri sen vuoksi, että arpaa osuu tai ei osu kohdalle tänä vuonna.

Viimeiseen on vastattava: näin todellakin on. Arvaatkos jo, miksi työn ei anneta koskaan loppua ja työttömiä kiusataan mitä moninaisimmin keinoin? Sen takia, että jos työhön perustuva yhteiskunta alkaa romahtaa, palataan kysymykseen siitä, miksi yksillä on kaikki omaisuus ja muilla pelkkä näkkileipä.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

" miksi työn ei anneta koskaan loppua ja työttömiä kiusataan mitä moninaisimmin keinoin? Sen takia, että jos työhön perustuva yhteiskunta alkaa romahtaa, palataan kysymykseen siitä, miksi yksillä on kaikki omaisuus ja muilla pelkkä näkkileipä."

Toi on totta. niin kauan kun voidaan esittää, työstä tulee raha, sen epätasainen jakaminen on oikeutettua. jos arpa ratkaiseen, ollaan erittäin vaikeassa tilanteessa tuloerojen puolustuksen suhteen.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #7

Nimen-kin-omaan! Alat nähdä villankoiran ytimeen tältäkin osin - miten tyytyväinen olenkaan! ^_^ (Vaikka toki tiedät monet muut asiat minua paremmin.)

Tästä syystä yksin palkkaorjuusyhteiskuntaa jatketaan ja oikeutetaan hamaan ikuiseen tappiin saakka: kyse on kakun jakamisen pakosta! Nyt voidaan väittää, että kaikki saa murusia, kun kakku kasvaa, kun kaikki tekee duunia.

Jos kaikki ei ole duunissa tai kakku ei kasva.... Houston, eliitillä on ongelma ja on vaarana, että vihaiset natiivit vaativat oikeutta.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

EU:ssa on subsidiariteetti-periaate (vallan hajauttaminen paikallistasolle) ja Suomessa perustuslaki turvaa kuntien itsehallinnon.

Teoriaa ja käytäntö lyövät taas vaihteeksi toisiaan korville.

Valtiovarainministeriö tiedotti pari päivää sitten, että "Valtioneuvostolle ehdotetaan lisää toimivaltaa kuntaliitosasioissa"

"Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä on hyväksynyt lakiluonnoksen valtioneuvoston toimivallan laajentamisesta ja puoltanut esityksen lähettämistä lausunnolle. Luonnos hallituksen esitykseksi lähetään lausunnolle maanantaina 20.1.2014 ja lausuntoaika päättyy 31.3.2014. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2014.

Esityksessä valtioneuvostolle ehdotetaan laajennettua toimivaltaa päättää kuntien yhdistymisestä viime kädessä vastoin kunnanvaltuustojen tahtoa. Menettely koskisi kaupunkiseutuja, joiden työssäkäyntialueella on vähintään 100 000 asukasta. Säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi Helsingin työssäkäyntialueella, jossa on parhaillaan käynnissä metropolihallintolain valmistelu..."

jne

http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_...

Taas on vallankaappauksen tuoksua aamunkoissa. Hallitus ei epäröi rikkoa perustuslakia eikä siirtää lisää valtaa itselleen. Perustelut ovat kuin suoraan uusliberalismin oppikirjasta. Sellaista (edustuksellista) demokratiaa!

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #53

"Suomessa eletään rikollisvaltiossa. Hallituksen kuntauudistukset ja SOTE-hankkeet ovat perustuslain vastaisia. Kunnilla on perustuslain takaama itsemääräämisoikeus. Jos hallitus haluaa puuttua kuntien asioihin, sen pitäisi muuttaa ensin perustuslakia. Niin ei tehdä, vaan laaditaan perustuslain vastaisia lakeja, joiden perusteella rikotaan perustuslakia. Tämän ei pitäisi olla mahdollista. Se kuitenkin mielletään aivan normaaliksi toiminnaksi. On täysin luonnollista, että hallitus ja enemmistö eduskunnasta rikkovat lakia. Tästä oli kyse myös vaalirahakohussa. Enemmistö eduskunnasta oli rikkonut lakia. Tuolloin, aivan kuten nytkin, valtaosa eduskunnasta katsoo, että on aivan normaalia rikkoa lakia.

Hallitus myös painostaa ja uhkailee kuntia vakavilla seurauksilla, jos ne eivät suostu taipumaan sen tahtoon. Hallitus myös lupaa taloudellisia etuja niille, jotka tottelevat sen tahtoa. Tässä on kyse kiristyksestä ja uhkailusta, jotka molemmat ovat nekin rikoksia. Taloudellisen hyödyn lupaaminen on puolestaan lahjontaa. Tämä on normaalia mafian toimintaa ja se on myös maamme hallituksen normaalia toimintaa. Kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Se on yleisesti hyväksytty tapa.

Tämä on suomalaista mafiamentaliteettia."

<= http://rayhablogi.blogspot.fi/2014/01/mafiamentali...

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

systeri faces tätä kommentoi:
* Tuohon blogiin voisi vielä lisätä esomerkiksi valtionosuudet, tosin muodossa että kunnat antavat valtiolle osuuksis sen mukaan kuin katsovat valtion niitä tarvitsevan. Eli valtio olisi todella ihmisiä varten eikä päinvastoin.

* Valtio ei tarvitsi kuin muutaman virkailijan, joka huolehtisi kuntien tehtäväksi antojen täytäntöönpanosta

Susanna Kaukinen

Juu, noista täysin samaa mieltä, johonkin kirjoitinkin tuon ensimmäisen jo, mutten muista mihin...

Kirjoitettakoon niistä seuraavassa reboot-viestiketjun blogissa!

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

"edustajat tulee arpoa vapaaehtoisista"

Tuo täytyy ehdottomasti koeponnistaa.

Kerran kävi niin, että minulle esitettiin yhteinen kysymys
ja kuusi ihmistä nosti pakasta "selityksen" ja ne kaikki
olivat yhteneviä, kaikki.

Susanna Kaukinen

Mulla on matemaattinen tausta. Arpominen ei ole ongelma ja se suurimman osan ajasta tuottaa hyvän otokset kansasta, paljon paremman kuin nyt. Nythän rahaeliitillä on ohituskaista ja jenkkien kongressissa 50% edustajista on miljonäärejä.

Se pitää tehdä todennäköisesti käsin, koska tietokonearvonta on aina epäluotettava, koska kuka sen tietää mitä sinne on koodattu - varmuudella? Ei kukaan, mitenkään. Ainoa tapa olisi, että se olisi käyttöjärjestelmätynkää myöden open sourcea ja niin lyhyt kuin vain ikinä mahdollista: joo, toikin onnistuis, mutta miten varmistat, että siellä arvontalaitteessa on juuri tuo ohjelma - ja niin poispäin, erittäin mutkikasta tietokoneella.

Joskus tulee huono otos, kuten kerroit. Tätä varten pitää olla se perälauta välittömän poisvedon kautta. Jos vaikka arvalla tulee 100 edustajaa, joista 98 on kiljuskinejä, voidaan vaatia uusi arvonta oitis ja asia korjaantuu.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Hierarkioita tarvitaan kriiseissä. Kuin myös psykologista etäisyyttä. Mikä tahansa ihmisen tai yhteisön ominaisuus on käytännöllinen jossain ympäristössä ja epäkäytännöllinen jossain toisessa. Hierarkiat ovat tehokkaimmillaan estämässä paniikin taannuttamaa ihmisapinaa taantumasta pahasti. Tyrannia on kriisijohtamista tai johtamista tilanteessa, joka on uskoteltu kriisiksi?

Helpotukseksi voi sanoa, että liike taitaa olla automaattinen; Yhteiskunnan tilan voi kertoa suoraan siitä, minkälaiset voimat siellä valtaavat alaa.

Susanna Kaukinen

Juu, olen tietoinen tuosta seikasta. Juuri sen takia en halua, että yhteiskunta on rakennettu tuon saatanallisen mallin mukaan, joka on optimoitu tappamiseen.

Kusipäisyyden olympialaisissakaan ei olisi mahdollista voittaa tämän luokan typeryyden palkintoa, että valittaisiin yhteiskuntamalliksi murhaamisoptimaalinen malli.

Paloväellä varmasti voitaisiin suoda olevan hierarkia. Armeijallekin se tarvitaan, jos järjestytään rintamasodan näkökulmasta. Jos aikomus on puolustaa puhtaalla sissisodalla ja soluilla, hierarkiaa ei tarvita.

Armeijan on joka tapauksessa oltava kansanarmeija, muuten on piru merrassa.

EDIT: hallinointiin hierarkiat eivät sovi ollenkaan ja aiheuttavat vain yhteisöjen hajoamista, passiivista vastarintaa, aktiivista sabotaasia ja vallankaappauksia ja vallankumouksia

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kun minä sissikoulutukseni sain, silloin oli täysin selvää, että' siinä kyllä tarvitaan hierarkiaa. On eri määrä erilaisia pisteitä, joilta sissit hakevat sapuskat, ammukset jne sekä tietty määrä vetäytymispaikkoja, ennalta sovittuja ja harjoiteltuja kuvioita jne. Koko revohkan pyörittäminen ja koordinointi ei onnistu tuosta vaan.

Vaikken pidä Suomen armeijaa sinäänsä kovin kummoisena paikkana tai Suomea puolustamisen arvoisena, olen toisaalta jopa ylpeä koulutuksestani. Minä osaan sen, sitä ei voi minulta viedä ja se on parempi kuin ei mitään. Että jos joku päivä maailma on paikka, jossa niille taidoille on käyttöä, minun ei tarvitse kirota, etten tiedä mitä tehdä ja miksi.

Sen mitä ymmärrän selviytymisen psykologiasta on, että ne jotka koko ajan suunnittelevat selviytymistään ovat varmimmin ne, jotka selviytyvät.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että itsepuolustustaidot kuuluvat yleissivistykseen. Että ihminen, joka ei kykene moiseen edes teoriassa, rakentaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan hiekan päälle.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #17

Tiedät varmasti tuosta sissihommasta enenmmän kuin minä, enkä lähde sitä arvailemaan sen enempää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se mikä sopii sodankäyntiin ei sovellu siviilielämään. Ja mjoo, mulla on 15 vuoden kamppailu- ja itsepuolustustausta ja niin poispäin, aseilla ja ilman.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #20

Minä olen harrastanut laidasta laitaan eri kamppailulajeja, lähinnä urheilulajeja. Ajattelin, että mahdan vielä mennä Krav Magaan, kun se näytti aika mielenkiintoiselta. Törmäsin siihen, kun joitakin vuosia sitten kävin jonkin aikaa lukkopaini- ja potkunyrkkeilytreeneissä. Systema vaikuttaa kanssa mielenkiintoiselta, mutta sitä ei täälläpäin treena.

Paras itsepuolustuslaji on silti ollut painojen nostelu. Sen jälkeen kun paino on ollut yli 100 kg, ei ole varsinaisesti tarvinnut kenenkään kanssa mistään vääntää. Miltei parasta vastapainoa nörttihommille ja muutenkin on mukavampaa kun jaksaa kantaa kaikki kauppakassit kerralla, eikä tarvitse soitella aina kavereille kun joku kodinkone pitää siirtää.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #23

Joo, maga on ihan jees, mutta mä kyllästyin siihen noin viidessä vuodessa, kun se on rakennettu sellasella tavalla ettei se oikein siitä etene.

Pikkasen ollu reisijänteen kanssa ongelmia jo pitemmän aikaan, tyypillisesti oon ny reenannu niin että meen salille, lyön säkkiä kahdeksan kolmen minuutin erää minuutin tauoilla ja lähden kotiin.

Jos tuo jalka menee parempaan suuntaan niin tekisi mieli ottaa escrimaa tuohon lisäksi, olen sitä aiemminkin pariinkin otteeseen harrastanut, mahtava laji, jos tykkää(TM).

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #23

Paras IP: (kattaa 99% kaikesta oppimäärästä)

- missä?
- mihin aikaan?
- kenen kanssa?
- missä kunnossa?

Case #1:

Päivällä himassa perheen kanssa selvin päin.

Case #2:

Vieraan jengin kanssa yksin huumepäissään moottoripyöräjengin tiloissa.

You get the idea. :-)

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #20

En tiedä muista, mutta mie en edes lähtisi haastamaan jotakuta, joka voisi tappaa haastajansa sillä mikä kädessä nyt sattuu missäkin tilanteessa olemaan. Eli mikäli jokainen Suomen kansalainen olisi ninja, saisimme olla suurella todennäköisyydellä rauhassa (excluding drinking behavior). :D

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen Vastaus kommenttiin #24

Jos yksilötasolla kädessä ei ole ampuma-ase tai muu vaikutusulottuvuudeltaan pitkälle kantava väline, tappamiselta välttyminen ei yleensä selväpäiseltä kansalaiselta kauheasti harjoitusta vaadi, mutta jonkin verran kuitenkin.

Yleensä fyysistä ongelmanratkaisua enemmän vaivaa vaatii psyykkinen oman ja vastapuolen tilan tunnistaminen ja tiedostaminen, ja sitä tulee myös harvemmin pohdituksi kun esim. väkivallasta missä tahansa muodossa on kyse. Ihminen on sekä saalistaja että saaliseläin; jos psyykkaat itsesi tilanteessa saalistajaksi, seurauksena on aktiivinen, rationaalinen toiminta, saaliseläin sen sijaan lamautuu tai pyrkii pakenemaan yleensä vähemmän rationaalisesti.

Tämä pätee myös yleisemmällä tasolla ---> siksi meitä voidaan johtaa hierarkisesti (ja myös sinänsä väkivalloin, vaikka se ei fyysisenä näyttäytyisikään), ja usein harhaan, jos omaksumme saaliseläimen roolin ;-)

Taktisenkin ydinaseen kantama on toki sen verran pitkä, että vakavampaa nokittelua sen haltijan kanssa on toki viisasta välttää...

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen Vastaus kommenttiin #20

Krisohierarkiakortti on syytä olla perstaskussa, ja kun meikäläisestä sotilaskoulutuksesta riisutaan epäoleellinen, jäljelle jää ihan toimiva systeemi. Tilapäinen, vapaaehtoinen hierarkia voi joskus olla hengissäsäilymisen edellytys.
Itse tein aktiivisesti MPK:n kouluttajan hommia 15 vuotta, ja ihan testimielessä vedettiin kerran kymmenen kouluttajan voimin kahden viikonlopun viestikurssi, jolla koulutettiin pataljoonan viestikomppania hyvin sekalaisesta seurakunnasta vapaaehtoisia (porukka tarvittiin hoitamaan myöhemmin reserviläisjotoksen viestiyhteydet).
Osallistujien ikähaitari oli 15 - 68 vuotta, yli puolet naispuolisia, ja ensimmäinen viikonloppu pyöritettiin rastikoulutusta LV217 (sekä liikkeessä että pitkälanka-antennilla asemassa), Sanla, Parsa, Gazilla liikkuva tukiasema, kenttäpuhelimet, keskus sekä huolto, logistiikka ja tuki. Toinen viikonloppu oltiin sitten metsässä ja testattiin systeemiä.
Puuha sujui paremmin kuin hyvin, ja 17-vuotiaat sissityttäret heräsivät ihan sovinnolla 3.00 siirtymään jalan reilun viisi kilometriä vaihtamaan aseman naisituksen jne...
Lopullinen testi oli jotos, jossa osanottajia oli parituhatta, tehtävärasteja parikymmentä, ja viesti ei kussut ainokaistakaan kertaa, liikkeen seuranta ja tulosten kirjaus oli käytännössä reaaliaikaista. Kodin Kuvalehti teki jotoksesta viiden sivun jutun, ja parempi puolisko (8:lla kuulla raskaana), joka vastasi "pataljoonan" viestikeskuksesta, pääsi kuvaan kenraalin kanssa...piti sitten ängetä virkavermeissä lehteen.

Eli teimme kahdessa viikossa sen, mihin PV käyttää 3 kuukautta, koulutimme viestinaisia ja -miehiä pystymetsästä. (sen toisen 3 kuukautta sotalvaltio käyttää 6kk:n varusmiehillä ja -naisilla taistelu-, liikunta sun muuhun koulutukseen ja hierarkisen, autoritaarisen järjestelmän sisäistämiseen.
Operaation jälkeen systeemi purettiin, tarpeettomana, mutta tallessa oli edelleen vapaaehtoinen viestikomppania, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta.
Ihan noin yhtenä esimerkkinä siitä, että turhat hierarkiat, muodot ja tavat eivät aina välttämättä edesauta tarvittavien taitojen ja toiminnan oppimista.

Kriso-johtamisen kurssia suunnitellessa joku aikoinaan pohti, miten simuloida aitoa painetta ja stressiä johtamisen aikana. Loputuloksena oli, että päätettiin kiivetä valtion viljavaraston katolle, jolta tultiin köysillä alas, ja mielikuvitusrikkaimmat kaverit loivat ja syöttivät kuulokkeeseen kuviteltua johdettavaa tilannetta ja tuhrivat karttaa mukavasti sisätiloissa pöydän ääressä. Ensimmäinen laskeutuminen meni harjoitellessa, mutta kun homma toistettiin 10 kertaa, oma fyysinen tilanne ei sinänsä vaikuttanut harkintaan ja käskytykseen enää oikeastaan mitenkään.

Gerilla-joukot eivät nojaa niinkään muodollisiin johtosuhteisiin, vaan etenkin vapaaehtoisuuteen, vahvaan motiiviin ja siihen, että jokainen tietää sovitun tehtävänsä. Toki jonkun on hahmotettava ja hallittava erisuuruisia kokonaisuuksia, mutta pysyviä sotilasarvoja tai asemia ei yleensä ole, käskytys käsittää vain sen, mikä on aidosti tarpeellista toiminnan kannalta.

Mm. Espanjan sisällissodassa systeemi osoitti toimivuutensa. Kansainvälisiin prikaateihin kuului yhteensä seitsemän prikaatia. Tunnetuimpia yksiköitä olivat yhdysvaltalaisten vapaaehtoisten Abraham Lincolnin prikaati, kanadalaisten Mackenzie-Papineau-pataljoona, briteistä ja irlantilaisista koottu British Battalion, italialaisten Garibaldi-pataljoona sekä saksankielisistä maista ja skandinaaveista koottu Thälmann-pataljoona. Eniten vapaaehtoisia tuli Ranskasta, josta heitä saapui lähes 9 000. Puolalaisia ja italialaisia oli noin 3 000.

Kansainvälisten prikaatien ohella tasavaltalaisten puolella taisteli noin 2 000–3 000 ulkomaalaista anarkistia, jotka kuuluivat CNT-ammattiliiton ja FAI-järjestön joukkoihin. Heitä tuli eniten Italiasta, josta Camillo Bernerin johdolla saapui yli 500 anarkistia. Sodan aikana Espanjassa vieraili kahteen otteeseen myös kuuluisa anarkistifilosofi Emma Goldman. Trotskilaisen POUM-puolueen riveissä puolestaan oli 28 eri maasta noin 700 ulkomaalaista kommunistia tai muuta vasemmistolaista, joista osa ei halunnut liittyä Neuvostoliiton johtaman Kominternin kokoamiin prikaateihin. Tunnetuin POUM:n joukoissa taistellut oli englantilainen kirjailija George Orwell, joka myöhemmin julkaisi kokemuksistaan kirjan Katalonia, Katalonia.

Samaten se osoittaa toimivuuttaan tälläkin hetkellä zapatistisen EZLN:n toiminnassa Meksikossa, Guatemalassa ja Belizessä.
Ejército Zapatista de Liberación Nacional (EZLN) eli Zapatistinen kansallisen vapautuksen armeija on meksikolainen sissiliike, joka toimii pääosin etelässä, etenkin Oaxacain, Campechein, Veracruz, Tabascosin ja Chiapasin osavaltiossa, sekä Guatemalassa ja Belizessä. Zapatistit puolustavat alueen alkuperäisväestöä sekä ylläpitävät antikapitalistista ideologiaa. Järjestön nimi tulee Meksikon vallankumouksen kapinallisjohtaja Emiliano Zapatalta. EZLN:n keulakuva on Subcomandante Marcos, jonka asemaa liikkeen johdossa ei tunneta. Varsinaiset päätökset tekevät liikkeen ajaman käytännön demokratian mukaisesti EZLN:n hallitseman alueen intiaaniyhteisöt.

http://toinenmeksiko.org/node/81

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

hierarkiat on tehokkaita kriisijohtamisessa. pystyy erittäin tehokkaasti käsittelemään vaikeita tilanteita. tahtoo vaan olla että ne luovat ne tilanteet joissa tarvitaan sitä kriisijohtamista.

kun historiaa seuraa, joku aleksanteri, tsingiskaani, hitler ... pystyy melkoisen raflaavaan päätöksen tekoon. luotuaan ensin tilanteen jossa sellaisia päätöksiä tarvitaan.

minä lähtisin olettamuksesta, 99% niistä vaikeista ratkaisuista tulee siitä että ne luodaan.

nytkin meillä on kestävyysvajeita, eläkepommeja jotka vaativat raakaa politikkaa. miksi meillä niitä on? no kun eräät vesipäät keksivät ettei keskuspankki saa rahoittaa valtioita suoraan. luotiin mekanismin joka väistämättä johtaa tuhoon. (kokeile laskea, 1% ostovoimasta pakenee vuosittain veroparatiisiin ja se joudutaan sieltä lainaamaan kokonaiskysynnän säilyttämiseksi. 100%, 100%. laske uudestaan 5% mukaan, lopput tulee vielä nopeammin.)

Susanna Kaukinen

Justiinsakin näin! Sen lisäksi jos kansa päättää siitä, että autetaanko kansaa, niin autetaan. Pankkikriisi asuntokuplan vuoksi olisi loppunut siihen, että kansalaisten velanmaksukykyä oltaisiin parannettu ja kriisi olisi jo ohi.

Jne. Se on se skragaattiporras ku nää aina tupuloi.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Veikkaan itse Pareton periaatteen mukaisesti, että ongelmista 20 % luodaan ja loput 80 % syntyy edellämainittujen ongelmien läsnäolosta niiden ihmisten kautta, jotka eivät olleet läsnä, kun ensimmäiset 20 % ongelmista luotiin. Korjataan ensimmäiset 20 % ongelmista ja loput korjaantuvat edellämainittujen olemattomuuden kautta.

Olen jo saanut e.g. asetustietokannan suunniteltua tällaista yhteiskuntamallia varten. :)

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #26

Tacitus sanoi, että mitä enemmän lakeja, sitä suurempi korruptio. Minkälainen tuo sinun malli on?

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #32

Juuri näin. Mallin oletus on, että lakeja voi olla niin paljon, kuin haluamme, mutta ne yksinkertaistuvat, koska malli toimii niin. Yksinkertaisesti sanottuna lait yksinkertaistuvat ja niiden lukumäärä pienenee, koska se saa ihmiset haluamaan tätä toiminnan kautta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #39

Kuulostaa tosi hyvältä! Olen sitä mieltä että Tacitus oli oikeassa ja meillä on valtava ongelma tässä maassa jo pelkästään se, että lakipykäliä on ehkä 10-100 kertaa enemmän kuin niitä missään tapauksessa saisi olla. Voi olla vieläkin pahempi tuo kerroin.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #40

Kuten jo itse sanoit tässä blogissa: "Muutkin luvut ovat mahdollisia, optimaalinen luku oikeudenmukaisuuden kannalta olisi yksi ihminen, mutta mennään eteenpäin."

Kertoimen ei siis tarvitse olla edes noin iso. Yksikin kivi riittää muuttamaan vellovan virran suunnan. Jos se ei suuntaa muuta, se muuttaa vähintään virran muodon.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #41

Tykkään siitä, että pidit juuri tuosta kohdasta! :-)

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #42
Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #43

Niin, mähän oon ohjelmistosuunnittelija ja aika vahva matikkatausta.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #44

Sitten ei varmasti tule yllätyksenä se, että sie olet osa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua? :D

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #45

Enkö mä ole sitä jo nyt, kun olen tuonut näitä asioita kymmenien blogien kautta esille ja twitannu näistä asioista ainakin 3 vuotta ja facettanukki vuoden ja on nyt eurovaaliehdokkaana, jotta saatais korkeammalta huudeltua näitä näkemyksiä... ? ;-)

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #46
Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

"hierarkiat on tehokkaita kriisijohtamisessa."

Siksihän meillä lienee jatkuvasti (hallinnon itseaiheuttamia) kriisejä on päällä :D
Hierarkian ensimmäinen käsky: Hierarkia on säilytettävä.

Hallinto on hyvissä asemissa varmistamaan oman työpaikkansa vaikka sitten kriisejä tehtailemalla.

Samoin kuin varmistamaan, että heidän haluamansa selitysmalli uhkan koosta, syistä, seurauksista ja hoidosta on lähinnä ainoa, minkä media tarjoilee - ja uskottelemaan, että hallinto (joka kriisin synnytti) on ainoa pätevä taho sen hoitelemaan.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #54

erittäin merkillepantavaa on näiden hierarkioiden tapa toimia reaktiivisesti. mitään kriisiä ei kyetä ennustamaan vaan siihen joudutaan, sen jälkeen tehdään kasoittain huonoja päätöksiä koska on pakko.

äkkipäätä luulisi, jos johto on niin kyvytöntä että se aina ajaa järjestelmän kriisiin, se vaihdettaisiin. ei meillä. ylistetään niitä tolloja jotka onnistui homman sössimään ja sen jälkeen rautalangalla paikkaamaan.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #55

Hommahan menee niin, että niitä, jotka (perustellen) ennustavat kriisin (= näkevät syy-seuraus -suhteet) nimitetään ääriaineksiksi, negativisteiksi, impivaaralaisiksi, kommareiksi/sosialisteiksi, näkemyksettömiksi, populisteiksi ja muiksi pahan silmän lähteiksi.

Sitten kun ed. mainittujen tahojen (perustellen) ennustama kriisi toteutuu, ollaan olevinaan yllättyneitä, sanotaan ettei kriisiä kukaan voinut ennustaa (= päätellä toiminnan syy-seuraus -suhteita) ja syytetään kriisin ennustaneita tahoja negativismista, populismista, impivaaralaisuudesta, sosialismista/kommunismista, näkemyksettömyydestä sekä tietenkin haluttomuudesta keskustella asiallisesti.

Täytyyhän se jollain tavoin estää, että ihmiset tajuaisivat etteivät tarvitse edustuksellista demokratiaa/poliitikkoja mihinkään.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #57

Onhan tässä täysin totalitaristiset otteet käytössä. En silti ole asiasta pahoillani, koska tätä kautta olen löytänyt Kropotkinin, Proudhonin - ja niin poispäin. Historian sivuilla on lopulta kaikki se mitä me etsimme, kun vaan kaivamme oikeasta kohdasta. Vastustajan demonisoinnin ongelma on se, että leimaamalla vastapuolen vaikka anarkistiksi saattaa sellaisen saada vastapuolelleen. Tuo terä leikkaa molempiin suuntiin.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #55

Siihen liittyy monenlaisia syitä, mutta yksi niistä on ideologisen politiikan harrastaminen. Kiilusilmäiset kilipääkapitalistit eivät välitä alkuunkaan siitä, ettei reaalimaailma toimi heidän ideologiansa mukaisesti, vaan määräävät jokaiseen ongelmaan lääkkeeksi enemmän ideologiansa mukaista doktriinia.

Ei eroa mitenkään kilipääkommunismista. Ihan samanlaista idioottimaisuutta. Kun todellisuus ja teoria ei kohtaa, teoria on väärässä, ei todellisuus - mutta koetapa nyt saada nämä torvet se ymmärtämään ; ei se onnistu, koska he eivät ole järjellisiä, vaan uskonlahkolaisia, kilipääkapitalismin kultisteja!

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #54

Katson niin, että niin Suomessa kuin EU:ssa eliitti on suorittanut oikeudettoman vallankaappauksen. Kyllähän tässäkin maassa todella monen sappi jo kiehuu. On menty sellaisten rajojen yli, joiden rikkominen vie uskottavuuden koko järjestelmältä.

Reboot.

EDIT: Me ollaan mielestäni lähestymässä erään aikakauden loppua, eikä sitä todellakaan tule ikävä.

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen Vastaus kommenttiin #54

Esimerkiksi uusliberalistinen prosessi edellyttää toimiakseen kriisiä, aitoa, luotua tai kuviteltua. Naomi Campbell käyttää termiä "tuhokapitalismi", kokkarinuoret ja Libera puhuvat "luovasta tuhosta".
Jos hallinto rakentuu stabiileille hierarkioille, niitä voidaan käyttää aina, kun halutaan, niin kriisiä luotaessa kuin sitä "hoidettaessa".
Jos sen sijaan hierarkiset rakenteet varataan vain ja ainoastaan tilapäiskäyttöön, on kriisi ensin määriteltävä ja harkittava rakenteiden sopivuus ja keinot sekä niiden taso aidosti sen hoitoon.
Normaaliolojen legaalissa fyysisessä voimankäytössä tämä suhteellisuusperiaate on sinänsä itsestäänselvyys; vain niin suurta voimaa, kuin on välttämättä tarpeen, saa käyttää, eikä voimankäyttö saa kohdistua kuin kohteeseen.

Suomen poikkeuslainsäädännössä tunnetaan valmiustilalaki ja puolustustilalaki, joiden käyttämisestä ja sisällöstä säädetään pilkuntarkasti.
Kun sen sijaan stabiilisti hierarkisessa järjestelmässä oletetaan tai luodaan kriisi sinänsä normaaliolosuhteissa, ja tuo kriisi uskotaan todeksi, annetaan suvereenin touhuilla tämän oman lausuman perusteella tavalla, johon ei juridisesti oikeuta aidosti edes poikkeuslainsäädäntö, ja perustuslain yli kävellään mennen tullen, kun meillä ei perustuslakituomioistuinta ole, vaan tulkinnan hoitavat Benkku ja Kimmo.

Tarkoitus ei pyhitä enää vain keinoja, vaan myös itsensä.

Jouko Järvinen

Jos otetaan olosuhteet houmioon "pohjola" ni mun miälest tääl riittäis kaikil töitä sopivast ku keskitettäis se työ aivan niinku maajussitki. 5kk koko vuoden aikana riittäis vallan mainiosti , ehteis viljellä sil aikaa ku vilja valmistuu vois hakata talviset puut ja kerätä mettäst marjat ja sienet ym. Joo ja sit elonkorjuu ja pirtin ovi kii ja talviunil ku Karhu konsanaan :)

Susanna Kaukinen

On siinä jotain aivan sekasin, että ennen meil oli, persaukisina, varaa talvet viettää talviunta, nyt on kauhee kiire aamusta iltaan.

Yhtälössä mättää.... ;-)

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Tarkkaa kirjoitusta. Mitä tuohon siirtymiseen tulee, se on yksinkertaisempi, kuin mitä moni uskoisi. Siirtyminen toki tulee ja tulee olemaan hidasta eli tasaista, koska se on kestävämpää, kuin äkillinen mullistus, joka kaataa koko yhteiskunnan tai osan siitä. Ainoa asia, joka loitontaa siirtymistä on usko (belief). Uskoa käytetään tässä tapauksessa syrjäyttämään logiikka, joka kertoo meille kaiken olevan mahdollista, kun vain teemme sen. Usko mahdottomaan on siis se mikä loitontaa ja estää meitä kehittymästä. :)

Susanna Kaukinen

Nimenomaan näin, elämme fakki-idioottien tukemassa eliitin mediatyranniassa, jonka ainoa viesti aina on:

EI OLE VAIHTOEHTOA

Pitää varmaan alkaa käyttämään tota arjessa. Ku jätän auton väärään ruutuun ja sen omistaja tulee huutamaan, sanon vaan, että ei ole vaihtoehtoa. Ku myöhästyn kokouksesta ja paha silmä koettaa, sanon, että ei ole vaihtoehtoa. Ku meen kauppaan ja pitäis maksaa, niin voinko sanoa, ettei ole vaihtoehtoa ja lähteä maksamatta? ;-)

Ad absurdum, mutta tajunnet turhautumiseni! ^_^

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

eräs ongelma on ollut ettei ole ollut uskottavaa vaihtoehtoa, siksi tämä bloki on erittäin hyvä avaus.

se että toteaa, nykyinen systeemi ei toimi, ei auta asiaa, vaikka sen jokainen tietääkin. vaihtoehtoisten mallien luominen auttaa. silloin voidaan ainakin kyseenalaistaa yksi totuus.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Vaihtoehdoissa kyse taitaa olla arvovalinnoista. Kun sanotaan, että ei ole vaihtoehtoa, tarkoitetaan, että "näillä ja näillä parametreilla ei ole vaihtoehtoja". Kun pätkii parametrejä pois, vaihtoehtojen määrä lisääntyy vaan. Sen voi jokainen käydä kokeilemassa vaikka Google-haulla!

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #28

Nimenomaan näin. Jos ainoa vaihtoehto, joka hyväksytään on tuhopolttokapitalismi, niin sille ei sitten liene vaihtoehtoja, eliitin mielestä.

Jos vaikka lopettaisi niiden kuuntelemisen, ennenkuin katkeaa suoni päästä?

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #28

Parametrit voivat myös olla jotain konkreettista, ei pelkästään lainopillisia yleisohjeita e.g. parkkiruutuun on pysäköity jo auto, joten en voi pysäköidä samaan ruutuun autoa, joka ei osaa nostaa itseään parkkiruudussa olevan auton päälle. Parkkiruutu itse taas on jotain mitä ei välttämättä tarvitse noudattaa, jotta voi parkkeerata autonsa. :)

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen Vastaus kommenttiin #35

Tuo parkkiruutu on erinomainen ja riittävän yksinkertainen anekdootti kuvaamaan eräällä tasolla itse asiassa lähes koko laajan kysymyksen problematiikkaa. Parkkeratakseen autonsa ei tarvitse noudattaa parkkiruutua, ja parkkeeratakseen autonsa siten, että pysäköinnistä ei aiheudu haittaa kanssaeläjille, ei parkkiruutu ole välttämätön parametri lainkaan ;-)

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Tästä syystä olen suunnitellut vaihtoehtoista järjestelmää. Viilauksen lisäksi miulta puuttuvat enää osaavat koodaajat. :D

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #29

Joo, mä osaan koodata, oon sitä 15 vuotta tehny ja oon siinä ehkä melkosen hyväkin. Ongelma vaan on siinä, että mistä ottaa se aika. Laittele mullepäin jotain juttua noista sun malleista niin saan jotain kuvaa siitä mitä olet suunnitellut, ok?

Laita vaikka fb-messua?

Susanna Kaukinen

Joo, pitää tätäkin nyt kirjoittaa auki, että on helppoja linkkejä joita jakaa. Vaihtoehtojahan AINA on.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari Vastaus kommenttiin #31

Niitä on aina, mutta odotappas, kun näet niiden kirjon sen jälkeen, kun näet mitä pääset koodaamaan. :P

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #36
Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #36

mailaa mulle kans. aukki at mbnet fi

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Tämä oli Susanna ehkä paras avauksesi. Ensinnäkin siinä esitettiin todellinen vaihtoehto yhteiskunnan toimintamalliksi, joka toisekseen on todistetusti erittäin toimiva. "Kyse on siis vastuun ja vallan viemisestä aidosti samaan paikkaan." Voiko sitä paremmin sanoa. On helppo tuhlata toisten rahat ja elämät, kun ei tarvitse niistä henkilökohtaisesti vastata, mutta omistaan vastaava sijoittaa panoksensa kaikkein parhaiten.

Olen miettinyt tuon suuntaisia ajatuksia itsekin, mutte en ole ehtinyt kirjoittaa sanoiksi.

Susanna Kaukinen

On kiva kuulla, että tykkäät tästä avauksesta, sillä onhan tätä jo melkoisen pitkään joutunut pohtimaan, että mitä kaikkea se sitten oikeasti tarkottaisi, jos meinaisi systeemiä todella lähteä muuttamaan oikeasti hyvään ja demokraattiseen suuntaan tämän nykyisen pelleilyn sijaan.

Välillä tuli tuossa turhautumispäissään parikin kappaletta todella rikinkatkuista kirjoitusta, jotka siis eivät todellakaan ole kaikki täällä, mutta toisaalta ne puhdisti ja teki tilaa sille, että sain tämän kirjoitettua.

Ehkä olisi jäänyt kirjoittamatta, ellei tuo Rouvisen Auvo olisi pyytänyt minua kirjoittamaan edes jonkinlaisen ensimmäisen version asiasta, kun pystyin lonkalta nimeämään tuolla facebook-keskustelussa tarpeelliset elementit.

Saa nähdä lähteekö Auvo nyt puolestaan kirjoittamaan tätä asiaa auki vielä tästä eteenpäin, eteneekö tämä joko Facebookin Reboot-ryhmässä vai tuleeko Nysäriin jotain avauksia.

Jos romahdus kiinnostaa, Miika Vanhapihan kirjoitukset siitä ovat todella syväluotaavia ja mahtavia.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Tässä bloggauksessa esitit selkeän vastauksen suurta kokoluokkkaa olevien ongelmien ratkaisuksi. Pelkkä kritiikki ilman vaihtoehtoja ei lämmitä ketään. Lisäksi extrana monia ajateltuja yksityiskohtia konkretisoimaan asiaa. Tästä pohdinnasta on hyvä jatkaa keskustelua ja kehittelyä. Vanhapihan juttua en ole vielä lukenut.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #50

Se mistä haluaisin aivan erikseen huomauttaa on päätöksentekoa koskeva tekstini, joka on aivan erityisen pitkälti pohdittu:

Vaikeiden päätösten tekemisestä:
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

odotin että tähän olisi tullut sata erittäin kriittistä vastinetta. teksti on liian hyvä, sitä ei pysty ihan lonkalta potkaisemaan hajalle.

kritiikki olisi auttanut kehittämään hommaa etsimällä sen heikot kohdat.

tietty kun tähän yhdistetään talous, alkaa tulla erimielisyyksiä. demokratiahan edellyttää taloudellista tasa arvoa. arpomalla tapahtuva työttömien valinta, verotuksen järjestäminen niin että jokaisella on elinmahdollisuudet. (siis erittäin jyrkkä progressio tietyn tulotason jälkeen jne) saavat aikaan raivon parkaisun.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #56

Joo, ehkäpä niin... ? Se voi olla, että tosiaan kriitikoilta meni jauhot suuhun, kun he lopulta ymmärsivät, ettei anarkisteja voikaan niin helposti leimat kiljuskineiksi ja viestissä oli osia, jotka kolahtivat kotiin...

...vaatimushan sinänsä on se nimenomainen demokratia, jonka ihmiset luulevat, että meillä on. Sen toteuttaminen oikeasti. Pirullako siihen sanot vastaan?

Tuo talous ratkeaisi sen demokratian kautta. Uskon, että eri autonomiset yksiköt valitsisivat erilaiset ratkaisut, se olisikin hienoa, miksi tapella asiasta? Antaa kapitalistien perustaa oma yksikkönsä ja riistää siellä toisiaan?

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Susanna, tätä piti tulla suosittelemaan sulle: http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Jos et ole jo lukenut...

Saattaisit tykätä...

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo toi on hyvä teksti.

mä joskus 10 v sitten kuulin etteivät insinöörit johda yrityksiä vaan ekonomit. krouvissa kertoi erään kansainvälisen kemian konsernin johtoryhmän jäsen kun joitakin heidän bisneksiään kritisoin. kiukuissaan sen lopulta sanoi.

tietysti suomenkin olisi helppoa hoitaa rahoituksensa ilman mitään muutksia eu sopimuksiin. perustaa vaan valtion pankin jonka ainut tehtävä on rahoittaa valtiota korottomilla lainoilla.

antaa pankin luoda rahaa rajattomasti ja lainaa sen valtiolle. keskuspankki rahaa se saisi helposti, valtion velkakirjat käyvät suoraan takuuksi ekp:lle täydestä arvostaan.

jostakin syystä noin ei vaan tehdä. johtunee siitä brysselin kuristus otteesta jota ollaan vielä pahentamassa pistämällä budjetti alijäämät brysselin kontrolliin.

Susanna Kaukinen

Keskuspankkirahoitus kiellettiin EY:n myötä jo 80-luvulla? Sen takia 90-luvun lama iski kuin rutto tähän maahan.

Susanna Kaukinen

Vaikuttaa lupaavalta, ehdinköhän lukea tuon vielä ennenkuin pitää lähteä...

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

En malta olla linkittämättä tässä yhteydessä Zabriskie Pointin loppukohtausta. Sen verran vanha ja nykyisin harvoin nähty klassikko ;-)

http://www.youtube.com/watch?v=ResQFDDsDAI

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Itse ihmettelen myös sitä, että missä on kehittävä kritiikki. Mie pyydän aina ystäviltäni pyyteettömiä ja intuitiivisia havaintoja kaikista laskelmistani ja kaavoistani, mutta täällä ei ole edes trollaajia. :S

Susanna Kaukinen

Auvo tuossa uumoili, että tuli kirjoitettua liian hyvin perusteltu ja pohdiskeltu esitys ja sen seurauksena sitä on vaikea kritisoida.

Trollien puute tosiaan on yllätys sinänsä. Ehkä trollit ei jaksa lukea näin pitkiä tekstejä.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Olisi luullut kuitenkin, että muutama olisi eksynyt tänne. Perusteltu ja pohdiskeltu esitys kaipaa trolleja. Tylsää ilman niitä. Ilmaston muutos varmaan saanut ne menemään talviunille. xD

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #69

Voi olla joo. Onhan tuolla se reboot-ryhmä facebookissa.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Tässä mielestäni oivaltava kuvaus siitä, miksi EU:n ei uskota. Ja miksi äänestämisellä europarlamenttivaaleissa ei ole todellista merkitystä.

"...The above deceptive promises are based on the myth that neoliberalism is some kind of a mistaken ideology or a doctrine[3] upheld by “bad” politicians such as Thatcher, Merkel, Blair, etc. However, neoliberal globalization is, in fact, a systemic phenomenon implying, also, that the EU members’ economic growth does not rely anymore mainly on the domestic market but on the international market (within the EU and without) and that it is the Trans-National Corporations (TNCs) that control world production and trade, and–– through the Transnational Elite[4]––the international political, military and cultural institutions..."

http://www.globalresearch.ca/the-real-causes-of-th...

EU.n laajentuminenkin on vain pyrkimystä hankkia lisää maksajia veloille (europonzi) ja lisää asiakaskuntaa kaikelle tarpeettomalle roinalle, jota teollisuusmaissa tuotetaan.

Monikansallisten kannalta homma taas on "...However, despite the high degree of integration achieved by the ‘Single European Act’ in the 1990s, and even despite the creation of the Eurozone, its decline in competiveness continued. Thus, whereas the share of Euro-exports to world exports was 35.8% in 1990, ten years later, it has fallen to 29.7% and by 2010 it has fallen further to 26.3%![6] In other words, within two decades, the Eurozone countries have lost more than a quarter of their competitiveness, measured in terms of their share in world exports. Although the Euro-elites are well aware of the fact that a significant part of their ‘loss’ of exports is in fact due to their de-industrialization­­––because of the move of industrial capital by the TNCs (most of them based in the metropolitan countries including the Eurozone ones) towards the low-cost paradises of China, India and the rest–– this is obviously no consolation to their own workers (and electorates), which benefit very little (if at all!) by globalization!.."

http://www.globalresearch.ca/the-real-causes-of-th...

Järjestelmämuutoksissa on aina otettu työkaluksi ohjattu kaaos: taloudellinen, sosiaalinen jne kaaos.

Susanna Kaukinen

Näen kehityssuunnat erittäin synkkinä. Uskon tämän pelleilyn johtavan yhteiskuntain romahdukseen.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Todella hyvää ja tärkeää tekstiä, tämä ja siihen linkittyvä "Vaikeiden päätösten tekemisestä." Tällaista pohdintaa ei liikaa näy, ja siksi moni ei edes osaa kuvitella näitä oikean hajautetun demokratian sisältämiä mahdollisuuksia. Monelle demokratian olemus merkitsee lähinnä äänestämistä jostain valmiista vaihtoehdoista, mutta kun nämä tekstit lukee, tajuaa miten paljon mahdollisuuksia ja käytäntöjä siihen sisältyy.

Näitä demokratian ja päätöksentekoprosessien sisältämiä rakenteita kannattaa todella pitää keskusteluissa esillä ja jatkojalostaa, sillä tämä on sellaista uutta konkretiaa, jonka avulla uusia toimivia vaihtoehtoja on mahdollista toteuttaa. Kiitos vielä kerran.

Susanna Kaukinen

Kiitos Timo!

Olenhan näitä jo jonkun vuoden ajan pohtinut, ehkä tietämättäni osin noin vuodesta 2007, jos jonkun alkupisteen voi tai haluaa antaa.

Meillä todella on vakava osaamisvaje näissä asioissa ja toivon, että jokainen joka näitä tekstejä lukee jakaa näitä mahdollisimman laajasti - vaikka ilman minun nimeäni - se ei ole mitenkään tärkeä: sisältö sen sijaan on!

Kirjat jotka tulee pitää mielessä, jos englantia taitaa, ovat ainakin nämä:

Facilitator's Guide to Participatory Decision-Making:
=> http://www.amazon.com/Facilitators-Guide-Participa...

The People's Scrum: Agile Ideas for Revolutionary Transformation
=> http://www.amazon.com/The-Peoples-Scrum-Revolution...

juusosaarinen

Ei ole korrektia verrata Margaret Thatcheria nykyiseen pääministeriimme. Thatcher teki aidosti hyvää työtä Britannian rakenteiden korjaamiseksi.

Muutoin esittämäsi ajatukset olivat raikkaita ja jos ne saadaan sisäistettyä laajemminkin poliittisen vasemmiston valtavirtaan, niin Suomi voi joskus jopa siirtyä aitoon markkinatalouteen, nykyisen sosialismin sijaan.

Toimituksen poiminnat