Mistä radikalisoituminen johtuu?

Politiikan radikalisoituminen yleensä tapahtuu huonoina aikoina.
Historiatiedon perusteella erityisen vaarallisia ovat aikakaudet,
jolloin pitkään kestänyt nousukausi loppuu syvenevään pahoinvointiin,
sillä vallankumoukset tapahtuvat kaikkein todennäköisimmin juuri näissä
olosuhteissa.

Kiinnostavampaa on kuitenkin, mitkä tekijät ja seikat saavat ihmiset
radikalisoitumaan juuri nyt. Syyt tähän ovat itseasiassa ilmeisiä, mutta
valtamedia ei, tapansa mukaan, käsittele näitä syitä. Sen sijaan se horisee jotain pehmoisia radikaalien tunnistamisesta ja väistää taidokkaasti olennaisen kysymyksenasettelun, mutta se tehdään tässä ja nyt.

Totuushan on, että tieto radikalisoi. Jos kansalainen törmää
informaatioon, joka asettaa koko nykyisen järjestelmän kyseenalaiseksi,
hän on vaarassa radikalisoitua. Radikalisoituminen pohjimmiltaan
tarkoittaa sitä, että henkilö päätyy siihen lopputulokseen, että
järjestelmä tarvitsee suuria muutoksia.

Vaikka historiasta opitaan, ettei siitä opita, jotkut silti oppivat
siitä. Tällaiset henkilöt ovat erityisessä vaarassa radikalisoitua, jos
vallitseva yhteiskunnallinen kertomus osoittautuu valheelliseksi.
Radikalisoituminen on siis varsin helppoa ja monille siihen riittää tämän videon näkeminen, kuten voimme havaita.

Nykytilanteessa kapitalistioikeisto radikalisoitui kahdesta syystä.
Tähän johti yhtäältä Neuvostoliiton romahtaminen ja toisaalta
globalisaation tarjoamat mahdollisuudet käyttäytyä täysin
antisosiaalisesti mm. työväen oikeuksien ja veronmaksun osalta.

Radikaalin
oikeiston toimet yhteiskuntaa vastaan olivat jo alkaneet rapauttaa sen
perustuksia pahasti, kun vuoden 2008 finanssikriisi ja siitä seurannut
eurokriisi iski. Oikeistolaistuneen parlamentaarisen vallan toimet
syvässä vääryydessään ovat onnistuneet edelliseen yhdistyneenä
radikalisoimaan sekä kansallismieliset että anarkistit.

Radikaalioikeisto haluaa korporaatioiden ja muun kaupan rajatonta
vapautta ja tähän mukaanlukeutuu se syvästi moraaliton ja
epäoikeudenmukainen toiminta, jota kaupankäyntiin ja suorastaan
rikollisiin vapaakauppasopimuksiin liittyy. Parlamentaarinen valta on
koettanut vastata radikaalioikeiston otteisiin luomalla suuremman
parlamentaarisen vallan, joka voisi paremmin säädellä markkinoiden
valtaa ja veroparasiittien vastuunpakoilua.

Nämä molemmat hankkeet ovat täysin sen vastaisia, mitä kummatkaan,
kansallismieliset tai anarkistit yhteiskunnalta haluavat.
Kansallismieliset vastustavat jyrkästi vapaakauppaa, joka huonontaa oman
maan kansalaisten oloja hyvin monella tavalla. Samalla he katsovat,
että ylin valta kuuluu oman maan kansalaisille ja siten oman maan
parlamenttiin.

Anarkistien tulokulmaa asiaan kuvaa hyvin Pierre-Joseph Proudhon, joka sanoi: ”Kaikki minun poliittiset ideani kiteytyvät yksinkertaiseen kaavaan: poliittiseen federalisoitumiseen tai hajauttamiseen”.
Proudhon tarkoitti federalisoitumisella autonomisten yhteisöjen valtaa
keskushallituksen yli. Näin ollen, anarkistit ovat siis paikallisuuden
kannattajia ja täten täydellisessä vastakkainasettelussa
keskusjohtoisten hankkeiden kanssa.

Näemme siis, että sekä kansallismieliset että anarkistit haluavat
palauttaa valtaa paikalliseksi, kun taas radikaalioikeisto haluaa
markkinoiden rajatonta valtaa ja parlamentaristit pyrkivät tällä
hetkellä vallan voimakkaaseen keskittämiseen, mm. EU-hankkeen avulla.

Nämä erilaiset kannat ovat täydellisellä törmäyskurssilla ja kun me
yhdistämme tähän lisää historiallista tietoa siitä miten kansan puolella
olleet liikkeet ovat pitkällä aikavälillä täydellisesti epäonnistuneet
ajamaan oikeuksiaan tehdessään oikeiston kanssa parlamentaarista
yhteistyötä, törmäys on valmis.

Ammattiyhdistysliike, sosialistit ja kommunistit olivat 30-luvun
laman aikana USA:ssa erittäin radikalisoituneita ja kirjaimellisesti
uhkasivat vallata tehtaat ja suorittaa vallankumouksen. Tämän
välttääkseen Roosevelt taivutteli oikeiston valtaviin myönnytyksiin.

Rooseveltin aikana USA:n kansa sai syvimmän 30-luvun laman keskellä
eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Roosevelt vei palkkakattoesityksen
Valkoiseen Taloon ja sovittelun jälkeen ylimmäksi veromarginaaliksi
muodostui 94%. Nykyiseen nähden korporaatiot joutuivat taipumaan siihen,
että ne maksavat $1.5 veroja jokaista $1 kohden, jonka työväki maksaa.
Samalla säädettiin myös Glass-Steagal laki pankkien keinottelua vastaan.

Koska vallankumous jäi suorittamatta, pääomapiirit kaikessa
hiljaisuudessa keräsivät rahavarantoja ja ostivat sillä poliittista
valtaa monin eri tavoin. Tämän kehityksen nykyisessä pisteessä USA:n
parlamentarismi on täysin köysissä ja maan kongressin jäsenistä 50% on
dollarimiljonäärejä. Glass-Steagal laki on purettu ja korporaatiot
maksavat enää 25 senttiä työväen dollaria kohden veroja, eli kuudesosan
siitä mitä Rooseveltin myönnytysten jälkeen.

Tämä samainen kehitys on ollut liikkeellä ympäri maailmaa ja
Iso-Britannia on meille läheinen esimerkki maasta, jossa kehitys on
päätymässä päätepisteeseensä, kun Britannian rautatiet on yksityistetty
ja maan kruununjalokivi, julkinen terveydenhoito (NHS) on parhaillaan
pilkkomisen ja yksityistämisen kohteena.

Tämä sama kehitys on nyt meneillään myös Suomessa, muutoinkin, mutta
EU-hanke vauhdittaa sitä monin tavoin. Sen myötä oikeiston
radikalisoitunut kapitalismi ja toisaalta parlamentaristien sota sitä
vastaan sentralismin ja mielipuolisten valvonta- ja kontrollilakien
muodossa tunkevat rautasaapastaan suoraan paikallisuutta ja
solidaarisuutta edellyttävien ryhmien suuhun.

Keskusjohtoinen itsevaltainen hallinnointi, kolonialisoivat
vapaakauppasopimukset, veropako, jatkuva valvonta netissä ja sen
ulkopuolella, elinikäisten työpaikkojen menetys, työehtojen
huonontuminen, palkkojan jäädyttäminen tai leikkaus, kansalaisten ja
valtioiden yhä kasvava velkaannuttaminen, luonnon ja ympäristön
hävittäminen, maanpuolustuksen myyminen palkka-armeijoille ja orjuuden
palauttaminen vastikkeellisen työttömyysturvan pakkotyön muodossa ovat
vain esimerkkejä niistä syistä, jotka radikalisoi kansanosan, joka ei
tahdo elää diktatuurissa.

Sekä parlamentaristien hanke vallan keskittämiseen että
radikaalioikeiston toimet 1800-luvun raatokärpäskapitalismiin
palaamiseksi ovat molemmat reaktioita globalisaatioon, joka on
johtamassa tyrannian kaltaiseen valtiokoneistoon ja toisaalta
korporaatiovaltaan, joka toimii vailla mitään vastavoimaa.

Suomi on käytännössä kolonialisoitu siirtomaaksi, jota johdetaan maan
ulkopuolelta ja jota sitovat erilaiset säännöt ja kauppasopimukset,
joilla riistetään meidän luonnonvarojamme ja työvoimaamme aivan kuten
kehittyvissä maissa on ollut tapana. Imperialismi, josta Suomi on
päässyt muiden länsimaiden siivellä hyötymään on lopulta palannut
kotiin.

Tulevaisuuden näkymät ovat niin synkät, ettei ole erityisen
yllättävää, että ihmiset yksi kerrallaan ymmärtävät, että kaikki
kansallisesti sovitut sekä työväen taistelemat saavutukset ollaan
menettämässä. Radikalisoituminen on vallitsevissa oloissa väistämätöntä
ja on sitä vahingollisempaa, mitä myöhemmin se tapahtuu. Jos
radikalisoituminen tapahtuu vasta kun kansan pahoinvointi on jo
erinomaisen suurta, se voi helposti johtaa erittäin veriseen
vallankumoukseen.

En uskonnottomana ihmisenä paljon siunaile, mutta luoja varjelkoot
meitä siltä, että radikalisoituminen tapahtuu myöhemmin kuin ennemmin.
On selvää, etteivät kansalaiset suostu keskipitkällä aikavälillä elämään
siinä korporaationeuvostoliitossa, joka on nykykehityksen selkeä
suunta.

SusannaKaukinen1
Mäntsälä

[Politiikka] George Orwell, Ursula K. Le Guin, Naomi Klein, David Graeber, Pierre-Joseph Proudhon, Murray Bookchin, Slavoj Žižek, Pjotr Kropotkin, Santeri Alkio, Mihail Bakunin, Nestor Makhno, Vladimir Lenin, James C. Scott
[Filosofia] Diogenes Sinopelainen, Friedrich Nietzsche, Simone de Beauvoir, Jean-Paul Sartre, Bertrand Russell, John Gray (UK)
[Talous] Robin Hahnel, John Maynard Keynes, Karl Marx, Friedrich Engels, Dan Ariely, Adam Smith
[Työ] Ricardo Semler, Elizabeth Gilbert, Tobias Mayer, Tom DeMarco
[Uskonto] Susan Blackmore, Christopher Hitchens, Khalil Gibran, Richard Dawkins, Arthur Jeon, Anton LaVey, Zsuzsanna Budapest, Silver RavenWolf, Caitlin Matthews
[Harrastukset] Masutatsu Ōyama, Dan Inosanto, Bruce Lee
[Viihde] Billy Connolly, Russell Brand

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu