Mistä radikalisoituminen johtuu?
Politiikan radikalisoituminen yleensä tapahtuu huonoina aikoina.
Historiatiedon perusteella erityisen vaarallisia ovat aikakaudet,
jolloin pitkään kestänyt nousukausi loppuu syvenevään pahoinvointiin,
sillä vallankumoukset tapahtuvat kaikkein todennäköisimmin juuri näissä
olosuhteissa.
Kiinnostavampaa on kuitenkin, mitkä tekijät ja seikat saavat ihmiset
radikalisoitumaan juuri nyt. Syyt tähän ovat itseasiassa ilmeisiä, mutta
valtamedia ei, tapansa mukaan, käsittele näitä syitä. Sen sijaan se horisee jotain pehmoisia radikaalien tunnistamisesta ja väistää taidokkaasti olennaisen kysymyksenasettelun, mutta se tehdään tässä ja nyt.
Totuushan on, että tieto radikalisoi. Jos kansalainen törmää
informaatioon, joka asettaa koko nykyisen järjestelmän kyseenalaiseksi,
hän on vaarassa radikalisoitua. Radikalisoituminen pohjimmiltaan
tarkoittaa sitä, että henkilö päätyy siihen lopputulokseen, että
järjestelmä tarvitsee suuria muutoksia.
Vaikka historiasta opitaan, ettei siitä opita, jotkut silti oppivat
siitä. Tällaiset henkilöt ovat erityisessä vaarassa radikalisoitua, jos
vallitseva yhteiskunnallinen kertomus osoittautuu valheelliseksi.
Radikalisoituminen on siis varsin helppoa ja monille siihen riittää tämän videon näkeminen, kuten voimme havaita.
Nykytilanteessa kapitalistioikeisto radikalisoitui kahdesta syystä.
Tähän johti yhtäältä Neuvostoliiton romahtaminen ja toisaalta
globalisaation tarjoamat mahdollisuudet käyttäytyä täysin
antisosiaalisesti mm. työväen oikeuksien ja veronmaksun osalta.
Radikaalin
oikeiston toimet yhteiskuntaa vastaan olivat jo alkaneet rapauttaa sen
perustuksia pahasti, kun vuoden 2008 finanssikriisi ja siitä seurannut
eurokriisi iski. Oikeistolaistuneen parlamentaarisen vallan toimet
syvässä vääryydessään ovat onnistuneet edelliseen yhdistyneenä
radikalisoimaan sekä kansallismieliset että anarkistit.
Radikaalioikeisto haluaa korporaatioiden ja muun kaupan rajatonta
vapautta ja tähän mukaanlukeutuu se syvästi moraaliton ja
epäoikeudenmukainen toiminta, jota kaupankäyntiin ja suorastaan
rikollisiin vapaakauppasopimuksiin liittyy. Parlamentaarinen valta on
koettanut vastata radikaalioikeiston otteisiin luomalla suuremman
parlamentaarisen vallan, joka voisi paremmin säädellä markkinoiden
valtaa ja veroparasiittien vastuunpakoilua.
Nämä molemmat hankkeet ovat täysin sen vastaisia, mitä kummatkaan,
kansallismieliset tai anarkistit yhteiskunnalta haluavat.
Kansallismieliset vastustavat jyrkästi vapaakauppaa, joka huonontaa oman
maan kansalaisten oloja hyvin monella tavalla. Samalla he katsovat,
että ylin valta kuuluu oman maan kansalaisille ja siten oman maan
parlamenttiin.
Anarkistien tulokulmaa asiaan kuvaa hyvin Pierre-Joseph Proudhon, joka sanoi: ”Kaikki minun poliittiset ideani kiteytyvät yksinkertaiseen kaavaan: poliittiseen federalisoitumiseen tai hajauttamiseen”.
Proudhon tarkoitti federalisoitumisella autonomisten yhteisöjen valtaa
keskushallituksen yli. Näin ollen, anarkistit ovat siis paikallisuuden
kannattajia ja täten täydellisessä vastakkainasettelussa
keskusjohtoisten hankkeiden kanssa.
Näemme siis, että sekä kansallismieliset että anarkistit haluavat
palauttaa valtaa paikalliseksi, kun taas radikaalioikeisto haluaa
markkinoiden rajatonta valtaa ja parlamentaristit pyrkivät tällä
hetkellä vallan voimakkaaseen keskittämiseen, mm. EU-hankkeen avulla.
Nämä erilaiset kannat ovat täydellisellä törmäyskurssilla ja kun me
yhdistämme tähän lisää historiallista tietoa siitä miten kansan puolella
olleet liikkeet ovat pitkällä aikavälillä täydellisesti epäonnistuneet
ajamaan oikeuksiaan tehdessään oikeiston kanssa parlamentaarista
yhteistyötä, törmäys on valmis.
Ammattiyhdistysliike, sosialistit ja kommunistit olivat 30-luvun
laman aikana USA:ssa erittäin radikalisoituneita ja kirjaimellisesti
uhkasivat vallata tehtaat ja suorittaa vallankumouksen. Tämän
välttääkseen Roosevelt taivutteli oikeiston valtaviin myönnytyksiin.
Rooseveltin aikana USA:n kansa sai syvimmän 30-luvun laman keskellä
eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Roosevelt vei palkkakattoesityksen
Valkoiseen Taloon ja sovittelun jälkeen ylimmäksi veromarginaaliksi
muodostui 94%. Nykyiseen nähden korporaatiot joutuivat taipumaan siihen,
että ne maksavat $1.5 veroja jokaista $1 kohden, jonka työväki maksaa.
Samalla säädettiin myös Glass-Steagal laki pankkien keinottelua vastaan.
Koska vallankumous jäi suorittamatta, pääomapiirit kaikessa
hiljaisuudessa keräsivät rahavarantoja ja ostivat sillä poliittista
valtaa monin eri tavoin. Tämän kehityksen nykyisessä pisteessä USA:n
parlamentarismi on täysin köysissä ja maan kongressin jäsenistä 50% on
dollarimiljonäärejä. Glass-Steagal laki on purettu ja korporaatiot
maksavat enää 25 senttiä työväen dollaria kohden veroja, eli kuudesosan
siitä mitä Rooseveltin myönnytysten jälkeen.
Tämä samainen kehitys on ollut liikkeellä ympäri maailmaa ja
Iso-Britannia on meille läheinen esimerkki maasta, jossa kehitys on
päätymässä päätepisteeseensä, kun Britannian rautatiet on yksityistetty
ja maan kruununjalokivi, julkinen terveydenhoito (NHS) on parhaillaan
pilkkomisen ja yksityistämisen kohteena.
Tämä sama kehitys on nyt meneillään myös Suomessa, muutoinkin, mutta
EU-hanke vauhdittaa sitä monin tavoin. Sen myötä oikeiston
radikalisoitunut kapitalismi ja toisaalta parlamentaristien sota sitä
vastaan sentralismin ja mielipuolisten valvonta- ja kontrollilakien
muodossa tunkevat rautasaapastaan suoraan paikallisuutta ja
solidaarisuutta edellyttävien ryhmien suuhun.
Keskusjohtoinen itsevaltainen hallinnointi, kolonialisoivat
vapaakauppasopimukset, veropako, jatkuva valvonta netissä ja sen
ulkopuolella, elinikäisten työpaikkojen menetys, työehtojen
huonontuminen, palkkojan jäädyttäminen tai leikkaus, kansalaisten ja
valtioiden yhä kasvava velkaannuttaminen, luonnon ja ympäristön
hävittäminen, maanpuolustuksen myyminen palkka-armeijoille ja orjuuden
palauttaminen vastikkeellisen työttömyysturvan pakkotyön muodossa ovat
vain esimerkkejä niistä syistä, jotka radikalisoi kansanosan, joka ei
tahdo elää diktatuurissa.
Sekä parlamentaristien hanke vallan keskittämiseen että
radikaalioikeiston toimet 1800-luvun raatokärpäskapitalismiin
palaamiseksi ovat molemmat reaktioita globalisaatioon, joka on
johtamassa tyrannian kaltaiseen valtiokoneistoon ja toisaalta
korporaatiovaltaan, joka toimii vailla mitään vastavoimaa.
Suomi on käytännössä kolonialisoitu siirtomaaksi, jota johdetaan maan
ulkopuolelta ja jota sitovat erilaiset säännöt ja kauppasopimukset,
joilla riistetään meidän luonnonvarojamme ja työvoimaamme aivan kuten
kehittyvissä maissa on ollut tapana. Imperialismi, josta Suomi on
päässyt muiden länsimaiden siivellä hyötymään on lopulta palannut
kotiin.
Tulevaisuuden näkymät ovat niin synkät, ettei ole erityisen
yllättävää, että ihmiset yksi kerrallaan ymmärtävät, että kaikki
kansallisesti sovitut sekä työväen taistelemat saavutukset ollaan
menettämässä. Radikalisoituminen on vallitsevissa oloissa väistämätöntä
ja on sitä vahingollisempaa, mitä myöhemmin se tapahtuu. Jos
radikalisoituminen tapahtuu vasta kun kansan pahoinvointi on jo
erinomaisen suurta, se voi helposti johtaa erittäin veriseen
vallankumoukseen.
En uskonnottomana ihmisenä paljon siunaile, mutta luoja varjelkoot
meitä siltä, että radikalisoituminen tapahtuu myöhemmin kuin ennemmin.
On selvää, etteivät kansalaiset suostu keskipitkällä aikavälillä elämään
siinä korporaationeuvostoliitossa, joka on nykykehityksen selkeä
suunta.
Tuon ilmiön tunnistan. Valitettavasti. Olen ehdottomasti samaa mieltä että Suomen kannalta herääminen ennemmin kuin myöhemmin olisi todella toivottavaa. Muuten ei hyvä seuraa.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni tilanne on tarkkaanottaen pelottava. Olen hyvin huolissani siitä mihin nyt ollaan menossa ja pelkään että myöhäinen herääminen tulee aiheuttamaan koko yhteiskunnan repeämisen.
Hybris koitti äärioikeistolle, kun Neuvostoliitto romahti.
Ilmoita asiaton viesti
”Mistä radikalisoituminen johtuu?”
Edustuksellinen demokratia johtaa aluksi frustraatioihin ja sitten radikalisoitumiseen.
Uskon Sveitsin malliin.
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsin malli on paljon parempi kuin tämä mikä meillä on. Islannistakin opittavaa. Olen näiden lisäksi myös demarkia ystävä. Kirjoitin siitä eilen.
”Antiikin Kreikassa tämä asia huomattiin jo kauan sitten ja heidän ratkaisunsa demokratian ongelmiin oli luopua siitä. Demokratian todettiin mätänevän käsiin hyvin nopeasti ja ajautuvan oligarkiaan ja tyranniaan. Tästä syystä antiikin Kreikassa siirryttiin edustajien valitsemiseen arvalla.
Ehdokkaiden valitseminen arvalla poistaa poliittiset puolueet, joista tulee hyvin nopeasti suuri ongelma sen sijaan, että niistä löytyisi avaimia solmujen aukaisemiseen. Arpa poistaa myös urapoliitikot, jotka ajan mittaan muodostavat hyvin kyseenalaisia suhteita liike-elämään tai ammattiliittoihin.
Samaten demarkian avulla saadaan edustava otos kansasta, jolloin päättäjien edustavuus paranee nykyisestä huomattavasti, kun yläluokan pojat ja tytöt eivät enää omaakaan ohituskaistaa rahavallan kautta päätöspaikoille.
Demarkia suurin vaara on se, että Fortuna valitsee erittäin epäedullisen edustajiston. Tämän vuoksi demarkian lisäksi tarvitaan kansanäänestyksen perälauta, jolla voidaan edustajien uusi arvonta toimeenpanna välittömästi.
Suomalainen politiikka siis ei ole umpikujassa ja suomalaiset poliitikot eivät ole nyt erityisen epäluotettavia eikä niinkään ole, että kansa olisi juuri nyt erityisen valveutunutta. Sen sijaan tilanne on se, että suomalainen politiikka ei ole koskaan ollutkaan demokratiaa, eikä sen ole ollut sitä tarkoituskaan olla.
Demokratia ei ole kuollut. Se on ollut sitä jo pitkän aikaa, eikä epäpyhä, epäkuollut hirviö löydä viimeistä lepopaikkaansa koskaan konsa milloinkaan, ennenkuin valta siirretään kansalle, jolle se kuuluu. Yksinkertainen ja tehokas tapa suorittaa tämä toimenpide on yllä mainitsemani demarkiaan siirtyminen.
Demarkian rinnalle tulee lisätä voimakas suora demokratia, jossa päätöksentekoa viedään huomattavasti paikallisemmaksi. On oikein, että ihmiset saavat itse päättää niistä asioista, jotka ovat heitä lähellä ja koskettavat heitä suoraan.”
<= http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Minun ajatukseni edustuksellisen demokratian ja suoran kansanvallan välille olisi ”aktiivinen edustuksellinen demokratia”, jatkuvat vaalit. Äänestäjällä olisi IT-työkalujen avulla mahdollista kaksi kertaa vaalikauden aikana vaihtaa ääntään. Äänen voisi ottaa pois edelliseltä sen saajalta ja antaa toiselle, joka ehkä jäi pääsemättä läpi. Vaalitaistelu olisi jatkuva tila. Ylimielinen, mitään perustelematon suhtautuminen kansalaisiin vaalien välillä olisi mahdotonta, polittiinen itsemurha.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen ajatus, jota sitäkin olisi hyvä kokeilla. Riskinä tuossa on sellainen ihmeellinen poliittinen posturointi, jossa kaikki selittelee kaiken koko ajan parhain päin.
Eiku, nehän tekee sen jo. 😉
Olisi kiva kuulla tästä lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Koko ajatus liittyy tietysti sähköisen äänestämisen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Minä en ole ”tasavaltalainen”. En kannata ”mies ja ääni” periaatetta. Reaalimaailmassa ihmisillä ei nytkään ole tasaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Eikä tarvitsekaan, kunhan perusteet ovat hyvät. Raha ei ole sellainen, ymmärrys on. Hyväksyisin, jos erityisen tutkinnon, ehkä useampitasoisen, kautta voisi lisätä äänensä painoarvoa, kohtuullisesti.
Ilmoita asiaton viesti
kiinassa oli aikoinaan sillai et konfutsen kun osas, alkoi yletä. tietty se ois yks vaihtoehto.
taikka pii, kuka pisimälle osaa desimaalit.
mun kanta tohon koulutukseen on selkee. vain idiootti voi menestyä. koko systeemi on luotu niin että omia aivojaan käyttävä lähtee kävelee.
esim nyt on paljon tyyppejä jotka pyrki vaikuttamaan talousosaamisella. tohtorin paperit. yhel kaveril o kansantaloudesta. me pubis puhutaa aina par tuntia. kaikesta yksmielisiä paitti lopputuloksesta. koska hänele o opettu et näi on asia. palkan alennukset pelastaa. vaikka tietää että ykskää yritys ei kestä myyntihintojen alennusta. kerra se o mulle aamu yöllä soittanut. 2008 kahden aikaan, kysy mitä tulee tapahtuu. omat sijotukset ol pelis, alako kiinnostaa kommunistin ennusteet.
eli jos lähdetää siitä että demokratia hyväksytään, mikä ei tietty ole mikään itsestäänselvyys. sillon olettasin että yksinhuoltaja on se henkilö joka parhaiten tietää yksinhuoltajan ongelmat. työtön työttömän. miljardööri miljardöörin. jokainen vois niitä omia juttujaa yrittää selvittää.
joku scifi oli, siin painoarvo kasvo päätösten onnistumisen mukaan. yks planeetta erikoistui. no, ei se putkeen mennyt sekään. eli lobbareiden piikkiin.
Ilmoita asiaton viesti
”sillon olettasin että yksinhuoltaja on se henkilö joka parhaiten tietää yksinhuoltajan ongelmat. työtön työttömän. miljardööri miljardöörin. jokainen vois niitä omia juttujaa yrittää selvittää.”
Ehdottomasti on asia näin.
Mutta kun yritetään löytää ”suurta, toimivaa, kaikille kohtuullista kokonaisratkaisua”, nyt on viimeistään luovuttava eturyhmäajattelusta, joka on merkittävä syy siihen, mihin tilanne nyt ajautumassa.
Enkä puhu ammatilliseen osaamiseen tähtäävästä koulutuksesta vaan erityisestä tutkinnosta, jonka ainoa tarkoitus on kehittää opiskelijan kykyä ajatella ”suuria kuvioita” ja tähdätä harkitsevaan äänestämiskäyttäytymiseen. Koulutus olisi laajuudeltaan hieman ajokorttia laajempi, esim vuosi työväenopistossa päättyen tietysti tenttiin. Tuloksena olisi painoarvon lisäys ääneen: +50%, +100%, +150%, ei enempää. Ei siis mitään todellista meritokratiaa, mutta voisi hyvinkin osaltaan parantaa edustuksellisen demokratian laatua ja toimivuutta, esim vähentää kliseemäisen propagandan ja etupiiriajattelun houkuttelevuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Musta Auvo alla aika hyvin purkaa asiaa, eli sitä, että pääasiassa vain kukin ihminen tietää oman tilanteensa ongelmakohdat ja muiden puolesta ei viisaskaan oikein pysty kunnolla tietämään ja koulutus monessa tapauksessa vaan vähentää viisautta, koska se haittaa todellisten kysymysten kysymistä.
Pidän itse suurimpana ongelmana psykologista etäisyyttä, eli empatian puutetta, korruptiota ja vallan sopimattomuutta ihmisille. Tästä syystä olen tasavaltalainen, koska psykologisen etäisyyden ja empatian puutteen ongelmaa ratkaisee vain kaikkien osapuolten mukaan ottaminen ja deliberatiivinen demokratia ; korruptiota vastaan voidaan taistella vain s.e. kaikki ovat osallisia päätöksentekoon, muuten päättäjät korruptoituu ; vallan sopimattomuuden ongelman vuoksi hierarkiat on purettava joka paikassa missä vaan mahdollista ja tämä tarkoittaa nimenomaan tasavaltalaista ääntä jokaiselle.
Hemmetin hyvä aihe, muuten!
Ilmoita asiaton viesti
Olet täysin oikeassa usein esiin tulleessa ”psykologisen etäisyyden” ongelmassa ja sen korreloitumisessa hierarkisen vallan kanssa. Mutta nyt kun puhun ”kansanedustajan” valitsemisesta, silloin tätä etäisyyttä ei ole, ei pitäisi olla. Äänestäjän pitäisi kokea edustavansa koko populaatiota, ei omaa intressipiiriään. Kun haetaan suuria ratkaisuja, koko systeemin remonttia, silloin on 100% välttämätöntä luopua eturyhmäajattelusta ja omien ongelmien asettamisesta tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Tämä ei ole mahdollista ilman ymmärrystä, pelkkä empatia ei pitkälle auta, vaikka sekin on tärkeää. Sinulla ja Auvolla on ymmärrystä, mutta koittakaa tajuta, että useilla hyvää tarkoittavilla, empaattisilla ihmisillä ei ole. He saattavat olla keskeisissä asioissa täysin harhateillä, poliittisten fraasien ja kliseiden ohjailtavaissa. Olen täysin varma, että jos tällaisen ihmisen valinnoilla on sama painoarvo kuin vaikkapa sinun ja Auvon mielipiteillä, tulos yhteisen edun kannalta on huonompi kuin mitä olisi painotetussa demokratiassa.
Ilmoita asiaton viesti
niimpäs. arvaa miks mua kutsutaan ylimieliseksi stalinistiksi?
ehkä joskus kolmituntisen kokoukse lopuppupuoella annan paistaa näkemykseni. tai se tunkee läpi.
ei pelkkä hyvä tahto riitä. tarvitaan tietoa. toisaalta, mä oon viettänyt 40 v sängyssä kirja kädessä tai netissä etsien tietoa. silti ainut mitä tiedän, joudun testaamaan jokaisen johtopäätökseni keskusteluissa tai blokeissa. väittelemään yksinkertaisimmankin asian koska jotain jää huomaamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Väittely on hyvä, lukeminen hyvä, hyvä tahto on tarpeellista. Kokemus kuitenkin osoittaa, että valtahierarkiat aina miehitetään joko heti tai pian kuitenkin aivan vääränlaisella aineksella, ihmiskunnan pohjasakalla. Monet hyvät ihmiset korruptoituvat vallasta. Aidosti hyvä johtaja on harvinaisuus ja tällaisen keskeisinä edellytyksiä ovat syvä oikeudenmukaisuus, jota edes valta ja raha ei onnistu horjuttamaan. Näitä ihmisiä on järkyttävän harvassa ja niiden löytäminen luotettavasti kaudesta toiseen – miten? Miten muka? Historiaa opettaa, että siinä aina epäonnistutaan karmaisevasti.
Ilmoita asiaton viesti
Osittain se, että nykyinen politiikka ja mediapeli on pelkkää valhetta on osin seurausta medän poliittisesta järjestelmästämmä sellaisena kuin se on.
Toisaalta on niin, että deliberatiivisen demokratian ja valtiomiesmäisen ajattelun voi myös oppia ja nämä asiat ovat opetettavissa ja opittavissa. Näiltä osin opinahjot ovat todellisen, perusteellisen, remontin tarpeessa.
En väitä etteikö olisi optimaalista, että meillä olisi valtiomiesmäisesti ajattelvia kansanedustajia, koska se on lopulta vain toinen tapa sanoa, että todellisia kansanedustajia, jotka todella edustavat koko kansaa.
Epäilen vain syvästi, että tällaiset ihmiset saadaan millään tavalla luotettavasti valittua ja sen takia uskon siihen, että on parempi valita arvalla ja antaa tarvittava koulutus erityisesti valituille, mutta tärkeämmin, koko kansalle koulutusjärjestelmän tasolla.
Todellinen muutos tapahtuu kulttuurissa ja se on sikäli ensisijainen tie.
Ilmoita asiaton viesti
”Toisaalta on niin, että deliberatiivisen demokratian ja valtiomiesmäisen ajattelun voi myös oppia ja nämä asiat ovat opetettavissa ja opittavissa. Näiltä osin opinahjot ovat todellisen, perusteellisen, remontin tarpeessa.”
Isoja remontteja tarvittaisiin, mutta ovatko ne mahdollisia pelastamaan maailma suurelta romahdukselta? Voisivatko pienemmät, epätäydelliset korjaukset estää romahduksen. Onhan viimeiset 300 vuotta Euroopassa, alkaen valistuksen ajasta, olleet takapakeista huolimatta keskimäärin jonkinlaista jatkuvaa kulttuurin, asenteiden ja poliittisten järjestelmien laadullista kehitystä. Minä elän asenteessa, että meillä on toivoa. Nyt monipuolista ajattelua ja todellisuuden ymmärtämistä on varmasti enemmän kuin koskaan. Suurin vaara on, että nykyinen aktiviteetti tukahdetaan. Tai sitten tulee ennenaikaisesti suuri romahdus.
Ilmoita asiaton viesti
Kas, kirjoitin tuosta deliberatiivisesta demokratiasta aamuyöllä:
=> http://www.nyysisuomi.fi/?p=491
Ilmoita asiaton viesti
” ihmeellinen poliittinen posturointi, jossa kaikki selittelee kaiken koko ajan parhain päin.”
Nyt ongelmana on se, että ”keskeneräisistä aloitteista on ennenaikaista keskustella… kunnes ne on päätetty ja sitten on liian myöhäistä, pulinat pois”.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, nykymeno on täysin mielivaltaista ja styrankiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä hieman siitä ”aktiivisesta demokratiasta”.
Ajattele nyt: oletetaan, että äänestän IPU:n ehdokasta, joka menee läpi. Sitten Ruotsi yllättäen liittyy natoon. Suomessa päätetään eduskunnassa pikaisesti äänestää asiasta (eihän meillä sitä kansalta kysyttäisi). Jos olisin yllä kuvattu aktiivinen äänestäjä, ottaisin IPU:n edustajaltani sähköisesti ääneni pois ja siirtäisin sen kokkariedustajalle tai ehdokkaalle. Valtasuhteet muuttuisivat natojäsenyyden hyväksi (jos muut toimisivat samalla tavalla) ja päätettäisiin Suomenkin liittymisestä. Seuraavana päivänä ottaisin taas ääneni kokkarilta pois ja antaisin takaisin IPU:n edustajalle.
Eikö tämä olisi demokratiaa?
Ilmoita asiaton viesti
Melkein olisi helpompaa tehdä kansanäänestyksiä suoraan?
Ilmoita asiaton viesti
Susanna!
Sinä ja Timo kirjoitatte ihan älykkäitä juttuja. Olen niistä valtaosin samaa mieltä.
Mikä on tällä hetkellä kentän kannatus Itsenäisyyspuolueella? Kokoomus on jo rahansa juonut.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, tuohon kysymykseen parempi vastaaja on puolueen puheenjohtaja, Antti Pesonen. Omalta osaltani edustan IPU:n kansanrintaman vasenta laitaa, joten minulla ei oikein ole täyttä näkyvyyttä koko kenttään.
Laitan viestin Antilla ja katsotaan, jos hän ehtisi vastaamaan tähän. Joka tapauksessa IPU on varmassa nousussa, koska meidän viestimme on aivan erilainen kuin Perussuomalaisten tai valtapuoluekentän.
Meille tulee koko ajan uusia jäseniä.
Pidän henkilökohtaisesti mahdollisena, että IPU tulee ottamaan suurenkin roolin maassamme. Esimerkiksi Italiassa kansan kyllästyttyä touhuun Viiden tähden liike on jo yli 25% kannatuslukemissa.
Ilmoita asiaton viesti
Voisin liittyä IPU:n jäseneksi, mutta natokantani vuoksi minua ei ehkä hyväksyttäisi.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että NATO-kantasi on este. Ehdokkuudelle se olisi este, jos et omasta kannastasi huolimatta sitoutuisi puolueen kantaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä on tällä hetkellä kentän kannatus Itsenäisyyspuolueella?”
-Hyvä kysymys. Mutta aika vaikea. Niillä asioilla, joita IPU ajaa http://ipu.fi/itsenaisyyspuolueen-eurovaaliohjelma…
on hyvinkin paljon kannatusta. IPU:n haaste on se, että puoluetta tunnetaan vielä liian huonosti.
Jäsenmäärä kuitenkin kasvaa mukavasti. IPU:lla on mainioita ehdokkaita ja uusia aktiiveja.
Tilannetta on syytä katsoa mahdollisuuksien kautta. Sitkeydellä ja työllä IPU:n tunnettuus ja kannatus tulevat kasvamaan merkittäviksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä radikalisoituminen johtuu = ahdistustiloja imuroitu minnekä
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin, että niitä ahdistustiloja on jo paljon meidän kansamme keskuudessa. Ruotsin puolellakin tämä hiljainen hävitys on jo käynnissä. Elämme murheellisia aikoja, kun ihmiset nukkuvat liian pitkään.
En tyst katastrof:
=> http://www.sydsvenskan.se/kultur–nojen/en-tyst-ka…
Ilmoita asiaton viesti
”Omalta osaltani edustan IPU:n kansanrintaman vasenta laitaa”
Oletko enemmän vasemmalla kuin Suomen demarit ja kokoomus?
Ilmoita asiaton viesti
Ennenkaikkea minulla ei ole mitään yhteistä noiden puolueiden kanssa, se on ehkä asia, joka kaikkein parhaiten kuvaa omaa poliittista näkemystäni. Jossain mielessä varmasti olen vasemmalla, kun kannatan paikallisuutta, demarkiaa ja suoraa demokratiaa.
Nähdäkseni harva oikealla kannattaa muuta valtaa kuin markkinoiden valtaa, joten paikallinen valta, demarkia ja suora demokratia ovat tuon ajattelun antiteesi.
Nähdäkseni harva suomalaisessa valtapuoluekentässä kannattaa muuta kuin keskusvaltaa, joten paikallinen valta, demarkia ja suora demokratia ovat senkin ajattelun antiteesi.
Ajattelen varmaan aika samalla tavalla kuin Proudhon tai George Orwell.
EDIT:
Olen kuitenkin sitä mieltä että varsinainen kysymys on, että kannattaako markkinadiktatuuria, eliitinvaltaa vai todellista demokratiaa. Minä kannatan tuota viimeistä, valtapuolueet keskimmäistä ja oikeisto ensimmäistä.
Ilmoita asiaton viesti
Paikallinen valta on käsittääkkseni myös jyrkästi demareiden perushengen vastaista. He ovat aina ajaneet byrokratiaa, holhousta ja keskusvaltaa, demarit ”valtionhoitajapuolueena”.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, näin varmasti on. Sentralismi on ongelma itsessään, mikä tekee SDP:stä ongelman sellaisenaan jo lähtökohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
kait se siin välis on, onks noil vasemmisto puolueila eroa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei kait Suomessa ole muita vasemmistopuolueita kuin SKP, KTP ja STP? Vipu on tavallaan vasemmalla, myös, muttei ole parlamentaarinen.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä,jos Pekka ne onkin oikealla ilman mitään kielipelejä jossa vasemmisto koitetaan saada aina näyttämään jotenkin huonolta.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen tsekkaamaan videon tuosta viime vuosisadan alusta,jos et ole vielä katsonut,koska siihen liittyy muutakin. Itse ajattelen niin,että ei oikeisto suinkaan ilmaiseksi suostunut myönnytyksiin tai hyvää hyvyyttään vaan sitä hintaa maksetaan pitkään ja lujasti.
Tästä videosta voisi vaikka radikalisoitua http://vimeo.com/67977038
Kyseessä on siis tietenkin The century of self
Ilmoita asiaton viesti
Sitä en olekaan nähnyt, kiitos!
Tästäkin voi radikalisoitua, helpostikin:
Eduskunnan täysistuntojen puheenvuorot Markku Uusipaavalniemi:
=> https://www.youtube.com/watch?v=XWfUSa7_TMQ
Kuulemma tästäkin, en tiedä yhtään kuinka hurja on:
Faaraon armeija:
=> https://www.youtube.com/watch?v=78h26CcwaXQ
Tämä ehkä on minua radikalisoinut, aikaan.
The Take (La Toma):
=> https://www.youtube.com/watch?v=LEzXln5kbuw
Ilmoita asiaton viesti