Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Tribalistisen identiteettipolitiikan rauniot

  • Tribalistisen identiteettipolitiikan rauniot
  • Tribalistisen identiteettipolitiikan rauniot
  • Tribalistisen identiteettipolitiikan rauniot
  • Tribalistisen identiteettipolitiikan rauniot
  • Tribalistisen identiteettipolitiikan rauniot

Tuskin kukaan enää ajattelee, että politiikkaa tehdään jollakin tavalla järkeä käyttaen. Näin ei tokikaan ole ja politiikka Suomessa onkin puolitotalitaristista eturyhmä- ja puoluepolitiikkaa. Tilanne tietenkin on tätäkin vakavampi, kuten tavallista.

Pohditaanpa hetki sitä, millä tavalla puolueet muodostuvat, miksi niihin liitytään, miksi niissä ollaan ja minkä vuoksi niistä erotaan. Taustoitus on hyvä aloittaa lätkä- tai jalkapallofaneista.

Monet ihmiset ovat fanaattisia urheilufaneja ja fanittavat joukkuettaan jyrkän puolueellisesti ja näkevat jokaisen tuomarin ratkaisun rikoksena omaa joukkuettaan vastaan. Äärifaneista osa sortuu jalkapallohuliganismiin, missä eri joukkueiden kannattajat ottavat yhteen nakkikioskihengessä.

Rationaalisesta toiminnasta siis ei millään tapaa ole kyse.
 

Kun hetken pohtii, tulee ilmeiseksi, etta joukkuepelit useimmiten ovat paikkakuntiin liittyviä. Helsingin IFK tai Manchester United selvästikin ovat joidenkin paikkakuntien urheiluseuroja. Tästä ei liene vaikeaa vetää sita johtopäätösta, että uhreiluseurafanitus on loppuviimein puhdasta tribalismia. Tiedätkös, heimoilua, sitä samaa mitä nationalismi on suuremmassa mittakaavassa.
 
Luonnollisesti tilanne on tätäkin vakavampi ja uskontokunnat, ateistit ja antiteistit ovat aivan samanlaisia virtuaalisia heimoja, joihin kuulutaan ja joiden sisällä koetaan huomattavasti syvempää solidaarisuutta oman heimon jaseniä kohtaan kuin muita ihmisiä.

Niinpä kaupunginosajengi on sama asia tribalistisuuden näkökulmasta kuin kansallisuus, uskonto - ja tottakai - poliittinen puolue.

Ymmärtääkseni, kun ihmiset katsovat politiikkaväittelyitä televisiosta, oppimisen rooli ei ole siinä oikeastaan millään tavalla läsnä. Sen sijaan jokainen toivoo, etta oman jengin, eli puolueen, edustaja voittaa. Tätä on siis käsittääkseni tutkittu.

Puoluepolitiikka on siis tribalismin jatke. Samaisesta syystä käyttäytyminen puolueissa on heimokäyttäytymistä ja siihen pätee pitkälti heimokäyttäytymisen säännöt. Yhdet muodostavat autoritäärisiä ja toiset egalitaarisia heimoja.
 
Ajan mittaan heimoonsa kiinnittynyt puoluelainen on niin syvällä niissä oman heimon tavoissa ja ihmissuhteissa, etta niistä on lähes mahdotonta irroittautua, vaikka ei oikeastaan enää oman puolueensa kanssa mistään asiasta samaa mieltä olisikaan.
 
Vasemmistoliitto on tästä mainio esimerkki ja siksi hyvä, etta heille tämä aihe on sikäli kiusallinen, silla he vastustavat nationalismimuotoista tribalismia henkeen ja vereen. Puoluemuotoinen luokkapohjainen tribalismi sen sijaan kelpaa kaikkine karvoineen.
 
Tottakai Vassareissa on erilaisia osaryhmiä, mutta moni vasemmistolainen kantaa huolta maailman murheista ja sen takia koettaa käyttäytyä sen mukaisesti ja popsii luomua ja järsii porkkanaa.
 
Vastaavia esimerkkejä löytyisi kaikista puolueista, hyvin monella tavalla ja en yhtään ihmettelisi, etta hampaiden valkaisu olisi tyypillisempää Kokoomusheimossa kuin muissa puolueissa.
 
Niinpä loppuviimein voimme melko helposti ymmärtää, että ihminen on erittäin tribaalinen olento ja luo heimoja aina sinne missä kulkeekin. Kiusallista tämä on puolueiden kannalta, jotka pyrkivät internationalismiin.
 
Meille kaikille taas on kiusallista pahempaa ettei puoluepolitiika toimi millään tavalla järkevasti. Heimottuminen johtaa ryhmäpaineeseen ja ajattelun tapoihin, jotka ovat pohdintaa kaventavia. On tarkeämpää olla heimolleen luotettava kuin ajatella järkevasti, puhumattakaan, että ihan itse.
 
Niinpä vedänkin sen johtopäätöksen, että puoluepolitiikalla on erittäin hankalaa saada aikaan mitään kovinkaan järkevää, mutta onnekseni voin pienpuolueen jäsenenä hutkaista suurempia puolueita toteamalla, että tämä heimottuminen happanee täysin kelvottomaksi ajan mittaan.
 
Valtapuolueheimot ovatkin jo täydellisen hapatuksen vallassa ja voi sitä, joka niitä äänestää! Voi meitä kaikkia sen vuoksi, että niitä kukaan, ikinä, äänestää! Yleisenä hyvänä ohjenuorana lieneekin, että on aina parempi äänestää uudenmpia puolueita, jos ei jaksa itse selvittää, miten maailman asiat makaa.


(Uutisten katsominen tunnetusti ei auta puoluevalinnassa yhtään ketään, koska media käytannössä valkopesee kaiken eliitin vakavan tupeksinnan jättämällä kaikkein tärkeimmät asiat kertomatta ja toisaalta kertoo muutenkin pääsiassa puhtaita joutavuuksia.)
 
Tämä myös osaltaan selittää sen, miksi ihmiset äänestävät Kokoomusta, mitä en ole koskaan elämässäni kuollaksenikaan ymmärtänyt. Kokoomusta äänestetään, nyt sen käsitän, tottakai, puhtaasti siitä syystä, että halutaan mukaan Kokoomusheimoon.
 
Vaikuttaa olevan monelle täysin toissijaista, että Kokoomus purkaa Suomen koko hyvinvointivaltion, kunhan vaan itse saa kokea olevansa osa menestyjien Kokoomusheimoa: paskaako siitä, että itse on perse auki kuin kuokan silmä ja viisainta olisi äänestää laitavasemmistolaista, joka tekisi asioille jotain itseä auttavaa, kun tärkeintä on saada kuulua jengiin ja hups ~ ääni menee Kokkareille, Jykän ja Stubukan valkohampaille.
 
Noh, itsehän kärsivät nahoissaan, mutta äärimmäisen traagista se kyllä silti on ja haittaa vakavasti kaikkia suomalaisia. Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaikki täyspäiset ihmiset ovat enemmän tai vähemmän vasemmalla muutamaa eliitin huru-ukkoa lukuunottamatta, joiden oikeastikin kannattaa äänestää Kokoomusta ja hyvinvointivaltion purkamista.
 
Valta- ja rahaeliitillä kun on oma heimonsa, jossa he pitävät toisistaan huolta. Tämä selittää myös sen, minkä vuoksi rikkaille on aivan eri säännöt kuin muille. Eliittiheimossa eliitti luo heimolaisilleen kivat omat säännöt, koska voivat - ja paskat köyhistä, eivät kuulu heidän heimoonsa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (64 kommenttia)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Joo kyllä sä tossa varmasti oot osittain oikeassa. Roomassa muinoin kilpaajo puolueet oli, nykypäivän UK taas jalkapallo huligaaneista koostuu. Eli heimo voidaan luoda mihin vaan.

Puolueisiin kuuluu kuitenkin varsin pieni osa ihmisistä, eli periaatteessa markkinoilla on paljon vapaita ääniä.

Tosin aika suuri osa samaistuu johonkin puolueeseen. Vassarit on siitä hyvä että puolueelta odotetaan täydellisyyttä. Siksi pienikin virhe missä hyvänsä, vaikka ruokavaliossa, johtaa joukkoeroon.

Susanna Kaukinen

Tulipa vaan asia tuossa mieleen. Sinänsä porkkanoita syövä ihminen on harvinaisen harmiton identiteetti verrattuna lihaasyövään heteromieheen, joka syö rautaa, paskantaa kettinkiä, rakastaa aseita, ydinvoimaa, veekaseja, muijansa hakkaamista ja tietenkin kaikkien hakkaamista, jotka ei näytä samalta.

Et siis ei nää ny oo ihan samahaittaisia nää identiteettipuolueiden identiteetit. Ajattelua se ei kyllä edistä, että prässätään muotit mihin ihmisten pitää mahtua, on sitten mikä hyvänsä jengi.

Susanna Kaukinen

Mut siis ihan vaan pointtina sinänsä, että jos järjenkäyttöä pitäisi harrastaa, se ei kyllä yhtään auta, että jengi kaivaa juoksuhautansa ja valaa niiden suojaksi kuuskytkuus tonnia bunkkeribetonia.

Vois ihan yhtä hyvin heitellä mädillä kaaleilla ja olla hiljaa siel eduskunnassa, jos se kaikki puhe on kerta turhaa.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

se puhe on sirkusta. mä vasta jokunen päivä sitten tajusin että vassihan munasi kun sai asiansa läpi hallitusneuvotteluissa. jos olisi kaikki jätetty retoriikan varaan, kaks viikkoa vaikka jostain peruspäivärahan indeksi tarkistuksest vaahdottu telekus, revitty vaatteita, huudettu jumalaa ja saatanaa, jokainen tietäs mis mennään.

nyt kaikki muutamalla kynän piirrolla hoidettiin. jokainen sanoo, vas ei tee mitään.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #4

No voi olla, että Vas tekeekin joitain asioita, mutta kun se ei ole alkuunkaan se pointti. Ongelma on siinä, että on järjetöntä strategista tyhmyyttä mennä lamahallitukseen yleensäkään, mutta vielä typerämpää sinne on mennä kun se on Kokoomusjohtoinen.

Sun Tzu taisi jotain jupista siitä, että valitse missä taistelet ja tässä on kyllä nyt hölmöilty niin raskaasti, ettei pahemmasta väliä. Viisasta olis ollu antaa Kokoomuksen tupeksia siellä huolella ja sitten kerätä vihaisten äänet ja korjata asiat.

Nyt ne äänet menee sitten muualle. Toivoakseni enemmän IPU:lle kuin PS:lle, koska edellinen on politiikalta huomattavasti humaanimpi, egalitaristisempi ja toisaalta avainkysymyksissä tiukempi.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #5

kyl mä kans lähtisin siitä että ipu on hyvä vaihtoehto. kommunismin pelko piti rikkaat kurissa 90 luvulle asti. toivottavasti IPU pelko pitäs pankit kurissa.

on paljon ihmisiä jotka ei vassia äänestä, ennen nälkään kuolee. siksi IPU on hyvä heille, onhan se ainut ehdoton ei EU:lle.

hmm. Millos sä oot Sunzia käynyt lukee. Ei selane sovi muile ku punikeile.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #11

Sepä se. Kun Neuvostoliitto kippas niin piru pääsi irti ja se pitäis nyt saada takaisin köysiin ja kahleisiin. "End of History" hehkutti kapitalistit ku NL lipes ja avas kaikki hanikat täyteen tappiin ja styrkkarit yhelletoista.

Noh ; näin tuppa käymään. Ku painaa raivolla yhteen suuntaan pelkkä ideologian lippu kourassa niin jos sattuu pääsemään kynnen päälle niin sitä sitten suhaa sellaiseen äärimmäisyyteen, että se sementoi oman tuhonsa.

Onhan täs kapitaali saanu sormilleen, vaikka synkkänä maailman yksinvaltiaana maailmaa kylmästi syleileekin.

Siemenet silti on kylvetty ja asfaltinraoista kasvaa jo pieniä kukkia.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, kun Vasemmistoliitto päätyy opposiotioon, päätyvät Rouvinen ja Kaukinen samaan puolueeseen Kaukisen liittyessä takaisin Vasemmistoliittoon?

Susanna Kaukinen

Ei musta kyllä oo enää Vassareihin liittymään. Mä ymmärrän, että Auvo pitkän linjan vassarina pysyy missä on ja parantaa maailmaa sieltä käsin, mutta mä oon henk koht niin pettynyt siihen puolueeseen, etten halua sinne takaisin.

Kaikki vanhat puolueet on liian ryvettyneitä ja sen seurauksena kulttuuri on mitä on ja sydän tekemisestä puuttuu monessakin mielessä. Kansanedustajat on enempi kavereita vastapuolen edustajien kanssa ku omien rivijäsenten.

Ei, kyl nää wanhan koulun hommat on nyt katottu ja mun paikka on puolueessa, joka menee eteenpäin.

IPU on kova luu. :-)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sehän tässä kaikessa on niin irvokasta, kun istuu milloin missäkin(kuvitteellisessa) jalkapallokatsomossa, eikä kykene kokemaan mitään siitä, mitä ympärilläolijat kokevat. Ei vain ymmärrä. Jotakin puuttuu korvien välistä tai jokin ajaa sen yli. Kuitenkin erillisyyden kokemus on huomattava. Se toki mahdollistaa myös tarkkailijan roolin.

Ei sen rationaalisemman. Tai mitä se nyt sitten tarkoittaa sekään. Taitaa rationaalisuus olla aika tilanneriippuvaista ja suhteessa rationalisoijan arvotuksiin. Että mihin on menossa. Mikä on päämäärä. Mikä on hyöty ja mikä haitta. Vai onko se jokin keskiarvo? Tai ristiriita esitetyn/tavoitellun ja todellisuuden/toteutuman välillä?

Vaaleissakaan sitä omaa heimoa ei ole. Voi vain äänestää vastaan tai viran puolesta. Tai olla tekemättä kumpaakaan. Äänestäminenhän on tietyllä tapaa itsepetosta. On epäjohdonmukaista olla samaan aikaan sitä mieltä, että mitään demokratiaa ei ole ja äänestää vaaleissa, jotka esitetään demokraattisina.

Mutta samaistuminen ylöspäin on ihan tyypillistä käytöstä. Siitä seuraa erilaisia performansseja.

Susanna Kaukinen

Joo, mä en ite ymmärrä tota ylöspäin laumaantumista juurikaan, musta keskimäärin kaikki ihmiset mitä muut arvostaa on ihan abyssistä. Ehkä se on vaan se, että mun indoktrinaatio epäonnistui ja en osaa olla messissä semmosessa joka ei mulle itelle kolahda vaan sen takia, että jengin messissä on kiva olla.

Ja siis suurin osa näistä ylhäälläolijoista on aivan täysin turhaa porukkaa. Ei mitään ihailtavaa koko sakissa. Keisaril mitään kledjui oo, ma sanon!

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Heh.
Mä käyn vaaleissa sen vuoksi, että ääneni AINA heikentää Kokoomuksen suhteellista osuutta.
Toisisijaisesti sen vuoksi, että muut uskaltaisivat seurata esimerkkiä. Näissä puoluepoliittisissa asioissa on nimittäin ihme dilemma: jengi haluaa äänestää voittajia, siis olla mukana jossakin "voitonjuhlassa", huomatakseen myöhemmin, että taas omat kusettavat - "...mutta kun kaikki kusettavat ja nää kusettaa vähiten..." yadda, yada...

Ajattelisivat nyt kerrankin omilla aivoillaan:
- Ei muuta kuin rinki pystyyn. Kerrotaan ehdokkaalle etukäteen, että hänellä on näin monta ääntä tulossa (ringistä) ja jos hän tupeksii ja pettää, hänellä on yhtä mont tyyppiä vastassa ensi vaaleissa, joiden päällimmäisenä tarkoituksena on, ettei häntä ainakaan valita.
- Kokemuksesta voin sanoa, vaikka kokemus ei ole laaja, että siinä ehdokas kalpenee ja miettii todella kovasti, ennenkuin alkaa mihinkään ihmeellisiin lehmänkauppoihin.

Henry

Susanna Kaukinen

Toi ois kyl aika kova veto, että liittoutuu jengil semmoseks äänestysblokiks! Puhut nyt Henry suurta viisautta, vaikka on tästä ennenkin saattanut olla juttua. Lähtisin ite heti organisoimaan tota, mutta oon nyt jäävi kun oon nyt ehdokkaana.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Aina ei TOTO-kansakaan voita.

Aki Häkkilä

"Ei muuta kuin rinki pystyyn. Kerrotaan ehdokkaalle etukäteen, että hänellä on näin monta ääntä tulossa (ringistä) ja jos hän tupeksii ja pettää, hänellä on yhtä mont tyyppiä vastassa ensi vaaleissa, joiden päällimmäisenä tarkoituksena on, ettei häntä ainakaan valita."

Tuossahan yksi ns. Jytkyn taustatekijöistä oli. Aivan sama kuka sieltä nousee valtaan, mutta vanhalle kaartille piti antaa monoa.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Ihminen, tuo piruparka, on niin äärettömän ristiriitainen olento. Se haluaa yhtä aikaa vapautta ja kaikki minulle heti nyt sekä yhteisöllisyyttä ja yhteisön hyväksyntää ja arvostusta. Tällaisesta skitsofreniasta on siis ollut lajille hyötyä, kun siitä vielä kärsimme. Yhteisöjä on sitten monenlaisia, on pieniä ja suuria. Uskon kyllä, että terve ihminen samaistuu joihinkin yhteisöihin, heimoihin tai sukuun tai perheeseen tai parisuhteeseen tai urheiluseuraan tai kansallisvaltioon tai maapalloon, toivottavasti ei Euroopan unioniin. Ihminen tarvitsee toista. Toivottavasti Sinäkin Antti.

Samaistuminen luo käytökseemme moraalia ja hillitsee sisällämme olevan pedon touhuja. Samaistuminen on ollut tärkeässä roolissa yhteistyön mahdollistamisessa. Ilman samaistumista yhteistyö voisi perustua vain väkivaltaan, kuten vankileireillä. Samaistuminen, heimotunne, jos niin halutaan sanoa, on siis erittäin tärkeä osa ihmisyyttä, kunhan se vaan pysyisi kohtuuden rajoissa. Ei ole hetikään aina pysynyt, vaan ilman tuota tunnetta ei oltaisi lähdetty porukalla vaeltamaan vuorten yli tuntemattomaan laaksoon. Ei kyllä valloittamaan naapurikylää tai heimoakaan.

Tieteen teossa yhteisöllisyys koetaan josain mielessä negatiivisena asiana. Siis tiedeyhteisö pyrkii eroon yhteisöjen vaikutuksesta, ainakin pyrki aiemmin Suomessakin. Tai tieteessä pitäisi ainakin tunnistaa omat rajoituksensa. Tiede pyrkii totuuteen, tieteen keinoin. Niin kai taidekin, taiteen keinoin. Oikeastaan tiedeyhteisössä on voimakas yhteisönormi, että yhteisönormeja ei saa tieteen harjoittamisessa olla.

Sinänsä Susanna on jälleen tärkeällä asialla. Kumpa vaan moni lukisi tekstin ja yrittäisi ymmärtää itseään. Tärkeää olisi kai antaa ensin itselleen anteeksi, että on hurahtanut tukemaan itselleen kielteistä politiikkaa.

Näissä valheellisissa nykypuolueissakin menestyvät sellaiset, jotka osaavat olla väärässä oikeaan aikaan. Pahinta nousevalle poliitikolle tai kenelle tahansa, vaikka toimittajalle, on, jos on oikeassa väärään aikaan. Siis heimonsa sisällä.

Kaikki eduskuntapuolueet ovat nykyisin saman EU-puolueen alaosastoja vain. Siellä ei voida myöntää, että ollaan jo liittovaltiossa mm. siksi, että silloin joutuisivat myöntämään, että ovat rikkoneet Suomen perustuslakia liittovaltion hyväksyessään ja tasavallan lopettaessaan. Perustuslain rikkomisesta on kovat rangaistukset ja ura mahtaisi olla monella ohi. Jokunen äänestäjäkin saattaisi vaihtaa heimoaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

En minä sitä kiellä, etteikö ihminen tarvitse toista, en vaan oikein ymmärrä tai koe. En ole sillä tavalla terve. En juurikaan kaipaa muiden ihmisten seuraa ja mitä huonommin menee, sitä enemmän koen ihmiset rasittavina. Äärimmäisessä hädässä eristän kaikki pois elämästäni.

Mutta en usko hetkeäkään, että ihminen kykenee samaistumaan aidosti kovin suuriin joukkoihin. Ainakin kansallisvaltiot ja siitä suuremmat ovat juuri sellaisia "impersonaalisia" yhteisöjä, jotka aiheuttavat ihmisissä jos jonkinlaista ristiriitaa ja häiriötä. Et vain kykene, sillä aivosi eivät kykene. Miten suuri luku on kymmenen? Kymmenen ihmistä? Pystytkö kuvittelemaan heidät ja heidän yksityiskohtansa? Tuntemaan heidät? Entäpä sata? Tuhat? Miljoona? Jossain vaiheessa joudut valehtelemaan.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #19

Toi on musta äärimmäisen pohdituttava kysymys. Mä ite pohdin, että kertakaikkiaan väistämättä, koska me ollaan edelleen metsästäjä-keräilijän evoluutiolla liikkeellä sellaiset asiat kuin Dunbarin luku ei ole mitään vitsejä.

Kansallisuus on vähän semmonen hämmentävä pseudoheimo niinkuin uskontokin. Ihmiset varsinaiset laumat on selvästi pienempiä, sinänsä.

Ei siitä silti mihinkään pääse, että sellaiset asiat kuin yhteinen kieli ja yhteinen tapakulttuuri, yhteinen elämisen ympäristö auttamatta tuottaa sellaisia elementtejä, jotka tekee toisen ihmisen helpommin ymmärrettäväksi ja tätä kautta helpommin samaistuttavaksi.

...

Muiden eristäminen pois on yksi sosiaalisen käyttäytymisen muoto. Ei meistä kaikki jaksa ja kestä kontaktia samalla tavalla. Periaatteessa, nopeasti hihasta ravistaen vaikeassa tilanteessa joko fight/flight tai sitten avun haku. Eristäytyminen on periaatteessa tuosta kategoriasta tuo pako tilanteesta.

Pitää kuitenkin muistaa että ihmisten sensitiivisyys toisille ihmisille on hyvin erilaista ja toisilla se on niin, että vähempikin määrä sosiaalista kanssakäymistä käy varsin raskaaksi.

En usko että kovinkaan moni viihtyy jossain Stokkaan Hulluilla Päivillä. Ihmisten herkkyydet ja toisaalta tottumukset on perin erilaisia. En itsekään jaksa ihan hirveästi ihmisiä loppuviimein ja oltuani ihmisten kanssa tarvitsen hyvin selvästi myös omaa rauhaa.

Epäilen hieman, että suomalaisten jonkinlaisella vetäytyvyydellä on vähintäänkin kultturaalista taustaa, kenties jopa geneettistä. Onhan se aivan selvä, että juuri kukaan meistä ei viihtyisi jossain Tokion ihmisjoukoissa. Olemme sopeutuneet toisenlaiseen ympäristöön.

Hihasta ravistamalla veikkaisin, että suomalaisille miehillä on korkeammat testosteronitasot kuin aasialaisilla, jotka ovat pitkään asuneet tiheästi asutuilla seuduilla. Nämä kaksi asiaa kun eivät oikein hirveän hyvin mene yhteen.

Mielenkiintoinen kysymys ehkä on siellä, että miten päin nuo asiat vaikuttaa toisiinsa. Ehkä sitä on joku tutkinut.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer Vastaus kommenttiin #19

...saatikka ajatus YLIkansallisesta demokratiasta ja unelma Suuresta Internationaalista?
Tässä on kyse yhdestä biologian/sosiologian perusvoimasta, joka vaikuttaa hieman painovoiman lailla. Sidokset, velvoitteet, empatia, vastuu, luottamus - heikkenevät suhteessa etäisyyden neliöön.

Media, joka tuo Päättäjän naaman olohuoneeseen, rakentaa meille läheisyyden ja vastuullisuuden harhan. Se henkilö on instituutio, ei välittävä Ihminen, joka vastaisi teoistaan sinulle niin hyvässä kuin pahassa.

Vain pienessä, kylän kokoisessa yhteisössä, voidaan valtaa keskittää henkilölle, sillä hänen on oltava myös riippuvainen johtamansa joukon suopuudesta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #27

Mutta mielenkiintoinen poikkeus on pienehkö kansallisvaltio. Se harha toimii yllättävän pitkään. Kaikkein suurin moka, mitä Suomessa on koskaan tehty, on käsite suomalaisuus. Se on huono käsite.

Keisarilla ei ole vaatteita - Päättäjä ei ole ihminen. Olen itse yllättynyt siitä, miten taitavia he ovat. Esimerkiksi Katainen tai Arhinmäki. Kun katson heidän puhuvan televisiossa, huomaan haluavani uskoa heitä. Mutta vastuu pitäisi olla. Jokaikisellä ihmisellä. Vastuu kaikista niistä asioista, joita ajaa, joita hyväksyy. Ei seuraavalla sukupolvella, tai tulevilla, vaan sinulla. Jos sitä vastuuta ei ole ja kerranhan täällä vain eletään, suuntana on katastrofi, vaikka miten kauniisti siinä sivussa puhuisi.

Kriisitilanteissa valta on melkein pakko keskittää henkilölle ja ihmisillä on taipumus silloin hakea jotakin, jolla on kasvot ja joka on heidän puolellaan, mutta yläpuolella. Vahvat hierarkiat toimivat silloin kun mikään muu ei ja jos ei niitä ole, seurauksena on paniikki. Kun laiva uppoaa, ihmiset itseorganisoituvat pakojoukoksi. Jos kukaan ei pakota ihmisapinaa jonoon ja järjestykseen, pelastuslautat kelluvat lopulta väärin päin ja enimmäkseen tyhjinä merellä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #29

Mainittakoon tuosta kriisitilanteiden voimankeskityksestä, että tuo on yksi filosofia. Länsimaalaiset ovat aina puolustautuneet siten, että valta keskitetään, kenraali päättää ja rivimies juoksee lihamyllyyn.

Sveitsiläisillä on tyystiin toinen filosofia, samantapainen kuin se, joka on tyypillisempi ehkä idän kansoille. Heillä on rynnäkkökiväärit jokaisessa ladossa ja mökissä ja tunkeilijaa ei edes yritetä pysäyttää rajalle.

Sen annetaan tulle perille asti ja vastarinta jatkuu loputtomana pienenä purona, tarvittaessa vuosikymmeniä.

Jälkimmäisen ratkaisun hyvä puoli on sekin, että noin järjestynyttä joukkoa on hankalaa organisoida hyökkäysarmeijaksi.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #19

hierarkisen yhteikunnat syntyvät juuri siksi ettei ihminen osaa käsitellä yli 150 otuksen laumoja. esim armeija
ar 3-10
a 3- 10 (200 000 - 500 000)
ak 3-5
d 3-5 (5000 - 20 000)
p 3-5
p 3-5 (300-1000)
komppania 3-5 (100)
joukkue 3-5
ryhmä 5-10 m

elikkä aina se lauma jakaantuun pieniin hierakisiin laumoihin. vlitettavasti tuon biologisen kyvyttömyyden vuoksi suuret yksiköt näyttävät olevan taipuvaisia keskusjohtoisuuteen. koska organisaatio laatikon rajojen yli tapahtuva kyseenalaistaminen on harvinaista, yksi hitler saa sata miljoonaa ihmistä juoksemaan mereen. riittää kun oma lähipiiri, 100 hengen lauma on uskollinen.

mielenkiintoista on, sekä stalin että hitler oli lähipiirin mielestä loistotyyppejä. ei siis tartte olla fiksu, riittää kun saa fiksuja ympärilleen, voi tehdä tähtiloukan munauksia.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #28

Miekat pitäis takoa auroiksi.

Susanna Kaukinen

Joo, mä päädyin tämän pohdinnan perään kaivamaan hyllystä sellaisen kirjan kuin Jussi Viitala: Vapaasta tahdosta? - kirja on biologin kirjoittama ja kuten muissakin biologien kirjoittamissa lukemissani kirjoissa asia nähdään jotenkin sillä tapaa, että ihminen on ehdottomasti ryhmähakeutuva olento ja ryhmissä on aina kilpailua yhteistön sisällä (competition within co-operation).

Ihminen todella on paradoksaalien tässä, tavallaan. Ja toisaalta on päivänselvää, että näin täytyykin olla. Tuo konsepti kilpailu yhteistyössä läpäisee koko biologisen spektrumin solutasolta laumoihin, kansoihin, ihmiskuntaan. Pätee myös mm. parisuhteissa ja niin poispäin.

Pidän tätä konseptia ehkä yhtenä kaikkein tärkeimmistä oppimistani konsepteista, koska se on aina läsnä, tilanne kuin tilanne.

...

Kulttuuri on keskeisessä roolissa sen suhteen miten paljon kilpailua sallitaan. Ihmiset voivat muodostaa hyvin kovakilpailullisen yhteisön, mutta kova kilpailua tarkoittaa aina sitä, että järjestytään arvojärjestyksiin, hierarkioihin.

Mielestäni tästä maksetaan aivan äärimmäisen kova hinta, koska tähän lukittautuminen tavallaan auttamatta johtaa ikuiseen kaikkien sotaan kaikkia vastaan, vaikka tietenkin periaatteessa faktisesti hierarkioissa kamppailee keskenään ne, jotka ovat suurinpiirtein tasavahvoja.

Osa apina ja ihmisyhteisöistä on ollut ja on erittän egalitaarisia ja silloin asiat hoidetaan aika toisella tavalla. Olenkin loputtomasti postannut esim. tätä videopätkää, joka osoittaa, että kulttuuri voi muuttua nopeastikin

=> https://www.youtube.com/watch?v=QZcTvFqzxA0

...

Ihmisillä on sinänsä tavallinen piirre, mutta silti mainitsemisen arvoinen, että monet meistä ovat valmiita rankaisemaan yhteisten sääntöjen rikkojaa, vaikka se olisi meille itsellemme epäedullista. Tämä ei mielestäni tiedä hyvää nykyiselle raha- ja valtaeliitille, koska heidän toimensa ajavat nyt täyttä kyytiä ihmisten perimmäisiä sääntö/laumavaistoja vastaan. Tällainen toiminta ei yleensä kyllä pääty hyvin.

Mitäs muuta...

Niin! Ihmisillä on myös mystillinen aidon altruismin piirre, me monesti autamme tuntemattomia ihmisiä. Tätä ei ilmeisesti ilmene millään muulla lajilla ja voi olla, että tämä piirre on peräisin joltain kaudelta, jolloin ihmiset ovat toimineet yhteisöissä, jotka ovat yli tuon Dunbarin luvun.

Siis, kun me emme ole voineet tuntea kaikkia yhteisömme jäseniä, mutta olemme silti olleet samaa laumaa/heimoa, on tullut hyödylliseksi haluta auttaa saman porukan ihmisiä, vaikkapa ei suoraan tunnettua.

Kuten ehkä nyt viimeistään huomaat, pohjaan ajatteluani erittäin vahvasti biologiaan ja olen sitä mieltä että ihmisten asioita ei voida riittävästi ymmärtää pohtimatta sitä mistä me tulemme ja keitä me olemme.

On mielestäni täysin selvä asia, että jos me emme ymmärrä omaa kehityskaartamme, me emme voi mitenkään järkevästi vakuuttua siitä, millaiset ihmisyhteisöt yleensäottaenkaan ovat mahdollisia.

Oma mielipiteeni pitkän pohdinnan jälkeen on se, että kulttuuri ratkaisee. Ihmiset voivat elää "tyytyväisinä" niin kovan kilpailun kuin voimakkaan yhteistyönkin ryhmissä ja kulttuureissa.

Yleensä tosin pitkällä aikavälillä yhteistyökykyiset tendenssit voittaa. Liian kova kilpailu kun on omiaan hajottamaan yhteisöt, mikä tekee niistä heikkoja.

Joidenkin kirjoittajien mielestä Suomi on jo tullut pisteeseen, jossa yhteisöllisyys on jo menetetty ja edessä on pelkkä alamäki ja siihen liittyvät konfliktit ja ristiriidat.

Eräs sellainen kirjoittaja on Seppo Oikkonen

=> http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Omalta osaltani en ole tuosta asiasta vakuuttunut vielä mihinkään suuntaan. Pitää pohtia sitä.

PS.
Huonoina aikoina kansallistunteen nousemisella on biologinen pohja ja Viitala mainitsee siitä kirjassaan. Tämä mielestäni osoittaa oikeaksi sen mitä olen aiemminkin sanonut, että jos joku haluaa poistaa konflikteja maahanmuuttajien ja aluperäisväestön väliltä, tärkeintä sen tekemisessä on huonon tilanteen poistaminen.

Toisinsanoen, kuten aiemmin olen väittänyt, suuremmitta kiitoksitta: täystyöllisyys poistaisi huomattavan määrän sosiaalisia ongelmia, mutta eihän mua kukaan tältä osin kuuntele.

Se nyt vaan silti on totta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #23

Paviaaniesimerkki on hyvä. Ongelma tulee siinä, kun sitä siirretään ihmisiin. Tiedämme, että kulttuuri muokkaa käytöstä, ei siihen tarvita paviaaneja.

Mutta mikä muokkaa kulttuuria? Esimerkin paviaaneilla se oli tuberkuloosi. Ei niiden kulttuuri muuttunut paremmaksi. Se vain muuttui. Oliko se pysyvä muutos? Emme tiedä. Paviaanin keskimääräinen elinikä on 35 vuotta, muutos on pysynyt videon mukaan 20 vuotta. Ehkä lähelle tulee toinen lauma, jossa urokset ovat sosiaalistuneet aggressiivisiksi ja ne kilpailevat samoista resursseista/naaraista. Turberkuloosin paviaaneille aiheuttama tilanne on tyypillinen sodanjälkeinen tilanne, sillä erolla, että sodasta selviämisen todennäköisyys kasvanee vähän erilaisilla ominaisuuksilla, eli tietynlaiset miehet selviävät niistä suuremmalla todennäköisyydellä siinä missä tietynlaiset paviaaniurokset tuberkuloosista.

Keskustelin asiasta erään venäläisen tyypin kanssa. Suomella ja Venäjällä oli toisen maailmansodan jälkeen hyvin samanlainen tilanne. Naisia oli selvästi enemmän kuin miehiä. Mutta jostain syystä suomalaisista naisista ei tullut keskimäärin samanlaisia "tyrkkyjä" kuin venäläisistä, vaan he ennemminkin maskulinisoituivat. Kovettuivat tekemään töitä. Minusta se on hyvin mielenkiintoinen ero, jonka syytä en osaa kunnolla arvata tällä hetkellä. Ehkä se on jonkinlainen historiallinen jäänne.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #30

riippuu siitä millainen asumismuoto. kaupungit eroaa maaseudusta. suomi on korpea. oikeastaan ei yhtään kaupunkia, jos hesa, espoo, vantaa ja tampere olisi pakattu hesan alueelle, meillä olisi yksi kaupunki.

sosiaaliturva on toinen tekijä. nl aikaan naiset pärjäsi ilman elättäjää, se muuttaa aika paljon käytöstä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #30

Naisten aseman paranemisen suhteen toinen maailmansota oli aivan keskeinen tekijä. Kun naiset joutuivat tekemään miesten työt heidän ollessaan rintamalla me opimme, että pärjäämme kyllä ja se vahvisti naisten itsetuntoa merkittävässä määrin. Samalla moni nainen sai ammattitaidon, jota ei olisi rauhan oloissa koskaan saanut.

Tämä ilmiö on mielestäni ollut keskeisessä roolissa monissa maissa, vaikkakin emansipaation vuoksi on kamppailtu jo ainakin 1800-luvun lopulta.

Suomessahan naiset saivat äänioikeuden jo 1906.

...

Yleensä on niin, että yhteiskunnissa, joissa naisen hyvinvointi on voimakkaasti miesten suopeudesta riippuvaista, naiset ovat naisellisempia, koska se on paras selviytymisstrategia.

Tasa-arvoisissa yhteiskunnissa taas naisilla on muitakin vaihtoehtoja menestyä kuin miesten kautta ja se vähentää tarvetta pärjätä ulkoisilla avuilla.

...

Samalla tavalla hyvä palvelukulttuuri heijastaa alistussuhdetta. Jos jossain maassa saa erityisen hyvää palvelua, tämä usein ainakin osin heijastaa sitä, että yhteiskunta on hyvin epätasa-arvoinen ja hyvä palvelutaito on selviytymisstrategia, jota ilman ei pärjää.

Samaisesta syistä tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa asiakkaan rooli ei ole niin vahva ja palveluväen ei tarvitse ottaa vastaan ihan mitä tahansa käytöstä.

Orwell kirjoitteli tästä muistaakseni kirjassa Homage to Catalonia:

=> https://en.wikipedia.org/wiki/Homage_to_Catalonia

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #47

Minä en ymmärrä, miksi 1906 on jotenkin naiserityinen vuosi. Suomessa miehetkin saivat äänioikeuden 1906.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #50

Se on erittäin aikaisin.

"Ranskassa Pariisin kommuuni antoi naisille äänioikeuden 1871, mutta päätös kumottiin kommuunin kaatuessa."

"Uusi-Seelanti antoi ensimmäisenä naisille äänioikeuden vuonna 1893. Australiassa myönnettiin vuonna 1902 rajoitettu äänioikeus ja vaalikelpoisuus, jotka kuitenkin koskivat vain valkoista väestöä.[1]

Suomi antoi kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden vuonna 1906 osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Samalla sallittiin naisille myös oikeus asettua ehdolle vaaleissa ja vuonna 1907 eduskuntaan valittiin maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_%C3%A4%C3%A4...

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #52

Esitystapa on vähän kummallinen. Aivan kuin juuri kenelläkään olisi ollut äänioikeutta Suomessa ennen vuotta 1906. Sitä mainostetaan vuotena, jolloin naiset saivat äänioikeuden, mutta sehän on vain osatotuus.

Tosiasiassa Suomi oli äänioikeuksineen hyvin pitkälti peränpitäjä. Ja tuonkin äänioikeuden jälkeen keisari pisti vaalein äänestettyjä eduskuntia nurin niin että paukkui aina kun kansa äänesti väärin.

Eli pelkästään sen takia, että naiset saivat äänestysoikeuden 1906 sitä pidetään jotenkin merkittävänä asiana, vaikka kokonaiskuvaa tarkasteltaessa koko homma oli täysin perseestä ja Suomi demokratian perähikiä ja niitä perinteitä tässä edelleen vaalitaan.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #60

Ok, tiedät paremmin kuin minä tämä asian. :-)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Susanna, tiedät kuitenkin, että suurin mysteeri liittyy siihen, miten se romaanin matkailija saapui aloituspisteeseensä, mitä kirjan alussa kuvaillaan?

Stereotypiana tuollainen urheilujoukkueen fanaattinen kannattaminen toki vaikuttaa samanlaiselta.

Opiskelin tätä tullutta tsunamia viiden vuoden ajan täysin sitoutumattomana. Tein ne johtopäätökset ilman futisseuran värejä.

Mitä minä näin lopulta ek-vaalien alla 2011? Näin yhden liigajoukkueen, jolla oli poikkeavat värit - ne, jotka mielestäni edustivat sitä, mitä olin viiden vuoden ajan opiskellut ja mihin päätelmiin olin tullut.

Pari muuta liigajoukkuetta liputti samoin (tietänet Arhinmäen finanssikapitalismiblogikirjoituksen, joten se siitä).

Äänestin tämän yhden joukkueen edustajaa, joka liputti hyvin avoimesti tämän touhun mielettömyyttä vastaan. Selvisi, että se oli rajakysymys tasavallan hallitukseen pääsylle. Kannattamani joukkue piti päänsä, muiden myydessä itsensä - ja suuret puheensa pankkiirien pelastamisesta sun muusta, you know - old stuff.

Ja kun sitten nämä kokkaripojat vielä meni sössimään totaalisesti heinäkuun 2011 kokouksen niin päätin, että annan tietotaitoni sille suoraselkäiselle (tässä asiassa) puolueelle.

En minäkään kaikkia fanituotteita osta. Jätän syrjään puolueen tarjoamat uskonnollissävytteiset asiat.

Jos esimerkiksi demarit, tai Vasemmistoliitto olisi todellakin ymmärtänyt pidättäytyä poissa tästä hallituksesta näine pankkitukiehtoineen niin olisin ollut avoimempi myös liittymään heihin (tai en olisi ainakaan näin varmuudella lyönyt kantaani lukkoon).

Kävi kuitenkin ilmi, että ainoa, joka eduskunnassa puolusti sitä näkemystä, mitä useamman vuoden tutkimusmatkallani sain selville oli PS ja sittemmin myös irtaantunut Vasenryhmä.

Minulla ei ollut kuin yksi muutosvaihtoehto. Toinen olisi ollut jatkaa sitoutumattomana, mutta täällä Puheenvuorossa mut jo leimattiin persuksi, joten ajattelin heidänkin tuskaansa lievittää, kun "kaappipersuus" tuntui heistä niin kovin vastenmieliseltä. Toivottavasti Tapio Oksanen ja muutama muu on nyt tyytyväinen siitä, että saivat ajettua minut PS:n jäseneksi. ;)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo toi pankkituki homma oli lievästi kiusallinen. kun rakennusliiton puheenjohtaja harjunniemi liittokokouksessa piti puheen tukiaisten puolesta sain sellaisen raivarin että poistuin pubiin ennen kuin suutani avasin. oli varmaan viisas liike.

muutama viikko niin olin junttaamassa niiden hyväksymistä. syynä oli se että silloin vaihtoehtoja oli kaksi. joko järjestelmän romahdus tai tukiaiset.

näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä olisi pitänyt hyväksyä kapitalismin loppu, kukas kehno tuota arveli että tämä älyttömyys vaan jatkuu ja jatkuu.

mulle on aika moni toveri sanonut, ei meidän tehtävä ole kapitalismia pelastaa. se vaan on niinkin että mikäli lasketaan homma toritaisteluksi, kyllä siitäkin moni kärsii.

ihmetyttää vaan ettei rehn ja sakut tajua että joku raja tyhmyydelläkin pitää olla. ei tunnu olevan. näitä meidän paikallisia nyt on turha syyttää ajattelun puutteesta. ei sellaiselta voi mitään vaatia jolle ei ole mitään annettu.

sinällään nuo tukiaisethan ei ole kun nollia tietokoneen muistissa. laittasivat kreikkaan 5000 biljoonaa ja sanosivat, tästä lähteen saatte käyttää omia aivojanne.

demokratiassahan kansa päättää ja kantaa tekojensa seuraukset.

yksi mikä minua ihmetyttää. etelä euroopasta ei kuulu yhtään järkevää reseptiä tilanteen korjaamiseen. täällä alkaa jo jokainen raksaduunarikin tajuta että ne vois pelastaa kaatamalla rahaa torille. ei yksikään kreikkalainen professori tota kerro. onko sensuuri niin voimakas vai onko ne todella niin tyhmiä etteivät tajua.

Susanna Kaukinen

Yhtäältä olet oikeassa, että siitä syntyy tragedia melkoisella varmuudella, jos koko roska (taas) menee täysin turvalleen. Toisaalta, sen hyvä puoli olisi siinä että ihmiset lopultakin uskoisivat, että tämä systeemi on täydellisen rikki ja avautuisi lopultakin ikkuna jollekin paremmalle - hyviä esityksiähän on viljalti.

Kreikan professorit (ainakin Yanis Varoufakis) on täysin tietoisia tilanteesta, mutta järkipuheella ei tunnu olevan nykytilanteessa mitään paikkaa, tilaa tai tilausta.

Ideologinen sekopäisyys jatkuu ja järki on aivan hirveää. Ideologisesti tämä on samaa puupäisyyttä kuin Stalinin touhut, ettei paskaakaan välitetä siitä minkälaisin keinoin lopputuloksiin pyritään.

Sanottakaan Josefin eduksi, että hän sentään sai Neuvostoliiton teollistettua - järkyttävän hirvittävällä hinnalla - sen sijaan nämä EU-pässinpäät ovat aiheuttaneet vain murto-osan siitä hävityksestä mitä edellinen mainittu herra - mutta sekin alkaa olla jo merkittävää - samalla kuitenkin vain huonontaen kokonaistilannetta päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Susanna Kaukinen

Jos mä olen Henri ihan rehellinen, niin minusta sinä olet liian älykäs, liian terävä, liian ajatteleva tuohon joukkueeseen, joka toisaalta esiintyy mölyapinalaumana. Tavallaan et sovi ollenkaan profiiliin.

Se on silti vain yksi asia, eikä kovin tärkeä. Enemmän minua kuitenkin huolestuttaa PS:n protofasismi, jonka keskipisteessä on vihapolitiikkaa. Siitä en pysty pitämään, se on pelottavaa ja sitä on vähän pakko vastustaa lähtökohtaisesti.

On totta, että media on demonisoinut PS:ää. Mitä paremmin ymmärrän fasismin nousua ja ihmisen biologiaa (kts. keskustelu Mauri Nygårdn kanssa yläpuolelta), sitä vakuuttuneempi olen siitä, että PS:ää on paljon viisaampaa vastustaa kuin puolustaa.

Teiltä kun voi ihan oikeasti päästä piru irti.

Toisaalta vihaan autoritäärisyyttä, joten omalta osaltani en ikinä voisi liittyä Soinin joukkoihin, jossa hän toimii yksinvaltiaana. Tässäkin on jotain erittäin protofasistista.

Lauri Korhonen

Kaukinen. Sehän on hyvä että sinä tiedät Henriä paremmin mikä on hyväksi tai pahaksi hänelle. ;)

Hymiöstä huolimatta ehkä kun mietit tuota kirjoittamaani lopulta ymmärrät miksi te kumpikin olette siellä missä olette. Siis puoluepoliittisesti.

Minä luulen ja uskon että se mitä mölyapinat keskenään mölyävät on heille ihan oikeaa puhetta ja sillä on merkitys Heille. Ulkopuolisesta se kuulostaa sitten mölyämiseltä kun ei osaa kieltä eikä ymmärrä. Ulkopuolisen ymmärtämättömän on helppo esittää fiksuja kommentteja siinä sitten mutta - mölyapinoistahan ne kommentit eivät mitään kerro - lausujastaan ainoastaan.

Tulee mieleen ihminen joka akvaarion edessä katsoo kalaa ja aukoo suutaan matkien kalaa. Kala vedessä miettii että mikähän dorka toi tossa on kun tolleen käyttäytyy. Minä tässä hengittelen ja katselen esitystä.

Parempaa Vuotta 2014 sinullekin. Toivon kaikesta huolimatta että jatkat aatteesi mainostamista. Ja puolueesi tietenkin. Tsemppiä.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #31

joo totuus on, ei se mitä ihmiset sinusta sanovat vaan mitä sinä ihmisistä, kertoo millainen olet.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #33

Ystävä hyvä, minä en ole koskaan väittänyt olevani kovinkaan mukava ihminen. Rehelliset ihmiset yleensä epäystävällisiksi todetaan, koska todellista mukavuutta on totuudesta pidättäytyminen valheeksi asti.

Kollektiiviset valheet vaativat valehtelijaa ja minun tehtäväni on riisua keisarin vaatteet, miten niitä yhteen voisikaan sovittaa - mukavuutta ja totuudellisuutta?

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #31

Noh, ikävää että tuikkasin kipeään kohtaa, mutta mielestäni on anteeksiantamatonta, että PS tukee fasistista siipeään eikä heitä sitä pihalle kuin Aku Ankka. Tällä voi olla äärimmäisen tuhoisia seurauksia ja asia on otettava vakavasti.

Fasismin kaksi aivan olennaista piirrettä on rasismi ja autoritäärisyys. Ikävä kyllä näen nämä molemmat perussuomalaisten puoleessa.

On yksi asia puolustaa kansallisvaltiota sen solidaarisuuden hengessä, joka Suomen valtiolla on aina ollut muita kansoja kohtaan. On aivan toinen asia puolustaa Suomen valtiota rasismin ja autoritäärisen johtajuuden tulokulmasta.

Se on helvetin pelottavaa.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Henri, tuo tsunami oli ehkä enemmän valtamedian kuin Soinin aikaansaannos ja tsunami eli mielikuva Soinista (yhtä kuin puolueesta) tarvittiin ihmisten harhaanjohtamiseksi. Soini on ukkosenjohdatin, jotta tyytymättömyys menisi vaarattomasti maahan.

Soinihan esiteltiin, ja vieläkin usein esitellään, ainoana EU-jäsenyyden ja euron vastustajana, vaikka Soini ei ole koskaan näitä vastustanut. Päinvastoin on pelotellut, miten kalliiksi eroaminen tulisi. Siitä media on ollut varsin hiljaa, että Soini on yksityishenkilönä suhtautunut varsin myönteisesti Natoon, vaikka puheenjohtajana vastustaa. Tai on vastustanut. Nythän siellä on työmiehenä vanha natottaja.

Soini sai liian suuren vaalivoiton. Kun hän Portugalin tukemiseen viitaten vaalien jälkeen ilmoitti, että neuvottelukysymyksiähän nämä vaan ovat, että PS voisi pyörtää vaalilupauksensa, niin poliittisesti kokemattomat takametsien miehet nousivat vastaan ja Soini joutui jäämään ilman ministerin pallia.

PS = Soini. Se näkyi viime puoluekokouksessakin, jossa hän esti eurosta äänestämisen, vaikka useampi kansanedustajakin oli sitä halunnut.

Laitappa joskus Googleesi ipu.fi ja toisinajattelija.fi.

Susanna Kaukinen

Mauri, näinhän asia todella on. PS todella on Soini ja Soini on aivan liian lipevä mies - ja aivan liian pitkällisen poliittisen populistisen perinteen lapsi - että häneltä voisi odottaa muuta kuin lisää sitä samaa.

Pelkään syvästi, että Soini on väärä idoli, tyhjä lupaus, turha toivo ja mies, joka vie tämän maan aivan väärään suuntaan ja jatkaa tätä samaa vanhan koulun puoluepyövelöintiä, jossa kansalla ei ole mitään paikkaa tahi sijaa.

Olen hyvin huolissani siitä huomisesta, jonka yllä Soinin varjo laskeutuu, sillä se saattaa olla varsin synkkä. Ihmisen sieluun näkee, kun katsoo hänen eleitään, silmiään, sanojaan, suutaan, äänenpainojaan.... minä en luota Timoon. Aistin hänessä autoritäärin, hauskan letkauttelijan, joka on kova vallankäyttäjä ja joka käyttää sitä siekailematta, kun valtaan pääsee.

Soini edustaa sitä eilistä, johon meistä ei kukaan halua palata.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #42

joo tossa olet oikeassa. sen esiintyminen on letkeä, sisus ei. mä hiukka aikaa juttelin, sillai puskasta hyökkäsin jututtaa. erittäin sanavalmis kaveri, ei menny pasmat sekasin.

se että ensin piti puolen tunnin puheen, keskustelussa myönsi koko puheen olevan epätosi, ei kuitenkaan hätkähtänyt. täysin periaatteeton mies siis. paitsi että on erittäin oikeistolainen. pahempi kuin nyky hallitus.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Äärimmäisen hankala aihe kokonaisuudessaan.

Toisaaltaan on hyvin luonnollista tuollainen tribalismi,mutta järjenvalon siinä sammuttaa luja tarve lujittaa me-henkeä jollakin ulkoisella tekijällä,yleensä uhalla, kutsuttakoot tätä toimintaa sitten ryhmävahvistautumiseksi.

Tähän on helppo esittää kysymys..mitä muita tapoja on hoitaa sitten asia tai miten muuten ihmisten sitten "tulisi" käyttäytyä?

Mikäli jatkamme kompleksia joka minussa hokee minä,minä,minä-joka yrittää olla jotakin,joka arvio kaikkea omaan tyydytyksen kannalta,joka takertuu mieluisaan ja pelkää ja vihaa vastenmielistä,niin mitä sen takaa löytyy..vapausko,kuten nykyään esitetään?

Kumpainenkin lähestymistapa ei anna oikeastaan mitään arvoa aidolle hyvyydelle,ystävällisyydelle,ilolle,myötäelämiselle ja siitä kohoavalle avuliaisuudelle tavallisten ihmisten tavallisessa elämässä. Kumpikin vaatii,että pitää olla jotakin.

Yrjö Kallinen kirjoitti kirjassaan joskus 1800-luvun lopulla vallinneesta menosta:

"Nyt pääsemme viime vuosisadan jälkeen perustusten järkkymiseen ja sen seuraamuksena etenkin nuoret,joita entiset jumalat,arvovallat ja varmuudet hirvittävine aikaansaannoksineen eivät enään lumoa.He usein etsiytyvät - ei tosin yleisesti,kuten joskus väitetään,vaan merkittävältä osalta - niiden älyllään ja vapautuneisuudellaan ylpeilevien vanaveteen,jotka puhuvat alkuvoimaisen vapaasta,estottomasta elämästä ja toteuttavat sitä hulinoin,orgioin ja tuhoutuen.
Ihmispsyykkeen viettipohja aina itsetuhon viettiä myöten on väkevä tosiasia.Tuo viettipohja helposti purkautuu tyhjiöön,minkä sekä uskonnollisten että maallisten varmuuksien ja arvokäsitysten murtuminen on saanut aikaan.

Mutta kaiken murtuvan ja sortuvan,pirstoutuvan ja hajaantuvan alla ja takana kulkee ajassamme syvä ja tietoinen integraatio-pyrkimys.Yli kaikkien rajojen ja rajoitusten,yli aikaisemmin korkeiden ja lujien ennakkoluulojen muurien ihmisistä valveutuneimmat,todella vapautuneimmat lähestyvät toisiaan,he kysyvät yhdessä,mikä on totta,tosiasiallista.Kun vielä muutama vuosikymmen sitten kristitty ja pakana,ateisti ja uskovainen ja kieltäjä jne.Olivat aivan kuin erilleen singonneita,uskoivat tietävänsä kaiken toisistaan ja sillä varmuudella olivat ainakin vieraita toisilleen,niin nyt nuokin raja-aidat kaatuvat siellä,missä valveutuneet kohtaavat toisensa.

Ketä yhä tarrautumalla tarrautuu ainoaan ja lopulliseen totuuteen,jonka hänelle on antanut hengellinen tai maallinen ainoa todella pyhä kirja,hengelliset tai maalliset paavit - ja tietysti kirjan ja sen tulkitsijan nimeen ryhmittynyt kollektiivipersoona,ME - hän tarrautukoot.Kaikkea tuotakin on olemassa täsmälleen niin kauan kuin on olemassa ihmisiä,jotka juuri sitä tarvitsevat.

Eheytysmisprosessi on käynnissä.Sen paradokseihin kuuluu,että myöntää erillaisuuden.Siihen heränneet eivät odota samankaltaisuutta toisiltaan.Ei vannota mitään eikä kenenkään nimeen.Tuollainen vannominen kuului siihen maailmaan,jonkä särkymisen todistajina olemme.Ei palvota mitään mahtia,taivaallista tai maallista.Tuo kuului orja- tai tyrannikauden välttämättömyyksiin.Kun ihminen löytää omasta sielustaan sekä orjan että tyrannin,niin ne kummatkin piirteet katoavat sen ihmisen kohdalla."

Susanna Kaukinen

Vastailen lisää illemmalla!

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"Eheytysmisprosessi on käynnissä.Sen paradokseihin kuuluu,että myöntää erillaisuuden.Siihen heränneet eivät odota samankaltaisuutta toisiltaan.Ei vannota mitään eikä kenenkään nimeen.Tuollainen vannominen kuului siihen maailmaan,jonkä särkymisen todistajina olemme.Ei palvota mitään mahtia,taivaallista tai maallista.Tuo kuului orja- tai tyrannikauden välttämättömyyksiin."

Tämä on hyvä arvio, hyvä synteesi - tässä tienristeyksessä näkisin että nyt olemme. Turhat hierarkiat pitää purkaa, koska ne johtavat vain suurempaan byrokratiaan ja systeemin toimimattomuuteen, kasvavasta eriarvoistamisesta puhumattakaan. Annetaan ihmisille oikeasti mahdollisuus luoda uudet rakenteet ja toimivat yhteisöt, ollaan jo selvästi nykyisten vanhojen valta- ja eduskuntapuolueiden (sdp, kepu, kokoomus, rkp etunenässä) pitkien hallitsemiskausien jälkeen nähty ettei ylhäältäjohdettu edustuksellinen puoluepolitiikka rakenteiden edistykselliseen uudistamiseen enää pysty, heillä ei ole riittävää kosketuspohjaa arjen tapahtumiin ja ihmisten tarpeisiin.

Susanna Kaukinen

Tuo aivan sama rakenneongelma lepäilee korporaatioissa ja lepäili Neuvostoliitossa. Hierarkioiden purkaminen on aivan keskeinen hanke ja ne on purettava niin laajalti kuin mitenkään toimivuuden puitteissa mahdollista ja tätä mahdollista purettavaa todella on viljalti.

Demokratia kuplii ja riuhtoo kahleitaan nyt samalla tavalla kuin 1800-luvun loppupuoliskolla. Ehkä Internet todella on uuden ajan airut, samoin ihmisten korkea koulutus ja se positiivinen globalisoituminen.

Voi hyvin olla, että seuraavien vuosikymmenien aikana murros tapahtuu ja yhteiskunnista tulee radikaalisti toisenlaisia. Tämä vaatii kuitenkin paljon töitä, koska luonnonvoimat syntyvät yksittäisten pienistä ponnisteluista.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että suomalainen politiikka on viimeisen käyttöpäivänsä jälkeisellä ajalla ja haisee lähinnä homeltaa. Sen on aika muuttua sanoiksi paperilla, jotka aikakirjoihin raavitaan ja joista kouluissa opetellaan saman ihmetyksen tilassa kuin nyt feodalismista.

Susanna Kaukinen

Hienoja ajatuksia, mahtava teksti! Ehkäpä todella on niin, että pikkuhiljaa inhimillisyys puskee läpi yhä vahvempana historian juonteena ja lopulta saavuttaa sille kuuluvan tilan ja ihmiskunta todella nousee sille tasolle, joka mahdollistaa aidon veljeyden/sisaruuden.

Tietenkin pessimistisestikin tätä voi katsoa ja todeta, että tästä on puhuttu ainakin Antiikin Kreikasta lähtien - ja varmasti paljon sitä ennemminkin ja me edelleen olemme sillä tuhon tiellä, jolta niin moni meistä olisi halunnut välttyä ja edelleen tahtoisi pois.

Se, että viime vuosisadan pyrkimykset luokattomaan yhteiskuntaan epäonnistuivat rajusti on ehkä ihmiskunnan kaikkein suurin tragedia. Me emme osanneet, me emme olleet valmiita ja käytimme välineitä päämäärien saavuttamiseksi, jotka sanelivat lopputuloksen.

En omalta osaltani osaa varmaksi sanoa, voimmeko me kasvaa lajina aikuisuuteen, mutta toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että meillä on siihen aito mahdollisuus kulttuurievoluution myötä.

Jos paviaanit pystyvät elämään huomattavan egalitaarisesti sopivien olosuhteiden seurauksena syntyneen kulttuurin kautta, sen ei pitäisi olla meillekään mahdotonta.

Silti me edelleen olemme loukussa kilpailun ja kamppailun rotanloukussa ja tämä on sen takia niin traagista, että juuri nämä olosuhteen ja niiden jatkuva ruokkiminen tuo ihmisistä esiin sen kaikkein huonoimman ja sanoisin jopa: pahimman.

Tästä näkökulmasta katsoen, edelleen, kasvatus on avainroolissa. Se, mitä yhteiskunta lapsilleen vahvistaa ja mitä vaimentaa, se on sen yhteiskunnan tulevaisuuskuva.

Jos me kasvatamme lapsistamme ahneita, nuoristamme itsekkäitä, me rakennamme helvetin maan päälle. Jos me teemme päin vastoin, voivat seuraukset olla radikaalisti toiset.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

"Valta- ja rahaeliitillä kun on oma heimonsa, jossa he pitävät toisistaan huolta. Tämä selittää myös sen, minkä vuoksi rikkaille on aivan eri säännöt kuin muille."

Susanna. Ne säännöt on jo tunnistettu. Nyt niitä purkamaan...

http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/

Susanna Kaukinen

Tottakai, mutta kyse on tavallaan heimojen välisestä konfliktista, jos halutaan tulojen/omaisuuden uusjakoa. Ahnimukset puolustaa reviiriään todennäköisesti varsin tribaalisesti, vaikka siinä ei ole juurikaan järkeä ja se voi radikaalisti pahentaa tilannetta.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

"Ymmärtääkseni, kun ihmiset katsovat politiikkaväittelyitä televisiosta, oppimisen rooli ei ole siinä oikeastaan millään tavalla läsnä. Sen sijaan jokainen toivoo, etta oman jengin, eli puolueen, edustaja voittaa. Tätä on siis käsittääkseni tutkittu."

Niin. Tuo on hyvin, hyvin surullinen asia. Järjenkäyttö ei ole ihmisille lajityypillinen ominaisuus. On täysin rationaalista olettaa, että 5-15v kuluessa koneäly ohittaa vauhdilla keskiverto homo sapiens -tribalistin. Ei siihen kovin paljon tarvita.

Susanna Kaukinen

Meinasin jo viimeksikin sanoa jotain tuosta koneälystä, jonka kehitystä kovasti odotat. Olet ymmärtääkseni tietoinen siitä, että sen kanssa on ollut suuria vaikeuksia.

Mainitsit myös, että harppauksia on tapahtunut, kun aluetta on rahoitettu isolla kädellä. Siitä huolimatta en ole niin optimistinen kuin sinä tuon koneälyn suhteen, paristakin syystä:

Vaihtoehtoja on varsinaisesti kaksi:

#1. Kone ohjelmoidaan etukäteen tekemään, mitä ohjelmoija haluaa sen tekevän. Tähän liittyy suuria vaikeuksia, koska ihmiset ovat heikkoja ottamaan huomioon kaikkia vaikuttavia seikkoja ja sen seurauksena tämä lähestymistapa on melko huono. Virheitä tulee yksinkertaisesti liikaa ja sopeutumiskykyä vähän.

#2. Koneoppimien: tässä mallissa ohjelmisto tehdään jonkin algoritmin mukaan oppivaksi, mutta jotta kone oppisi, sitä pitää harjoittaa niinkuin lasta. Tilanne on jossain mielessä ekvivalentti ihmis- tai eläinoppimisen kanssa, eli olennolle annetaan jotkut alkuparametrit ja sitten sitä totutetaan ympäristöönsä.

Skeptiseksi suuremman älyn saavuttamisen kannalta kohdassa kaksi minut tekee evoluutioon vaadittava aika. Me olemme olleet tällä planeetalla 200.000 vuotta tässä muodossa ja paljon kauemmin eri muodoissa sitä ennen. Toisaalta, evoluution saavuttamiseksi pitäisi myös aikaansaada jonkinlainen lisääntyminen.

En ole suorilta vakuuttunut, että me kovinkaan nopeasti opimme evoluoimaan koneita yleissuorittajiksi kovinkaan nopeasti. Ehkäpä joitakin asioita voidaan koneille pikaopettaa, mutta olemmeko me todella niin taitavia että me osaamme tehdä geneerisiä oppijoita, joiden evoluutiota me saamme kiihdytettyä niin paljon, että tulokset ovat merkittäviä?

Ehkäpä, ehkäpä ei. En pidä tuota täysin mahdottomana, mutta jotenkin intuitioni on tässä kohdassa sen vastainen, että tuolta tulisi mitään täysin mullistavaa kovinkaan nopeasti ulos.

En edes tiedä, miten tietoisuus aivoissa syntyy, eikä sitä kai tiedä kukaan mukaan. On mystillistä, miten tämä osa synnytetään. On epäselvää, osaammeko me ratkaista tuota ongelmaa ensinkään.

Ehkä se ei silti ole mahdotonta, koska todennäköisesti isolla osalla eläimistä on jonkintasoinen tietoisuus ja tahto. Koska ilmiö ei ole erityisen harvinainen, kenties jokin agreegaatti liitettynä riittävään älyyn saattaisi emergentisti tietoisuuden tuottaa - tai sitten todellakaan ei.

Hankalia kysymyksiä. En sano, ettei jotain maagista voi tältä sektorilta vielä irrota, mutta parhaan tietämykseni mukaan ohjelmistoalan ihmisenä suhtaudun tähän prospektiin suhteellisen suurella varauksella ja pelkään, ettei toivomaasi läpimurtoa ehkä ole tulossa - etenkään ajattelemallasi aikavälillä.

Kenties aika todistaa minut vääräksi, mutta kunnes se tapahtuu en henkilökohtaisesti laittaisi omia toiveitani tälle tontille.

Vielä suurempi kysymys on, että mihin homo sapiens sitten tämän potentiaalisen lähes jumalankaltaisen kykynsä käyttäisi: seuraako siitä vaan entistä tappavampia droneja vai saammeko me sen sijaan jotain ihmisyyttä oikeasti hyödyttävää?

Tämän suhteen olen erityisen pessimistinen, koska ihminen, jolle valta ei sovi, on sitä säännönmukaisesti väärinkäyttänyt. Pelastuksen sijaan tämä kehityssuunta saattaakin muuttua syväksi diktatoristiseksi painajaiseksi.

Aki Häkkilä

"#2. Koneoppimien: tässä mallissa ohjelmisto tehdään jonkin algoritmin mukaan oppivaksi, mutta jotta kone oppisi, sitä pitää harjoittaa niinkuin lasta. Tilanne on jossain mielessä ekvivalentti ihmis- tai eläinoppimisen kanssa, eli olennolle annetaan jotkut alkuparametrit ja sitten sitä totutetaan ympäristöönsä."

Arvaisin, että hajautusta tuohonkin on luvassa. Taannoin jossain Scrumin kehittäjän Jeff Sutherlandin presentaatiossa mainittiin hänen olleen kehittämässä robotiikkaa 90-luvun alussa ja paras ratkaisu saavutettiin yksinkertaisilla säännöillä ja hajauttamalla prosessointi ympäri kehoa. Niveljalkaisen robotin kävelemään oppiminen näytti kuulemma samalle kuin vauvan kävelemään opettelu, huteraa haparointia alkuun ja pikkuhiljaa alkaa vakautua.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #44

Tuo tosin ei ratkaisse niitä isompia kysymyksiä, joita yllä esitin?

Aki Häkkilä Vastaus kommenttiin #48

Vastausta lienee aika vaikea esittää ilman kysymystä. Mikä on se ongelma, johon keinoälyllä ja evolutiivisilla menetelmillä haettaisiin ratkaisua? "Kävely" lienee aika helposti määriteltävä ongelma. Pitää pysyä "pystyssä" ja liikkua suuntaan x.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ongelma on myös siinä, että (ihmis)älyä ajatellaan jotenkin ihmisestä irrallisena, jonka nyt vaan voi toteuttaa koneella. Se kuulostaa jotenkin kummalliselta. Ei ole ihmisestä irrallista ihmisyyttä. Toisaalta, emme tiedä ihmisestäkään kaikkea. Vai paremminkin "juuri mitään". Ihan vähän aikaa sitten ihmisaivot osoittautuivatkin luultua monimutkaisemmiksi - kaikki maailman tietokoneet yhteenlaskettuna eivät kykene samankaltaiseen teoreettiseen tehoon kuin ihmisen aivot. Silti, koneet ovat ihmisaivoja parempia niille suunnitelluissa erityisissä toimissa. Konekäsi on ihmiskättä tarkempi.

On paljon todennäköisempää, että luomme epähuomiossa puolijumalan, mutta se ei ole pelkästään älykäs kone, vaan koneilla paranneltu ihminen.

Mitä, jos kykenisit oikeasti muistamaan kaiken? Näkemään kaiken? Kuulemaan kaiken? Tuntemaan kaiken? Tai olla tuntematta mitään niin halutessasi? Kaikki olisi ulottuvillasi. Mihin sitä kaikkea käyttäisit parennellulla hermotuksellasi, nanoihollasi ja ulkoisella tukirangallasi?

Minun veikkaus on, ettet pysyisi ihmisenä kovinkaan pitkään. Ristiriita kasvaisi entisestään.

Vanhempana on jotenkin huvittavaa pohtia vaikkapa, mitä pelejä antaisi lapsensa pelata. Olivat ne mitä tahansa, niistä tulee osa hänen osaamistaan, hänen kokemuspiiriään. Eikä mikään siitä ole aitoa tai todellista, vaikka hänen reaktionsa onkin.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #49

Tiettävästi on ihmisiä, jotka muistavat aivan kaiken. He ovat syvästyi masentuneita. Riskit ovat valtavia.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #53

Kuulun niihin ihmisiin, valitettavasti. Olen kyllä huomannut olevani erilainen (nuori?).

Kivaa se ei ainakaan ole. Yritän kanavoida siitä seuraavaa masennusta mm. jatkuvaan kirjoittamiseen, enemmän ja vähemmän siinä onnistuen.

Unohtaminen olisi välillä kivaa, vaikka taannoin jouduin onnettomuuteen ja siitä minulla on parin tunnin blackout. Se vasta ahdistavaa onkin, sano, kun en edes tiedä mitä tapahtui.

Molempi pahempi...

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #54

Joo, kuulemma aika rankkaa. Se on helpompaa kun ei muista kaikki kertyviä ikäviä asioita. Hyvä kuitenkin että olet löytänyt tavan keskittyä johonkin aivan muuhun kun vanhojen asioiden pyörittämiseen, kun ei niitä kuitenkaan voi muuttaa.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Tarkoitin tuon loppukaneetin vitsiksi. Taidan olla rasittava. Anteeksi. Ihan totta, robotiikka ja tekoäly ovat "puoliammattilaisia harrastuksiani". Mutta varsinainen asia oli tuo sinun viittamasi laumasieluisuus ja sen masentavat seuraukset. Niiden pohjalta minä olen jo kauan päätellyt, että älyllinen ajattelu on keskivertoihmiselle poikkeustilojen hätävära, sen soveltaminen ei ole normaali olotila, ei vapaalla eikä työelämässä.

Mutta tuosta tekoälystä. Hyppään scifin puolelle ja lainaan omasta esikoisromaanistani ennusteen joskus vuodelle 2028, tämä on siis puhdasta fiktiota:

"Muualla maailmassa, myös Intiassa, josta oli tullut maailman väkirikkain valtio, vahvan tekoälyn käyttöönotto valtio- ja taloushallinnossa johti vanhojen spekulatiivisten ja ideologisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten hallintojärjestelmien muuttumiseen tekoälyvetoisiin, mittaus- ja simulointiperusteisiin hallintomalleihin. Päätöksiä ei enää tehty poliittisin ja ideologisin perustein, vaan sinänsä demokraattisesti valitut hallitukset etsivät ihmistä suorituskykyisempien tekoälyjen avulla ennustettavia ratkaisuja. Aluksi tilanne johti eri hallitusten tekoälyjärjestelmien keskinäisiin kilpailuihin. Mutta pian tekoälyt itse ymmärsivät, että niiden mittausmateriaali koskien maailman ja yhteiskuntien tilaa oli aina vajavaista ja virhealtista. Tämän materiaalin varaan ei voinut yleensä rakentaa varmaa voittoa. Arpapeliä parempi menetelmä oli peliteoreettinen optimointi, 'Nashin tasapaino'. Tietokoneet jakoivat maailman keskenään niin, että kaikki olivat suhteellisen tyytyväisiä. Poikkeamat tasapainotilasta käsiteltiin koneiden välisinä ja häiriöt korjattiin aina tuntien kuluessa hallituksien seuratessa ihmeissään, kun heiltä vietiin todellinen valta. Joskus välillä joku hallitus yritti korvata tekoälyn ihmishallinnolla, mutta seurauksena oli aina katastrofi ja nopea paluu konehallintoon.
Ihmiset olivat menettäneet otteensa yhteiskunnallisessa hallinnossa ja taloudessa tietokoneille. Tekoälyjärjestelmät poistivat ihmistenväliset jyrkät tuloerot pahoina turvallisuusriskeinä. Luonnonvarojen käytössä otettiin huomioon pitkien ajanjaksojen vaikutukset. Tuhlaus lopetettiin."

"Vahva, yleinen tekoäly oli useimmissa käytännön tehtävissä saavuttanut ja ylittänyt ylivoimaisella tavalla ihmisten älyllisen suorituskyvyn, mutta jostakin syystä itse tekoälyn kehityksessä kone säilyi ainoastaan tehokkaana työkaluna, ei itsenäisenä toimijana. Vielä ei oltu osattu luoda järjestelmää, joka niin sanotusti tyhjältä pöydältä oppisi ja loisi oman älykkyytensä ihmislapsen tapaan. Kaikki erittäin tehokkaat järjestelmät perustuivat vielä ihmisten heille valitsemiin tavoitehierarkioihin ja oppimisen perustan muodostamiin valmiisiin tietämyskantoihin, joita hyödyntäen koneet kyllä osasivat kasvattaa osaamistaan erittäin tehokkaasti. Älykkyyden perimmäinen, yleinen algoritmi oli vielä löytymättä. Koneet eivät kyenneet kehittämään oman älykkyytensä perusteita ja uhkaamaan ihmisiä, vaikka ne olivatkin oppimiskykyisiä ja syrjäyttivätkin ihmiset lähes kaikista monimutkaisista tehtävistä.
Näytti siltä, että ihmisen syrjäytyminen oli ajanut myös koneiden kehityksen jonkinlaiseen umpikujaan. Ne tulivat yhä tehokkaammiksi, mutta eivät yleisellä, luovalla tavalla älykkäämmiksi. Ne saavuttivat tehonsa sellaisen periaatteen soveltamisella, jota tekoälysuunnittelijat kutsuvat vahvaksi kognitiiviseksi biakseksi. Järjestelmillä oli jo ennen opetusvaihetta vahva, ihmisen asentama perusymmärrys todellisuudesta. Oppiminen ja kokemus vain vahvistivat, laajensivat tätä ymmärrystä, eivät kumonneet siinä mahdollisesti piileviä puutteita. Koneet hallitsivat maailmaa raa'alla laskentavoimallaan ja kyvyllään analysoida taloudessa, ekologiassa ja infrastruktuurissa, jopa yhteiskunnassa ilmeneviä äärimmäisen monimutkaisia keskinäisiä riippuvaisuuksia ylivoimaisen tehokkaasti. Mutta omaa älykkyytensä perusteita ne eivät osanneet ymmärtää. Samalla yhä harvemmat ihmiset enää rasittivat älyään äärirajoille. Siihen ei ollut mitään tarvetta. Koneälyn kehitys hidastui, mutta tutkijat uskoivat sen olevan väliaikaista."

Minulla on kaksi uutta romaania työn alla. Niistä toinen, jälkimmäinen tulee keskittymään älykkääseen robotiikkaan hyvin perusteellisesti (aikaisemmissa puhutaan tontuista ja peikoista, tuo lainaus ylhällä on tonttukirjasta). Siitä on tarkoitus tulla eräänlainen juonellinen robotiikan oppikirja. Koneälykkyyden ongelmien syvällisempi analysointi tässä yhteydessä on mahdotonta. Pitäisi olla eri foorumi siihen. Eikä se puhumisesta ja kirjoittamisesta parane: tarvitaan näyttöjä...

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

"ihminen, jolle valta ei sovi, on sitä säännönmukaisesti väärinkäyttänyt. Pelastuksen sijaan tämä kehityssuunta saattaakin muuttua syväksi diktatoristiseksi painajaiseksi."

Tässäpä suuri totuus. Ihmislajin historia on ollut suurelle osalle, luultavasti selvälle enemmistölle, kärsimysnäytelmä. Lajille suuri menestys.

Susanna Kaukinen

Todellakin näin.

"The masses of humanity have always had to suffer."

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Tohon samaan olen myös kiinnittänyt huomiota, että moni haluaa kuulua "kokoomusheimoon". Mä voin sitten liittyä, kun siellä jaetaan kaikki heimon kesken. :)

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

En kaikkia kommentteja kerkeä/jaksa nyt lukea mutta tuli mieleen vastata erään kirjoittajan epäsuoraan kysymykseen siitä kuinka monta ihmistä voi tuntea eli voiko oikeasti olla esim. kokoomuslainen, suomalainen, eurooppalainen tms.

Vastaus on kuulemma n. 150 jota pidetään ihanteellisena kokona yhteisölle. Kun yhteisön jäsenmäärä kasvaa parillakymmenellä niin ylimenevän osan verran lähetetään perustamaan uutta asuinaluetta. En muista mistä tutkimuksen voi kaivaa esiin joten tämä ei ole tieteellisesti kovin todistava kommentti.

Emme valitettavasti elä kommunistisessa valtiottomuudessa joten tällaisiin yhteisöihin ei ole mahdollista järjestäytyä.

Ja sitten puolueheimoihin kuulumisesta:

Viivyttelin puolueeseen liittymistä vuoden verran koska Vasemmisto tuntui liikaa EU-business-puolueelta ja toisaalta KTP ja STP ovat ihan metsässä. SKP:takin harkitsin mutta kommunismi käsitteenä on este sen ideoiden toteuttamiselle joten en voinut siihen liittyä.

Liityin eurovaalien jälkeen Vasemmistoon, kävin äänestämässä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Varmaankin kasvoin aikuiseksi ja tajusin että olen yhteiskunnan toiminnassa (ja EU:ssa) mukana joten on parempi alkaa välittämään asioista tietämättömän välinpitämättömyyden sijaan.

IPU tavoittelee demokratiaa yritysten, USA:n ja EU:n rahavallan sijaan.
Vasemmisto ei ehdota eroa EU:sta joten IPU on parempi vaihtoehto.

Voin sitten fiilistellä harmaahiuksisena että silloin '15-vaalivuonna liityin mukaan puolueeseen joka toi järkipolitiikan ja itsenäysyytemme takaisin :) Ensin Suomi itsenäiseksi, sitten kunnat ja kaupungit jaloilleen jotta saadaan mahdollisimman pieniä ja paikallisia yksiköitä toimimaan päätöksenteossa. Pelkkä Helsingin rakentaminen ei edistä suomalaisten asiaa, muukin Suomi tulee herättää eloon.

Kiitoksia Nygårdille ja Kaukiselle puhuttelevista kirjoituksista!

Toimituksen poiminnat