*

Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Papin Neuvo: Tapa Buddha

  • Papin Neuvo: Tapa Buddha
  • Papin Neuvo: Tapa Buddha
  • Papin Neuvo: Tapa Buddha
  • Papin Neuvo: Tapa Buddha
  • Papin Neuvo: Tapa Buddha
  • Papin Neuvo: Tapa Buddha
  • Papin Neuvo: Tapa Buddha

Buddhalaismunkki pettyi ja luopui kaavustaan. Mun yks ystävä on pappi. Sain häneltä lukuvinkkinä kauan sitten tämän kirjan. Parhaita kirjoja koskaan:

Uskokaa jo, suuri johtaja ei pelasta.
Toistan, suuri johtaja ei pelasta.

Buddha ei pelasta, Katainen ei pelasta, Obama ei pelasta, markkinat ei pelasta, Jeesus ei pelasta, Allah ei pelasta, Darwin ei pelasta, edes kommunismi ei pelasta.

Mikään ei pelasta. Miekkarit ei pelasta, edustajat ei pelasta, pelastus ei pelasta, edes anarkismi ei pelasta. Valaistuminenkaan ei pelasta, kuolemakaan ei pelasta, se vain vapauttaa.

Yksikään auktoriteetti ei pelasta.
Yksikään kirja ei pelasta.
Ainoa kirja joka voi pelastaa on kirja, joka sanoo, ettei mikään pelasta.

Ainoa miltä voi pelastua on pelastus. Miltään muulta ei pelastu. Pelastusta ei ole.

Ja ennenkuin tuomitsette mut antiteistinä ja ateistina idiootiksi joka ei tiedä mistään mitään, niin olen kahlannut läpi
- kristinuskon
- suomenuskon
- pohjoismaisen pakanauskon (norse)
- wiccan
- druidismin (kelttiläinen)
- satanismin (kyllä, kaiken)
- buddhalaisuuden
- zen-buddhalaisuuden
- agnostisuuden
- ateismin
- antiteismin
- taolaisuuden
- positiivisen psykologian
- kyynisyyden
- fatalismin
- kapitalismin
- kommunismin
- anarkismin (86 lahkoa)
- viherhippiyden
- fasismin
- ja 66 asiaa, jotka nyt unohdan...

Pelastusta ei ole. Ainoa pelastus, joka on, on pelastus pelastuksesta. Ainoa vapaus, joka on, on vapaus mielen vankilasta. Ainoa toivo, joka ihmiskunnalla on, on herääminen.

Herääminen siihen, että kukaan ei pelasta. Ei ole muuta auktoriteettia, kuin sinä itse. Ei ole muuta oikeutta, kuin se, jonka yhdessä itse hankit. Ei ole olemassa muuta vapautta kuin vapaus, jonka hankit riippuvuudessa muiden kanssa.

Juuri mitään toivoa ei ole, sinussa on kaikki toivo. Ja kun kaikki toivo on niin pienessä minussa ja niin pienessä sinussa, me voimme toivoa ja vapautua vain yhdessä, sillä yksin me olemme hyvin pieniä.

Ja me olemme hyvin pieniä, mutta kovin vahvoja. Me olemme äärimmäisen vahvoja, kun vain lopetamme sen etsimisen mitä me kaipaamme itsemme ulkopuolelta jostain ulkoisesta.

Kun me ymmärrämme, ettei ole mitään muuta voimaa kuin se voima, jonka sinä ja minä - ja siis: me - muodostamme, me ymmärrämme kaiken. Me ymmärrämme, että suuressa pienuudessamme me olemme äärimmäisen yksin ja vain ihminen kohdatessaan toisen ihmisen ja luopuessaan pikkumaisesta itsekkyydestään voi rakentaa temppelin.

Ainoa toivo on välittäminen, rakkaus ja viisas luopuminen. Jos on olemassa joku herääminen, joku vapautuminen, jokin nirvana, se nukkuu ja herää, kun ihmiset ymmärtävät, että yksikään meistä ei ole yksin muuta kuin kysymys, kukaan meistä ei yksin ole kuin masennus ja me olemme tehneet kaiken väärin.

Me hävitimme sen vähän paratiisin, kun vangitsimme toisemme, orjuutimme toisemme ja alistimme toisemme materialle, roskalle ja roinalle, joka vain etäännyttää meidät toisistamme.

Kun me hävitimme laumamme, me kadotimme sukumme, kun me linnottauduimme yksiöihimme, me eksyimme. Kun me eksymme, me seuraamme vääriä jumalia, jotka tarjoaa väärää pelastusta.

Pelastus myy ja pelastusta ostetaan. Pelastusta ei silti löydy muusta kuin yhteisöstä. Ihmisen perimmäinen tarve on kuulua ja jos me emme voi kuulua ja liittyä, me etsimme jotain, mitä me kaipaamme ja jota me emme löydä.

Me etsimme matkoja, autoja, uskontoja, vapahtajia, heräämisiä, vapautumisia, meditaatioita, merkityksiä, elämän tarkoitusta, opiaatteja ja alkoholia.

Ainoa, joka auttaa niihin refloihin, joista me kärsimme on yhteisön hyväksyntä, ihmisen kosketus ja riittävä rauha, joka tulee kiireettömyydestä. Ja me teemme kaiken väärin.

Me kiireehdimme ehtiäksemme jonnekin, minne me emme oikeasti kaipaa. Me itsekeskeilemme ja kilpailemme ja revimme rikki ne siteet, jotka voisivat meidät vapauttaa. Me kohtelemme toisiamme välineinä, emme päämäärinä itsessään ja tulemme kohdelluiksi esineinä.

Vapautta on vain riippuvuudessa, pelastusta kosketuksessa ja onnea rauhallisuudessa. Hyvinvointi tulee kuitenkin mielekkäästä tekemisestä. Väärät profeetat kutsuvat sitä työksi. Väärät profeetat alistavat itseilmaisun talouden "realiteeteille".

Väärät profeetat vapauttavat vankeuteen, merkityksettömän tekemisen orjuuteen, jota tehdään kilpailun juoksuhiekassa, joka vie kaikelta tekemiseltä sen itsetarkoituksen, ihmisen tarpeen saada tulla toteutetuksi oman itseilmaisunsa kautta.

Jos etsit, etsi yhteisö. Jos palelet, etsi lämpöä. Jos kaipaat, etsi kosketus. Jos kiireehdit, luovu - ja etsi rauha. Jos etsit ja etsit ja et löydä, lopeta. Älä etsi, vaan tee. Tekeminen on päämäärä itsessään. Tekeminen voi olla mitä vain, jossa sinä tulet itseksesi.

Jos etsit pelastusta, etsi Buddha. Ja kun tapaat Buddhan, tapa hänet. Tapa hänet siksi, että jokainen joka lupautuu pelastukseksesi on vain kangastus, suuri johtaja, joka vetoaa lapsenomaiseen tarpeeseesi saada olla turvassa, saada olla heikko ja saada vanhemman kosketus, joka pitää sinusta huolta.

Kukaan ei pidä sinusta huolta, ellet löydä yhteisöä, johon voit liittyä. Yhteisössä kukaan ei voi olla suuri johtaja, koska johtaja joka pelastaa - lamauttaa, alistaa, orjuuttaa, tekee avuttomaksi, uusavuttomaksi, alentaa ja vie harhaan.

Aikuisuus on oman lapsenomaisuutensa hyväksymistä. Se on oman heikkoutensa kohtaamista ja sen hyväksymistä. Se on sitä, että on juuri niin pieni, kuin pienimmillään on ja juuri niin suuri, kuin suurimmillaan on.

Aikuisuus on sitä, että kohtaa toisen aikuisen aikuisena ja toisen lapsen lapsena. Aikuisuus on täysiosaista, täysivaltaista yhteisön jäsenyyttä, se on sitä, että heität kahleesi, jätät johtajat ja sitä, että me olemme oman onnemme seppiä.

Oman onnensa seppä on surullinen olento. Oman elämänsä sankari niin kovin yksin. Yksinäisen voima on surkeuden huokaus. Yksin vanha intiaani menee vain vuorille, kuolemaan.

Ihminen ei ole yksilö, ihminen on suhdelo. Ilman sinua, minä en voi olla, ilman meitä olen kuin muurahainen ilman kekoa, ilman paikkaa, ilman merkitystä. Vain yhdessä me voimme olla onnemme seppiä. Vain yhdessä, me voimme saavuttaa. Vain yhdessä yksilö vapautuu omaksi itsekseen.

Jos näet Buddhan tiellä, tapa hänet. Jos luit tämän ja luulet, että olen viisas, unfriendaa minut, koska minä en ole muita viisaampi, en muita vähäpätöisempi tai mitään muutakaan. En ole komparatiivi, en ole superlatiivi, olen vain ihminen.

Heikkouksineni, vahvuuksineni, vain yksi meistä, joka ei enää usko, että on pelastusta, jonka voi saavuttaa, jos me emme yhdessä pelasta toisiamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (110 kommenttia)

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen

Elämisen tuska on tuskista parhain ja kun uskoo usko ei petä.
Parhainta Joulumieltä Susanna

Tarja Parkkila

Mikä on se uhka mistä pitäisi pelastua, yksin tai yhdessä ?

Susanna Kaukinen

Yllättävin kysymys!

Ehkä jotain kuitenkin vastaan:
- ympäristötuholta
- yhteisöllisyyden häviämiseltä
- toimeentulon katoamiselta (globaalikapitalismi + robotisoituminen)
- yksinäisyydeltä (kts. kaikki ne yksiöt, yksinäiset)
- suurilta johtajilta (jotka vie harhaan, varastaa demokratian)
- vihalta (rasismi, fasismi, ...)
- turhuudelta (konsumerismi)
- kiireeltä (kilpailulta ja markkinafasismilta)
- institutionalisoituneilta uskonnoilta (kts. suuret johtajat)
- liialta tekemiseltä
- univelalta
- lasten, vanhusen ja aikuisten laitostamiselta
- ulkomaanvelalta
- sodilta
- köyhyydeltä
- nälältä
- kemikalisoitumiselta

... lista on loputon ...

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

Hieman on satanismin maku kirjoituksessasi eli sellainen oma voimaisuus, joka on satanismille ominaista. Sitten tämä ajatus, että kuitenkin pitäisi etsiä yhteisö, on toisaalta hyvin ristiriitainen ajatus, sekä vahvuuden ja heikkouden olemus, suhteessa minään. Toisaalta käsket olla omavoimainen ja toisaalta tarrautua toisiin. Itseasiassa vahvistat satanismin paradoksia.

Jos sen looginen selitettävyys perustuukin sanomaan, että kukaan ei ole omavoimainen eli kumoat satanismin periaatteessa täysin, jätät kuitenkin ihmisen etsimään omaa paikkaansa antamatta varsinaisesti mitään muuta, kuin tilapäistä tarpeiden tyydyttämistä.

Materialistisessa maailmankuvassa voi toisille olla mielekäs ja heidän tarpeitaan tyydyttävä lähtökohta, mutta ajaudut siinä umpikujaan, että se käsitys tai ajatus tyydyttäisi kaikkia muita ihmisiä.

Ilmaan jää kuitenkin vellomaan sellainen ajatus, että mitkä ovat lopulliset toisiemme pelastamisen päämäärät kuten Tarja Parkkila osuvasti kysyy?

Jos kirjoitelmiesi mukaan vedän subjektiivisen johtopäätöksen, niin politiikan ja uskonnon sekoittaminen ei ole kovin mielekästä. Ihmiset omissa subjektiivisissa mielissään täyttävät ensisijaisesti uskontojen kautta itseään ja uskonnollisiin ryhmiin hakeutuessaan vahvistavat käsityksiään uskomuksistaan. Voiko politiikka korvata ihmisten uskomuksia tai sitä, mitä ihminen kokee saavansa uskonnoltaan?

Susanna Kaukinen

Satanismi on kapitalismi, yhteisöllisyys kommunismia. Totuus on jossain siellä, mutta sitä ei ole helppoa löytää. Yksilöllisyys, kutsuu sitä sitten nietzscheläiseksi, satanismiksi, yrittäjyydeksi tai anarkismiksi on yksi merkittävä keskipiste ja erittäin suuri kysymys.

Yhteisöllisyys, kutsuu sitä sitten laumaksi, perheeksi, kansaksi, sosialismiksi, kommunismiksi tai kristillisyydeksi on toinen merkittävä keskipiste ja erittäin suuri kysymys.

Vastauksen antaminen lopulta lankeaa jokaiselle yksilölle, mutta ehdotan, että yksilö on liian yksin ja lauma liian hajallaan. Väitän, että me olemme laumaeläimiä ja yksin eksyksissä kuin linnunpojat puistaan pudonneina.

Jatkan väittämällä, ettei ole yksilön eikä yhteisön hyvä etsiä suurta johtajaa vastaamaan näihin - tai muihinkaan - kysymyksiin.

En usko enää kovinkaan moneen asiaan, sen verran paljon olen nähnyt. En usko pelastukseen, vapautukseen tai suureen johtajaan. En usko, että yksilöt sodassa toisiaan vastaan voi saavuttaa muuta kuin kärsimystä. En usko, että yhteisöt pakottamalla norminsa alistavasti yksilöiden päälle voivat olla muuta kuin orjuutta.

Anarkismi on paradoksi. Se on osin sovittamaton ristiriita yksilön ja yhteisön välillä, jossa kuitenkin aina pyritään suurimpaan hyvään, siihen, mitä Aristoteles kuvasi hyveeksi: sitä, missä yhteisön ja yksilön hyvä kohtaa.

Me olemme globalisaation seurauksena menettämässä yhteisömme ja me kärsimme siitä syvästi. Kilpailun repivyys repii ihmisyyden ja on mahdotonta ajatella, että ihminen on vain väline, jonka tehokkuus on ainoa, jolla ihmisarvo mitataan.

Jokaisen pitää saada osallistua omilla voimillaan ja omilla taidoillaan ja jokaisen riittävän hyvä on oltava yhteisölle riittävän hyvä.

On hieman huvittavaa, että syytät minua satanistiksi, koska sen viitan voit pukea vain anarkokapitalistin ylle - Anton Szandor La Vey onkin suurelta osin inspiroitunut Ayn Randin kirjoituksista ja siten pidän anarkokapiltalismia ja satanismia pitkälti samana asiana.

Proudhon, Bakunin ja muut kollektivisti-anarkistit ovat aivan toista puuta ja haluavat ennenkaikkea pyrkiä sovittamaan yksilön ja yhteisön hyvään aristoteeliseksi hyveeksi.

Se on epätriviaalia, vaikeaa, mutkikasta ja osin paradoksaalista. Sen vuoksi sovittelu, sopiminen, demarkia ja suora konsensusdemokratia ovat kollektivistisen anarkismin ytimessä.

Haluat helppoja vastauksia. Mielestäni juuri sanoin, ettei niitä ole.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

En syytä sinua satanistiksi, koska juurihan kirjoitin sinun kumoavan sen.

En halua helppoja vastauksia, koetan vain ymmärtää sanomaasi.

Pitäydyn antamasi kommentin perusteella edelleenkin ajatuksessa, että uskontoa ja politiikkaa ei pidä sotkea keskenään, koska politiikka käsittelee etupäässä yhteiskuntaa/yhteiskunnallisesti samoin ajattelevien ryhmien omien näkökulmiensa kautta ja uskonto yksilöä/ryhmiä heidän omien uskomuksiensa ja kokemuksiensa kautta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #13

En allekirjoita tuota tulkintaasi omalta osaltani, koska sekä politiikassa, uskonnoissa - että monessa muussa ihmiset etsivät vastauksia suurilta johtajilta, guruilta, piispoilta, paaveilta, kenraaleilta, vallankumouksellisilta, presidenteiltä, pääministereiltä, .... , lista on loputon.

Yhteistä on siis hanke antaa oma valta pois ja alistaa se suuren johtajan käytettäväksi. Pidän tätä kategorisesti valtavana virheenä, josta johtuu hyvin suuri osa ongelmista, joiden kanssa me joka päivä painimme.

Parempia vastauksia löytyisi itse ajattelemalla yhdessä toisten kanssa ja yhdessä tekemällä sen sijaan, että etsitään vastauksia joiltakuilta, jotka osaavat esiintyä edustavasti ja joiden motiivit ovat kaikkea muuta kuin ne motiivit, jotka ovat sinun ja oman kollektiivisi omia.

Vastauksia, joita et itse löydä muiden kanssa ei ole. On vain lupauksia vastauksista, jotka oikeasti ovat käärmeöljyä.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #16

En oikein ymmärtänyt tuota viimeisintä "Vastauksia, joita et itse löydä muiden kanssa ei ole. On vain lupauksia vastauksista, jotka oikeasti ovat käärmeöljyä."

Siis jos etsin vastauksia vaikkapa tieteellisen yhteisön kanssa ja niitä ei ole, heillä on kuitenkin lupauksia vastauksista, jotka ovat käärmeöljyä?

Siis jos nyt ajattelemme että uskoisin vastauksien löytyvän tieteellisestä yhteisöstä ja käyttäisin apunani heitä ja niitä vastauksia ei olisi, niin saisin lupauksia että saan vastauksia ja ne lupaukset tai tulevat vastaukset olisivat käärmeöljyä?

Kuitenkin parempia vastauksia saisin itse ajattelemalla yhdessä toisten kanssa (tieteellisen yhteisön kanssa?), jotka osaisivat esiintyä edustavasti ja heidän motiivinsa olisivat kuitenkin jotain muuta, kuin tiedeyhteisön vaatimat?

Vai siis valta on joltain auktoriteetilta pois eli tiedeyhteisö ei tiedä tieteestä mitään?

En saa otetta ajatuksistasi. Ne ovat ympäripyöreitä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #32

Mielestäni on selvää, ettei tiedeyhteisö voi ratkaista ihmisten ongelmia. Suuri osa ihmisten ongelmista on tieteen ulkopuolella, tiede ei ota kantaa juurikaan kysymyksiin arvoista, yhteistoiminnasta ja yhteisen hyvän löytämisen, maksimoimisen ja sopimisen kysymyksiin.

Joitain vastauksia voidaan löytää psykologiasta ja sosiologiasta sillä tasolla, että voidaan saada tietoa siitä mitä jossakin spesifisessä ajassa ja kulttuurissa voidaan oppia tehdyistä ratkaisuista.

Sieltäkin on erittäin harvoin löydettävissä aitoa universaalisuutta, ratkaisuja ja tekoja, jotka tuottaisivat kussakin tilanteessa etsittävää hyvää.

..

En pidä tiedettä erityisen hyödyllisenä yhteisöjen asioiden ratkaisemisessa, koska tiede on vain työkalu. En pidä sitä myöskään erityisen hyödyttömänä. Sillä on paikkansa ja toisinaan se voi olla suureksi avuksi.

Silti se ei ole mikään ratkaisu, johon voidaan sokeasti nojata, koska tiede on täysin agnostinen taiteenlaji. Pääasiassa tiede vastaa vain miten-kysymyksiin ja on huonohko vastaamaan mitä-kysymyksiin, etenkin silloin kun kyse on ihmisten ja yhteisöjen yhteiselon järjestämisestä.

..

Tiede voi kertoa, että suurella todennäköisyydellä ympäristötuho odottaa. Se ei silti anna lääkkeitä sen ratkaisemiseen muutoin kun sanomalla, että todennäköisesti tällaiset päästövähennykset tarvitaan.

Tiede on silti kykenemätön toimeenpanemaan todennäköisiä johtopäätöksiään.

...

Tiede on myös tällä hetkellä aika huonossa kunnossa ja tuore Nobel-voittaja kieltäytyi jatkossa julkaisemaan mm. Naturessa ja muutamassa muussa arvostetussa tiedelehdessä, joiden laatua hän pitää nykyisin liian heikkona.

Tiede on rappiolla markkinadiktatuurin sanelemisen ehtojen vuoksi. Hyvälle tieteenteolle on yhä vähemmän tilaa.

...

Tiede ei ole, eikä tule olemaan kykeneväinen sopimaan ihmisten puolesta. Vain ihmiset voivat oppia sopimaan keskenään ja siihen löytyy keinoja, joista osa on n.s. tieteellisiä ja osa käytännössä opittuja.

Tietellä ei ole ratkaisuja näihin ongelmiin. Tiede ei ole hopealuoti, joka kaataa ihmissuden. Hopealuotia ei ole. On vain hankala todellinen maailma, jossa epätäydelliset ihmiset voivat koettaa kasvaa yksilöinä voidakseen muodostaa parempia yhteisöjä ja voidakseen oppia sopimaan paremmin.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #37

Hieno vastaus!

Jos käytän edellisessä kommentissani politiikka sanaa, niin kuinka ratkaiset sen? käyttämällä samaa logiikkaa, kuin nyt käytit?

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #39

Siis jos etsin vastauksia vaikkapa poliittisen yhteisön kanssa ja niitä ei ole, heillä on kuitenkin lupauksia vastauksista, jotka ovat käärmeöljyä?

Siis jos nyt ajattelemme että uskoisin vastauksien löytyvän poliittisesta yhteisöstä ja käyttäisin apunani heitä ja niitä vastauksia ei olisi, niin saisin lupauksia että saan vastauksia ja ne lupaukset tai tulevat vastaukset olisivat käärmeöljyä?

Kuitenkin parempia vastauksia saisin itse ajattelemalla yhdessä toisten kanssa (poliittisen yhteisön kanssa?), jotka osaisivat esiintyä edustavasti ja heidän motiivinsa olisivat kuitenkin jotain muuta, kuin politiikan vaatimat?

Vai siis valta on joltain auktoriteetilta pois eli politiikot ei tiedä politiikasta mitään?

En saa otetta ajatuksistasi. Ne ovat ympäripyöreitä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #40

No jos katsotaan nykyistä politiikkaa, kaikki puolueet lupaavat asioita, jotka haihtuvat kuin tuhka tuuleen, kun vaalien jälkeinen arki koittaa. Valtaosa poliitikoista on kyynistyneitä ihmisiä, joista osa ehkä joskus uskoi johonkin ja joista valtaosa ei enää usko mihinkään.

Edelleen, poliitikot ovat ammattinsa vankeja. He eivät voi tehdä mitä minä juuri nyt teen, eli puhua totta, koska jokainen totuus loukkaa aina jotakuta. Niinpä poliitikot muuttuvat työnsä takia juuri siksi ongelmaksi, jota he lähtivät ratkaisemaan.

Puoluekuri on perustuslainvastainen ja silti sitä käytetään jatkuvasti. Jopa PS pakotti kaikki äänestämään vanhakantaisen avioliittoinstituution puolesta.

Politiikan auktoriteetteina esiintyvät ihmiset, jotka ovat myyneet itsensä korporaatioille ja muille eturyhmille ja sen seurauksena kukaan ei toimi enää valtiomiestasolla ja etsi yhteisen kansan parasta. Koko politiikka on fragmentoitunut riitelyyn siitä, kuka saa revittyä edustamalleen eturyhmälle eniten etuja.

Ainoa ratkaisu nykyisen politiikan ongelmiin on sen poistaminen. Demarkia (eli edustajien arpominen) on yksi erittäin tehokas keino näiden ongelmien poistamiseen, jota jo antiikin kreikkalaiset käyttivät havaittuaan, että äänestämiseen perustuva demokratia johtaa aina oligarkiaan.

Näin on käynyt meilläkin. Valta on otettava pois näiltä eturyhmien puhuvilta päiltä, jotka vain jarruttavat kaikessa ja estävät kaiken kehityksen.

Demarkiaan pitää yhdistää suora demokratia, jolla kansa voi äänestää valitut edustajat pois, jos arvonnalla tulee huono otos. Tällä tavalla meillä on vielä perälauta sen suhteen, jos arvonnan otos sattuu epäedulliseksi.

Tämä on vain yksi tapa ratkoa niitä ongelmia, joita kollektiivisen valheen kenttä, jota politiikaksi kutsutaan, voitaisiin siivota.

Missä etiikka on yksilön asioiden eettistä ratkaisua, siinä politiikan tulisi olla yhetisön asioiden eettistä ratkaisua. Me olemme tällä hetkellä äärimmäisen kaukana tästä etiikasta.

Ratkaisujen on oltava radikaaleja ja totuuden varkailta on vietävä valta. Se on korvattava demarkialla ja kansanvallalla, joka poistaa suuren osan nykyisistä ongelmista.

Parempiakin tapoja voi olla, mutta tämä ehdotus on parempi kuin nykyinen malli, joka johtaa urapolitikointiin, korruptioon ja eturyhmäpolitiika umpikujaan, joka unohtaa kaikki ne vähemmistöt, joilla ei ole rahan valtaa saada omia edustajiaan eduskuntaan ja europarlamenttiin.

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen Vastaus kommenttiin #37

Tiede ei ole uskonto vaan työkalu jolla ihmiset tekevät parempaa huomista

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #41

Mielestäni ei myöskään politiikka, mutta jos alamme uskoa politiikkaan uskontona, niin miksi emme voisi silloin alkaa uskoa tieteeseen myös vapauttajanamme ihan kuten politiikkaan, uskontoon tai tieteeseen? Tämä on se pointti jota haen.

Ei pidä sotkea asioita, mutta jos aletaan sotkea, niin sotketaan sitten kunnolla ;)

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #43

Kommunismi on pohjimmiltaan maallistunutta kristinuskoa, vaatimus siitä, että me rakennamme taivaan valtakunnan maan päälle siinä määrin kuin vaan voimme pystyä. Kommunismin ja Jeesus-lähtöisen kristillisyyden ero on pelkästään lopulta uskomuksissa sen suhteen, että onko kyse yliluonnollisesta vai ei.

Kristitty usein uskoo, että kun raataa kapitalistille maan päällä, pääsee taivaaseen, jossa kaikki on hyvin. Kommunisti usein uskoo, että kapitalisti pitää syrjäyttää, jotta taivaan tynkä voidaan rakentaa maaan päälle.

Ei politiikka ja uskonto ole kovin kaukana. Molemmat ovat ideologioita. Samaten anarkokapitalisti sokeasti uskoo markkinoiden kylmän käden tekevän maailmasta paratiisin välittämättä ollenkaan siitä, että se hävittää ympäristön ja kurjistaa ihmiset.

Tiede on tässä hieman sivuraide, mutta silläkin on monien mielissä uskonnollisia merkityksiä ja kuten aiemmin sanoin, politiikka sotkeutuu aina tieteeseenkin.

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen Vastaus kommenttiin #48

politiikka,uskonto ja tiede, minulle ne on jotakuinkin eri lokeroissa - pitää varmaan tutusta sanojen sisältöön/merkitykseen ja määritelmiin ettei hutut ja vellit mene sekaisin :))))

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #52

Ne lokerot vuotavat joka puolelta, jos katsot tarkasti. Maailmaa on helpompaa käsitellä mustavalkoisten abstraktioiden kautta, mutta niiden avulla helposti päätyy vääriin johtopäätöksiin.

Jos sanat on määritelty todellisuuden vastaisesti, lienevät sanat väärässä, eivät todellisuus. Tämä olisi eräs mahdollinen tieteellisentapainen tulokulma asiaan.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #48

Kristinuskon suhteen elämme kirotussa maailmassa. Kirottuna oleminen tarkoittaa ihmisen itsekkyyden noudattamista. Kuinka siis maallisesti voi muuttaa henkistä lähtökohtaa? Raatamisen ja omavoimaisen pelastumiskäsityksen näkökulma on kovin juutalaisuskonnollinen eli sanaa uskonnossa käytetään sanaa hurskas. Tosin paradoksaalisuus ilmenee osana pelastumiskäsitystä siten, että lopulta sokrateen sanoin tietää että ei tiedä ja uskonnollisesti katsottuna käytännön läheisesti ja maallikon silmin elämämme tekoja voidaan tulkita sanoin "vituiksihan se meni", jolloin emme voi sanoa itseämme hurskaaksi, vaan joudumme näkemään itsemme virheellisinä.

Mikäli olemme virheellisiä, joudumme etsimään anteeksi antamusta. Etsimme sitä joko hyvitystekoina lain osalta. Etsimme sitä joko toisilta ihmisiltä (ryhmät, yksilöt jne.), itseltämme tai jostain uskon opuksesta. Lopullinen kysymys omasta vajavaisuudesta (jos me asetamme itsemme kritiikin alle) on se, kelpaanko minä tai voiko minusta tulla sellainen ihminen joka kelpaa ja se on se viimeisin sydämen vilpittömin kysymys. Tutkiiko kelvollisuutesi tieteellinen yhteisö, poliittinen ryhmäsi vai uskonnollinen ryhmäsi vai se etiikka minkä näistä kolmesta ryhmästä valitset? vai voitko valita etiikkasi näistä ryhmistä? Oletko täydellinen? Kuvitteletko olevasi virheetön, jos sinua ei ole maallisen oikeuden edessä tuomittu? Mitä itseasiassa haet kolmelta ryhmältä?

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #56

En kaikilta osin ollenkaan jaa kristinuskon perisynnin ajatusta. On totta, että pahimmillaan maailma on kylmä ja kolkko paikka ja luonnonvalinnan teatteri. Maailmassa silti on jotain, osa luonnonvalintaa, joka ei valitse sotaa, vaan valitsee rauhan ja yhteistyön.

Darwin on täysin väärinlainattu tiedemies, jonka oppi on vääristetty "darwinismiksi", millä tavallisesti tarkoitetaan eugeniikkaa ja luonnon sisällissotaa. Tosiasiassa luonnossa yhteistyökykyiset olennot usein syrjäyttävät väkivaltaiset ja yksilökeskeiset olennot.

Ihminen on ristiriitainen olento, joka on voimakkaan yhteisöllinen, mutta myös omaa yksilöllisiä ja itsekkäitäkin piirteitä. On meistä ja meidän kulttuuristamme kiinni, kumpaa piirrettä me korostamme. Oma väitteeni on, joka perustuu biologiaan ja antropologiaan, että meillä on mahdollisuus rakentaa paljon parempi yhteisö, kuin missä me nyt elämme.

Väite on, että me tällä hetkellä korostamme aivan liikaa tuhoisia yksilöllisiä piirteitä ja tuotamme nimenomaan tällä käytöksellä sen helvetin maan päälle, jonka kristityt tuntuvat olettavan annettuna.

Se ei ole annettu. Se on tehty ja me voimme tehdä toisin.

Kts. myös

=> https://www.youtube.com/watch?v=QZcTvFqzxA0

...

Kukapa olisi täydellinen? Miksi olla niin vihamielinen itseään kohtaan, että soimaisi itseään aina virheistään, joilta kukaan ei ole vapaa? On tärkeää osata antaa anteeksi, niin itselleen kuin muille. Joskus se voi toki olla kovin vaikeaa. Jos teen väärin ja pyydän anteeksi itseltäni tai jumalalta, se tuskin lepyttää sitä, ketä kohtaan on rikottu?

Kelvollisuus on yhtäältä suhteessa itseen ja toisaalta suhteessa niihin yhteisöihin, joiden kanssa haluaa tai joutuu toimimaan. Jokaista yhteisösuhdetta ei kannata yrittää pelastaa, koska kaikkiin yhteisöihin ei voi sopeutua. Silloin on aika etsiä itselle paremmin sopiva paikka.

Ajattelen itse niin, että meillä jokaisella on oma polkumme kuljettavana. Nämä polut ajoittain kohtaavat toisten polkujen kanssa ja silloin kuljemme yhtä matkaan. Toisaalta nämä polut haarautuvat ja kulkevat toisinaan eri suuntiin ja silloin kuljemme eri suuntiin, mutta harvoin on niin, ettei kukaan ole meidän kanssamme matkalla samaan suuntaan kullakin ajan hetkellä.

Se, että on matkalla eri suuntaan ei tarkoita, ettei voisi kuitenkin tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Siihen ei vaan liity silloin niin suurta sielujen sympatiaa kuin jos matka on sama.

...

En usko maalliseen oikeuteen, enhän ole itse ollut sitä luomassa. Minulle se on vain reliikki, joka voi olla tai olla olematta linjassa yleisen oikeudentunnon kanssa. Tällä hetkellä se pitkälti poikkeaa siitä mitä useimmat meistä pitävät oikeana ja on siten monelta osin täysi epälegitiimi ja voi jatkaa elämäänsä vain indoktrinaation kautta.

Oikeus on aina yhteisön yhteisen sopimuksen tuottama käsitys ja se on aina neuvoteltavissa uudestaan ja sitä pitääkin neuvotella ja sopia uudestaan sitä myöden kun tilanteet muuttuu ja olosuhteet elää.

Tällä hetkellä rahavalta keksii säännöt mieleisekseen. Elämme vääryysvaltiossa.

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen Vastaus kommenttiin #43

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta tästä politiikan määritelmästä ei ole kuin kuoret jäljellä. Nykyisin politiikka on pelkästään toisten rahojen lain sallimaaa rehellistä rosvousta :) ja kun ei saada tarpeeksi rosvottua niin lainataan lisää.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #41

Paitsi että uskonnon perustehtävä on tehdä parempaa huomista subjektiivisesti.

Tieteen tehtävä on auttaa ymmärtämään asioita, ja politiikan tehtävä tulisi olla mahdollistaa toimiva yhteiskunta eli valtio ihmisineen lakisäädösten osalta siten, että kyseisessä valtiossa olisi hyvä jokaisella elää.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #44

Kuten olen jo aiemmissa vastauksissani mielestäni osoittanut, uskonnon, politiikan ja tieteen rajat ovat paljon epäselvemmät kuin haluat tässä esittää tai ymmärtää. Kaikki sotkeutuu kaikkeen ja vaikuttaa kaikkeen.

Uskonnon tehtävä etenkin kapitalistille on funktionaalinen: se antaa oikeutuksen ja psykologisen mahdollisuuden kurjuudessa elävälle selittää itselleen elämän kurjuus puuttumatta sen syihin.

Tässä mielessä olen samalla kannalla wanhan partakallen, Marxin, kanssa. Sen sijaan, että etsitään uskonnosta helpotusta kärsimykseen on pyrittävä vaikuttamaan kärsimyksen syihin eikä hyväksyttävä lupausta taivaspaikasta, mistä ei ole mitään takeita.

Vaikka taivaspaikasta olisi takeet, se ei oikeuttaisi sitä, ettei kurjuudessa elävien tilannetta paranneta heti nyt, puuttumalla ongelmien syihin. Jeesus lienee ollut aikanaan tästä aivan samaa mieltä.

Tieteen tehtävä tällä hetkellä on palvella maksimaalisesti markkinadiktatuurin kilpailun kiihdyttämistä ja sen perustehtävä asioiden selvittämisessä on jäämässä historian unholaan. Suomessakin yliopistouudistus oli katastrofaalinen ja samankaltainen kuin monissa muissa maissa: ihmiset halutaan pois kysymystä pohjimmaisia kysymyksiä, ihmiset halutaa eksperteiksi kapitalistien firmoihin takomaan rahaa.

Tiede on pitkälti petetty, poltettu ja hävitetty markkinadiktatuurin alttarille. Halutaan, että ihmiset keskittyvät kännykänkuoriin, eivätkä kysymään, miksi maailmassa nähdään nälkää.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #51

"Uskonnon tehtävä etenkin kapitalistille on funktionaalinen: se antaa oikeutuksen ja psykologisen mahdollisuuden kurjuudessa elävälle selittää itselleen elämän kurjuus puuttumatta sen syihin."

Aika kurja on köyhän uskonto :) Minun täytyy siis olla köyhä!

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #41

Tiede on todella monille de facto uskonto. Tiede on agnostinen työkalu ja sitä voidaan käyttää yhtä hyvin ydinpommien valmistamiseen ja pudottamiseen kuin paremman huomisen rakentamiseen.

Tiede on agnostinen.

Teoriassa. Käytännössä tiede on usein poliittista, koska sitä tekevät ihmiset ovat poliittisia ja siitä seuraa sitten monenlaisia lieveilmiöitä sen suhteen mitä tutkitaan ja jätetään tutkimatta ja mitä johtopäätöksiä vedetään tutkimusten tuloksista, joita voidaan tulkita hyvin monella tavalla.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #47

Siinä kohtaa kun aletaan sotkea politiikka, tiede ja uskonto keskenään, mahdollistuu Hitlerin kaltaisien diktaattorien valtaan nousu. Valtaan nousu mahdollistuu, kun ihmiset lakkaavat kyseenalaistamasta ja alkavat uskoa ryhmässä vahvistaen toinen toista. Erityisen pahaa nimenomaan on asioiden ympäripyöreys, koska epäselvästi ajattelevia ihmisiä on helppo ohjata nimenomaan uskon varassa. Ihmisillä tuntuu olevan tarve idoleihin ja sankareihin.

Käyttäjän Urho2Kakkonen kuva
rauno varis Vastaus kommenttiin #129
Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo mekanistinen tiede ei voi vastata miksi ja mitä, vain miten.

sosiologiakin on tiede, samoin evoluutiopsykologia. niiden puolelta saattaa vastauksia löytyä. (joo, ne mun pornotarinatkin sisältää jotakin.)

Tarja Parkkila

6

Onhan siinä listaa, mutta kuolemaa pahenpaa niistä ei seuraa, ja se on se jota ihminen pelkää eniten. Että 'minä' lakkaa olemasta.

Jopa eläin pelkää vaikka ei tiedä kuolevansa. Se juoksee karkuun henkensä hädässä ja suojelee poikasiaan saalistajilta.
Emot varsinkin suojelevat, 'elämäntahto' haluaa elää ja jatkua.

Uskon että jokin oikaisu tulee, jos maailman ei vielä ole tarkoitus tuhoutua, ja käsittääkseni ei ole tarkoitus.
Oikaisuliikkeet eivät ole helppoja ja kannattaakin varautua siihen, että ahdistuksen aika voi olla suurikin.

Yksinäiset selviävät helpommin.

Susanna Kaukinen

En minä osaa surra omasta puolestani. Suren kaiken hävitetyn puolesta, niin eläinten, ihmisten kuin koko sen flooran ja faunan, joka sukupuuttoaallon alle hautautuu.

Tässä mielessä olen kai jonkin sortin emotionaalinen luontouskovainen, vaikken siihen mitä yliluonnollista liitäkään. Koen niin, että olen osa sitä kokonaisuutta, joka on kuolemassa. Miten voisin voida hyvin tämän kaiken keskellä?

Minä en usko tarkoituksiin, näen vain sen hävityksen joka on meneillään. En usko, että yhden kuolema on tragedia ja miljoonan tilasto. Uskon, että miljoonan kuolema on valtava tragedia ja yhden kuolema jokaisen kohdalla vain osa elämää.

Yksinäiset eivät todennäköisesti selviä ollenkaan.

Tarja Parkkila

12

Yksinäisillä on vähemmän menetettävää ja huolta, on vain se oma henki. Onneksi ei ole lapsenlapsia.

Kyllä minä ymmärrän tuon huolen, olen joskus rasittanut sillä itseäni väsymykseen saakka, juuri samoista syistä mitä sanot. Mutta elämän edessä on pakko antautua, kaikkea ei voi muuttaa ja miehet tekevät mitä tekevät niin kauan kuin se on mahdollista.

JOs se paha mitä pelkää jääkin tulematta, on kaikki huoli ollut turhaa ja jos se tulee, se sitten tulee, eikä huolehtiminen ole sen tuloa estänyt. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asioista kannata keskustella, aina se johonkin voi vaikuttaa.

Mutta ei saa uupua huolen alle.

Susanna Kaukinen

Tottakai on helpompaa jatkaa eteenpäin, jos vain keskittyy omaan välittömyyteensä ja jättää suuremmat murheet muiden harteille - tai ei kenenkään - mikä tuntuu olevan ihmiskunnan perustavanlaatuinen tapa toimia: ei huolta huomisesta.

Ei väsymykseen saakka pohtiminen voi olla oikea tie. Sen takia olenkin sitä mieltä, että tekeminen on terapiaa. Tottakai voi myös luovuttaa, mutta se on vain yksi tapa monista ja se on tapa, jota itse en advokoi ja jonka puolesta en halua puhua, koska se on tapa laittaa pää pensaaseen ja kadota eskapismiin.

Todellisuus on vaikeaa, todellisuus on hyvin, hyvin, hankalaa. Todellisuuden kanssa voi tulla toimeen vain ja ainoastaan tekemisen kautta, koska se on ainoa tapa, jonka kanssa todellisuuden kanssa voi tulla toimeen pakenematta eskapismiin.

Olet oikeassa, ettei huolen alle auta uupua, niin rationaalista kuin se onkin. Vetoan vielä kerran siihen, että tekeminen on parasta terapiaa.

Keskustelemisestakaan ei ole haittaa. Näyttää siltä, että tehtäväni tällä hetkellä tässä maailmassa on lisätä muiden tuskaa siinä määrin, että johtopäätökset voisivat olla jotain muuta kuin silmien sulkeminen.

Siinä mielessä olen vanhojen vihattujen kreikkalaisten kelkassa, koska mm. Sokrateen lempiharrastus oli kyseenalaistaa ihmisten ajattelun pohja ja Diogeneella oli tapana kulkea lyhden kanssa keskellä kirkasta päivää etsimässä rehellisiä ihmisiä.

Kaikki tehtävät eivät ole kiitollisia, eikä niiden tarvitsekaan olla. Totuudenpuhujat ovat olleet vihattuja läpi koko "sivilisaation" historian.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Buddha asuu meissä kaikissa. Sen suuruus riippuu itsestä. Tapa Buddha on käsky itsemurhaan. Sitä ei buddhalaisuus ole koskaan edustanut.

Kahdeksan polkua valaistumiseen. Sopii kaikille, jos ei ole leipämunkki. Buddha ei edellytä fanaattisuutta ja buddhalaisuuden kautta tietä rikastumiseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalo_kahdeksanosainen...

Susanna Kaukinen

``` "jos tapaat Buddhan, tapa hanet?" Ja neuvohan on alkujaan zenmestari Linjin '''

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''``` "jos tapaat Buddhan, tapa hanet?" Ja neuvohan on alkujaan zenmestari Linjin ''

Silloin pitää tietää, mitä sillä todella tarkoitetaan.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #27

Ja sinulla on se oikea vastaus?

...

"Long ago in a dusty village
full of hunger, pain and strife
a man came forth with a vision of truth
and the way to a better life

he was convinced he had the answer
and he compelled people to follow along
but the hunger never vanished
and the man was banished
and the village dried up and died

at a time when wise men peered
through glass tubes toward the sky
the heavens changed in predictable ways
and one man was able to find

that he had thought he found the answer
and he was quick to write his revelation
but as they were scutinized
in his colleagues eyes
he soon became a mockery

don't tell me about the answer
'cause then another one will come along soon
I don't believe you have the answer
I've got ideas too

but if you've got enough naivete
and you've got conviction
then the answer is perfect for you

an urban sprawl sits choking on its discharge
overwhelmed by industry
searching for a modern day savior from another place
inclined toward charity

everyone's begging for an answer
without regard to validity
the searching never ends
it goes on and on for eternity"

Susanna Kaukinen

Useimmista uskonnoista on hyvät versionsa. Ehkä edustat buddhalaisuuden osalta juuri tätä.

Tarja Parkkila

Pelastajat

Eikö buddhalaisuudessa ole tulossa Maitreya, hindulaisuudessa Krisna, kristinuskossa Jeesus, juutalaisudessa Messias ja islamissa Mahdi.

Toivottavasti he ovat rauhanoamisia.

Susanna Kaukinen

Ja fasismissa Hitler, Mussolini - kapitalismissa markkinoiden jumalainen näkymätön Adam Smithin käsi - ja kommunismisssa Lenin, Mao ja Che.

He eivät ole rauhanomaisia ja maailma näkee nälkee ja kokee sotia.

Tarja Parkkila

25

Ovatko nuokin aikoneet tulla takaisin ? Minä olen luenut vain Timur Lenkin aikoneet nousta kuolleista ja hänen sanojensa mukaan; Silloin maailma vapisee.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #29

Markkinoiden aavemainen käsi kummittelee koko maailmassa, fasismi nostaa päätään myös joka puolella ja laitavasemmisto nostaa ikävä kyllä osin sokean uskon varassa reaalisosialismin haamua siellä sun täällä.

Näyttää siltä, että vastakkainasettelun aika on palannut. Voi sitä, joka silloin haluaisi vain etsiä vastauksia ilman dogmeja, dogmeja ja suuria johtajia. Kaikki sanoo: valitse puolesi!

Ne tulee aina takaisin, ellei me havahduta hereille.

Markkinafundamentalismi on tiensä päässä, reaalisosialismi johti oligarkiaan ja fasismi maailmansotaan. On oltava kolmas, neljäs, viiden tai vaikka kahdeksaskymmeneskuudes tie, joka on jokin parempi vaihtoehto.

Nuo on nähty, ne kaikki johtaa suurten johtajien viitoittamaa tietä ihmisyyden kaatopaikalle. On aika ajatella ja luoda jotain parempaa.

Tommi Salenius

Susannan tähän asti eittämä paras ja eloisin teksti. Turhan paljon samaa mieltä aika monesta asiasta.

Ihminen on loppupeleissä yksilö, ja hänelle merkityksellisiä ovat lopulta toiset yksilöt. Yhteisö ei voi merkitystä antaa, koska yhteisössä on aina niitä jotka vain sietävät sinua, eivät välitä. Ystävät välittävät. Jokaisella ihmisellä on oma ihmismakunsa, ja se on vaisto jonka toiminnasta jokaisen tulisi olla tietoinen oman elämän mielekkyyden säilyttämiseksi.

Susanna Kaukinen

Hauskaa että luit tekstin eloisana! Moni muu koki sen kovin synkkänä. En ole yhtä synkkä kuin sinä yhteisöjen osalta, mutta olen alkanut uskoa, että irokeesien federaatio ehkä oli historian viisain tapa järjestyä. Heidän federaationsa toimi yhteistyössä, mutta siten, että jokainen sen osa oli täysin autonominen.

Toiminta siis perustui pakottamisen sijaan sopimiselle niissä asioissa, joissa saatettiin toimia yhdessä ja omaan autonomiseen tekemiseen siltä osin, kun yhteistä tahtoa ei voitu löytää.

Luulen, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos osattaisiin jakautua näin. Annettaisiin aivan rauhassa oikeistolaisten käydä kiivasta kauppaa keskenään omissa yhteisöissään ja luontoihmisten suojella ympäristöään omissa yhteisöissään.

Tietenkään tämä ei ratkaise joitain kysymyksiä, kuten kysymystä ilmakehän käyttämisestä avoviemärinä, koska sen seurauksen kulkeutuu yhteisöjen yli. Jotain hyvin viisasta tuossa kuitenkin on.

Antaa ihmisten olla, antaa ihmisten muodostaa omat yhteisönsä ja elämäntapansa pakottamatta ketään mihinkään.

Pakottamista on ihan liikaa ja kapitalismi on monessa mielessä sitä tasapäistämistä, mitä sen kannattajat väittävät vastustavansa.

Tommi Salenius

En oikeastaan sanoisi että olen pettynyt yhteisöihin. En vain koe kuuluvani niihin. Olen liian ajatteleva ihminen siihen, että voisin vain yhtäkkiä luopua tahdostani ja sulautua osaksi kasvotonta ihmismassaa. Ihmisyys on katseessa, ei äänessä – näen ihminen kun tuijotan tätä syvälle silmiin, en erota sitä kuunnellessani yleisön mylvintää.

Käyttäjän MarjaJauhiainen kuva
Marja Jauhiainen

Kävin just hyvästelemässä . Hän sanoi että kaiken ylimpänä rakkaus . Hieno elämä ja se mitä en tiedäkkään kun vielä elän . Että hänen kasvattamanaan minulla on arvot joita jatkan ihan vaan olemalla täällä . Vai mitä ? Hyvää Joulua !

Susanna Kaukinen

Jos opettajasi opettaisi sinulle toisenlaiset arvot, vaihtaisit opettajaa. Valitset siis opettajasi arvojesi perusteella, ei toisinpäin, mutta arvosi vaikuttavat hyviltä, joten toivon sinulle onnea valitsemallasi tiellä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Susannalla on niin pieni silaus buddhalaisuutta, että ei ole aiheellista kommentoida enempää.
Keskustelua ei voi syntyä, jos ei tunne aihetta. Minä olen ollut buddhalainen 45 -vuotta tietoisesti.

Susanna Kaukinen

Niin, olen loppuviimein uskonnollisesti ateisti ja tunnetasolta pyörin jossain luonnon/alkuperäisuskontojen ja fatalismin/nihilismin/humanismin välimaastossa. En ole hirveän kiinnostunut minkään uskonnon nippeleistä ja nappeleista ja henkilökohtaisesti en usko, että buddhalaisuuskaan on tie totuuteen.

Jollekulle, kuten sinulle, se voi hyvin olla oikea tie. Pelottavaa vain, jos tie vie sinua etkä sinä viitoita tietä. Ehkä näin ei kuitenkaan ole.

Buddhalaisuuttakin on niin kovin montaa sorttia. Zen-buddhalaista käytettiin tappamisen helpottamiseen japanilaisten toimesta toisen maailmansodan aikana.

Tarja Parkkila

Buddhalaisuus on ihmispalvontaa, patsaalle viedään kukkia, kumarretaan rukoillaan ja rakennetaan alttareita.

Susanna Kaukinen

No viehän kristityt kynttilöitä ja suitsukkeita, varmaan jotkut kukkaseppeleitä Leninin patsaalle.

Luterilaisuus on aika riisuttua. Se on uskonpuhdistettua kristinuskoa, jonka seuraavassa uskonpuhdistuksessa puhdistettiin uskonnosta uskonto ja päädyttiin agnostisuuteen ja ateismiin.

Tomi Tuomaala

Entä jos esim. Raamatun (tai uskontojen alunperin, vääristyneet erikseen) tarkoitus oli tämä (ehkä ei mutta haluan ymmärtää sen niin että eivät voineet paljastaa enempää koska "tiesivät" että kun aika koittaa niin ymmärtäväiset ymmärtää alkaa toimimaan)

Voitaisiin ainakin tarvita jonkinlainen ohjekirja. ota oman elämäsi mahdollisuudet käsiisi, mutta viisaasti. Nykytiedolla on jo helpompaa arvailla. Mut just se että löydetään se sisäinen "pelastaja" jokaisesta meistä itsestämme kuka siihen vain kykenee, ja muita autetaan.

Susanna Kaukinen

Kuulostaa siltä, että ymmärsit mitä tarkoitin. :-)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Minusta tässä blogissasi Susanna on piristävää se, että tämä on oma kokemuksesi, ainakin tällä hetkellä, kenties pitempään tai ikuisesti, mutta tämä on aitoa vakaumuksen- ja uskonnonvapautta. Saa olla mitä mieltä on ja ilmaista sen. Jotain on Suomessa saavutettu.

Defending the case for Jesus: kristillinen usko on minusta toisaalta myös sitä, että Jeesus JO pelasti maailmaan, emme voi eikä tarvitse palata aikakoneella aikakauteeen ennen ristiinnaulitsemista. Elämme aikakaudessa, jossa "kanava taivaaseen" rukouksessa on JO auki. Me olemme JO pelastettuja siinä mielessä, että meidän tehtävä on vain antaa sen kelvata meille eli vastaanottaa jo valmiiksi tehty pelastus. Näin ainakin näen asian. Emme tarvitse vetäytymistä Jeesusmietiskelyyn vuosiksi qumranin luoliin tms...

Toinen pointti, että kristillinen kokemus on kuitenkin tuottanut hyvin paljon elämänmuutos yms kertomuksia, esim:

http://www.muutokseen.fi/stoorit

Mitä radikaalimmin huono lähtötilanne, sitä selkeämmältä tuntuu nimenomaan pelastuksen tarve.

Jeesus, Jeshua ja Joosua tarkoittavat etymologisesti pelastusta ja vapautusta. Mistä? Koko ihmiskuntaa vaivaasta pahuuden ongelmasta, joka vaihtelee aina siivosyntisestä moninkertaismurhaajaan, mutta kukaan ei voine kieltää että kyllä ihmiskunnassa pelastamisen tarvetta on vaikka se naapurin täti tuntuukin niin mukavalta mummelilta, että tulee mieleen, ettei sitä tarvitsisi mistään pelastaa.

Susanna Kaukinen

Joo, ei mun näkemykseni välttämättä ole kaikkein tavallisin. Se on erittäin eletty ja kovasti pohdittu. Aika harvoin palaan näihin aiheisiin, mutta tänään nyt sattui niin, että tuli palattua, vaikka eihän se viisasta politiikan areenalla ole, jossa periaatteessa toimin.

Olen vain radikaalin avoimuuden kannalla riippumatta siitä, kuinka kannattavaa se aina on. Kun haluan sanoa tai kertoa niin kerron sen. Jos en halua, en toki sano. Aika usein kuitenkin haluan sanoa sen, mikä mielen päällä kulloinkin on.

Tiedän, että uskonto sopii joillekin ja vie elämää eteepäin. Omalta osaltani vain pelkään sen sivuvaikutuksia, koska se on yksi suuri johtaja, johon ripustautua ja jatkaa addiktiota sen avulla, joka johtaa maailmaan joka on suuria johtajia täynnä.

Jos uskonto vapauttaa siitä ajatuksesta, että on suurempia johtajia kuin rakkaus, niin uskonto voi olla hyväkin asia. Suhtaudun kuitenkin institutionaaliseen uskontoon epäilyksellä, koska se usein rakentaa aina omat hierarkiansa ja muodostuu osaksi ongelmaa sen sijaan, että olisi osa sen ratkaisua.

Toivon kuitenkin, että sinun tiesi vie terveeseen ja hyvään suuntaan ja on omalta osaltaan ratkaisemassa ongelmia, joiden kanssa me kaikki joudumme elämään.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Kovasti toivon, että uskonto vapauttaisi ajattelemaan, että ei ole suurempaa johtajaa kuin rakkaus. On tietenkin helppo ymmärtää ajatuskulkua ja tuntemusta, että päinvastoinkin olisi tapahtunut. Suhtaudun instituutiohin myös suurella epäilyksellä, ja mitä suurempi ja mitä useampia erilaisia intressejä, sen suuremmalla epäilyksellä. Enemmän uskon hyviin tiimeihin, joilla on mahdollisimman selkeät ja harvat tavoitteet.

Oma tulkintani kristillisyydestä ei tarkoita ihmisen omien voimavarojen, persoonan ja kykyjen väheksymistä, vaan enemmän hyvän perusmoodin saavuttamista hengellisen uudistumisen kautta, josta voi lähteä innokas ja tavoitteellinen toiminta, jossa omat voimavarat ja kyvyt maksimaalisesti yhdistyvät jumalalliseen taustatukeen.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #81

Uskonto on vaarallinen sellaisellakin tavalla, että se saattaa toimia toisille välineenä äärimmäisen itsekkyyden oikeuttamiseen tai mahdollistamiseen. Tästä vaikkapa esimerkkinä sellainen ajattelu, että kaikki kuitenkin annetaan anteeksi, joten voi tehdä mitä vain.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen Vastaus kommenttiin #90

Autot ovat myös vaarallisia, koska niillä voi ajaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja jalankulkijan päälle. Kaikki on vaarallista, johonkin uskominen tai mihinkään uskomattomuus. Lentäminen on vaarallista. Leipään voi tukehtua. Bloggaaminenkin on vaarallista, irtonäppäimistöjen pohjassa varoitetaan, että näppäimistön käytöstä voi seurata jännetuppitulehdus. Rakkaus, se kuulemma vasta vaarallista onkin, voi joutua torjutuksi, petetyksi. Turvallisinta on aloittaa preppausharrastus, rakentaa takapihalle maanalainen bunkkeri ja nukkua siellä happiteltassa, juoda aktiivihiilellä suodatettua vettä ja syödä ruokansa pillereinä. :-)

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #101

Jos ny kelaat vaikka anekauppaa, niin en mä ny tätä niin tuulesta temmannu.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen Vastaus kommenttiin #102

Niinpä, senkin takia se usko puhdistettiin :-) ...

Mutta, tarkennan vielä, että minä EN ole fanaattisen innostunut järjestäytyneestä uskonnosta vaan enemmän kaikkea kohtuudella ja oma järki, tuntemus ja tunteet mukana kaikessa mitä tekee.

Lapsikaste+kirkollisvero lähentelee minusta anekauppaa, varsinkin kun esim. eräs pappi julisti tv:ssä "Kaikki syyt ovat hyviä syitä kuulua kirkkoon" niin se vaikutti rahanahneelta uskontopisnekseltä ja ihmettelin että noinkin avoimesti. Eli uskoitpa tai et, mutta maksa silti veros. Pää kastekulhoon kapsahtaa, vero kirstuun napsahtaa ja kas, sielu taivaaseen hupsahtaa. Hyvä systeemi, koska kukaan ei pääse reklamoimaan rajan toiselta puolen.

AINAKIN ME VAPAISSA SUUUNNISSA, uskomme Jumalan Hengen vaikuttamaan henkilökohtaiseen uskoon, joka voi syntyä sydämessä, vaikka lukisi autiolla saarella Raamattua, eikä kirkkoa tai seurakuntaa olisi 1000 km säteellä. Toki tätä uskoa on myös kirkon sisällä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Olen aika ajoin Buddhasta keskusteltaessa töksäyttänyt, että kyseessähän oli kulttuurinsa eliittiä edustanut kermaperse, joka ahdistui maailman pahuudesta ja kurjuudesta niin paljon, että kehitti ihan ajattelujärjestelmän, jonka avulla paeta siitä.

Toisaalta, Zen-budddhalaisuus loi aikansa ja paikkansa hurjimman soturiluokan, Samurait, jotka kuitenkin tuppasivat olemaan hieman itsetuhoisia ja viimeistään toisessa maailmansodassa se kostautui aika pahasti. Toki fanaattisuudella historiankirjoihin pääsee ja myytteihin, mutta japanilaiset eivät pärjänneet amerikkalaisille. Tai no, pääsee pasifismillakin historiankirjoille, mutta Gandhi olisi ajettu junalla suihkuun jos vastassa olisi ollut vaikkapa Natsisaksa Britannian sijaan.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

ei itsetuhoisia vaan kurinalaisia. eräs toveri väitti että pahin mahdollinen itseorjuutuksen muoto. siis bushido. kun mä filosofia keskusteluun toin mukaan musashin.

kyseinen oppi ei ehkä ainkaan japanilaisessa muodossaan sovellu luokattoman yhteiskunnan perustaksi.

Susanna Kaukinen

Ei varmaankaan sovi, mutta voi olla, että sinne pääseminen vaatii ihmisiä, joilla on kyky asettaa yhteisön hyvä oman etunsa edelle. Siihen bushido lienee yksi parhaista välineistä.

Kollektiivin ja yksilön hyvän välillä on aina ristiriita. Lopulta kysymys on siitä, mikä on paras tapa sopia ja neuvotella näistä rajoista sellaisella tavalla, että mahdollisimman monet voisivat sitoutua yhteiseen hankkeeseen ja s.e. myös vähemmistöjen tarpeet tulisivat niin pitkälti huomioitua kuin vain mitenkään mahdollista.

Se tarkoittaa myös sopimisen opettelua ja istumalihaksia, kykyä kuunnella ja pyrkiä yhdessä löytämään parempia ratkaisuja sen sijaan että pyritään aina neuvotteluissa voittamaan vastapuoli.

Me olemme ylittäneet sen pisteen, missä pelkkään voittamiseen pyrkivä politiikka on elinkelpoista. Yhtenäisriippuvuuden taso on niin korkea, että on pyrittävä löytämään yhä enemmän "kaikki voittaa" - tyyppisiä ratkaisuja.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ymmärtääkseni toisessa maailmansodassa vedettiin vanhalla kunnon samuraimentaliteetilla harakiri heti kun näytti huonolta. Se ei ole oikein hyvä sotilas sellainen, jolle tärkeämpää on kuolla jotenkin ennaltamäärätyllä tavalla sen sijaan, että yrittäisi sinnitellä viimeiseen saakka.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #72

Jos noin oli, niin ei kyllä kuulosta kovin vahvalta. Tietänet tämän paremmin kuin minä.

Susanna Kaukinen

Aika samantapaisilla keloilla selvästi ollaan. Noin minäkin Buddhaa kuvaisin, jos pahapäisenä sattuisin olemaan. Olen iloinen, että tunnet myös tuon zen-buddhalaisuuden synkän tien, josta hyvin monet haluavat olla tietämättömiä. Ei ole ihme, että nykyjohtajat ovat monelta osin rakastuneet buddhalaisuudesta, joka lopulta on melkoinen oikotie yksilönvastuusta ulos maailmassa, jossa on niin helppo toimia väärin ja niin vaikeaa tehdä oikeita tekoja.

Tiedät varmaan senkin, ettei Gandhi ollut ollenkaan niin rauhanomainen kuin annetaan nykyään ymmärtää, historia on valkopesty. Tämän lisäksi Gandhin neuvotteluasema osittain perustui siihen, että hänen takanaan oli myös täysin militantteja faktioita, joiden kanssa neuvottelu oli mahdotonta.

Gandhi on puoliksi myytti.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Samoista lähtökohdista kun on, niin tuntee vetoa samankaltaiseen tapaan käsitellä niitä, eli tuollaiseen todellisuuspakoon. Ei ihme, että buddhalaisuus kiehtoo länsimaista ihmistä. Ja ei se läpeensä paha ole, sen mitä olen toisinaan asiaan tutustunut, se havainnollistaa mielestäni tosi hyvin sen, miten kehno väline kieli on kuvata todellisuutta. Ja jotenkin meillä on hyvin voimakkaasti vallalla sellainen käsitys, että todellisuus on kielelle alisteinen ja kielellä määriteltävissä, eikä vain (aika kehno) väline, jolla pyrkiä kuvaamaan sitä. Kaikkein vastenmielisintä todellisuusvihaa edustaa sosiaalinen konstruktionismi.

Mutta olemme hyvää vauhtia kritisoimassa jos 40-50 luvun harhoja, kohta päästään jo 60-luvulle ja sen jälkeen tulee loppu sillekin hapatukselle.

Gandhin myyttiin en ole tarkemmin tutustunut, kiitos selvennyksestä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #82

Osittain musta kyse on siitä, että buddhalaisuudessa on alunperinkin ollut näitä epäeettisen tulkinnan haaroja ja siitä, että juuri nämä haarat kelpaavat oikein hyvin länsimaalaisille.

Kyse on myös siitä, että länsimaalaisilla on tapana abstrahoida asiat irti kontekstistaan, minkä seurauksena tehty tulkinta poikkeaa radikaalisti alun perin tarkoitetusta.

Uskon itse, että todellisuus on jonkinlainen, mutta me olemme aika heikkoja sen lähestymisessä. Erityisen heikkoja olemme todellisuuden lähestymisessä asioissa, jotka liittyvät yhteisen päättämisen ja kulttuurin alueelle. Kulttuurilla on aina omat dogminsa, joiden vuoksi totuuteen kurkoittelu käy äärimmäisen vaikeaksi, kun järkipuhe ei tehoa ollenkaan.

Luulisin, ettei 40-50-luvun harhoja tarvitsisi käsitellä, elleivät ne voisi hyvin ja porskuttaisi edelleen. 60-luvun harhoista olen osasta eri - ja osasta samaa mieltä - ihan kiinnostava aihe. Katsotaan jos sekin saadaan joskus ruodittua.

Kulttuurirelativismi on mielenkiintoinen ongelma. Viitannet ehkä tähän:

=> https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteiden_sota

Sitähän ei ainakaan tuon artikkelin mukaan ole koskaan lopullisesti ratkaistu. Johtopäätös mielestäni oli pitkälti tämä: "Nykyisin myönnetään melko yleisesti, että kulttuuristen tekstien merkityksen tulkinta on se piirre, joka erottaa ihmistieteitä havaintoihin ja kokeisiin perustuvista luonnontieteistä."

...

Mitä Gandhiin tulee, niin huono esimerkki väkivallattomalle kumoukselle. Berliinin muurin kaatuminen kai lienee paras esimerkki, paras ainakin, joka nyt tulee nopeasti mieleen. Sekin tosin oli hiuskarvan varassa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #93

Minä olen itsekin kulttuurirelativisti mielestäni.

Sitä en ymmärrä, että mietitään, millainen todellisuuden pitäisi olla (esim. jonkin eturyhmän kautta) ja sitten aletaan käsitteellistää sitä niin, että se taipuisi siihen. Aluksi se on varmasti kivaa, mutta mitä pitemmälle sen häkkyrän rakentaa, sitä raskaammaksi se käy, lopulta joutuu pelkästään valehtelemaan ja pitämään mielivallalla koko roskaa kasassa.

Jos asia olisi niin, että keskityttäisiin vain kuvaamaan mahdollisimman tarkasti, ongelmat olisivat paljon pienempiä. Kieli painuisi takaisin välineeksi sen sijaan, että sillä noiditaan asioihin merkityksiä.

Mutta niinhän se ei ole, sillä ihminen keskimäärin on tyhmä ja ilkeä.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #99

Niin, tuohon liittyy jonkinlainen maagisen ajattelun elementti, eli että voidaan puhua totuus toisenlaiseksi. Osin se on silkkaa huuhaata, osin taas sikäli totta, että ihmisten uskomukset, vallitseva hegemoninen ideologia, omalta osaltaan vaikuttaa siihen minkälaiseen todellisuutta pyritään muokkaamaan.

Liian suuri osa kaikesta silti on pelkkää valehtelua, hämärtämistä ja kusettamista ja poliitikot ovat sen taiteenlajin mestareita.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #100

totuus muuttuu puhumalla. ei ihmisiä kiinnosta kuinka asiat on vaan miltä ne näyttää. ja miten niistä puhutaan.

esim käytetäänkö nimistystä enkelisijoittaja vai korppikotkarahasto.

riistäjä vai työnantaja

aika paljon muokkaa mielikuvia.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #104
Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #104

En puhuisi ihmisistä yleisesti. Sairaus on vaikeasti narsistisen yhteiskunnan sairaus. Vain todella ontto ja muita aliarvioiva ihmistyyppi pitää tärkeämpänä sitä, miltä asiat näyttävät sen sijaan, mitä ne ovat. Mitä tapahtui sille, ettei totuus ei pala tulessakaan? Mistä lähtien kauppamiehet, lässyttäjät ja ammattivalehtelijat ovat saaneet päättää mikä on hyväksyttävää? Minä tykkään siinä mielessä olla zarathustralainen, että on pyrittävä totuuteen ja tehtävä selväksi vuorovaikutussuhteessa, että valheen jälkeen tai kun pyrkimys totuuteen kyseenalaistuu, sitä (vuorovaikutussuhdetta) ei enää ole ollenkaan.

Miksi joko tai? Työnantaja voi olla riistäjä. Asiat voivat olla samaan aikaan tosia. Tunnepainotukset sanoissa ovat ihan turhia ja ne pitäisi surutta sivuuttaa. Voimme puhua riistäjästä tai työnantajasta, pääasia on se, että ymmärrän mitä tarkoitat. Että käsitteet ovat yhteiset ja mahdollisimman tarkat.

Olen justiinsa päässyt pari sivua Tractatusta eteenpäin. Yritystä ainakin on Wittgensteinilla.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #114

tottakai on ihmisiä joilla asit merkitsevät, ei sanat. niitä on vaan aika vähän. en muista yritinkö ite tuota kyseistä opusta kahlata, kirjoittajalla kyllä on yritystä, vaatii hiukka lukijaltakin.

tiesitkö että aku ankkaa myydään enemmän Tractatusta? tämä kertonee sinulle jotakin yhteiskunnan nykytilasta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #114

Niinpä, niinpä. Miten tähän on tultu? Kaipa tätä manipulaatiota on ollut aivan aina, koska ihmiseen vaikutetaan tehokkaasti tunteiden kautta, helposti paljon helpommin kuin järjen kautta ja nykyaikainen järjen käsitys on varsin moderni, valistuksen tulosta jostain tuolta 1700-luvulta.

Sitä aiemmin ei välttämättä etenkään arkisesti mitenkään eroteltu tunnetta ja järkeä toisistaan. Nykyisin siitä voidaan edes puhua ja voidaan jollakin tapaa esittää näitä järkevyyden vaatimuksia.

Järki on siis itsessään varsin tuore ilmestys sellaisenaan evoluution kentällä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut kovinkaan suuria saavutuksia esimerkiksi yhteisten asioiden hoitamisen tasolla.

Yht'lailla ongelma on järkiusko, joka sitten on sitä osastoa, että koetetaan järjellä ratkaista arvokysymyksiä ja eihän siitä synny kuin ongelmia, joista me kärsimme joka päivä.

Kun korporaatiodiktaattorit johtavat organisaatioitaan "puhtaan järjen" eli excel-numerologian pohjalta sen seurauksena on valtavasti inhimillistä tragediaa.

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen Vastaus kommenttiin #99

Pitää paikkansa, ihminen on keksimäärin huonoilla tiedoilla arustettu. Suurin osa vain ei halua tunnustaa tätä tosiasiaa. Eikös lähes kaikki suomalaiset autokuskit ole keskimäräistä kyvykkäämpiä kuskeja :-)
Ps! Olla oikeassa on ajan ja paikan funktio ja viisaus alkaa siitä mihin jääräpäisyys loppuu
Hyvää Joulua

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Voisko sellainen tyyppi pelastaa, jolla on kristallipallo (edes jotenkin toimiva), ja valta tehdä mitä vaan (päättää kansan/valtion/maailman asioista), ja halu tehdä hyviä päätöksiä sen kansan kannalta?

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

ei voi. ihmisten täytyy itse haluta korjata asiat. ja ajatella itse.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Höh.

Kehittelin tähän vertausta perheestä (viisas vanhempi/lapset), mutta päätin etten jaksakaan.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #61

Lapset on pulassa kun viisas vanhus kuolee.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #65

"Lapset on pulassa kun viisas vanhus kuolee."

Niin, totta.

Tähän voisi ottaa vertauksena myös yritykset - niillekin saattaa johtaja (perustaja) olla tärkeä.

En ole ihan vakuuttunut pystyykö työntekijät tekemään hyviä päätöksiä koko yrityksen puolesta (työpaikkademokratia - tästähän sinä varmaan tiedät enemmän). Ja seuraavaa hyvää johtajaa voi olla vaikea löytää.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #70

Tottakai työpaikkademokratia voidaan sössiä. Se on erityisen helppoa firmoissa, joissa on yli 150 työntekijää [1]. Pääsääntöisesti kuitenkin riittävä pienessä firmassa jokaisen työpanos on tärkeä ja tarpeellinen ja tätä kautta syntyy yhteinen tahto sen suhteen, että yritys saadaan pysymään kannattavana.

Ei ole olemassa hopealuotia, joka pelastaa jokaisen yhteisön tyhmiltä päätöksiltä. On vain mahdollisuus sille, että yhteisöt voivat muodostua todellisiksi yhteisöiksi, jotka todella voivat ylittää kaiken sen, mitä suurta johtajaa seuraava kultti avuttomuudessaan voi koskaan saavuttaa.

Semler [2] on edelleen erittäin hyvä aloituspiste työpaikkademokratialle, vaikkakaan ei itsessään missään tapauksessa riittävä, koska mielestäni Semler ei ymmärtänyt läheskään kaikkia keskeisiä tekijöitä kuten konsensusdemokratian [3] tärkeyttä ja niin poispäin.

[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dunbarin_luku

[2]
https://en.wikipedia.org/wiki/Maverick_(book)

[3]
http://fi.theanarchistlibrary.org/library/anonyymi...

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #61

mulla kyllä oli lapsen kasvatuksen periaate, kysy se mitä hyvänsä, minä vastasin. tein välillä aika paljon töitä selvitääkseni asian. joka kolmas kerta vastaus oli puuta heinää. oppi että kehenkään ei voi luottaa. ei edes minuun.

ja en kertaakaan kieltänyt. kysyin vaan, luuletko että et tipahda jos kiipesi katolle. aika nopeasti oppi itse arvioimaan riskejä.

tietty raskasta antaa lapselle vastuu itsestään. joskus se vaan on otettava.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #103

Vastaus oli hyvä.

Siksipä en halunnutkaan jaaritella niitä omiani siihen kovin pitkään, laitoin vain lyhyen kommentin että "päätin etten jaksakaan".

Voisin yrittää kirjoittaa selvemmin aina välillä...

Ja se alkuperäinen kysymyshän oli "lapsen uteliaisuutta".

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #106

Lapsen uteliaisuus on kultaa arvokkaampaa.

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen Vastaus kommenttiin #107

Lapselle uteliaisuus on luonnollista mutta aikuiselle hengissä säilymisen edellytys , muutoin tulee kävelevä zombie

Susanna Kaukinen

Ei voi, ei. Tämä on karvas lääke, jota potilas ei halua nauttia.

Susanna Kaukinen

Onhan tätä yritetty. Hyvä kuningas on tiettävästi ainakin kerran saatu ja hänen nimensä oli Pedro II.

=> https://en.wikipedia.org/wiki/Pedro_II_of_Brazil

Vastapainoksi meillä on ollut Putin, Obama, Bush, Merkel, Mao, Pol Pot, Stalin, Hitler, Mussolini - lista on loputon.

Joskus harvoin on hyvä kuningas, mutta se on niin harvinaista ja se siirtyy niin epäluotettavasti eteenpäin, ettei tuon järjestelmän varaan voi rakentaa oikein yhtään mitään.

Paras kuningas tällä hetkellä lienee Mujica, mutta jotta me voisimme luottaa hyviin kuninkaisiin, niin pitäisi olla enemmän kuin yksi ja eiköhän Mujican jälkeen viimeistään toinen tai kolmas kuningas ole taas huono.

=> https://en.wikipedia.org/wiki/Jos%C3%A9_Mujica

Olen kirjottanut vallan ja rahan korruptoivasta vaikutuksesta jo aiemmin:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Kuten vallan keskittämisen aiheuttamista seurauksista:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Me olemme hukkumassa vallan ja rahan keskittämisen aiheuttamiin ongelmiin ja lisää samaa ei todellakaan ole lääke tähän sotkuun, jonka keskellä me elämme.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Totta.

Varsinkin jos valta periytyy suvussa, tuntuu se automaattiselta katastrofilta. Mujica on ilmeisesti köyhistä oloista ja ymmärtänee asioita laajemmin.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #80

Se auttaa kamalan paljon. Mujica on vanha vapaustaistelija ja vallankumouksellinen, joka on tottunut elämään äärimmäisen kurjissa oloissa pelkästään ideologia leipänään ja kivi tyynynään.

Yleisesti ottaenkin olisi paljon parempi kaikkien kannalta, että eliitti saataisiin pois vallan kahvasta pysyvästi. Elämästä jokainen näkee vain niin kapean siivun, että harva on kykeneväinen muodostamaan riittävää käsitystä yhteisön yleisestä hyvästä.

Tämän takia kannatan demarkiaa, joka varmistaisi sen, että edustuksessa olisi hyvin edustava otos koko kansasta, jolloin tämä vääristyneen maailmankuvan ja omaneduntavoittelu saataisiin suljettua pois päätöksenteosta.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #88

Kyllä, demarkia tuntuu oikein hyvältä ajatukselta. Ja sitä on jo käytettykin kai menestyksellä: "The Venetian Republic was well known for the demarchical aspects of its long standing and stable government."

Voisi kuvitella että asiat etenevät askel kerrallaan - ennen demarkiaa tarvinnemme laajempaa kansalaisten osallistumista - vaikka enemmän kansanäänestyksiä. Ja netitse se kävisi helposti. Tämän jälkeen aika alkaa olla ehkä kypsä jo systeemin laajemmalle muutokselle.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #92

Mä olen jo omalta osaltani halunnut aloittaa tämän aivomadon idun kasvattamisen ihmisten päissä tämän demarkian osalta. Olen kyllästynyt kuuntelemaan valitusta siitä, että ihmiset osaa osoittaa mieltä ja rikkoa ikkunoita, mutta heillä ei ole mitään vaatimuksia!

On vaatimus: demarkia!

Todellakin on vaatimus.

:-)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #96

No täältähän mä sen opin! Sun blogista. Joten tehokasta työtä teet.

Ja se tuntui hyvältä idealta heti kun siitä kuuli, että tottakai niin juuri pitäisi tehdä... Se voisi korjata monia nykyisiä ongelmia yksinkertaisella tavalla.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #97

Joo, tuntuisi mustakin toteuttamiskelpoiselta, mutta tuskin sekään yksin on hopealuoti. Silti askel mitä todennäköisimmin paljon parempaan suuntaan. Tuo idea tuntuu aika vaikeasti myytävältä, joten sitä pitää jaksaa pitää esillä vuodesta toiseen. Pitkällinen ideologinen kamppailu, tämäkin. Mutta jatketaan!

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina Palomäki

Ei kai raamatussakaan opeteta, että pitää seistä tumput suorana ja odottaa että joku tulee tekemään päätöksiä.

Jeesus kyllä sanoo, että "miksi huolehditte. Eiväthän linnutkaan huolehdi ja heistä Taivaan isä huolehtii" tai jotenkin sinne päin. Mutta tekeväthän linnutkin sentään jotain, muuttavat talveks etelään ja rakentavat pesiä.

Mutta sitten taas raamatussa kehoitetaan esim. antamaan toinen ihokas sitä tarvitsevalle. Tekemään työtä ja pyhittämään lepopäivä. Seitsemän hyvän vuoden aikana säästämään seitsemää huonoa vuotta varten.

Itse ajattelisin näitä asioita niin, että ihmisen on pakko luottaa johonkin. Ei voi ajatella, että yksin pystyy kaiken tekemään. Mutta sitten taas on oltava itsekin valmis auttamaan muita.

Susanna Kaukinen

Raamatussa on varsin hyviä opetuksia. Siellä on myös aivan kammottavia opetuksia. Vähän kaikkea kaikille, seisova pöytä, jotakin jokaiselle.

Minä en tiedä onko ihmisen pakko luottaa johonkin. Itse en oikein osaa tehdä sitä. Olen sen kautta ajautunut jonkinlaiseen fatalismiin, joka ei kuitenkaan ole välinpitämättömyyttä. Ajattelen vain, että joihinkin asioihin voin vaikuttaa tavalla tai toisella ja toisiin en.

Uskon, että asiat mitä ihmiset voivat ratkaista voidaan ratkaista vaan ihmisten kesken, eikä kukaan voi päättää muiden puolesta aiheuttamatta enemmän haittaa kuin hyötyä. Ilman yhteistyökykyä me olemme täysin tuuliajolla.

Tottakai voi suostutella ja neuvotella, mutta loppuviimein ainoa tapa voittaa on aina kuin vain mitenkään mahdollista pysytellä alueella, jossa kaikki voivat voittaa ja joka on yleisen yhteisön yhtenäinen hyvä.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina Palomäki

Pitäähän ihmiset omat resurssit tietää, mihin pystyy vaikuttamaan ja mihin ei, ja tehdä niille asioille jotain joille pystyy.

Mutta se ei aina välttämättä ole hyvä, että ei osaa pyytää apua tai myöntää heikkoutta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #91

Olen ehdottomasti avunpyynnön ja heikkouden myöntämisen puolella! :-) Sehän on aivan supertärkeää!! Se on juuri sitä mitä koetin sanoa tuossa blogitekstissä siitä miten oman elämänsä sankari on surullinen huokaus.

Tottakai yhdessä! Tottakai apua! Tottakai me kaikki olemme heikkoja ja senkin takia tarvitsemme toisiamme ja vain yhdessä voimme lujittaa toisemme!

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kaaosteoria ei ole vielä uskonnollinen oppi ei edes kovin älyllinenkään, koska siinä ei sinällään ole mitään järkeä. Ehkä jonain päivänä....

Susanna Kaukinen

Kaaosteoria? En ole varma miten sen nyt tähän löysit, mutta sehän vain kuvaa sitä, miten pienet vaikutukset voivat varsin ennakoimattomasti joissain systeemeissä johtaa hyvin radikaaleihin lopputuloksiin.

Tietty tunnetuimpana perhosvaikutus...

=> https://fi.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus

Itseasiassa kaaosteoria on jossain mielessä ideologisen kamppailun keskipisteessä. Kukaan ei oikein tiedä sitä missä vaiheessa systeemin legitimiteetti on niin pahasti murentunut, että seuraava tuulenhenkäys vaihtaa sen seuraavaan.

Me voimme vain heittää ajatuksia ja energioita kaikkeuteen ja katsoa miten sen harmonia muodostaa sinfoniansa. Paljon enempään ei pienen ihmisen ole helppo pystyä.

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Altruismista ja uhrautumisesta:

Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter eli “toinen”) tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sour...

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Sosiaalisuus on aika lähellä, mutta monilla ei ole ymmärrystä: Lajin säilyminen on tärkeämpää kuin yksilöiden, evolutiiviselta kannalta.

Susanna Kaukinen

Tottakai se on. Paljon tärkeämpää. En ymmärrä miten se ei ole itsestäänselvyys. Ehkä sitten olen sellainen yksisarvinen, altruisti.

Vaikka osaan minäkin aika itsekäs olla. En vain pidä sitä hyvä.nä tai toivottavana. Enkä ajattele, että sille motiiville voi mitään kestävää rakentaa

Käyttäjän MikaDeHeinonen kuva
Mika Heinonen

Aika extremee, kokenutta, mutta hyvää.
Totuus on kuitenkin tiede, enkä nyt tarkoita sitä tiedettä mikä on virallisesti todistettu, vaan sitä mitä ihminen voi päätellä yhdistelemällä faktoja.
Sen avulla voimme noin selittää about kaiken, uskonnot, teoriat, tarkoitukset, jne...
Luonto on loppuen lopuksi hyvin yksinkertainen ja koherrentti, joten kaikki siitä poikkeava on yleensä väärin.

Susanna Kaukinen

Näinpä, mutta ihmisillä on aika omanlaisiaan teorioita siitä, mikä on luonnollista. Joillekin luonnolliseksi selittyy vain eugeniikka. Darwin raukka pyörii haudassaan.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

"Ainoa toivo, joka ihmiskunnalla on, on herääminen."

Näin se on, tismalleen.

Tietoisuus on lienee sen verta harvinaista tavaraa mittaamattomassa universumissa, että tietoisuus pitää julistaa välittömästi pyhäksi. Puutteinemmekin, meidän pitää aloittaa galaksin valloitus jo tänään.

No niin, mistä aloitetaan ;-?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Vai herätä pitäisi. Olet Paavo Ruotsalaisen jäljillä eikä siinä mitään, enemmän hänessä on järkeä kuin kommunismissa sun muissa.

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Olen itse pohdiskellut tätä tietoisuuden kysymystä myös siltä kannalta, että voisi, periaatteessa olla mahdollista, että 'tietoisuus' ei ehkä sijaitsekaan meissä tai meidän aivostoissamme, vaan mahdollisesti jonkinlaisessa "kosmisessa kentässä". Tämän pohdintamallin etuja on monia ja se selittäisi lukemattomia 'epäselviksi' jääneitä ihmiskokemuksia. Toisaalta tällainen kosminen ulottuvuus voisi olla varsin luonnollinen selitysmalli, koska olemme todellakin 'vain' osa ääretöntä kosmosta, jossa ei todennäköisesti ole mitään 'oikeita' rajoja sille kuinka paljon meidän kaltaisiamme (tai meitä edes jotenkin muistuttavia) olentoja SE voisi sisältää. Niinpä kosmoksen lapsina, voisimme omata sellaisiakin ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan omista kyvyistämme, tai edes ehkä edellytyksistämmekään, erityisesti riippuvaisia.
Jos tällainen olisi mahdollista, se voisi avata aivan uusia näköaloja ihmisen tulevalle kehitykselle tällä planeetalla. Ja toisaalta olisi ehkä kohtalaisena apuna todelliseen keskinäiseen ymmärrykseen ja altruistiseen tulevaisuuteen tähtääville näköaloille ja tulevaisuuden sosiaalisuudelle. Ja, mikä vielä tekee ajatuksen kiinnostavaksi, on tuo ihmisten kesken varsin yleinen 'jälleensyntymisajatus', jonka jotain versiota elättelee mielessään aika suuri joukko, enemmistö, jos muistan oikein, tutkimusten mukaan.
En tällaiseen varsin mitenkään usko, mutta aika kiinnostava ajatus se on kuitenkin: Jos ajatellaan vaikka jotain Mozartia sävellyksen ihmelapsena, jolla oli 'sisäinen kyky' ammentaa 'jostain' lähes (tai kokonaan?) valmista musiikkia... Ja paljon on muitakin vastaavia abnormeja tapauksia... (Yhdeltä kannalta voisi miettiä esimerkiksi mielen sairauksien 'sijaintia' ja alkuperää?)
Itseäni on tässä kontekstissa kiinnostanut lähinnä se, että jos tuo olisi mitenkään, edes 'kautta rantain' tosi fysikaalisen maailman tekijä, niin esimerkiksi Pythagoraan 'Sfäärien harmonia' tai Leibnizin 'Monadioppi' saisivat jonkinlaista lisävaloa. Tämän ohessa Leibniz toi esiin myös "universaalikirjaston" idean 'innovaatio-ajatushautomo' mallina, jonka merkitys voisi ajan myötä vain kasvaa, jos kaikki ajattelevat olennot 'siihen' liittäisivät jatkuvasti lisää 'luovia ajatuksiaan'. (Mutta jostainhan se 'saatanakin' on siihen osansa 'kiusaajana' tai "Murphyn lakina" tähän soppaan ottanut, että onko toivoa olemassa ilman 'pyhää luottamista' - vain itseensä?)

Toimituksen poiminnat