Pakina kansallisen solidaarisuuden hävittämisestä
Yhdellä laidalla taistelukenttää seisoo sinivalkoiseksi itsensä
mieltävä rivi, joka ulottuu laitanationalisteista humanisteihin.
Toisella puolella taistelukenttää on salkoihin vedetty punavihreät,
ruiskaunokit ja muutamat muut viirit. Taistelukentän yllä vallitsee
odottava hiljaisuus. Vanha veri tuntuu vienona henkäyksenä tuulessa. Täällä ei seistä ensimmäistä kertaa.
Verbaaliset miekat, nuijat ja
tapparat käännetään veljiä vastaan. Toiset asettuvat internationaalin
puolelle, vannoen sille uskollisuutta kuolemaan saakka. Toisella
puolella puolustetaan isäin maata, jolle on vuodettu.
Tämän minä
näen nykyisessä keskustelussa. Poterot on kaivettu, puolet valittu ja
kivitys on käynnissä. Median ilmatila on sakeana syytösten
nuoliryöppyjä, uhrien, sankarien ja sotasyyllisten tuomioistuimia.
Puhutaan vaikka mistä, mutta todellinen keskustelu puuttuu kokonaan.
Se vaan on niin paljon helpompaa kivittää.
Ja
olenhan minäkin kivittänyt. Olen silti alkanut ajatella, että
maahanmuuttokeskustelu ei ehtinyt koskaan edes alkaa, ennenkuin se
ajautui umpikujaan. Aiheeseen liittyy monia seikkoja, joista ei koskaan
puhuta. Koko keskustelu on ajautunut ideologiseksi
katapulttikohtaamiseksi, jonka ainoa tavoite on viskoa ruttoon kuolleita
lehmiä vihollisleiriin.
Mitä siis haluaisin sanoa,
mitä kysyä? Mitä kysyisin kovan linjan kavereilta? Ehkä en paljon
mitään. Uskon, että osa ei poteroistaan nouse – sieltä tullaan vain
jalat edellä tai kilven päällä. On ryhmä, jonka kohdalta keskustelu on
jo kokonaan ohi.
Mutta entä me muut? Voisimmeko me
vielä löytää toisemme? Minä haluaisin. Todella haluaisin. Sieluni
särkyy, kun meitä revitään kappaleiksi ja hetkittäin tuntuu, että
maailman myllerryksen suuntaan on mahdoton vaikuttaa.
Tulen
kuitenkin järkiini, sillä jos me emme sitä muuta, niin kuka muukaan sen
tekee? Ei maailmassa ole muita sankareita. Kaikki on tehtävä itse.
Saagan voi kirjoittaa vain omalla kynällään, historioitsijoita on turhaa
odottaa.
Punavihreät ja ylkansallinen pääoma on
liittynyt yhteen rintamaan kansallista kansanvaltaa puolustavia vastaan. On
uskomatonta ajatella tätä, vielä vaikeampaa kirjoittaa se tähän, koska
entisenä vasemmistoliittolaisena minun on vaikea katsoa sitä olentoa,
joka noine hyvineen minua vaativasti tuijottaa.
Toisella puolella
pahimmillaan terotellaan seipäitä ja lähdetään jahtiin, aivan kuin
muualta tulleet ihmiset olisivat meistä jotenkin olennaisesti
poikkeavia, eläimiä. Tähän kuitenkin päädytään, kun koetaan, että
elintila käy vähiin ennenkuin loppuu.
Nollasummapeli alkaa.
En
kuollaksenikaan ymmärrä sitä epäpyhää liittoa, jonka vasemmistolaiset
voimat ovat tehneet luullessaan ylikansallisen pääoman asiaa omaksi
internationaalikseen. En ymmärrä, minkälaisia sieniä on syöty, kun on
tultu siihen tulokseen, että on oikein nostaa ruiskukkaviiri punavihreän
viereen ja kääntää sotaratsut omaa perintöä, identiteettiä, isänmaata
ja sen puolesta kaatuneita vastaan.
En käsitä, missä vaiheessa
vasemmisto on niin itsensä myynyt, että ne pienet herkkupalat mitä
suurpääoma punavihreille ihmisoikeusareenalla pudottelee riittää
kävelemään yli Proudhonin, anarkistiprinssi Kropotkinin, tohtori Marxin
ja Tolstoin.
Te kai myitte oman maanne ja pyydätte nyt meitä muita myös myymään sen vähimmän mitä meillä on teidän petoksestanne jäljellä.
Voitteko te todella olla tosissannne?
Sen
kyllä ymmärtää, miten oikeisto ja suurpääoma pettää kansan.
Globaalikapitalismi on pääoman riemuvoitto, salamasota, jolla työväen
rimpuilu pannaan kuriin. Imperialismi vierailla mailla, poljetaan
työväen palkat ja ihmisoikeudet ja kotiutetaan voitot – muttei kotiin,
vaan pääoman kotimaahan, verotuksen höyhensaarille –
parasiittipankkeihin.
Kvartaalikapitalisti ei välitä, että perhe
jää ilman leipää, jää se sitten sitä ilman Burmassa, Guatemalassa tai
Porvoossa. Eihän se oikeasti kiinnosta. Ei pääomamies katso ihmisiä
silmiin. Pääomamies katsoo vain excel-taulukoita ja niitä on helppo
katsoa – ruumiitkin näkyy vain numeroina.
Yhden kuolema on tragedia, miljoonan tilasto.
Ja
sitten meidän valkoiset ritarimme. Te otatte puukot ja puntarit ja
lähdette pakolaisen perään, joka on jo juossut puukkoa ja puntaria
pakoon tänne saakka. Mikset näe toisen ihmisyyttä? Missä on omasi, minne
sen hukkasit?
Pelkäätkö talouden nollasummaa, kakunjakoa todella
niin paljon, että olet valmis antamaan pois ihmisyytesi saadaksesi
varmasti oman palasi viimeistä piirua myyden kokonaan, ilman että siitä
on muruakaan varissut kehitysyhteistyöhön?
Ketkä tässä
voi enää toisensa löytää? Ovatko ristiriidat sovittamattomia?
Onko niin,
että me voimme valita vain näiden kahden välillä:
- valitsemme pääoman internationaalin ja sen, että meidän kansallinen solidaarisuutemme romahtaa sen seurauksena?
- valitsemmeko yhtenäiskansan, turvaamme sisäisen solidaarisuutemme, mutta käännämme selän pääoman internationaalille?
Ja miksi vastakkainasetella juuri noin?
Minä
näen, että sekä internationalistinen vasemmisto että globaali pääoma
haluaa hävittää kansallisvaltion. Globaali pääoma haluaa hävittää
edestään sen viimeisen vastustajan, kansan valtion. On ymmärrettävää,
miksi korporaatiovaltio haluaa kaataa arkkivihollisensa, demokratian, ja
julistaa itsensä yksinäiseksi, ylvääksi kuninkaaksi.
Minä näen, että
globaalikapitaali on kääntänyt vasemmiston kansainvälisen
solidaarisuuden aseeksi sekä vasemmistoa, työväkeä, että kansaa kohtaan.
Solidaarisuus on oikein, mutta se on vain ideologisesti oikein, jos
sitä harrastetaan sen seurauksista täysin välittämättä.
Kun
vasemmisto tukee internationaalia, se tukee pääoman hyökkäystä
kansallisvaltiota ja kansallista solidaarisuutta vastaan. On varsin
mahdollista, että vasemmisto on laittanut rahansa väärään hevoseen ja
piiskaa kuoliaaksi viimeisen todellisen aseveljensä.
Kun
kansallismieliset pelkäävät työpaikkojen pakoa ja maahanmuuttajien
tulvaa, on selvää, ettei näistä lähtökohdista ymmärretä vasemmistoa,
joka pettää kansan ja kääntää kapitaalin peitsen sitä vastaan.
Minä en
ymmärrä vasemmistoa, joka näin tekee, sillä vasemmisto on ajamassa
viimeiset toverinsa maanpakoon. Vasemmisto ei voi voittaa yksin, se ei
ole koskaan voinut voittaa yksin ja liittoutumalla itseään vahvemman
globaalikapitalismin kanssa se tulee voittamaan taistelun, jonka
lopputuloksena vasemmiston tappio tulee olemaan täydellinen ja
lopullinen.
Jos ja kun vasemmisto toimii oikeiston
panssarinyrkkinä ja hävittää koko kansallisidentiteettimme, -perintömme
ja -ylpeytemme, minä kysyn, mitä jää jäljelle kansallisesta
solidaarisuudesta?
Onko kansallinen solidaarisuus jotain, jonka
voi heittää pois noin vain? Tuleeko sen tilalle internationaalin
solidaarisuus vai jääkö sen jälkeen jäljelle vain kurkunleikkaajien
saari, jossa kukaan ei enää puolusta jokaisen kansalaisen oikeutta
hyvinvointiin?
Mitä jää jäljelle hyvinvointivaltiosta, kun
kansallinen solidaarisuus hävitetään? Yhdysvaltain esimerkki on, ettei
mitään: kun maahanmuuttajien armeija todella nousee riittävän suureksi,
haluaa valtaväestö lopettaa hyvinvointivaltion, koska kokee tulonsiirrot
epäoikeudenmukaiseksi.
Tämä siksi, että solidaarisuuden annettiin kuolla.
Tiedättekö te vasemmalla todella mitä te teette, kun vannotte internationaalin nimiin? Ymmärrättekö te laitanationalistit, että hukkaatte ihmisyytenne, kun unohdatte, että jokainen ihminen on ihmisarvoinen?
Me
kaikki voimme vielä tulla kotiin ja katsoa toisiamme silmiin, jos me
ymmärrämme, että paikallisuus, lokalismi ja isänmaa on sama asia. Me
voimme pystyttää oman rahamme, omat kansalliset pankkimme, vetää
yhteiset viirimme salkoon ja pysäyttää globaalipääoman hyökyallon
rajoillemme.
Me voimme auttaa täydessä solidaarisuudessa paitsi
toisiamme, myös muita, jotka haluavat rakentaa yhteisönsä toistensa
ympärille ja jotka haluavat kääntää globaalipääoman riistoretken pois
porteiltaan ja katkaista sen seipäät ja sylkeä niiden päälle.
Me
voimme edelleen voittaa, me olemme aina voineet voittaa, kunhan ensin
ymmärämme yhden ainoan asian: ainoa tie eteenpäin on eliittiä vastaan ja
naapurin puolesta. Kun jokainen on naapurinsa puolesta, me muodostamme
verkon, joka kattaa koko maailman.
Paikallisuus ja globalisaatio
voi elää rinta rinnan hävittämättä kansallista solidaarisuutta, mutta se
ei voi elää käsi kädessä kansainvälisen pääoman tai ideologisen
internationalismin kanssa, joka haluaa hävittää meidän
ainutlaatuisuutemme aivan kuten se on hävittänyt niin monet muut
alkuperäiskulttuurit.
Varma voittaja kultaryntäyksissä on lapiokauppias. Vaikka se olisi yleistä tietoakin, se ei ihmisen ahneutta edes hidasta.
Mutta minäkään en ymmärrä. En ymmärrä esimerkiksi sitä, että jostain ilmiöstä puhutaan aivan kuin se ei ollenkaan olisi juuri sen ympäristön tuotos, jossa se esiintyy. Että jos haluaa muutosta, joutuu heittämään hyvästit jollekin asialle. Että maailma täytyy kammeta paikoiltaan, jos haluaa korjata tiettyjä vikoja siitä.
Se on ihan käsittämätöntä, kun se juuri on ihan selvästi todennäköisempää, että asiat ovat yhteydessä toisiinsa kuin se, etteivät ne ole lainkaan. Koko peruslähtökohta on harhainen. ”Tämä täytyy kitkeä maailmasta!”. Mitä lähtee rikkaruohon mukana? Rikkaruohon, joka on osa systeemiä. Ei se itse sitä tilaa ole itselleen tehnyt. Se on mukautunut siihen.
Ei sen monimutkaisempaa tarvitse olla.
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä se menee. Vanha kiinalainen kiroushan on, että ”may you live in interesting times”. Me pääsemme nyt nauttimaan siitä aitiopaikalta. Silti on valittava ne ruohot, jotka haluaa kitkeä, vaikka se tarkottaisikin sitä, että maapalloa pitää nostaa paikaltaan.
Loppu on vaan sitä nostamista. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset ovat jakautumassa. Hajoita ja hallitse. Tämä ajatus minulla on mielessä katsellessa kuvailemaasi näkymää. Me saatamme itse itsemme orjuuden uhreiksi.
Toisaalta näen myös että suomalaiset ovat jakautumassa uudella tapaa. Osa menee globaalin virran mukana harhojen huumaamana loppuun asti, mutta osa on jollain tapaa astumassa ulkopuolelle leirin. Eri tavalla kuin ennen.
Ilmoita asiaton viesti
Ota kavereita käsistä ja pidä kiinni. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
en tiedä nyt mutta logistilla on aika osuva ajankuvaus tuossa blogissasille ei mahda mitään.mutta tuossa Solidaarisuuden kaiouussa näen jotain selaistta ettäse ei enääole mahdolista miksikö? koska ihminen ajettelle lopunpäiten vain omia etujaan ja tuo solidaarisuus kuulostaa sillä varjolla jotenkin haikailulta.
Ilmoita asiaton viesti
Mulle toi sun puhe on käsittämätöntä. Ilman solidaarisuutta on turha edes elää.
Ilmoita asiaton viesti
Liisa eli imemaassaja susanne solidaarisessa maassa yhtäläisyyksiä noilla en se että molemmat ovat mielikuvitusmaailmoja.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä näiltä solisaliraateilta nyt puuttuu?
Eikö normaali elämä, normaali arki ja työ riitä? Mistä johtuu, että suuret kansanjoukot olisivat tyytymättömiä Suomessa, joka on nykyään vauraimpien maiden joukossa?
Miksi nämä solisaliraatit huutavat työpaikkoja? Miksi he eivät itse niitä järjestäisi? Kun he itse perustavat firmoja, niin he itse työllistävät muita solisaliraatteja ja alkaisivat tuottaa tavaroita ja pääomia. Miksi pitäisi aina pyytää joltakin muulta? Ja kun on pyydetty ja saatu, oltaisiin peitset ojossa sitä tehtailijaa tai työnantajaa vastaan?
Onko kukaan väitöskirjassaan tutkinut, että mistä johtuu suomalaisten työpaikkojen alasajo? Jospa se johtuu työntekijöiden ainaisesta nurinasta.
Ilmoita asiaton viesti
No sieltä tuli pääoman politrukki paikalle puhumaan puuta-heinää. Globaalikapitalismi pyyhkii pakaroitaan kansan työpaikoilla, lehdet irtisanomisia pullollaan ja kehtaat tulla tänne vielä keulimaan?
Ilmoita asiaton viesti
Olen taiteilija vaan, taiteilijat Suomessa polytrukkeja, kunpa olisimmekin 🙂
Voisitko lukea seuraavan lauseen: jos on tyytymätön ja vihainen työpaikalla eikä seuraa johdon ohjeita siitä, että jokainen on firmansa markkinoija, miten ne yritykset voisivat pysyä toiminnassa?
Kun on ottanut vastaan työpaikan, pitäisi kannattaa sen toimintaa ja markkinointia. ’Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat’ olisi tärkeää muistaa!
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kannattaisi etsiä se leipuri, joka leipoo näitä kaikkien; yrittäjien ja työntekijöiden syömiä leipiä – voipi yllättyä. Vinkki: he pysyvät taustalla ja antavat itseään kapitalisteiksi ja vasemmistolaisiksi uskovien tapella keskenään, kun itse kävelevät nauraen pankkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa 93% yrittäjistä on 1-10 henkilön yrityksiä. Eipä näistä työn raskaan raatajista montaa kapitalistia tai pankkiiria löydy.
Ilmoita asiaton viesti
Yrityksissä kytevät ristiriidat pohjimmiltaan johtuvat siitä, että yritykset ovat alistamisen ja riistämisen välineitä. Työväki on omistajien alaisina, komenneltavana ja de facto orjina, koska työväen toimeentulo riippuu omistajista.
Ei orjuudesta koskaan synny solidaarisuutta muiden kuin orjien kesken. Tukholma-syndroomaan tosin monet sairastuu, sitä potevalta sinäkin kuulostat.
Jopa kapitalismissa on olemassa yksi oikeudenmukainen työn järjestymisen tapa. Se on demokraattinen ja sen nimi on työntekijäin osuuskunta. Sen vähemmän tunnettu ja puolittainen toveri on työpaikkademokratia.
”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” – tuo lause on tie orjuuteen, alamaisuuteen, totalitarismiin ja fasismiin. Suomessa on jokaisella täysi poliittisen ilmaisun oikeus ja vapaus ja ketään ei saa tässä maassa irtisanoa poliittisin perustein. Tämä lienee sinunkin hyvä tietää ja ymmärtää.
Jo kauan sitten kirjoitin näistä työhön liittyvistä asioista, halutessasi voit niitä blogistani kaivaa. Sinuna alottaisin tästä:
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
PS.
Voit vielä valita toisin ja siirtyä poliittiseen taiteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tarjalle:
– Olen tuntenut kaltaisiasi. Heitä nousi kuin sieniä sateella 80-luvun lopussa ja kauhea oli huuto pari vuotta myöhemmin. Hädissään matkivat kaikkea, etsivät ’trendejä’ ja hoipertelivat kusetuksesta toiseen vaikka olisi ollut tilaisuus investoida korvien väliin ja käyttää sitä korvienväliä.
Säälin heitä.
Heille oli järkystys, etteivät voineet enää ostaa ’muodinmukaista’ sitä ja tätä ja kun heille huomautti, että ainoastaan mielikuvitusköyhät tumpulat tarvitsevat muita suunnittelemaan sellaista minkä itsekin voi luoda… – he suutuivat.
Sitten he suuttuivat kaikelle kun jäivät ”kahden asunnon loukkoon” jne.
He eivät ymmärtäneet maailmaa ja jossakin takaraivossa heillä kuitenkin kävi se pelottava ajatus, että he olivat kenties elänneet väärin, tuhlanneet mahdollisuutensa ja että heillä oli väärät arvot jne.
Ja tämän seurauksena täydellinen kieltäminen – kaiken täydellinen kieltäminen. Sitten siippa häippäsi, koska ei jaksanut vetää kivirekeä – tai oli jo käyttänyt toisen loppuun, eikä ollut jäljellä kuin kuori.
Ja niin ’muka-ylempi-keskiluokka’ putosi alempaan keskiluokkaan ja siitä sitten – heidän mielestään – tyhjään tuntemattomaan.
Ja tämä tyhjä tuntemattomuus johtuu ainoastaan siitä syystä, ettei ymmärrys riitä. Nimittäin mahdollisuuksia on rajattomasti. Pitää vain oppia hallitsemaan todellisuus ja ponnistaa siitä. Tämä tosin ei yleensä näiltä ”rotkoon iloisesti hyppeleviltä” tahdo onnistua. [Me-My-Mine-generation]
Niin, säälin heitä, he ovat kuin lapset, jotka sadussa on viety yksin pimeään metsään.
No, eivät he mihinkään pimeään metsään ole joutumassa – leipäjonoon vain. Ja leipäjonossakin voi verkostua ja luoda uusia kontaktipintoja. Ja selvittää itselleen asioita…
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ei oo juuri asioita mietitty, kun mielipiteet on tuollaisia. Ärh.
Ilmoita asiaton viesti
Miksikö olen maahanmuuttokriittinen – no nyt on taas viime päivinä jopa HS kirjoittanut niistä syistä.
Jos solidaarisuudesta (ja rauhasta) halutaan pitää kiinni, on pidettävä siitä kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Göteborgin tie on meidän tiemme. Ellei ….
Ilmoita asiaton viesti
Ei se kyllä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Göteborg on jo täällä, jos ajattelee asiaa subjektiivisemmin. Jonkun Göteborg on jossain päin Suomea…
Ilmoita asiaton viesti
Mun kanta on se, että järki on pidettävä päässä sisäänotossa. Mussa ei asu rasismia ollenkaan, mutta oon pragmaattinen. Semmosta ei voida tehdä, joka vie rauhan maasta. Tää on mun kanta.
Eli inhimillisyys, mutta kohtuullisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Tässähän on se, että suurinpiirtein kaikki tuntee pyrkivänsä hyvään. Ainakin minä. Jostain syystä on vain suuri erimielisyys, että miten sinne päästään.
Rasismiakin on ihmisissä (eikä pelkästään suomalaisissa) minkä pitäisi olla yksi huomioon otettava asia. Jos ja kun se on vaikuttava elementti, se pitäisi ottaa huomioon, muutenkin kuin järjestämällä hankkeita rasismin kitkemiseksi. Siksipä kaikkein helpointa olisi antaa kansan itse päättää.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän tässä touhussa on täysin sekopäistä. Ideologialla puhalletaan eteenpäin ja unohdetaan kokonaan *ihminen*. Ei ihminen sopeudu mihin vain, milloin vain, miten vain.
On mielestäni suorastaan stalinistinen ote tässä touhussa, kuh ihminen taas unohtuu!
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä!
Hyvä että ollaan samaa mieltä ainakin näistä periaatteista.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kaikesta tarviikaan olla, että toimeen tullaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, Susanna. Siinä tapauksessa Göteborgin tie ei ole meidän tiemme.
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Susanna Kaukinen, entinen vasemmistoliittolainen, nykyinen ihminen.
Ilmoita asiaton viesti
Oon mä edelleen vasemmistolainen.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä blogikirjoitus, mutta niinhän ne totuudenmukaiset aina ovat.
Koko ajan havahtuu ihmisiä näitä solidaarisuuksia ajattelemaan ja kasvava määrä heitä toteaa mielessään että noista kahdesta Susannan kertomasta mahdollisesta valinnasta on ainoa oikea se jälkimmäinen.
Se siinä vain on se surkeus että sitä ensimmäistä kohtaa, pääoman internationaalia, ei tarvitse valita mutta se on tulossa valitsemattakin jos ei mitään tehdä.
Alkaa jopa hoppua pikkuisen pukkaamaan jos meinataan kansallisvaltioksi takaisin ehtiä ennenkuin meidät on julistettu EU:n liittovaltion kansalaiseksi jokainen meistä.
Ilmoita asiaton viesti
€U on tupeksinut niin pahasti, että sen liittovaltiohanke on kovista puheista huolimatta oikeasti vaarassa. Sen takia meidän on painettava päälle kuin hyeenat, koska tulevaisuus edessämme on avoin tila, jonka määrää se, joka ideologisen kamppailun voittaa.
Me emme missään tapauksessa ole hävinneet tätä vielä. Emme todellakaan. Vastapuoli haluaa viedä meiltä uskon ja toivon väittämällä, ettei niitä enää ole, mutta se on puhdasta propagandaa. €U seisoo tienhaarassa ja sen suunta on avoin.
Ilmoita asiaton viesti
Eri antenneilla kuuntelen samoja ajatuksia ajatusten maailmasta. Tämä osuu nyt niin hyvin, että saanen lainata omaan blogiini pikku pätkän tuosta.. Kiitos, Susanna.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai saat! Asia on tärkeä, ei tekijät.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki kirjoittajan Timo Kalliokoski kirjoitukset nyt ja aina ovat copyleftattuja. No, olipa lupaus, mutta menköön.
Ilmoita asiaton viesti
Uskaltaakohan tuollaista lupaa antaa, kun sitten sitä käytetään kuitenkin väärin. Omalta osaltani sanoisin, että jokainen tekstini on copyleftiä, kunhan ne säilytetään kokonaisuutena alkuperäismuodossaan.
Muulta osin ne on copyleftiä, kunhan mun nimi irroitetaan niistä yksittäisistä lainauksista.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo sinun ”lennokas” tapasi on ajoittain hauskaakin, vaikka itselläni on kuitenkin hieman ristiriitainen käsitys suhteessa sinun ajatukseesi koskien seuraavaa ajatustasi : ” ainoa tie eteenpäin on eliittiä vastaan ja naapurin puolesta”.
Pankin fasismi on keksimäni termi nykypankkien toiminnalle. Pankkien fasismi tarkoittaa pakkoavioliittoa pankkien kanssa, koska ilman pakkoavioliittoa ei kukaan voi tulla toimeen tässä yhteiskunnassa. Fasismi liittyy myös pakkoon, jossa jokainen kansalainen pakotetaan osallistumaan pankkitalkoisiin tukipakettien muodossa. Pankkien fasistinen tavoite on velkauttaa ihmiset pankkien orjaksi jo nuorena (esim.opintovelka), jotta jokainen joutuisi jo hyvissä ajoin fasismin alle. Seuraava pankin fasistinen teko liittyy lisääntyneeseen rahojen valvontaan, kun pankkien setät päättävät käteisen lakkauttamisesta.
Eliitin pirullinen juoni on jo orjauttanut ihmiset, vaikka ihmiset eivät sitä ymmärrä.
Ilmoita asiaton viesti
Miten olet eri mieltä tuosta, että tavallisen kansan pahin vihollinen on eliitti, pankkiirit ja 1%? Valtaosa puolestaan joutuu roikkumaan tässä varkaiden ja huijareiden velkojen verkossa omaa tahtoaan vastaan. Velka on orjuutta. Velkatalous on orjataloutta. Koko raha on ymmärretty täysin väärin ja siitä on tehty kahle, jolla 99% pakotetaan yhä kiihtyvämpään oravanpyörään, josta ihmiset jo nyt putoilee pois.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän rinnalle luettavaksi tuo T.Kalliokosken viimeisin, niin avot.
timokalliokoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152342-kansainvalinen-impivaara
Ilmoita asiaton viesti
Tykkäsin! Kannattaa muidenkin lukea.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos toisen ihmisen työpanoksen 100% ottaminen 0% korvauksella kutsutaan orjuudeksi – Millä prosenttiluvulla sitä saa kutsua työpaikaksi?”
Ilmoita asiaton viesti
Tässäpä onkin yksi peruskysymys, jota meidän yhteiskunnassamme ei koskaan kysytä.
Ilmoita asiaton viesti