*

Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Pakina kansallisen solidaarisuuden hävittämisestä

  • Pakina kansallisen solidaarisuuden hävittämisestä

Yhdellä laidalla taistelukenttää seisoo sinivalkoiseksi itsensä mieltävä rivi, joka ulottuu laitanationalisteista humanisteihin. Toisella puolella taistelukenttää on salkoihin vedetty punavihreät, ruiskaunokit ja muutamat muut viirit. Taistelukentän yllä vallitsee odottava hiljaisuus. Vanha veri tuntuu vienona henkäyksenä tuulessa. Täällä ei seistä ensimmäistä kertaa.

Verbaaliset miekat, nuijat ja tapparat käännetään veljiä vastaan. Toiset asettuvat internationaalin puolelle, vannoen sille uskollisuutta kuolemaan saakka. Toisella puolella puolustetaan isäin maata, jolle on vuodettu.

Tämän minä näen nykyisessä keskustelussa. Poterot on kaivettu, puolet valittu ja kivitys on käynnissä. Median ilmatila on sakeana syytösten nuoliryöppyjä, uhrien, sankarien ja sotasyyllisten tuomioistuimia. Puhutaan vaikka mistä, mutta todellinen keskustelu puuttuu kokonaan.

  

Se vaan on niin paljon helpompaa kivittää.

 

Ja olenhan minäkin kivittänyt. Olen silti alkanut ajatella, että maahanmuuttokeskustelu ei ehtinyt koskaan edes alkaa, ennenkuin se ajautui umpikujaan. Aiheeseen liittyy monia seikkoja, joista ei koskaan puhuta. Koko keskustelu on ajautunut ideologiseksi katapulttikohtaamiseksi, jonka ainoa tavoite on viskoa ruttoon kuolleita lehmiä vihollisleiriin.

 

Mitä siis haluaisin sanoa, mitä kysyä? Mitä kysyisin kovan linjan kavereilta? Ehkä en paljon mitään. Uskon, että osa ei poteroistaan nouse - sieltä tullaan vain jalat edellä tai kilven päällä. On ryhmä, jonka kohdalta keskustelu on jo kokonaan ohi.

 

Mutta entä me muut? Voisimmeko me vielä löytää toisemme? Minä haluaisin. Todella haluaisin. Sieluni särkyy, kun meitä revitään kappaleiksi ja hetkittäin tuntuu, että maailman myllerryksen suuntaan on mahdoton vaikuttaa.

Tulen kuitenkin järkiini, sillä jos me emme sitä muuta, niin kuka muukaan sen tekee? Ei maailmassa ole muita sankareita. Kaikki on tehtävä itse. Saagan voi kirjoittaa vain omalla kynällään, historioitsijoita on turhaa odottaa.

 

Punavihreät ja ylkansallinen pääoma on liittynyt yhteen rintamaan kansallista kansanvaltaa puolustavia vastaan. On uskomatonta ajatella tätä, vielä vaikeampaa kirjoittaa se tähän, koska entisenä vasemmistoliittolaisena minun on vaikea katsoa sitä olentoa, joka noine hyvineen minua vaativasti tuijottaa.

Toisella puolella pahimmillaan terotellaan seipäitä ja lähdetään jahtiin, aivan kuin muualta tulleet ihmiset olisivat meistä jotenkin olennaisesti poikkeavia, eläimiä. Tähän kuitenkin päädytään, kun koetaan, että elintila käy vähiin ennenkuin loppuu.

Nollasummapeli alkaa.

 

En kuollaksenikaan ymmärrä sitä epäpyhää liittoa, jonka vasemmistolaiset voimat ovat tehneet luullessaan ylikansallisen pääoman asiaa omaksi internationaalikseen. En ymmärrä, minkälaisia sieniä on syöty, kun on tultu siihen tulokseen, että on oikein nostaa ruiskukkaviiri punavihreän viereen ja kääntää sotaratsut omaa perintöä, identiteettiä, isänmaata ja sen puolesta kaatuneita vastaan.

En käsitä, missä vaiheessa vasemmisto on niin itsensä myynyt, että ne pienet herkkupalat mitä suurpääoma punavihreille ihmisoikeusareenalla pudottelee riittää kävelemään yli Proudhonin, anarkistiprinssi Kropotkinin, tohtori Marxin ja Tolstoin.

Te kai myitte oman maanne ja pyydätte nyt meitä muita myös myymään sen vähimmän mitä meillä on teidän petoksestanne jäljellä.

Voitteko te todella olla tosissannne?

 

Sen kyllä ymmärtää, miten oikeisto ja suurpääoma pettää kansan. Globaalikapitalismi on pääoman riemuvoitto, salamasota, jolla työväen rimpuilu pannaan kuriin. Imperialismi vierailla mailla, poljetaan työväen palkat ja ihmisoikeudet ja kotiutetaan voitot - muttei kotiin, vaan pääoman kotimaahan, verotuksen höyhensaarille - parasiittipankkeihin.

Kvartaalikapitalisti ei välitä, että perhe jää ilman leipää, jää se sitten sitä ilman Burmassa, Guatemalassa tai Porvoossa. Eihän se oikeasti kiinnosta. Ei pääomamies katso ihmisiä silmiin. Pääomamies katsoo vain excel-taulukoita ja niitä on helppo katsoa - ruumiitkin näkyy vain numeroina.

Yhden kuolema on tragedia, miljoonan tilasto.

 

Ja sitten meidän valkoiset ritarimme. Te otatte puukot ja puntarit ja lähdette pakolaisen perään, joka on jo juossut puukkoa ja puntaria pakoon tänne saakka. Mikset näe toisen ihmisyyttä? Missä on omasi, minne sen hukkasit?

Pelkäätkö talouden nollasummaa, kakunjakoa todella niin paljon, että olet valmis antamaan pois ihmisyytesi saadaksesi varmasti oman palasi viimeistä piirua myyden kokonaan, ilman että siitä on muruakaan varissut kehitysyhteistyöhön?

 

Ketkä tässä voi enää toisensa löytää? Ovatko ristiriidat sovittamattomia?

 

Onko niin, että me voimme valita vain näiden kahden välillä:

  • valitsemme pääoman internationaalin ja sen, että meidän kansallinen solidaarisuutemme romahtaa sen seurauksena?
  • valitsemmeko yhtenäiskansan, turvaamme sisäisen solidaarisuutemme, mutta käännämme selän pääoman internationaalille?

Ja miksi vastakkainasetella juuri noin?

 

Minä näen, että sekä internationalistinen vasemmisto että globaali pääoma haluaa hävittää kansallisvaltion. Globaali pääoma haluaa hävittää edestään sen viimeisen vastustajan, kansan valtion. On ymmärrettävää, miksi korporaatiovaltio haluaa kaataa arkkivihollisensa, demokratian, ja julistaa itsensä yksinäiseksi, ylvääksi kuninkaaksi.

Minä näen, että globaalikapitaali on kääntänyt vasemmiston kansainvälisen solidaarisuuden aseeksi sekä vasemmistoa, työväkeä, että kansaa kohtaan. Solidaarisuus on oikein, mutta se on vain ideologisesti oikein, jos sitä harrastetaan sen seurauksista täysin välittämättä.

Kun vasemmisto tukee internationaalia, se tukee pääoman hyökkäystä kansallisvaltiota ja kansallista solidaarisuutta vastaan. On varsin mahdollista, että vasemmisto on laittanut rahansa väärään hevoseen ja piiskaa kuoliaaksi viimeisen todellisen aseveljensä.

 

Kun kansallismieliset pelkäävät työpaikkojen pakoa ja maahanmuuttajien tulvaa, on selvää, ettei näistä lähtökohdista ymmärretä vasemmistoa, joka pettää kansan ja kääntää kapitaalin peitsen sitä vastaan.

 

Minä en ymmärrä vasemmistoa, joka näin tekee, sillä vasemmisto on ajamassa viimeiset toverinsa maanpakoon. Vasemmisto ei voi voittaa yksin, se ei ole koskaan voinut voittaa yksin ja liittoutumalla itseään vahvemman globaalikapitalismin kanssa se tulee voittamaan taistelun, jonka lopputuloksena vasemmiston tappio tulee olemaan täydellinen ja lopullinen.

Jos ja kun vasemmisto toimii oikeiston panssarinyrkkinä ja hävittää koko kansallisidentiteettimme, -perintömme ja -ylpeytemme, minä kysyn, mitä jää jäljelle kansallisesta solidaarisuudesta?

Onko kansallinen solidaarisuus jotain, jonka voi heittää pois noin vain? Tuleeko sen tilalle internationaalin solidaarisuus vai jääkö sen jälkeen jäljelle vain kurkunleikkaajien saari, jossa kukaan ei enää puolusta jokaisen kansalaisen oikeutta hyvinvointiin?

Mitä jää jäljelle hyvinvointivaltiosta, kun kansallinen solidaarisuus hävitetään? Yhdysvaltain esimerkki on, ettei mitään: kun maahanmuuttajien armeija todella nousee riittävän suureksi, haluaa valtaväestö lopettaa hyvinvointivaltion, koska kokee tulonsiirrot epäoikeudenmukaiseksi.

Tämä siksi, että solidaarisuuden annettiin kuolla.

 

Tiedättekö te vasemmalla todella mitä te teette, kun vannotte internationaalin nimiin? Ymmärrättekö te laitanationalistit, että hukkaatte ihmisyytenne, kun unohdatte, että jokainen ihminen on ihmisarvoinen?

 

Me kaikki voimme vielä tulla kotiin ja katsoa toisiamme silmiin, jos me ymmärrämme, että paikallisuus, lokalismi ja isänmaa on sama asia. Me voimme pystyttää oman rahamme, omat kansalliset pankkimme, vetää yhteiset viirimme salkoon ja pysäyttää globaalipääoman hyökyallon rajoillemme.

Me voimme auttaa täydessä solidaarisuudessa paitsi toisiamme, myös muita, jotka haluavat rakentaa yhteisönsä toistensa ympärille ja jotka haluavat kääntää globaalipääoman riistoretken pois porteiltaan ja katkaista sen seipäät ja sylkeä niiden päälle.

Me voimme edelleen voittaa, me olemme aina voineet voittaa, kunhan ensin ymmärämme yhden ainoan asian: ainoa tie eteenpäin on eliittiä vastaan ja naapurin puolesta. Kun jokainen on naapurinsa puolesta, me muodostamme verkon, joka kattaa koko maailman.

Paikallisuus ja globalisaatio voi elää rinta rinnan hävittämättä kansallista solidaarisuutta, mutta se ei voi elää käsi kädessä kansainvälisen pääoman tai ideologisen internationalismin kanssa, joka haluaa hävittää meidän ainutlaatuisuutemme aivan kuten se on hävittänyt niin monet muut alkuperäiskulttuurit.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Varma voittaja kultaryntäyksissä on lapiokauppias. Vaikka se olisi yleistä tietoakin, se ei ihmisen ahneutta edes hidasta.

Mutta minäkään en ymmärrä. En ymmärrä esimerkiksi sitä, että jostain ilmiöstä puhutaan aivan kuin se ei ollenkaan olisi juuri sen ympäristön tuotos, jossa se esiintyy. Että jos haluaa muutosta, joutuu heittämään hyvästit jollekin asialle. Että maailma täytyy kammeta paikoiltaan, jos haluaa korjata tiettyjä vikoja siitä.

Se on ihan käsittämätöntä, kun se juuri on ihan selvästi todennäköisempää, että asiat ovat yhteydessä toisiinsa kuin se, etteivät ne ole lainkaan. Koko peruslähtökohta on harhainen. "Tämä täytyy kitkeä maailmasta!". Mitä lähtee rikkaruohon mukana? Rikkaruohon, joka on osa systeemiä. Ei se itse sitä tilaa ole itselleen tehnyt. Se on mukautunut siihen.

Ei sen monimutkaisempaa tarvitse olla.

Susanna Kaukinen

Näinpä se menee. Vanha kiinalainen kiroushan on, että "may you live in interesting times". Me pääsemme nyt nauttimaan siitä aitiopaikalta. Silti on valittava ne ruohot, jotka haluaa kitkeä, vaikka se tarkottaisikin sitä, että maapalloa pitää nostaa paikaltaan.

Loppu on vaan sitä nostamista. :-)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Suomalaiset ovat jakautumassa. Hajoita ja hallitse. Tämä ajatus minulla on mielessä katsellessa kuvailemaasi näkymää. Me saatamme itse itsemme orjuuden uhreiksi.

Toisaalta näen myös että suomalaiset ovat jakautumassa uudella tapaa. Osa menee globaalin virran mukana harhojen huumaamana loppuun asti, mutta osa on jollain tapaa astumassa ulkopuolelle leirin. Eri tavalla kuin ennen.

Susanna Kaukinen

Ota kavereita käsistä ja pidä kiinni. :-)

Jouni Haimi

en tiedä nyt mutta logistilla on aika osuva ajankuvaus tuossa blogissasille ei mahda mitään.mutta tuossa Solidaarisuuden kaiouussa näen jotain selaistta ettäse ei enääole mahdolista miksikö? koska ihminen ajettelle lopunpäiten vain omia etujaan ja tuo solidaarisuus kuulostaa sillä varjolla jotenkin haikailulta.

Susanna Kaukinen

Mulle toi sun puhe on käsittämätöntä. Ilman solidaarisuutta on turha edes elää.

Jouni Haimi

Liisa eli imemaassaja susanne solidaarisessa maassa yhtäläisyyksiä noilla en se että molemmat ovat mielikuvitusmaailmoja.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Mitä näiltä solisaliraateilta nyt puuttuu?

Eikö normaali elämä, normaali arki ja työ riitä? Mistä johtuu, että suuret kansanjoukot olisivat tyytymättömiä Suomessa, joka on nykyään vauraimpien maiden joukossa?

Miksi nämä solisaliraatit huutavat työpaikkoja? Miksi he eivät itse niitä järjestäisi? Kun he itse perustavat firmoja, niin he itse työllistävät muita solisaliraatteja ja alkaisivat tuottaa tavaroita ja pääomia. Miksi pitäisi aina pyytää joltakin muulta? Ja kun on pyydetty ja saatu, oltaisiin peitset ojossa sitä tehtailijaa tai työnantajaa vastaan?

Onko kukaan väitöskirjassaan tutkinut, että mistä johtuu suomalaisten työpaikkojen alasajo? Jospa se johtuu työntekijöiden ainaisesta nurinasta.

Susanna Kaukinen

No sieltä tuli pääoman politrukki paikalle puhumaan puuta-heinää. Globaalikapitalismi pyyhkii pakaroitaan kansan työpaikoilla, lehdet irtisanomisia pullollaan ja kehtaat tulla tänne vielä keulimaan?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen taiteilija vaan, taiteilijat Suomessa polytrukkeja, kunpa olisimmekin :-)

Voisitko lukea seuraavan lauseen: jos on tyytymätön ja vihainen työpaikalla eikä seuraa johdon ohjeita siitä, että jokainen on firmansa markkinoija, miten ne yritykset voisivat pysyä toiminnassa?

Kun on ottanut vastaan työpaikan, pitäisi kannattaa sen toimintaa ja markkinointia. 'Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat' olisi tärkeää muistaa!

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer Vastaus kommenttiin #29

Nyt kannattaisi etsiä se leipuri, joka leipoo näitä kaikkien; yrittäjien ja työntekijöiden syömiä leipiä - voipi yllättyä. Vinkki: he pysyvät taustalla ja antavat itseään kapitalisteiksi ja vasemmistolaisiksi uskovien tapella keskenään, kun itse kävelevät nauraen pankkiin.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #30

Suomessa 93% yrittäjistä on 1-10 henkilön yrityksiä. Eipä näistä työn raskaan raatajista montaa kapitalistia tai pankkiiria löydy.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #29

Yrityksissä kytevät ristiriidat pohjimmiltaan johtuvat siitä, että yritykset ovat alistamisen ja riistämisen välineitä. Työväki on omistajien alaisina, komenneltavana ja de facto orjina, koska työväen toimeentulo riippuu omistajista.

Ei orjuudesta koskaan synny solidaarisuutta muiden kuin orjien kesken. Tukholma-syndroomaan tosin monet sairastuu, sitä potevalta sinäkin kuulostat.

Jopa kapitalismissa on olemassa yksi oikeudenmukainen työn järjestymisen tapa. Se on demokraattinen ja sen nimi on työntekijäin osuuskunta. Sen vähemmän tunnettu ja puolittainen toveri on työpaikkademokratia.

"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" - tuo lause on tie orjuuteen, alamaisuuteen, totalitarismiin ja fasismiin. Suomessa on jokaisella täysi poliittisen ilmaisun oikeus ja vapaus ja ketään ei saa tässä maassa irtisanoa poliittisin perustein. Tämä lienee sinunkin hyvä tietää ja ymmärtää.

Jo kauan sitten kirjoitin näistä työhön liittyvistä asioista, halutessasi voit niitä blogistani kaivaa. Sinuna alottaisin tästä:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

PS.
Voit vielä valita toisin ja siirtyä poliittiseen taiteeseen.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tarjalle:
- Olen tuntenut kaltaisiasi. Heitä nousi kuin sieniä sateella 80-luvun lopussa ja kauhea oli huuto pari vuotta myöhemmin. Hädissään matkivat kaikkea, etsivät 'trendejä' ja hoipertelivat kusetuksesta toiseen vaikka olisi ollut tilaisuus investoida korvien väliin ja käyttää sitä korvienväliä.
Säälin heitä.

Heille oli järkystys, etteivät voineet enää ostaa 'muodinmukaista' sitä ja tätä ja kun heille huomautti, että ainoastaan mielikuvitusköyhät tumpulat tarvitsevat muita suunnittelemaan sellaista minkä itsekin voi luoda... - he suutuivat.

Sitten he suuttuivat kaikelle kun jäivät "kahden asunnon loukkoon" jne.
He eivät ymmärtäneet maailmaa ja jossakin takaraivossa heillä kuitenkin kävi se pelottava ajatus, että he olivat kenties elänneet väärin, tuhlanneet mahdollisuutensa ja että heillä oli väärät arvot jne.
Ja tämän seurauksena täydellinen kieltäminen - kaiken täydellinen kieltäminen. Sitten siippa häippäsi, koska ei jaksanut vetää kivirekeä - tai oli jo käyttänyt toisen loppuun, eikä ollut jäljellä kuin kuori.

Ja niin 'muka-ylempi-keskiluokka' putosi alempaan keskiluokkaan ja siitä sitten - heidän mielestään - tyhjään tuntemattomaan.
Ja tämä tyhjä tuntemattomuus johtuu ainoastaan siitä syystä, ettei ymmärrys riitä. Nimittäin mahdollisuuksia on rajattomasti. Pitää vain oppia hallitsemaan todellisuus ja ponnistaa siitä. Tämä tosin ei yleensä näiltä "rotkoon iloisesti hyppeleviltä" tahdo onnistua. [Me-My-Mine-generation]

Niin, säälin heitä, he ovat kuin lapset, jotka sadussa on viety yksin pimeään metsään.
No, eivät he mihinkään pimeään metsään ole joutumassa - leipäjonoon vain. Ja leipäjonossakin voi verkostua ja luoda uusia kontaktipintoja. Ja selvittää itselleen asioita...

Henry

Susanna Kaukinen

Joo, ei oo juuri asioita mietitty, kun mielipiteet on tuollaisia. Ärh.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Miksikö olen maahanmuuttokriittinen - no nyt on taas viime päivinä jopa HS kirjoittanut niistä syistä.

Jos solidaarisuudesta (ja rauhasta) halutaan pitää kiinni, on pidettävä siitä kiinni.

Harri Rautiainen

Göteborgin tie on meidän tiemme. Ellei ....

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #12

Göteborg on jo täällä, jos ajattelee asiaa subjektiivisemmin. Jonkun Göteborg on jossain päin Suomea...

Susanna Kaukinen

Mun kanta on se, että järki on pidettävä päässä sisäänotossa. Mussa ei asu rasismia ollenkaan, mutta oon pragmaattinen. Semmosta ei voida tehdä, joka vie rauhan maasta. Tää on mun kanta.

Eli inhimillisyys, mutta kohtuullisuus.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Tässähän on se, että suurinpiirtein kaikki tuntee pyrkivänsä hyvään. Ainakin minä. Jostain syystä on vain suuri erimielisyys, että miten sinne päästään.

Rasismiakin on ihmisissä (eikä pelkästään suomalaisissa) minkä pitäisi olla yksi huomioon otettava asia. Jos ja kun se on vaikuttava elementti, se pitäisi ottaa huomioon, muutenkin kuin järjestämällä hankkeita rasismin kitkemiseksi. Siksipä kaikkein helpointa olisi antaa kansan itse päättää.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #13

Sehän tässä touhussa on täysin sekopäistä. Ideologialla puhalletaan eteenpäin ja unohdetaan kokonaan *ihminen*. Ei ihminen sopeudu mihin vain, milloin vain, miten vain.

On mielestäni suorastaan stalinistinen ote tässä touhussa, kuh ihminen taas unohtuu!

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #16

Niinpä!

Hyvä että ollaan samaa mieltä ainakin näistä periaatteista.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #18

Ei kaikesta tarviikaan olla, että toimeen tullaan.

Harri Rautiainen

Olen samaa mieltä, Susanna. Siinä tapauksessa Göteborgin tie ei ole meidän tiemme.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #14
Harri Rautiainen Vastaus kommenttiin #15

Susanna Kaukinen, entinen vasemmistoliittolainen, nykyinen ihminen.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #17

Oon mä edelleen vasemmistolainen.

Käyttäjän RiittaKlemettiLilja kuva
Riitta Klemetti Lilja

Erittäin hyvä blogikirjoitus, mutta niinhän ne totuudenmukaiset aina ovat.
Koko ajan havahtuu ihmisiä näitä solidaarisuuksia ajattelemaan ja kasvava määrä heitä toteaa mielessään että noista kahdesta Susannan kertomasta mahdollisesta valinnasta on ainoa oikea se jälkimmäinen.
Se siinä vain on se surkeus että sitä ensimmäistä kohtaa, pääoman internationaalia, ei tarvitse valita mutta se on tulossa valitsemattakin jos ei mitään tehdä.
Alkaa jopa hoppua pikkuisen pukkaamaan jos meinataan kansallisvaltioksi takaisin ehtiä ennenkuin meidät on julistettu EU:n liittovaltion kansalaiseksi jokainen meistä.

Susanna Kaukinen

€U on tupeksinut niin pahasti, että sen liittovaltiohanke on kovista puheista huolimatta oikeasti vaarassa. Sen takia meidän on painettava päälle kuin hyeenat, koska tulevaisuus edessämme on avoin tila, jonka määrää se, joka ideologisen kamppailun voittaa.

Me emme missään tapauksessa ole hävinneet tätä vielä. Emme todellakaan. Vastapuoli haluaa viedä meiltä uskon ja toivon väittämällä, ettei niitä enää ole, mutta se on puhdasta propagandaa. €U seisoo tienhaarassa ja sen suunta on avoin.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Eri antenneilla kuuntelen samoja ajatuksia ajatusten maailmasta. Tämä osuu nyt niin hyvin, että saanen lainata omaan blogiini pikku pätkän tuosta.. Kiitos, Susanna.

Susanna Kaukinen

Tottakai saat! Asia on tärkeä, ei tekijät.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Kaikki kirjoittajan Timo Kalliokoski kirjoitukset nyt ja aina ovat copyleftattuja. No, olipa lupaus, mutta menköön.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #40

Uskaltaakohan tuollaista lupaa antaa, kun sitten sitä käytetään kuitenkin väärin. Omalta osaltani sanoisin, että jokainen tekstini on copyleftiä, kunhan ne säilytetään kokonaisuutena alkuperäismuodossaan.

Muulta osin ne on copyleftiä, kunhan mun nimi irroitetaan niistä yksittäisistä lainauksista.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

Tuo sinun "lennokas" tapasi on ajoittain hauskaakin, vaikka itselläni on kuitenkin hieman ristiriitainen käsitys suhteessa sinun ajatukseesi koskien seuraavaa ajatustasi : " ainoa tie eteenpäin on eliittiä vastaan ja naapurin puolesta".

Pankin fasismi on keksimäni termi nykypankkien toiminnalle. Pankkien fasismi tarkoittaa pakkoavioliittoa pankkien kanssa, koska ilman pakkoavioliittoa ei kukaan voi tulla toimeen tässä yhteiskunnassa. Fasismi liittyy myös pakkoon, jossa jokainen kansalainen pakotetaan osallistumaan pankkitalkoisiin tukipakettien muodossa. Pankkien fasistinen tavoite on velkauttaa ihmiset pankkien orjaksi jo nuorena (esim.opintovelka), jotta jokainen joutuisi jo hyvissä ajoin fasismin alle. Seuraava pankin fasistinen teko liittyy lisääntyneeseen rahojen valvontaan, kun pankkien setät päättävät käteisen lakkauttamisesta.

Eliitin pirullinen juoni on jo orjauttanut ihmiset, vaikka ihmiset eivät sitä ymmärrä.

Susanna Kaukinen

Miten olet eri mieltä tuosta, että tavallisen kansan pahin vihollinen on eliitti, pankkiirit ja 1%? Valtaosa puolestaan joutuu roikkumaan tässä varkaiden ja huijareiden velkojen verkossa omaa tahtoaan vastaan. Velka on orjuutta. Velkatalous on orjataloutta. Koko raha on ymmärretty täysin väärin ja siitä on tehty kahle, jolla 99% pakotetaan yhä kiihtyvämpään oravanpyörään, josta ihmiset jo nyt putoilee pois.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Tähän rinnalle luettavaksi tuo T.Kalliokosken viimeisin, niin avot.
timokalliokoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152342-kansainvalinen-impivaara

Susanna Kaukinen

Tykkäsin! Kannattaa muidenkin lukea.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

"Jos toisen ihmisen työpanoksen 100% ottaminen 0% korvauksella kutsutaan orjuudeksi - Millä prosenttiluvulla sitä saa kutsua työpaikaksi?"

Susanna Kaukinen

Tässäpä onkin yksi peruskysymys, jota meidän yhteiskunnassamme ei koskaan kysytä.

Toimituksen poiminnat