Sydämellinen separatisti Kuiskauksia vapaudesta

Työn perspektiivit ~ korporaatio valtiona ~ velvollisuudet

  • Työn perspektiivit ~ korporaatio valtiona ~ velvollisuudet
  • Työn perspektiivit ~ korporaatio valtiona ~ velvollisuudet
  • Työn perspektiivit ~ korporaatio valtiona ~ velvollisuudet
  • Työn perspektiivit ~ korporaatio valtiona ~ velvollisuudet
  • Työn perspektiivit ~ korporaatio valtiona ~ velvollisuudet

Olemme tarkastelleet korporaatiovaltion työväen oikeuksia ja niiden syntyä sekä korporaatiovaltion rakennetta. On aika kääntää katse korporaatioiden velvollisuuksiin. Kenen tarpeita ne palvelevat, millä keinoin ja millä tavoin ne edistävät näiden tahojen etuja?

Ensimmäinen asia, joka korporaatioista - ja yrityksistä yleenä - sanotaan, on että niiden ainoa tehtävä on tuottaa korporaation osakkeenomistajille voittoa. Ainoa. Siis: niillä on velvollisuuksia vain omistajien suuntaan. Kenenkään muun suuntaan velvollisuuksia ei ole ja jos nyt meinaa avata suunsa vastalauseeseen, on paras ensin lukea kappale oikeuksista, sillä sieltää selviää minkälaisin keinoin näitä muita velvoitteita on ajan mittaan korporaatioille asetettu.

Nyt on sanottava, että korporaatioilla on Paavo Väyrysen mielestä juuri tuo ainoa tehtävä, jonka mainitisin - ja tämä näkemys on hyvin yleinen sentimentti asiasta. Haluan kuitenkin kerran elämässäni sanoa jotain positiivista Jari Sarasvuosta. Hän nimittäin, samaisessa Pressiklubissa missä Paavo möläytti näkemyksensä, vastusti tätä näkökantaa. Jarin mukaan yritykset ovat täysin kiinteä osa yhteiskuntaa, eikä niitä voi siitä erottaa. Olen tästä täysin samaa mieltä Jarin kanssa, mutta varmasti hyvin eri tavalla ~ palaan tähän jatkossa, kun ehdin kirjoittaa perspektiivit "valtio korporaationa" ja "valtio osuuskuntana".

Otetaan kuitenkin annettuna väite siitä että korporaation ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, mutta pidetään mielessä että tämä väite - toisin kuin yleensä ajatellaan - on itseasiassa perustavanlaatuisesti kiistanalainen, eikä meidän koskaan tule hyväksyä sitä, sillä tämän filosofian omaksuminen on tie täydelliseen poliittiseen, eettiseen ja inhimilliseen konkurssiin.

Niin, korporaatiolla ei väitetä olevan mitään velvollisuuksia "kansalaisiaan" (työväkeä) kohtaan, eikä sillä sen paremmin ole velvollisuuksia ympäristöä kohtaan tai niiden ihmisten oikeuksia kohtaan, joiden elämä mullistuu raaka-ainehankinnasta, jota korporaatiovaltioiden on väistämättä tehtävä.

Mainittakoon tässä sivumennen tuosta viimeisestä seikasta, että eräässä kreikkalaisessa kylässä on juuri tällä hetkellä meneillään aselliikseksi kärjistymäisillään oleva konflikti. Tämän kylän alueelta halutaan kaivaa kultaa erään korporaation toimesta ja kyläläiset ovat keinojen loputtua polttaneet poliisiasemansa ja kylän laidalle on asetettu barrikaadi ja ilmoitettu, että ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Jos muistatte vielä oikeuksien synkän historia, tämän ei pitäisi enää yllättää teitä. Ehkä se voi yllättää, että te luette uutisia, joissa ei kerrota tällaisia asioita.

Kun summaamme tähän asti opitun, eli sen, että korporaatiovaltiot ovat rakenteeltaan totalitäärisiä, epädemokraattisia organisaatioita, joissa "kansalaisten" (työväen) oikeudet on jouduttu hankkimaan väkivaltaan turvautuen, ei kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että tällaisen rosvovaltion edunsaajat ovat harvoja ja valittuja. Tässä mielessä korporaatiovaltio on erittäin läheistä sukua kaikille totalitaristisille valtioille, joissa ylin johto kuorii kerman päältä. Mielestäni on yllättävää, että korporaatiovaltioiden toimintaa ylistetään suurin sanoin vapaan maailman pelastajina, kun niiden toiminta muistuttaa kaikin puolin lähes identtisesti rosvovaltioita, joiden toiminta tuomitaan sillä tasolla, että ne kauppasaarretaan.

Työväen velvollisuuksiin kuuluu erinäisiä asioita, kuten toimia aina korporaation ja se brändin parhaaksi, tehdä riittävän ahkreasti töitä ja olla tarpeeksi kuuliainen esimiehille. Sääntöjä on paljon, erilaisia, mutta ne voidaan kiteyttää - ainakin rakenteen tasolla - joskaan ei aina toiminnan - siihen, että työväen tehtäväksi jää ottaa käskyt vastaan ja toimeenpanna ne. Voin vain kuvitella minkälainen vastarinta siitä syntyisi, jos meidän pitäisi ottaa oman maamme poliittisen johdon taholta samanlainen käskytys vastaan.

On aivan selvää, että nykyiseen korporaatiovaltioon liittyy kirjaimellisesti hirvittäviä ongelmia. Tässä vaiheessa on lähes tarpeetonta sanoa, että se on humanitäärisestä näkökulmasta katsoen täysin tuomittava rakennelma - ja kaiken tasa-arvopuheen ja demokratian täysin tyhjäksi tekevä tavallisen kansalaisen jokapäiväisen elämän todellinen, konkreettinen ja käsinkosketeltava osa.

Meidän ainoa toivomme - nykyperspektiivistä katsoen - lepää siinä seikassa, että meidän korporaatiollamme on hyvä kuningas. Ei sellainen kuin Bill Gates, joka kaikessa hyväntekeväisyydessään oli siekailematon business-jyrä ja jonka entistä valtakuntaa Yanis Varoufakis vertaa Neuvostoliittoon. Eikä sellainenkaan kuin suureksi neroksi ja hipsterien prinssiksi kruunattu Steve Jobs, joka raivosi työväelleen ja parkkerasi autoaan invapaikalle. Hyvän kuninkaan pitäisi olla Pedro II:n kaltainen.

Me kuitenkin tiedämme jo kokemuksesta, että yhdestä hyvästä kuninkaasta ei seuraava toista hyvää kuningasta millään luotettavalla tavalla. Usein yhden hyvän kuninkaan poika on hemmoteltu kakara, jolla ei ole mitään kosketusta kansaansa ja tyrannia seuraa ensimmäisessä, toisessa tai viimeistään kolmannessa polvessa (katso myös psykologinen etäisyys).

Mielestäni tämä on riittävää korporaatiosta valtiona, muistettakoon kuitenkin, että kapitalismi asettaa sen kehikon, jonka puitteissa korporaation on toimittava ja tässä mielessä se toimii sellaisten puitteiden, sellaisen kilpapaineen vankilassa, että sen mahdollisuus toimia halutessaan eettisesti on hyvin rajattu, ellei sitä siihen pakoteta asettamalla kaikki korporaatiot yhteisten lakien alaiseksi. Luonteenomaisesti, korporaatiot hyvin usein vastustavat näitä pyrkimyksiä kynsin hampain, koska kaikki demokraattinen säätely - ainakin potentiaalisesti - voi vähentää tulosta, joka siis oli erään yleisen näkemyksen mukaan korporaation ainoa missio.

Olemme käsittelleet korporaatiota valtiona nyt siinä määrin perusteellisesti kun se relevanttia on, jotta ymmärrämme mistä pohjimmiltaan on kysymys ja minkä vuoksi se demokratia, jossa me elämme on pelkkää kaunista puhetta, retorisia käänteitä ja propagandaa, jonka tehtävä on saattaa kansa kuuliaiseksi omistajilleen. Muistattehan vielä tämän: None are more hopelessly enslaved than those who falsely believe they are free.

Jos olet jaksanut lukea nämä kaikki kolme kirjoitusta aiheesta korporaatio valtiona, alat ehkä ymmärtää, minkä takia minulla on humanistina melkolailla paljon sympatiaa kommunistista projektia kohtaan, jonka tavoitteet olivat jotain aivan muuta kuin sen lopputulokset, erinäisten virheiden ja väärinymmärrysten vuoksi.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo - kaikki nämä meillä on edelleen saavuttamatta, vaikka myönnänkin, että tavoitteet ovat ristiriitaisia ~ yhden vapaus ei saa olla niin suuri kuin se nykyään on, että se on toiselta pois - ja on myönnettävä, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, ettei yhdelläkään ole oikeutta ottaa niin paljon yhteisestä, että se on toiselta pois. Demokratia on petetty, demokratia-sana kumisee tyhjyyttään ja siihen uskominen on pettänyt meidät. Tämän vuoksi anarkistin musta lippu nousee. Ehkä nyt ymmärrät. Ehkä lopulta Matrix alkaa väistyä silmiesi edestä.

Ehkä hyvä ja paha ei enää olekaan niin mustavalkoinen käsitepari kuin aikaisemmin. Luulitko ihan oikeasti, että kommunistit halusivat päätyä totalitaristiseen valtioon sen enempää kuin kumpikaan meistä haluaa? Uskoitko todella, kun sinulle kerrottiin, että anarkistit ovat yhteiskunnan vihollisia ja ihmisistä pahimpia? Kerron sinulle nyt salaisuuden, vain meidän kahden kesken - anarkistit näkevät kaiken, josta nyt kirjoitin ja he ovat aivan liian oikeudentuntoisia ja empaattisia voidakseen nähdä kaiken tämän sivuuttaakseen sen olankohtautuksella. Heillä on ehkä liiankin suuri omantunnon pakko yrittää muuttaa yhteiskuntaa, jonka kauniiden demokratiapuheiden takana on pedon kasvot. Kaikkien vasemmistoradikaalien tavoitteiden oikeutusta on erittäin vaikea kiistää, vaikka he toisinaan valitsevatkin keinot, joiden hyväksyminen voi olla äärimmäisen vaikeaa.



Korporaatio valtiona ~ rakenne <= Perspektiivit/Työ => ...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Susanna Kaukinen

Palautettu yleisön pyynnöstä.

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Ehdottomasti palauttamisen arvoinen setti, kitos.

Susanna Kaukinen

Kiitti Pekka! Mä ite diggasin tästä kyllä ja olin tosi liekeissä ku purin tätä sanoiks, mutta tää on jo sen sortin analyysiä että meidän porukan aivopesun taso on sillä tasolla että ne alkaa kakoa ku ruvetaan oikeest puhumaan asiaa.

Se harmittaa. Tässä kamassa on ihan sikana pointtia, enkä mä voi mitenkään väittää että oisin itse tän asian keksiny. Vaikka mitään tästä ei missään juuri puhuta, tän ihmiset keksii yhä uudestaan niin monta kertaa uudestaan ku tää touhu on tällasta. Se on väistämätöntä. Ihmiset on ihan fiksuja ja näkee sit kuitenkin, herää jossain vaiheessa.

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Pyörä on keksittävä aina uudelleen, ja korporaatio on jo sanana saanut meillä(kin) pitkälle laajemman merkityksen kuin sillä oli vielä vuosikymmen sitten, siksi oleellista on asioiden vetäminen yhteen ymmärrettävässä muodossa.
Yksi määritelmä, joka mielestäni yleensä toimii, soveltaen myös valtioon tai muihin korporaatioiksi katsottaviin instansseihin / toimijoihin on lähinnä anglo-amerikkalaiseksi katsottava versio, jossa korporaatio määritellään meikäläisittäin lähinnä itsenäiseksi, (rekisteröidyksi / tunnustetuksi) oikeushenkilöksi, joka ei ole luonnollinen henkilö, ja jonka tekosista omistajat ovat taloudellista sijoitustaan lukuunottamatta vapaat (valtio-korporaatiossa kansalaisen vastuu ja velvoitteet, joita joko toteutamme tai emme, riippuen kansalaisen pelon ja rikkomuksen sanktion asteesta, ovat toki huomattavasti suuremmat):

"A corporation is a separate legal entity that has been incorporated through a legislative or registration process established through legislation. Incorporated entities have legal rights and liabilities that are distinct from their employees and shareholders."

[Definition of a "corporation" from Reference.com]

Itselleni korporaatioiden toteuttama "vastuullinen markkinatalous" on käsitteenä pitkälle sama Kuin Paavo V:lle. Mikäli puhdasta markkinataloutta toteutetaan oikeaoppisesti, korporaation (yrityksen) vastuu on huolehtia vain ja ainoastaan omistajien sijoittamasta pääomasta ja sen kasvusta. Jos vastuun toteuttaminen vaatii sidosryhmien painostuksen, lainsäädännön tms. vuoksi vastuuta myös yhteiskunnasta tai ympäristöstä, sitä pyritään soveltamaan, toki niin pienin kustannuksin kuin mahdollista, ja maksimoiden hyöty, joskus myös vähemmän eettisesti kestävin keinoin. Eli korporaatioihin voidaan monellakin tapaa luoda ja pumpata laajempaakin moraalia, mutta "myötäsyntyistä" ja itsestään selvää se ei ole, vaan joko markkinapaineen tai erilaisten "pakkokeinojen" luomaa.

Broidin, jolla on yli 30:n vuoden yritystausta, josta 15 vuotta konserninjohtajana (eli sama titteli kuin Wahlroosilla, joskin konserni oli huomattavasti pienempi), hekoteltiin tänään, että on varsin mielenkiintoista, että totalitaarisen kommunistisen tai fasistisen, miten vain, ideologian toteuttamiseen Suomessa kykenee lopulta parhaiten ökykapitalisti oikeistolibertaari (libertaari-sana on muuten varastettu vasemmistolta), joka on ruotsinkielinen entinen stallari...

Mutta ihan vakavalla naamalla meille myydään yhteiskunta- ja ympäristövastuullista markkinataloutta kokonaispakettina, jota korporaatiot (yritykset) toteuttavat hyvää hyvyyttään, ilman velvoitteita, vailla pelkoa sanktioista tai tuotteiden menekin kärsimisestä... Pohjoismaista mallia, jossa valtiovalta, työntekijät ja työnantajat ovat tehneet tulopoliittisia sopimuksia on usein kutsuttu uuskorporatiiviseksi, kun AY-liikkeestä saadaan muotoiltua sopiva, valtiojohtoinen korporaatio, on edetty sujuvasti historiassa ("Peruuttamalla ei pääse eteenpäin", toteaa EKokoomus, mutta ei kerro ajoneuvon suuntaa).

Fasismissa työntekijät järjestettiin ammattiyhdistyksiin, joihin kuuluminen oli pakollista. Näistä korporaatioista valittiin myös edustajat parlamenttiin. Tällaista valtio-työnantajat-työntekijät-järjestelmää kutsutaan yleensä korporativismiksi. Järjestelmää on sovellettu muun muassa Benito Mussolinin Italiassa sekä Francisco Francon Espanjassa. Tämä mallin puhdasoppinen versio ei totalitaarisena nauti poliittisen eliitin kielenkäytössä järin suurta suosiota.

Yrityskorporaatioiden edunvalvonnan hampaissa on viime vuosina ollut työehtosopimusten yleissitovuus. Perustelu tästä luopumiselle on yleensä se, että aikaansaadaan joustavammat työmarkkinat, ja puolustus se, että työntekijän asema voidaan turvata lainsäädännöllisesti.

Valtiollisen ja yrityskorporaatioiden päällekkäisyydestä ja limittyneisyydestä sekä ennen kaikkea moraalista meillä kertoo esimerkiksi se, että avainministeri voi ilman vaikeuksia ja irtisanomisaikaa siirtyä yrityskorporaatioiden edunvalvontakorporaatioon... eli valtio-työnantajat-työntekijät malli elää ja voi hyvin (taisin jo sanoa, mistä se on tuttu) ;-)

Thomas Hobbesin "Leviathania" rämmin parhaillaan läpi kolmatta kertaa, koska teos on edelleen hyvinkin ajankohtainen, tänään itse asiassa ajankohtaisempi kuin aikoihin, (pirun raskas luettava, mutta pistää väkisinkin pohtimaan kansalaisen ja "suvereenin" suhdetta ja sitä, millaiselle taholle itse olisi aidosti halukas siivun omasta vapaudestaan luovuttamaan, ja voivatko pelkästään negatiiviset oikeudet missään oloissa olla riittävä vastike). Eli Hobbesin piikkiin saa pistää ainakin puolet vuodatuksesta...

"Hobbesin tunnetuin teos on Leviathan, jossa hän kehittää teorian valistuneesta diktaattorista, jolle kansalaiset luovuttavat vapauttaan saadakseen valtion suojeluksen. Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla kuningas tai demokraattinen elin, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa (hyödykkeiden ollessa rajoitettuja ja aina alle tarpeen) vallitseva "kaikkien sota kaikkia vastaan" (Bellum omnium contra omnes)." [Wiki]

--- Lainaus ---"Mussolini denounced supercapitalism for causing the "standardization of humankind" and for causing excessive consumption. Mussolini claimed that at this stage of supercapitalism "[it] is then that a capitalist enterprise, when difficulties arise, throws itself like a dead weight into the state's arms. It is then that state intervention begins and becomes more necessary. It is then that those who once ignored the state now seek it out anxiously." Due to the inability of businesses to operate properly when facing economic difficulties, Mussolini claimed that this proved that state intervention into the economy was necessary to stabilize the economy."

http://en.wikipedia.org/wiki/State_capitalism#Use_...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Luekimsen helpottamiseksi ja asian selkeyttämiseksi tässä olisi syytä määritellä termi "korporaatio". Sen verran erilaisia asioita sillä on eri aikoina ja eri yhteyksissä tarkoitettu.

Toimituksen poiminnat